A Path to Food Self-Provisioning and Experiences from Learning New Skills: An Autoethnographic Depiction

In this autoethnographic depiction, I tell a story of change and renewal. In the narrative, I present a story of personal choices and epiphanies that have changed the course of my life. At the turning point, I portray the process of learning new skills regarding food self-provisioning. I come from a privileged, but de-skilled, middle-class suburban background, and the past four years has been a diverse journey of insecurity, alienation, and fatigue, but also of learning, empowerment, and self-realization. From a person with limited skills, to an at least somewhat skilled food neo-self-provisioner, I have partaken in a process of becoming, which is rich in experience but psychologically and physically demanding. The challenges of living a sustainable and ethical life, amidst contemporary societies, are plenty, but in this research the main hurdles are located in the shortage of time, and rootlessness, in the form of eroded communal bonds, lack of peer support, and broken intergenerational relations

Jaettu johtajuus teatteriharjoituksissa - Kolme erilaista työryhmää, kolme erilaista johtajaa

Tutkimuksessani perehdyn johtajuuden jakamiseen teatteriryhmissä. Käytän työssäni jaetun johtajuuden käsitettä ja pohdin sen avulla niitä tilanteita ja olosuhteita, joissa johtajuuden jakamista tapahtuu teatteriharjoitusten aikana. Kuvaan kolmen suomalaisen ammattiteatteriryhmän työskentelyä harjoituksissa ja keskityn erityisesti ohjaajien tapaan johtaa ja käsitellä omaa työryhmäänsä. Päähavaintoni on se, että jaettu johtajuus ei voi olla teatterikenttää hallitsevassa ohjaajakeskeisessä työskentelytavassa vallitseva tila tai työtapa. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, ettei jaettua johtajuutta voisi esiintyä harjoituksissa. Havaintoni tukevat myös aiempaa tutkimusta sen osalta, että teatteriharjoituksissa on samanaikaisesti tarvetta yksilökeskeiselle johtajuudelle, mutta toisaalta myös painetta jakaa johtajuutta ja vastuuta näytelmän sisällön tuottamisesta

Domination, Power, Supremacy: Confronting Anthropolitics with Ecological Realism

In this article, we study politics as domination. From our point of view, domination, especially in the Anthropocene, has had two vital components—power and supremacy. In order to dominate, one has to have power over others. In addition, the politics of domination, such as colonial oppression of Latin America, has required reasoning, justification, and legitimation, often connected to superiority (because of religion, society, or civilization) from the oppressor’s end. Past and present political ideologies and programs, such as colonialism, imperialism, but also welfare state capitalism, neoliberalism and increasingly popular Green New Deal are examples of what we call “anthropolitics”, an anthropocentric approach to politics based on domination, power, and supremacist exploitation. In contrast to the prevailing anthropolitics, this article discusses post-Anthropocene politics, characterized by localization and decentralization, as well as a steep reduction of matter–energy throughput by introducing a theoretical frame called ecological realism

Domination, Power, Supremacy : Confronting Anthropolitics with Ecological Realism

In this article, we study politics as domination. From our point of view, domination, especially in the Anthropocene, has had two vital components-power and supremacy. In order to dominate, one has to have power over others. In addition, the politics of domination, such as colonial oppression of Latin America, has required reasoning, justification, and legitimation, often connected to superiority (because of religion, society, or civilization) from the oppressor's end. Past and present political ideologies and programs, such as colonialism, imperialism, but also welfare state capitalism, neoliberalism and increasingly popular Green New Deal are examples of what we call "anthropolitics", an anthropocentric approach to politics based on domination, power, and supremacist exploitation. In contrast to the prevailing anthropolitics, this article discusses post-Anthropocene politics, characterized by localization and decentralization, as well as a steep reduction of matter-energy throughput by introducing a theoretical frame called ecological realism.Peer reviewe

