Robottiavusteinen työympäristöjen ilman laadun mittausjärjestelmä (RASEM)

Robottiavusteinen työympäristöjen ilmanlaadun mittausjärjestelmä (RASEM) -tutkimus oli Saf€ra-yhteistyöprojekti, johon osallistui Työterveyslaitoksen lisäksi tutkijoita Saksasta ja Ruotsista. Tutkimuksessa kehitettiin kohtuuhintainen sensoriverkko ilman epäpuhtauspitoisuuksien, lämpötilan ja kosteuden ajallisen ja paikallisen vaihtelun seurantaan. Sensoriverkkoa testattiin kolmessa eri työympäristössä. Sensoriverkolla saatuja tuloksia täydennettiin liikkuvilla mittausjärjestelmillä: robottiautolla ja droonilla. Tutkimustulokset osoittivat, että edullisia sensoreita voidaan hyödyntää sensoriverkkojen kokoonpanoissa ja niiden antamaa tietoa käyttää edelleen työpaikkakohtaisten pitoisuuskarttojen laadinnassa. Tarvitaan kuitenkin lisätutkimusta, jotta saadaan kehitettyä työpaikoille käyttökelpoinen menetelmä epäpuhtauspitoisuuksien ja työntekijöiden altistumisen pitkäaikaiseen seurantaan

Työntekijöiden terveys- ja turvallisuusriskit rakennusten kosteusvaurioselvityksissä

Työterveyslaitoksen tutkimushankkeen tavoitteena oli arvioida moniammatillisesti kosteusvauriorakennuksia tutkivan ammattiryhmän terveydellisiä vaaratekijöitä sekä niiden suuruutta ja merkitystä. Lisäksi laadittiin riskinarvioinnin tarkistuslista, jonka avulla asiantuntijat ja viranomaiset voivat itsenäisesti arvioida työn vaaroja ja riskejä omissa työkohteissaan sekä huomioida vaaratekijät työn suunnittelussa, toteutuksessa ja työssä suojautumisessa. Tutkimuksessa kehitettyyn tarkistuslistaan on koottu keskeiset selvitystyöhön liittyvät riskit ja niihin liittyvät suojautumisohjeet. Tarkistuslistaa ja tutkimuksessa saatua tietoa työn sisällöstä voidaan hyödyntää riskien ja vaarojen arvioinnin lisäksi myös työterveyshuollossa terveystarkastusten sisällön suunnittelussa sekä tietojen antamisessa, neuvonnassa ja ohjauksessa. Tutkimuksessa annettiin suosituksia kosteusvaurioselvityksiä tekevien työntekijöiden terveydentilan seuraamiseksi ja terveyden ja työkyvyn ylläpitämiseksi

Tekonurmikenttiin liittyvät sisäilmaongelmat jalkapallohalleissa - TekoNurmi -projektin loppuraportti

Tutkimuksessa selvitettiin jalkapallohallien sisäilman laatua ja halleissa harjoittelevien juniorijalkapalloilijoiden oireita talvikaudella. Tulosten pohjalta raportissa annetaan suosituksia hallien omistajille ja ylläpitäjille siitä, miten havaittujen sisäilmaongelmien syntyä voidaan estää tai ainakin lieventää. Tärkein suositus on se, että autonrenkaista valmistettua SBR-kierrätyskumirouhetta ei tulisi käyttää jalkapallohallien tekonurmikenttien täyteaineena. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin, liittyykö erityyppisissä suomalaisissa halleissa käytössä oleviin tekonurmimateriaaleihin sisäilmaongelmia, jotka voisivat lyhyt- tai pitkäaikaisen altistumisen yhteydessä aiheuttaa terveyshaittoja jalkapalloa harrastaville. Toisessa vaiheessa tehtiin lisätutkimuksia, joissa tarkasteltiin muun muassa tekonurmen rouhemateriaalin ominaisuuksien, hallin ilmanvaihdon tehon sekä hallivuorolla harjoittelevien jalkapalloilijoiden määrän yhteyksiä sisäilman haihtuvien hiilivetyjen ja karkean pölyn pitoisuuksiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Työterveyslaitoksen yhteisprojekti 'Tekonurmikenttiin liittyvät sisäilmaongelmat jalkapallohalleissa' toteutettiin vuosina 2012 2014

