Globalising Resistance against War? A Critical Analysis of a Theoretical Debate in the Context of the British Anti-War Movement

The political revival of the anti-war movement after 9/11 launched a controversial debate on global resistance against war. Liberal cosmopolitans characterise the movement as a consensual force of opposition against war in the form of global civil society acting on thebasis of ‘universal’ values. Radical poststructuralists consider it a preliminary example of the Multitude, waging ‘a war against war’ as a global body of opposition. For statecentrics, these views are utopian in referring to global struggles and political subjects that do not yet exist, and alarming because global resistance escapes power in the ‘postpolitical’ struggle. Here, the theoretical debate is critically analysed from the perspective of ‘critical theory in political practice’. Through an empirical case study of four organisations within the new anti-war movement in Britain, it is demonstrated that these theories’ connection to practice is inadequate, and in many ways problematic due to theirtendency to resort to a dualistic ‘either-or’ logic. The paper introduces a ‘both-and’ approach that not only reflects more accurately the way in which the relationship between global and local is conceived within the movement but also provides a more comprehensive perspective for conceptualising power in the context of social movements generally

Globalizing resistance against war? : a critical analysis of the theoretical debate through a case study of the "new" anti-war movement in Britain

The study engages with a controversial theoretical debate on ‘global resistance’ in the context of the anti-war movement. Through an empirical case study of four anti-war organizations in Britain, the thesis critically evaluates dominant globalist theoretical discourses and their state-centric critiques from the perspective of ‘critical theory in political practice’ and seeks to develop the theoretical debate further. Acting as a critical mediator in between the metatheories and micropolitics of resistance, the author examines how the theoretical discourses ‘resonate’ with the premises of the current anti-war movement; what the theories fail to consider in terms of political practice; and to which extent the values and normative visions embedded in their broader political projects relate to the movement. The research demonstrates that the connection between the theories and the political practice is not only inadequate but also problematic in many regards. The divergences between the globalist frameworks and the premises of the movement are particularly substantial; convergence with the state-centric approach is found more often. Although it also succeeds in illustrating serious problems in the globalist frameworks, the thesis argues that the state-centric approach is not without problems either. All three theoretical approaches have a problematic tendency to resort to a dualistic ‘either-or’ logic in conceptualizing power, effective strategies and the primary context of resistance which represents a clear diversion from the understandings held within the movement where analyses and conceptions are overlapping and mixed, echoing often a ‘both-and’ approach. The globalist frameworks are problemactic also because in conceptualizing the multitude and global civil society as consensual global political collectives, they fail to take into account political conflicts and power struggles within the movement. The study shows that below the surface there are many political conflicts and struggles going on. Transforming the movement into something more permanent and global is an extremely challenging endeavor, one that cannot be established ‘from above’. Instead of defining their political projects of resistance in a way which enables their conceptualizations to be detached from practice and their normative visions and suggestions to diverge from the premises of the movement, the theories must closely engage with the movement in order to establish an emancipatory dialogue in the true sense of critical theory. The study contributes insights for developing the theoretical debate further, suggesting that a ‘both-and’ approach instead of an ‘either-or’ would not only reflect more accurately how the relationship between the local and global – and many other concepts as well – are conceived within the movement, but would also provide a more productive and comprehensive perspective for conceptualizing power and resistance in the context of social movements generally. While revealing many ongoing political conflicts and power struggles between the organizations studied, the thesis brings forward problems and tensions also within the movement and suggests it would benefit from a more open discussion about the complex relationship between unity and diversity

