Pirteän vanhuksen juhlakirjat

Kirja-arvostelu teoksista William H. Swatos, Jr. & Lutz Kaelber (eds.): The Protestant Ethic Turns 100. Essays on the Centenary of the Weber Thesis. Boulder & London: Paradigm Publishers 2005, 233 s. ja Wolfgang Schluchter und Friedrich Wilhelm Graf (Hg.): Asketischer Protestantismus und der „Geist“ des modernen Kapitalismus. Tübingen: Mohr Siebeck 2005Max Weberin essee protestanttisen talousetiikan ja kapitalismin ”hengen” suhteesta täytti hiljattain sata vuotta. Sehän ilmestyi ensimmäisen kerran Weberin, Werner Sombartin ja Edgar Jaffen toimittamassa ja viimeksi mainitun omistamassa aikakauslehdessä vuosina 1904 ja 1905. Esseestä on äskettäin ilmestynyt sekä ranskaksi että englanniksi kaksikin uutta käännöstä, mikä osoittaa vanhuksen yllättävää elinvoimaa. Käännösten runsaus viitannee siihen, että sitä on vihdoinkin alettu lukea tarkemmin eikä vain käytetty inspiraation lähteenä uusille ideoille. Samalla etenkin uusissa englanninkielisissä käännöksissä on voitu purkaa sosiologi Talcott Parsonsin vuoden 1930 käännöksellään luomia tulkintakehyksiä

Mikä on dispositiivi?

Kirja-arvostelu teoksesta Giorgio Agamben: Was ist ein Dispositif? Diaphanes 2008Giorgio Agambenin pieni, alun perin italiankielinen essee on tulkinta Michel Foucault’n keskeisestä dispositiivin (dispositif) käsitteestä. Essee on mielenkiintoinen, koska ranskalaisen ajattelijan tuotannon keskeisestä jäsentävästä käsitteestä on kirjoitettu niin vähän. Agambenin tulkinnassa Foucault’n käsitteestä kuitenkin liukenee pois olennaisia kerroksia, esimerkiksi käsitteen heterogeenisuus ja historiallisuus, ja lukijan pohdittavaksi jää lopulta italialaisen filosofin valittelu teknologian ja teknologiauskon hegemoniasta nyky-yhteiskunnassa

Historian diskurssin kolme tasoa

Kirja-arvostelu teoksesta Dorrit Cohn: Fiktion mieli. Suom. Paula Korhonen, Markku Lehtimäki, Kai Mikkonen ja Sanna Palomäki. Helsinki, Gaudeamus 2006, 275 sKustannusyhtiö Gaudeamus on tehnytjälleenpienenhuo- maamattoman kulttuuriteon. Se onjulkaissutsuomalaisen käännöksen amerikkalaisen kirjallisuudentutkijan Dorrit Cohnin teoksesta The Distinc- tion ofFiction (1999). Dorrit Cohnilla onsanottavaakaikille niille historiantutkijoille,jotka ovat kiinnostuneetns.kielelli- sestä käänteestä.Monetkielel- lisen käänteenteoreetikothan ovat väittäneetmeillehistorian- tutkijoille, ettätuotoksemme ovat ”pelkkääfiktiota”.Pahim- millaan fiktiollaontässäyhtey- dessä tarkoitettu”keksittyä”tai ”epätotta”, japarhaimmillaan- kin vainmyytinkaltaistateks- tiä, jotaonmahdotontatodis- taa oikeaksitaivääräksi

Kielellisen käänteen raunioilla

Arvostelu teoksesta Frank Ankersmit, Ewa Domanska,Hans Kellner (toim.): Re-Figuring Hayden White. Stanford University Press 2009Re-Figuring Hayden White on historiateoreetikko Hayden Whiten (s. 1928) 80-vuotisjuhlakirja. Edelleen tutkijana aktiivisen Whiten juhlakirja herättää mielenkiintoa erityisesti julkaisuhetkensä ansioista. Kielellisen käänteen ideat ovat väljähtyneet jo 1990-luvun puolivälistä lähtien. Pitkälti saman kirjoittajakaartin hiukan aikaisempi teos Manifestos for History (2007) viritti railakkaalla erimielisyydellään kovia odotuksia.1 Whitelle omistettu, kanneltaan puhtaan valkoinen esseekokoelma on kuitenkin paneutumista vaativa annos historiateoriaa

Michel Foucault'n historiallisesta ajattelusta

Matti Peltonen tutkii artikkelissaan Michel Foucault’n lähestymistavan historiallista puolta. Hänen mielestään Foucault’n tutkimusotteen kuvaaminen (tiedon) arkeologiaksi tai (vallan) genealogiaksi ei tavoita lainkaan tätä keskeistä aspektia. Hänen työnsä luonnehtiminen tieteenhistorialliseksi ei myöskään avaa otteen omaperäisyyttä. artikkelissa pyritään osoittamaan, miten ranskalaisen ajattelijan metodologian historiallisuuden sivuuttaminen on marginalisoinut tämän otteelle keskeisen dispositiivin (dispositif)käsitteen