Monitilatoimistojen sisäympäristö, käytettävyys ja tilan käyttäjien hyvinvointi (MOSI) : Tutkimushankkeen loppuraportti

Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston yhteistyössä tehdyssä tutkimushankkeessa (2014-2016) tutkittiin monitilaratkaisujen vaikutusta sisäilmastoon ja arvioitiin toteutettuja monitilaratkaisuja käytettävyyden, työn sisällön sekä terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmista. Hankkeessa testattiin myös uusia hyvinvoinnin ja työympäristön arviointimenetelmiä. Monitilatoimistoratkaisuilla tavoiteltiin kustannussäätöjä, tilojen muuntojoustavuutta ja viihtyisyyttä sekä yhteisöllisyyttä, yhteistyötä eri yksiköiden ja yksilöiden välillä. Monitilatoimistoon siirtymisen koettiin parantaneen yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta sekä lisänneen viihtyisyyttä ja tilatehokkuutta. Työrauhan arvioitiin heikentyneen. Toteutetut tilaratkaisut tukivat parhaiten hallinto-, asiantuntija- ja asiakaspalvelutyötä. Monitilatoimistoissa sisäilmasto oli pääosin hyvällä laatutasolla. Tiloissa, joissa oli tekstiilimatto ja useampia työpisteitä, mitatut sisäympäristön epäpuhtaustasot olivat pääsääntöisesti vähän korkeampia verrattuna perinteisiin huonetoimistoihin ja tiloihin, joissa oli linoleum-matto

Terveysalan opiskelijoiden perehdytyskortti

Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota perehdytyskortti Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä (Eksote) harjoittelunsa suorittaville terveysalan opiskelijoille. Tavoitteena oli tukea ja yhtenäistää opiskelijoiden saamaa perehdytystä ja edistää heidän oppimistaan. Perehdytyskorttia pystytään hyödyntämään myös perehdytyksen suunnittelussa ja toteutuksen seurannassa. Opinnäytetyö oli työelämälähtöinen ja aihe saatiin Eksoten kehittämiskoordinaattorilta. Työssä selvitettiin mitä hyvään perehdytykseen kuuluu, ja mitkä ovat hyvän perehdytyksen merkitykset. Tarvittavat tiedot kerättiin kirjallisuudesta, internetjulkaisuista sekä olemassa olevista materiaaleista, kuten erilaisista perehdytyskorteista ja -listoista benchmarking-menetelmää hyödyntäen. Opinnäytetyön tuotos, opiskelijoiden perehdytyskortti, tehtiin yhteistyössä Eksoten kanssa. Perehdytyskortin ulkoasua ja sisältöä tehdessä otettiin huomioon perehdytyskortin käyttötarkoitus. Perehdytyskortti muokattiin sen lopulliseen muotoon asiantuntijapalautteen avulla ja annettiin Eksoten käyttöön. Jatkossa perehdytyskorttia voi kehittää sosiaalialan opiskelijoiden tai tietyn työyksikön tarpeisiin sopivaksi. Myös perehdytyskortin käyttökokemuksia ja toimivuutta käytännössä voidaan tutkia.The purpose of this thesis project was to create an induction card for health care students who do their clinical practice at the South Karelia Social and Health Care District (Eksote). The goal was to support and unify the induction for the students and encourage their learning. The induction card was also designed for use in the planning and monitoring of the execution of induction Information about induction was gathered from different sources including literature, internet publications and existing induction materials such as induction cards and lists. The outcome from the thesis project was developed in co-operation with Eksote. In the process of creating the induction card, the benchmarking method was utilized. The intended use of the induction card was paid attention to when preparing its format and content. The induction card was developed in to its final form using the feedback received from specialists. The induction card was given to Eksote for their uses. In the future, the induction card can be further developed for use with social care students or the needs of a particular working unit. Also, user experience with the induction card and its performance in practice can be investigated