Ommie maesemie pirtin ikkunasta Posiolla. Posion kulttuuriympäristöohjelma

Posion kulttuuriympäristöohjelmassa luodaan katsaus kunnan kulttuuriympäristön historialliseen kehitykseen ja esitellään perustiedot rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön nykytilanteesta. Ohjelmatyön päämääränä on tarjota tietoa kaavoituksen ja muun suunnittelun välineeksi sekä vahvistaa asukkaiden paikallisidentiteettiä ja tietoisuutta omasta ympäristöstään. Kirja toimii niin ympäristön hoidon opaskirjana, kotiseudun lukukirjana kuin Posion kunnan arvokkaiden kulttuuriympäristökohteiden tietopankkina. Posion kulttuuriympäristöohjelma on tehty Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen alueidenkäyttöyksikön hallinnoiman Lapin kulttuuriympäristöohjelma -hankkeen toimesta yhteistyössä Posion kunnan kanssa. Hankkeen on rahoittanut EU:n aluekehitysrahasto EAKR siihen liittyvine kansallisine rahoituksineen

Entistä Keminkylää: Savukosken kulttuuriympäristöohjelma

Savukosken kulttuuriympäristöohjelmassa luodaan katsaus kunnan kulttuuriympäristön historialliseen kehitykseen ja esitellään perustiedot rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön nykytilanteesta. Ohjelmatyön päämääränä on tarjota tietoa kaavoituksen ja muun suunnittelun välineeksi sekä vahvistaa asukkaiden paikallisidentiteettiä ja tietoisuutta omasta ympäristöstään. Kirja toimii niin ympäristöhoidon opaskirjana, kotiseudun lukukirjana kuin Savukosken kunnan arvokkaiden kulttuuriympäristökohteiden tietopankkina. Savukosken kulttuuriympäristöohjelma on tehty Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen alueidenkäyttöyksikön hallinnoiman Lapin kulttuuriympäristöohjelma -hankkeen toimesta yhteistyössä Savukosken kunnan kanssa. Hankkeen on rahoittanut EU:n aluekehitysrahasto EAKR siihen liittyvine kansallisine rahoituksineen

Raivaajien ja rakentajien Salla. Sallan kulttuuriympäristöohjelma

Julkaisuun on lisätty korjaussivu (errata) 7.10.2015.Sallan kulttuuriympäristöohjelmassa luodaan katsaus kunnan kulttuuriympäristön historialliseen kehitykseen ja sitellään perustiedot rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön nykytilanteesta. Ohjelmatyön päämääränä on tarjota tietoa kaavoituksen ja muun suunnittelun välineeksi sekä vahvistaa asukkaiden paikallisidentiteettiä ja tietoisuutta omasta ympäristöstään. Kirja toimii niin ympäristöhoidon opaskirjana, kotiseudun lukukirjana kuin Sallan kunnan arvokkaiden kulttuuriympäristökohteiden tietopankkina. Sallan kulttuuriympäristöohjelma on tehty Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen alueidenkäyttöyksikön hallinnoiman Lapin kulttuuriympäristöohjelma -hankkeen toimesta yhteistytössä Sallan kunnan kanssa. Hankkeen on rahoittanut EU:n aluekehitysrahasto EAKR siihen liittyvine kansallisine rahoituksineen

Vesistöjä ja vaaramaisemia – Kemijärven kulttuuriympäristöohjelma

Julkaisuun on lisätty korjaussivu (errata) 7.10.2015.Kemijärven kulttuuriympäristöohjelmassa luodaan katsaus kaupungin kulttuuriympäristön historialliseen kehitykseen ja esitellään perustiedot rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön nykytilanteesta. Ohjelmatyön päämääränä on tarjota tietoa kaavoituksen ja muun suunnittelun välineeksi sekä vahvistaa asukkaiden paikallisidentiteettiä ja tietoisuutta omasta ympäristöstään. Kirja toimii ympäristöhoidon opaskirjana. Samalla sillä on suuri merkitys kotiseudun lukukirjana ja arvokkaiden kohteiden tietopankkina. Kemijärven kulttuuriympäristöohjelma on tehty Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen alueidenkäyttöyksikön hallinnoiman Lapin kulttuuriympäristöohjelma -hankkeen toimesta yhteistyössä  Kemijärven kaupungin kanssa. Hankkeen on rahoittanut EU:n aluekehitysrahasto EAKR siihen liittyvine kansallisine rahoituksineen

Meta-analyysi väkirehutason ja rehun ominaisuuksien vaikutuksista hevosen dieetin sulavuuteen