Marc Blochin historiateoreettinen perintö

Arvosteltu teos: Anna Sivula:Kysymyksiäja voimaviivoja. MarcBlochin historiantutkimuksellisen tuotannon metodologinen perintö. AnnalesUniversita- tis TurkuensisC:241.Turku 2006, 608s.Anna Sivulantutkimus Kysymyksiä javoimaviivoja Marc Blochin metodologisenajatte- lun perinnöstäonmonellata- valla kunnianhimoinentutki- mushanke, jollehänonomis- tanut opinnäytteensäprogra- du -tutkielmastasaakka.Vuo- sien mittaanAnnaSivulanote on muuttunuthistoriografises- ta, historiankirjoituksenhisto- riaan paneutuvastatutkielmas- ta yhäenemmänhistoriateo- reettiseksi analyysiksi.Mieles- täni tämäheijastaa1980-ja etenkin 1990-luvullatapahtu- nutta muutostahistoriantutki- muksen määrittelyssä.Aiem- min pärjättiinkahdellatermil- lä, toisaaltapuhuttiin(histo- rian) metodista ja sekattoi kaiken mahdollisenetenkin varsinaisten metodienulko- puolisen historiateoreettisen ajattelun jatoisaaltaviljeltiin termiä historianfilosofia, joka niin ikääntarkoittikaikkea muutakin kuinhistorianfiloso- fisia pohdintoja.Näidenkah- den sinänsävarsinkaukana toisistaan olevanterminväliin jäi melkoinenhämäräalue, metodologian kokokenttä

Mikrohistoria ja puuttuvan tiedon ongelma.

"Vanha historia" pystyi turvautumaan suoraan tutkimiensa eliittikansalaisten itse tuottamiin dokumentteihin, "uusi historia" joutuu usein nojaamaan epäsuoraan tietoon, jonkun toisen tutkimuskohteesta antamaan todistukseen. Kutsun tässä artikkelissa uuteen historiaan samastuvan historiantutkijan epäsuorassa päättelyssään käyttämää tietoa "toiseksi" tiedoksi. Epäsuoruus on usein suorastaan kaksinkertaista, sen välittäjä ei pelkästään ole toinen ja suhteessa tutkimuskohteeseen vieras, yleensä jossain mielessä eliittiin kuuluva tai ainakin eliittiä palveleva henkilö. Epäsuoruus tai vieraus liittyy usein myös asiakirjan tai dokumentin käsittelemään ilmiöön. Se ei välttämättä kerro suoraan siitä ilmiöstä, joka pohjimmiltaan kiinnostaa tutkijaa, vaan hänen on pääteltävä asia epäsuorasti johonkin toiseen ilmiöön liittyvistä tiedoista

Tiedon arkeologiaa ja romaanin maantiedettä

Kirja-arvostelut teoksista Tiedon arkeologia, Michel Foucault, suom. Tapani Kilpeläinen, Tampere (2005) ja Graphs, Maps, Trees. Abstract models for a literaty theory, Franco Moretti, (2005)Samoihin aikoihin Michel Foucault’n Tiedon arkeologian (L’archéologie du savoir, 1969) hienosti toteutetun suomennoksen kanssa ilmestyi samanhenkinen metodologinen puheenvuoro, italialaissyntyisen kirjallisuuden tutkijan Franco Morettin tiivis Graphs, Maps, Trees. Kirjat ovat ulkoisesti tyystin erilaisia ja ajallisestikin niiden välissä on yli 30 vuoden ero. Lisäksi silmään pistää se, ettei Moretti edes mainitse Foucault’ta kirjassaan. Silti asetan nämä teokset rinnakkain

Aatehistorian uusi luuta

Arvostelu teoksesta Michel Foucault: Tiedon arkeologia. Tampere: Vastapaino 2005, 275 sTiedon arkeologia (L’archéologie du savoir, 1969) tunnetaan Michel Foucault’n ”metodikirjana”, jossa hän esitteli diskurssianalyysinsä periaatteita. Kuivakkaan oloinen työ on hänen vaikein teoksensa. Se kuului Foucault’n 1960-luvun jälkipuoliskon kahden ”poikkeuskirjan” sarjaan. Myöhemmin 1970- luvulla hän totesi usein kokeilleensa näissä teoksissa tilapäisesti yksinkertaisempaa lähestymistapaa. Hän keskittyi tarkastelussaan vain diskursiiviseen ja sivuutti lähes kokonaan ei-diskursiivisen. Siksi Tiedon arkeologia kädessä ei pysty lukemaan esimerkiksi seuraavaa tutkimusta Tarkkailla ja rangaista (1975), mutta teos avaa lähes klassikon aseman jo saaneen tutkijan yleistä tutkimusfi losofi aa pitkälti diskurssianalyysin yli