Matti Peltonen tutkii artikkelissaan Michel
Foucault’n lähestymistavan historiallista
puolta. Hänen mielestään Foucault’n tutkimusotteen
kuvaaminen (tiedon) arkeologiaksi
tai (vallan) genealogiaksi ei tavoita lainkaan
tätä keskeistä aspektia. Hänen työnsä
luonnehtiminen tieteenhistorialliseksi ei
myöskään avaa otteen omaperäisyyttä. artikkelissa
pyritään osoittamaan, miten ranskalaisen
ajattelijan metodologian historiallisuuden
sivuuttaminen on marginalisoinut
tämän otteelle keskeisen dispositiivin (dispositif)käsitteen