Hevosen ruoansulatuselimistö on sopeutunut käyttämään kuitupitoista ravintoa hyväkseen. Useimmiten dieetiin lisätään kuitenkin energiatäydennyksenä väkirehuja. Tutkimuksen tavoitteena oli meta-analyysiä käyttäen tutkia dieetin väkirehun osuuden ja rehujen ominaisuuksien, erityisesti solunsisällyshiilihydraattien (myöhemmin sshh) ja tärkkelyksen, vaikutusta dieetin sulavuuteen. Mukana oli 23 tutkimusta, 50 erilaista dieettien vertailua (alakoetta) ja 113 tutkimusdieettiä, joissa väkirehun osuus vaihteli 0-80 % välillä. Aineistosta tutkittiin kokonaiskeruu- tai merkkiainemenetelmällä mitattuja kuiva-aineen, raakavalkuaisen, NDF:n ja ADF:n sulavuuksia regressioanalyysillä käyttäen lineaarista ja toisen asteen sekamallia. Väkirehut luokiteltiin kolmeen tyyppiin: (1) kuitupitoiset, (2) kaurapohjaiset ja (3) muita viljoja sisältävät väkirehut. Väkirehun osuuden kasvu paransi dieetin kuiva-aineen sulavuutta, mutta positiivinen vaikutus kuiva-aineen sulavuuteen heikkeni käyräviivaisesti, kun väkirehun osuus kasvoi (p=0,04). Dieetin tärkkelyspitoisuuden kasvu paransi kuiva-aineen sulavuutta käyräviivaisesti (p=0,04). NDF:n sulavuus kuitenkin heikkeni käyräviivaisesti kun ruokintakertakohtainen tärkkelyksen saanti (g/epkg) kasvoi väkirehutyypeillä 2 (p=0,02) ja 3 (p=0,005). Sekä dieetin- (p=0,01) että karkearehun (p=0,03) sshh-pitoisuuksien kasvun todettiin heikentävän NDF:n sulavuutta käyräviivaisesti. Väkirehun NDF-pitoisuus ei vaikuttanut dieetin sulavuuteen. Kuiva-aineen sulavuuden paraneminen johtui oletettavasti lisääntyneestä entsymaattisesta sulatuksesta ohutsuolessa. Havaitut muutokset kuidun sulavuudessa osoittavat kuitenkin, että osa tärkkelyksestä ja sshh:ta voi suurina pitoisuuksina syötettäessä ohittaa ohutsuolen entsyymisulatuksen ja vaikeuttaa paksusuolen mikrobifermentaation normaalia toimintaa. Tärkkelyksen lisäksi myös sshh:n kokonaispitoisuus dieetissä tulisi ottaa huomioon ruokintaa suunniteltaessa ja sshh:n vaikutusta terveen hevosen paksusuolen mikrobifermentaatioon tulisi tutkia lisääEquine digestive tract is adapted to diets rich in fibre. Concentrates are commonly used as energy supplements. The aim of this meta-analysis was to study the effect of concentrate level and diet composition, especially the amount of starch and non-structural carbohydrates (NSC), on diet digestibility. The data consisted of 23 studies, 50 different diet comparsions and 113 diets, in which the concentrate level varied from 0 to 80 %. Dry matter, crude protein, neutral detergent fibre (NDF) and acid detergent fibre (ADF) digestibilities were measured by total collection or internal markers in all of the studies. Statistical analysis was performed using regression analysis with linear and quadratic mixed models. Concentrates were divided to three classes by the main ingredient: (1) fibre-rich, (2) oat-based and (3) other cereal (barley, corn) concentrates. Dry matter digestibility improved when the concentrate level and the starch level rose, but the effect faded with high levels according to the quadratic model (p=0,04 both). Increase of dietary starch level (g/bodyweight/meal) had a negative effect on fibre digestibility in both starch rich concentrate classes 2 and 3. NDF digestibility decreased curvilinearly when the level of NSC in diet (p=0,01) and in roughage (p=0,03) increased. There was no relationship between diet digestibility and concentrate NDF-level (p>0,25). Improved dry matter digestibility with increasing concentrate level can be explained by increased enzymatic digestion in the small intestine. When dietary level of starch and NSC is increased, part of the undigested matter can interfere with the caecum microbial balance and decrease fibre digestion. The results imply that, in addition to starch, dietary NSC level should be taken into account when evaluating the effects of diet composition on fibre digestibility in horse, even if the horse doesn’t have any metabolic problems. Further research on the effect of NSC on caecal microbial fermentation in healthy horses is warranted

