Varhainen puuttuminen ennaltaehkäisevässä perhetyössä

Åstedt Merja. Varhainen puuttuminen ennaltaehkäisevässä perhetyössä. Diak Etelä, Järvenpää, syksy 2011, 69 s., 8 liitettä. Diakonian-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK). Opinnäytetyöni tavoitteena oli kartoittaa paikallisesti Nurmijärvellä ennaltaehkäisevän perhetyön prosessia, vaikutuksia ja ennaltaehkäisevän perhetyön suhdetta lastensuojelun kustannuksiin. Tutkimuksessa hain vastauksia siihen, millaisia olivat ennaltaehkäisevän perhetyön asiakkaiden subjektiiviset kokemukset ja kuinka ennaltaehkäisevän perhetyön prosessi tukee heidän osallistumista ja kuntoutumista? Tutkimuksessa tarkastellaan myös henkilöstön sitoutumista varhaisen avoimen yhteistyön työmenetelmien käyttöön. Tutkimusta varten keräsin aineistoa 2010–2011 Nurmijärven kunnan ennaltaehkäisevän perhetyön asiakaskirjauksista vuodelta 2009 (73 asiakasperhettä). Aineistoa täydensin ennaltaehkäisevän perhetyön asiakkaille (vastausprosentti 14,5) ja henkilöstölle (vastaus prosentti 75) lähetetyillä erillisillä haastattelulomakkeilla. Tutkimuksessa lähtökohtana on triangulaatio eli monimenetelmäisyys. Metodologinen triangulaatio koostuu kvantitatiivisesta ja kvalitatiivisesta tutkimusmenetelmästä sekä aineiston analyysista. Tutkimuksessa metodologisen triangulaation käytön tarve johtui tutkimustehtävästä, jossa haluttiin arvioida ennaltaehkäisevän perhetyön määrällistä ja laadullista vaikutusta kuntatasolla sekä taloudellisesti että inhimillisesti. Tutkimuksen perusteella voin todeta seuraavaa: Perheet kokivat perhetyön auttaneen heitä. Perheiden kuntotutumista oli vaikeaa arvioida luotettavasti kerätyn aineiston perusteella, koska perhetyön suunnitelmista puuttui paljon tavoitteita ja arviointeja. Ennal-taehkäisevän perhetyön henkilöstö oli sitoutunut käyttämään varhaisen avoimen yhteistyön työmenetelmiä. Perhetyön kustannusten hajonta oli suurta. Tilastointi ja asiakaskir-jaukset eivät vastanneet toisiaan

The Critical Incident Technique (CIT) in Studying Health Care Professional–Patient Communication

Our study aimed to describe and evaluate the applicability of the critical incident technique (CIT) in qualitatively identifying the health-related outcomes of professional–patient communication. We described and evaluated the applicability of the CIT by analyzing previous CIT studies in the field of multidisciplinary health research, as well as conducting a study in which the CIT was applied. We based our description and evaluation on the qualitative research model developed by Carter and Little (2007). Our evaluation showed that in addition to defining the critical requirements of professional–patient communication in relation to specific outcomes, the CIT could be applied in defining the significance of the multidimensional nature of professional–patient communication. However, the successful use of the CIT requires correct epistemological, methodological, and method-related choices regarding the CIT’s application in the research frame and the type of information sought

The Trail, 1961-05-02

https://soundideas.pugetsound.edu/thetrail_all/1827/thumbnail.jp

Health-related quality of life in patients with prostate cancer and their spouses : Results from a longitudinal study

Purpose: The purpose of this study was to explore changes in HRQoL (health-related quality of life) and identify the associated factors in patients with prostate cancer and their spouses during the year following their diagnosis of prostate cancer. Methods: The longitudinal study design consisted of 179 patients and 166 spouses, using discretionary sampling, at five Finnish central hospitals. Participants completed a self-reported RAND-36-Item Health Survey at three time-points: time of diagnosis and 6 and 12 months later. Changes in HRQoL were analysed using descriptive statistics and non-parametric tests. Linear mixed-effects models were used to identify the factors associated with the changes in HRQoL in the patients and their spouses. Results: On average, the HRQoL of patients with prostate cancer changed in physical functioning (p = 0.015), emotional well-being (p = 0.029) and general health (p = 0.038) were statistically significant over the 12 month study period. In spouses, statistically significant changes in HRQoL were not observed. Interaction between the age of participants and changes in HRQoL were statistically significant. Conclusions: Findings in this study suggest that interventions aimed at improving the HRQoL of patients should support a few different dimensions of HRQoL for the patients themselves than for their spouses. Nurses should pay more attention to elderly couples.Peer reviewe