Kokoava ote teknologiaan Marxiin ja Heideggeriin pohjautuen

Modernin tekniikan eli teknologian aikakauden voidaan nähdä alkaneen teollistumisesta. Sitä määrittää eri työvälineiden ja kulttuuristen suhteiden yhteen kietoutuneisuus, tuotantoprosessien monimutkaistuminen ja resurssi-intensiivisyys. Laajentuva teknosfääri – teknologisen järjestelmän kokonaisuus – on laadultaan olio, jossa ”tekniikka” ja ”logiikka” ovat sekoittuneet laskelmoiduksi, ulkoistetuksi ja automatisoiduksi ”teknologiikaksi”, jota pitää liikkeessä ulkoiset resurssipanokset. Teknologiaan ja teknosfääriin liittyy kosolti sosiaalisia ja ekologisia ongelmia. Näiden ongelmien perkaamisen ohella päähuomiomme tässä kirjoituksessa on kokoavan teknologiakäsityksen luonnostelemisessa vaihtoehdoksi vallitseville teknologiaymmärryksille. Hahmottelemme tätä otetta etenkin Marxin ja Heideggerin ajatusten viitoittamana. Tavoitteemme on edistää kokonaisvaltaisemman ja refleksiivisemmän teknologiakeskustelun syntyä, jossa otetaan huomioon teknologian keskeiset ongelmat, säilyttäen kuitenkin avoimuus sille, että teknologia ja sen kehittäminen voivat tuoda mukanaan muutakin kuin massasukupuuttoja ja eriarvoisuutta

Time and Mobility after the Anthropocene

The Special Issue on ‘After the Anthropocene: Time and Mobility’ is published. It discusses the geological time to follow the human-dominated epoch and ways to move there. In addition to this editorial, a total of five articles are published in the issue. The articles engage with a variety of social science disciplines—ranging from economics and sociology to philosophy and political science—and connect to the natural science insights on the Anthropocene. The issue calls for going beyond anthropocentrism in sustainability theory and practice in order to exit the Anthropocene with applications and insights in the contexts of politics (Ruuska et al., 2020), energy (Mohorčich, 2020), tourism (Rantala et al., 2020), food (Mazac and Tuomisto, 2020) and management (Küpers, 2020). We hope that you will find this Special Issue interesting and helpful in contributing to sustainable change

Väkivalta ihmisen aikakaudella

Artikkeli perustuu kahteen esitykseen, joista toinen pidettiin Jyväskylässä Sosiologipäivillä maaliskuussa 2016 ja toinen viikkoa myöhemmin Elävän filosofian keskusteluriihessä Helsingissä.Antroposeenissä ihmiset käyttävät väärin valtaansa suhteessa ei-inhimilliseen maailmaan, lähinnä tyydyttäen toissijaisia tarpeitaan ja alati kasvavia materiaalisia halujaan. Yleisesti hyväksytystä ihmiskeskeisestä maailmankuvasta johtuen vallan väärinkäyttöä ei tulkita väkivallaksi vaan kehitykseksi. Elonkehä ei kuitenkaan ole olemassa pelkästään ihmisiä varten. On siis aika määritellä väkivalta uudelleen.Non peer reviewe

Time and Mobility after the Anthropocene

Non peer reviewe

Organising in the Anthropocene: An Ontological Outline for Ecocentric Theorising

As a response to anthropogenic ecological problems, a group of organisation scholars have acknowledged the importance of ecocentric theorising that takes materiality and non-human objects seriously. The purpose of this article is to examine the philosophical basis of cocentric organisation studies and develop an ontological outline for ecocentric theorising in the Anthropocene. The paper identifies the central premises of ecocentric organisations from the previous literature, and complements the theory with a set of ontological qualities common to all objects. The study draws on recent advances in object-oriented and ecological philosophies to present three essential qualities of objects, namely autonomy, uniqueness, and intrinsicality. The paper discusses how these qualities are critical in reclaiming the lost credibility and practical relevance of ecocentrism in both organisational theory and the sustainability sciences in general. To organise human activities in a sustainable manner in the new geological era, a new ontology is needed that not only includes materiality and non-humans in the analysis, but also leads to an ecologically and ethically broader understanding of ecospheric beings and their relationships

