Hevosen ruoansulatuselimistö on sopeutunut käyttämään kuitupitoista ravintoa hyväkseen. Useimmiten dieetiin lisätään kuitenkin energiatäydennyksenä väkirehuja. Tutkimuksen tavoitteena oli meta-analyysiä käyttäen tutkia dieetin väkirehun osuuden ja rehujen ominaisuuksien, erityisesti solunsisällyshiilihydraattien (myöhemmin sshh) ja tärkkelyksen, vaikutusta dieetin sulavuuteen. Mukana oli 23 tutkimusta, 50 erilaista dieettien vertailua (alakoetta) ja 113 tutkimusdieettiä, joissa väkirehun osuus vaihteli 0-80 % välillä. Aineistosta tutkittiin kokonaiskeruu- tai merkkiainemenetelmällä mitattuja kuiva-aineen, raakavalkuaisen, NDF:n ja ADF:n sulavuuksia regressioanalyysillä käyttäen lineaarista ja toisen asteen sekamallia. Väkirehut luokiteltiin kolmeen tyyppiin: (1) kuitupitoiset, (2) kaurapohjaiset ja (3) muita viljoja sisältävät väkirehut.
Väkirehun osuuden kasvu paransi dieetin kuiva-aineen sulavuutta, mutta positiivinen vaikutus kuiva-aineen sulavuuteen heikkeni käyräviivaisesti, kun väkirehun osuus kasvoi (p=0,04). Dieetin tärkkelyspitoisuuden kasvu paransi kuiva-aineen sulavuutta käyräviivaisesti (p=0,04). NDF:n sulavuus kuitenkin heikkeni käyräviivaisesti kun ruokintakertakohtainen tärkkelyksen saanti (g/epkg) kasvoi väkirehutyypeillä 2 (p=0,02) ja 3 (p=0,005). Sekä dieetin- (p=0,01) että karkearehun (p=0,03) sshh-pitoisuuksien kasvun todettiin heikentävän NDF:n sulavuutta käyräviivaisesti. Väkirehun NDF-pitoisuus ei vaikuttanut dieetin sulavuuteen.
Kuiva-aineen sulavuuden paraneminen johtui oletettavasti lisääntyneestä entsymaattisesta sulatuksesta ohutsuolessa. Havaitut muutokset kuidun sulavuudessa osoittavat kuitenkin, että osa tärkkelyksestä ja sshh:ta voi suurina pitoisuuksina syötettäessä ohittaa ohutsuolen entsyymisulatuksen ja vaikeuttaa paksusuolen mikrobifermentaation normaalia toimintaa. Tärkkelyksen lisäksi myös sshh:n kokonaispitoisuus dieetissä tulisi ottaa huomioon ruokintaa suunniteltaessa ja sshh:n vaikutusta terveen hevosen paksusuolen mikrobifermentaatioon tulisi tutkia lisääEquine digestive tract is adapted to diets rich in fibre. Concentrates are commonly used as energy supplements. The aim of this meta-analysis was to study the effect of concentrate level and diet composition, especially the amount of starch and non-structural carbohydrates (NSC), on diet digestibility. The data consisted of 23 studies, 50 different diet comparsions and 113 diets, in which the concentrate level varied from 0 to 80 %.
Dry matter, crude protein, neutral detergent fibre (NDF) and acid detergent fibre (ADF) digestibilities were measured by total collection or internal markers in all of the studies. Statistical analysis was performed using regression analysis with linear and quadratic mixed models. Concentrates were divided to three classes by the main ingredient: (1) fibre-rich, (2) oat-based and (3) other cereal (barley, corn) concentrates.
Dry matter digestibility improved when the concentrate level and the starch level rose, but the effect faded with high levels according to the quadratic model (p=0,04 both). Increase of dietary starch level (g/bodyweight/meal) had a negative effect on fibre digestibility in both starch rich concentrate classes 2 and 3. NDF digestibility decreased curvilinearly when the level of NSC in diet (p=0,01) and in roughage (p=0,03) increased. There was no relationship between diet digestibility and concentrate NDF-level (p>0,25).
Improved dry matter digestibility with increasing concentrate level can be explained by increased enzymatic digestion in the small intestine. When dietary level of starch and NSC is increased, part of the undigested matter can interfere with the caecum microbial balance and decrease fibre digestion. The results imply that, in addition to starch, dietary NSC level should be taken into account when evaluating the effects of diet composition on fibre digestibility in horse, even if the horse doesn’t have any metabolic problems. Further research on the effect of NSC on caecal microbial fermentation in healthy horses is warranted