The marital relationship and health-related quality of life of prostate cancer patients and their spouses : A prospective, longitudinal study

Aims This study aims to measure any changes in the marital relationship during the first year after a diagnosis of prostate cancer, identify the demographic characteristics that influenced such changes, and measure changes related to health-related quality of life (HRQoL). Background Knowledge is limited on the impact of a diagnosis of prostate cancer on the marital relationship and HRQoL of patients and their spouses. Design A 1-year longitudinal study. Methods Data were collected from five Finnish hospitals between October 2013 and January 2017. Of the 350 recruited couples (N = 700), 179 patients and 166 spouses completed the Marital Questionnaire and the RAND 36-Item Health Survey 1 year after diagnosis. Results No major changes were found in the marital relationship during the follow-up period. The spouses reported statistically significant changes in their marital relationships, but the patients did not. Furthermore, changes in the marital relationship were not associated with the patients' HRQoL. Among spouses, emotional well-being was associated with changes in the marital relationship. Conclusion The marital relationship was relevant in terms of the spouses' HRQoL during the first year after a diagnosis of prostate cancer. Nurses and other healthcare providers should assess counselling and support provided to spouses individually.Peer reviewe

Lived experiences on help-seeking from the perspective of a mother with a dual diagnosis

Mothers with a co-occurring mental illness and substance abuse (dual diagnosis) use numerous different services. Help-seeking and engagement are complex processes which have not yet been sufficiently conceptualized. A descriptive phenomenological approach was used to explore these experiences from different service contexts and to describe the decisions in and structure of help-seeking over a 13-year period. Four in-depth interviews were conducted and data were analysed with a descriptive phenomenological method developed by Giorgi. The essential meaning structure is an inner conflict within the client, including a realization that change starts from within. The essential meaning structure combines the other meaning structures: disbelief of receiving help and admitting the need for help, keeping up the perfect façade and the risk of total collapse, being given and making own choices regarding care and being forced to use services and inner emptiness and search for contentment in life. It is possible that clients in the help-seeking process do not always recognize they have a need for care. If the client experiences inner powerlessness as emptiness and resistance to being helped, it is probably not possible to create relationships with care providers. Clients may have several ambiguous inner processes which prevent them from accepting the need for care. Theoretically and empirically a long-term approach is crucial, since the inner transformative processes take time. The services can contribute new experiences to the personal level of understanding and decision-making, if they consider the experiential level of their clients

Annual Reports of the Municipal Officers and Supervisor of Schools of the Town of Farmington, for the Year Ending February 18, 1889

Vertaisarvioit

Draamaohjelman vaikutus oppilaiden sosiaalisiin suhteisiin ja kiusaamiskokemuksiin alakoulussa

Draamamenetelmiä käytetään yleisesti lasten terveyden edistämisen ohjelmissa. Kuitenkin näytöt menetelmien vaikuttavuudesta ovat vähäiset. Tässä artikkelissa kuvataan koulussa toteutetun draamaohjelman vaikutuksia 4.–5.-luokkien (keski-ikä 10,4 vuotta) oppilaiden sosiaalisiin suhteisiin ja koulukiusaamiskokemuksiin. Oppilaat (N=190) rekrytoitiin kahdesta yhtenäiskoulusta ja jaettiin kahteen ryhmään: ohjelma- tai kontrollikouluun. Draamaohjelma sisälsi luokkahuonedraamatilanteita, kotiharjoituksia ja vanhempainiltoja lukuvuonna 2007–2008. Aineisto kerättiin ennen draamaohjelmaa ja ohjelman jälkeen kyselylomakkeilla (n=134). Vastausprosentti oli 71. Ohjelmakoulun oppilaiden arviot luokan sosiaalisista suhteista paranivat, kun taas kontrollikoulussa ne pysyivät samalla tasolla; ajan ja ryhmän yhteisvaikutus lähestyi tilastollista merkitsevyyttä (p=0.065). Myönteinen vaikutus sosiaalisiin suhteisiin oli tilastollisesti merkitsevä luokissa, joissa ohjelma toteutettiin intensiivisesti (p=0.011). Kiusaamiskokemukset vähenivät alku- ja loppumittauksen välillä ohjelmaryhmässä (

Ohjattu harjoittelu opiskelijamoduulissa : hoitajien kokemuksia hoitoalan opiskelijoiden ohjaamisesta ja oppimisesta

Vertaisarvioit