Kapitalismin uusintaminen 2000-luvulla: korkeakoulutus ja ekologinen kriisi

In this thesis, the connection between capitalism, higher education, and ecological crisis is established and studied. It is presented, mainly theoretically, how capitalist socio-economic structure is reproduced, how higher education contributes to it, and how this is linked to the ongoing ecological crisis. As a part of the more general discussion on the reproduction of capitalism, higher education, and its ecological impacts, Finnish higher education is taken as a specific context to be discussed. In this regard, an empirical illustration is provided to strengthen the otherwise theoretical argument to portray how the purpose of higher education is perceived in Finnish education policy documents in the 21st century. Based on existing literature, theoretical argumentation, and empirical illustration, it is argued that, as the orientation of higher education has been reformulated during the last decades, one of the primary purposes of higher education in the 21st century is to reproduce capitalism and conditions for capital accumulation and economic growth. In principle, this means that aims and demands concerning higher education, especially coming from state administration, are closely coupled with the needs of the capitalist growth economy and transnational capital accumulation. This development has had a significant impact to higher education – one these developments being that higher education is increasingly expected to serve as a means to an end to achieve goals such as economic growth and regional competitiveness. Furthermore, these developments imply, among other things, that the higher education institution is increasingly functioning in an unsustainable fashion from an ecological perspective. This is due to the capitalist structure and processes of accumulation with which higher education is increasingly integrated and to which it contributes. This study makes two primary contributions to the existing literature. The first contribution is the overall updated reproduction theory of capitalism. The theory as whole seeks to complement the existing reproduction theories in Marxist education studies and, more generally, the understandings of socio-economic reproduction of liberal capitalist societies by adding a transnational element to the analysis. The second contribution of this study is the established link between capitalism, contemporary higher education, and ecological crisis, a notion which has not been thoroughly dealt with or theorised previously in the Marxist studies on education.Tässä väitöskirjassa tutkitaan kapitalismin, korkeakoulutuksen ja ekologisen kriisin yhteyttä. Tutkimuksessa esitetään, pääosin teoreettisesti, miten kapitalistinen sosio-taloudellinen rakenne uusinnetaan, miten korkeakoulutus osallistuu siihen ja miten tämä liittyy meneillään olevaan ekologiseen kriisiin. Osana laajempaa teoreettista keskustelua, joka liittyy kapitalismin uusintamiseen, korkeakoulutukseen ja ekologiseen kriisiin, suomalainen korkeakoulutus otetaan tutkimuksessa lähemmäksi tarkastelun kohteeksi. Tutkimuksessa esitetään empiirisen havaintoesimerkin avulla se miten suomalaisen korkeakoulutuksen tarkoitus ja tehtävä nähdään valtion korkeakoulutupoliittisissa dokumenteissa 2000-luvulla. Akateemisen kirjallisuuden, teoreettisen tarkastelun ja empiirisen havaintoesimerkin kautta tässä tutkimuksessa väitetään, että yksi nykyisen korkeakoulutuksen päätehtävistä on uusintaa kapitalismia ja edellytyksiä pääoman kasaamiselle sekä talouskasvulle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että erityisesti valtion tavoitteet ja vaatimukset koskien korkeakoulutusta liitetään tiiviisti yhteen kapitalistisen kasvutalouden ja ylikansallisen pääoman kasaamisen tarpeiden kanssa. Tämä kehitys on mitä luultavimmin johtanut korkeakoulutukseen, jossa koulutuksen odotetaan ennen kaikkea edesauttavan saavuttamaan talouskasvua ja alueellista kilpailukykyä. Lisäksi tämä kehitys tarkoittaa, että korkeakoulutus instituutiona toimii kestämättömällä pohjalla ekologisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Tämä johtuu kapitalistisesta sosio-taloudellisesta rakenteesta ja pääoman kasautumisprosesseista, joihin korkeakoulutus yhä kasvavissa määrin integroidaan ja joihin se osallistuu. Tutkimus tekee kaksi pääasiallista lisäystä olemassa olevaan kirjallisuuteen. Ensimmäinen näistä on päivitetty kapitalismin uusintamisen teoria, joka pyrkii täydentämään nykyisiä uusintamisen teorioita sekä yleisemmin ymmärrystä sosio-taloudellisesta yhteiskunnallisesta uusintamisesta liberaaleissa kapitalistisissa yhteiskunnissa. Toinen tämän tutkimuksen akateeminen kontribuutio on esiin tuotu yhteys kapitalismin, korkealoulutuksen ja ekologisen kriisin välillä – havainto, jota ei ole ennen tätä tehty marxilaisessa korkeakoulututkimuksessa