342 research outputs found
Pirteän vanhuksen juhlakirjat
Kirja-arvostelu teoksista William H. Swatos, Jr. & Lutz Kaelber (eds.): The Protestant Ethic Turns 100. Essays on the Centenary of the Weber Thesis. Boulder & London: Paradigm Publishers 2005, 233 s. ja Wolfgang Schluchter und Friedrich Wilhelm Graf (Hg.): Asketischer Protestantismus und der „Geist“ des modernen Kapitalismus. Tübingen: Mohr Siebeck 2005Max Weberin essee protestanttisen
talousetiikan ja kapitalismin
”hengen” suhteesta täytti hiljattain
sata vuotta. Sehän ilmestyi ensimmäisen
kerran Weberin, Werner
Sombartin ja Edgar Jaffen toimittamassa
ja viimeksi mainitun omistamassa
aikakauslehdessä vuosina
1904 ja 1905. Esseestä on äskettäin
ilmestynyt sekä ranskaksi että
englanniksi kaksikin uutta käännöstä,
mikä osoittaa vanhuksen yllättävää
elinvoimaa. Käännösten
runsaus viitannee siihen, että sitä
on vihdoinkin alettu lukea tarkemmin
eikä vain käytetty inspiraation
lähteenä uusille ideoille. Samalla
etenkin uusissa englanninkielisissä
käännöksissä on voitu purkaa sosiologi
Talcott Parsonsin vuoden
1930 käännöksellään luomia tulkintakehyksiä
Mikä on dispositiivi?
Kirja-arvostelu teoksesta Giorgio Agamben: Was ist ein Dispositif? Diaphanes 2008Giorgio Agambenin pieni, alun
perin italiankielinen essee on tulkinta
Michel Foucault’n keskeisestä
dispositiivin (dispositif) käsitteestä.
Essee on mielenkiintoinen,
koska ranskalaisen ajattelijan tuotannon
keskeisestä jäsentävästä käsitteestä
on kirjoitettu niin vähän.
Agambenin tulkinnassa Foucault’n
käsitteestä kuitenkin liukenee pois
olennaisia kerroksia, esimerkiksi
käsitteen heterogeenisuus ja historiallisuus,
ja lukijan pohdittavaksi
jää lopulta italialaisen filosofin valittelu
teknologian ja teknologiauskon
hegemoniasta nyky-yhteiskunnassa
Kielellisen käänteen raunioilla
Arvostelu teoksesta Frank Ankersmit, Ewa Domanska,Hans Kellner (toim.): Re-Figuring Hayden White. Stanford University Press 2009Re-Figuring Hayden White on historiateoreetikko
Hayden Whiten (s.
1928) 80-vuotisjuhlakirja. Edelleen
tutkijana aktiivisen Whiten juhlakirja
herättää mielenkiintoa erityisesti
julkaisuhetkensä ansioista.
Kielellisen käänteen ideat ovat väljähtyneet
jo 1990-luvun puolivälistä
lähtien. Pitkälti saman kirjoittajakaartin
hiukan aikaisempi teos
Manifestos for History (2007) viritti
railakkaalla erimielisyydellään kovia
odotuksia.1 Whitelle omistettu,
kanneltaan puhtaan valkoinen esseekokoelma
on kuitenkin paneutumista
vaativa annos historiateoriaa
Michel Foucault'n historiallisesta ajattelusta
Matti Peltonen tutkii artikkelissaan Michel
Foucault’n lähestymistavan historiallista
puolta. Hänen mielestään Foucault’n tutkimusotteen
kuvaaminen (tiedon) arkeologiaksi
tai (vallan) genealogiaksi ei tavoita lainkaan
tätä keskeistä aspektia. Hänen työnsä
luonnehtiminen tieteenhistorialliseksi ei
myöskään avaa otteen omaperäisyyttä. artikkelissa
pyritään osoittamaan, miten ranskalaisen
ajattelijan metodologian historiallisuuden
sivuuttaminen on marginalisoinut
tämän otteelle keskeisen dispositiivin (dispositif)käsitteen
Historian diskurssin kolme tasoa
Kirja-arvostelu teoksesta Dorrit Cohn: Fiktion mieli. Suom. Paula Korhonen, Markku Lehtimäki, Kai Mikkonen ja Sanna Palomäki. Helsinki, Gaudeamus 2006, 275 sKustannusyhtiö Gaudeamus
on tehnytjälleenpienenhuo-
maamattoman kulttuuriteon. Se onjulkaissutsuomalaisen käännöksen amerikkalaisen kirjallisuudentutkijan Dorrit
Cohnin teoksesta The Distinc-
tion ofFiction (1999). Dorrit
Cohnilla onsanottavaakaikille niille historiantutkijoille,jotka ovat kiinnostuneetns.kielelli-
sestä käänteestä.Monetkielel-
lisen käänteenteoreetikothan ovat väittäneetmeillehistorian-
tutkijoille, ettätuotoksemme ovat ”pelkkääfiktiota”.Pahim-
millaan fiktiollaontässäyhtey-