Lämpöyrittäjyyden kannattavuus lämmönostajan ja -myyjän sekä metsänomistajan näkökulmasta

Tutkimuksessa tarkasteltiin Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueella toimivien lämpöyrittäjien toiminnan kannattavuutta nettotulojen perusteella. Nettotulojen laskentaa varten selvitettiin keskimääräinen tulo- ja kustannusjakauma. Lämpöyrittäjien raaka-aineen hankinnan osalta selvitettiin kannattaako metsänomistajan myydä energiapuuta lämpöyrittäjille. Lisäksi tutkimuksessa verrattiin lämpöyrittäjän myymän lämmön hintaa öljy- sähkö ja kaukolämpöön.Tutkimuksen perusjoukon muodostivat kaikki Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen toimialueen lämpöyrittäjät. Kaikille alueella toimiville lämpöyrittäjille (N=53) lähetettiin postikysely tammikuussa 2009. Kyselyyn vastasi 22 lämpöyrittäjää, jotka huolehtivat yhteensä 31 lämpölaitoksesta. Lämpölaitokset jaettiin tarkastelussa tehon mukaan neljään ryhmään, joille laskettiin keskimääräiset vuotuiset nettotulot. Energiapuun myynnin kannattavuuden laskennassa käytettiin Tantun, ym. (2004) esittämää metsänomistajan energiapuun myynnin yleiskannattavuutta kuvaavaa laskentamallia. Laskentamallissa vähennettiin energiapuun myyntituloista ja kestävän metsätalouden rahoitustuista (kemera) energiapuunhankinnan kulut. Lisäksi tutkimuksessa verrattiin kahdeksan lämpöyrittäjän myymän lämmön hintaa sekä näiden keskiarvoa öljy- sähkö- ja kaukolämmön hintaan.Tulosten perusteella lämmöntuottamisen kulut olivat keskimäärin 44 €/MWh ja tulot keskimäärin 56 €/MWh. Hieman yli puolet, eli 23 €/MWh, tuotantokuluista muodostui kiinteän polttoaineen hankinnasta, haketuksesta ja kaukokuljetuksesta. Lämmönmyynti on lämpöyrittäjille taloudellisesti kannattavaa. Suurimmissa (>1000 kW) lämpölaitoksissa lämpöyrittäjän nettotulot olivat keskimäärin 29 000€ vuodessa. Pienimmissä (<200kW) laitoksissa lämmönmyynnin vuosittaiset nettotulot olivat keskimäärin hieman yli 4 000€ vuodessa. Lämmönmyynnin nettotulot eivät kuitenkaan kerro lämpöyrittäjien todellista tuloa, koska lämmönmyyntitulojen lisäksi lämpöyrittäjät saavat puunmyyntitulo-ja sekä korvausta laitoksen valvonnasta ja huollosta. Lämpöyrittäjien energiapuusta maksama hinta mahdollistaa nuoren metsän kunnostuskohteiden hakkuut. Metsänomistajan energiapuun myynnin nettotulot koneellisessa korjuussa olivat keskimäärin 9 €/MWh. Ilman kemera -tukea nettotulot olivat keskimäärin 2 €/MWh. Vuonna 2006 lämpöyrittäjien myymä lämpö oli 34 €/MWh edullisempaa kuin sähköllä tuotettu lämpö, 32 €/MWh edullisempaa kuin öljyllä tuotettu lämpö ja 3 €/MWh edullisempaa kuin kaukolämpö