dessä tarkoitettu”keksittyä”tai ”epätotta”, japarhaimmillaan-
kin vainmyytinkaltaistateks-
tiä, jotaonmahdotontatodis-
taa oikeaksitaivääräksi
Marc Blochin historiateoreettinen perintö
Arvosteltu teos: Anna Sivula:Kysymyksiäja voimaviivoja. MarcBlochin historiantutkimuksellisen
tuotannon metodologinen perintö. AnnalesUniversita-
tis TurkuensisC:241.Turku 2006, 608s.Anna Sivulantutkimus Kysymyksiä
javoimaviivoja Marc
Blochin metodologisenajatte-
lun perinnöstäonmonellata-
valla kunnianhimoinentutki-
mushanke, jollehänonomis-
tanut opinnäytteensäprogra-
du -tutkielmastasaakka.Vuo-
sien mittaanAnnaSivulanote
on muuttunuthistoriografises-
ta, historiankirjoituksenhisto-
riaan paneutuvastatutkielmas-
ta yhäenemmänhistoriateo-
reettiseksi analyysiksi.Mieles-
täni tämäheijastaa1980-ja
etenkin 1990-luvullatapahtu-
nutta muutostahistoriantutki-
muksen määrittelyssä.Aiem-
min pärjättiinkahdellatermil-
lä, toisaaltapuhuttiin(histo-
rian) metodista ja sekattoi
kaiken mahdollisenetenkin
varsinaisten metodienulko-
puolisen historiateoreettisen
ajattelun jatoisaaltaviljeltiin
termiä historianfilosofia, joka
niin ikääntarkoittikaikkea
muutakin kuinhistorianfiloso-
fisia pohdintoja.Näidenkah-
den sinänsävarsinkaukana
toisistaan olevanterminväliin
jäi melkoinenhämäräalue,
metodologian kokokenttä
Mikrohistoria ja puuttuvan tiedon ongelma.
"Vanha historia" pystyi turvautumaan suoraan tutkimiensa eliittikansalaisten
itse tuottamiin dokumentteihin, "uusi historia" joutuu usein nojaamaan epäsuoraan
tietoon, jonkun toisen tutkimuskohteesta antamaan todistukseen. Kutsun
tässä artikkelissa uuteen historiaan samastuvan historiantutkijan epäsuorassa
päättelyssään käyttämää tietoa "toiseksi" tiedoksi. Epäsuoruus on usein suorastaan
kaksinkertaista, sen välittäjä ei pelkästään ole toinen ja suhteessa tutkimuskohteeseen
vieras, yleensä jossain mielessä eliittiin kuuluva tai ainakin eliittiä
palveleva henkilö. Epäsuoruus tai vieraus liittyy usein myös asiakirjan tai dokumentin
käsittelemään ilmiöön. Se ei välttämättä kerro suoraan siitä ilmiöstä, joka
pohjimmiltaan kiinnostaa tutkijaa, vaan hänen on pääteltävä asia epäsuorasti johonkin
toiseen ilmiöön liittyvistä tiedoista
Tiedon arkeologiaa ja romaanin maantiedettä
Kirja-arvostelut teoksista Tiedon arkeologia, Michel Foucault, suom. Tapani Kilpeläinen, Tampere (2005) ja Graphs, Maps, Trees. Abstract models for a literaty theory, Franco Moretti, (2005)Samoihin aikoihin Michel Foucault’n Tiedon arkeologian
(L’archéologie du savoir, 1969) hienosti
toteutetun suomennoksen kanssa ilmestyi
samanhenkinen metodologinen puheenvuoro,
italialaissyntyisen kirjallisuuden tutkijan Franco
Morettin tiivis Graphs, Maps, Trees. Kirjat ovat
ulkoisesti tyystin erilaisia ja ajallisestikin niiden
välissä on yli 30 vuoden ero. Lisäksi silmään pistää
se, ettei Moretti edes mainitse Foucault’ta kirjassaan.
Silti asetan nämä teokset rinnakkain
Aatehistorian uusi luuta
Arvostelu teoksesta Michel Foucault: Tiedon arkeologia. Tampere: Vastapaino 2005, 275 sTiedon arkeologia (L’archéologie
du savoir, 1969) tunnetaan
Michel Foucault’n ”metodikirjana”,
jossa hän esitteli diskurssianalyysinsä
periaatteita. Kuivakkaan
oloinen työ on hänen
vaikein teoksensa. Se kuului
Foucault’n 1960-luvun jälkipuoliskon
kahden ”poikkeuskirjan”
sarjaan. Myöhemmin 1970-
luvulla hän totesi usein kokeilleensa
näissä teoksissa tilapäisesti
yksinkertaisempaa lähestymistapaa.
Hän keskittyi tarkastelussaan
vain diskursiiviseen ja
sivuutti lähes kokonaan ei-diskursiivisen.
Siksi Tiedon arkeologia
kädessä ei pysty lukemaan
esimerkiksi seuraavaa tutkimusta
Tarkkailla ja rangaista (1975),
mutta teos avaa lähes klassikon
aseman jo saaneen tutkijan yleistä
tutkimusfi losofi aa pitkälti diskurssianalyysin
yli
- …