EMPLOYER BRANDING AS AN EFFECTIVE TOOL IN ACQUIRING TALENTS

The purpose of the following study is to demonstrate that employer branding is an effective tool in acquiring talents. The starting point to considerations is the analysis of terminology used in literature. Next, the strategy of employer branding is shown as the component of two complementary and long-term action plans. The first one is concerned with the improvement of talented workers’ management system, and the latter deals with popularization of the execution of organization’s best practices. What is emphasized in this study, is the importance of these two actions’ consistency, which conditions acquiring talents as a long-term perspective

DETERMINANTS OF EFFECTIVE TALENT MANAGEMENT

Purpose: The main goal of this article is to present effective ways of talent management in an enterprise. Methodology: Factors identification was carried out based on analysis of subject literature, and also on empirical research, which were carried out within the framework of doctoral dissertation. On the basis used of expert method inspired by Delphic technique, opinions received from the management experts allowed the determinants to be divided with regard to their positive and negative influence and ability to develop an enterprise, namely internal and external. Findings: Talent management is gaining strategic meaning for enterprises, which aim to secure competitive advantage, not only by dynamic growth. Employers’ skills in terms of extracting, adjusting and appreciating creativity, and potential to develop knowledge, abilities and experience of employees can stand up to requirements which are made in the days of economy based on knowledge. Implications: Effective talent management is conditioned by numerous factors. Taking into consideration opinions of experts participating in the research, conditions were divided into their positive and negative influence, and the ability of shaping them by a company, namely internal and external. The author is expressing hope that analysis of determinants of effective talent management will be an interesting and useful reading from a perspective of talent management in the both academic and practical dimension, even though it is only a starting point for further discussion

Vihertävät tytöt, vastuuttomat pojat – nuorten kuluttajien ympäristöasenteet

Peer reviewe

Young adults' personal concerns during the COVID-19 pandemic in Finland : an issue for social concern

Purpose This study focuses on how young adults face the COVID-19 pandemic by investigating their personal concerns about mental well-being, career/studies and economic situation. The authors investigated how young adults' (aged 18-29) personal concerns differ from older people's concerns (aged 30-65) and which person- and context-related antecedents relate to personal concerns. Design/methodology/approach Data of Finnish young adults aged 18-29 (n = 222), who participated in the "Corona Consumers" survey (N = 1,000) in April 2020, were analyzed by path analysis and compared to participants aged 30-65 by independent samples t-test. Findings Young adults were significantly more concerned about the effects of the COVID-19 pandemic on their mental well-being, career/studies and economic situation than older people. Females were more concerned about their mental well-being than males. Among youth, lower life satisfaction was related to concerns about mental well-being, and lower satisfaction with financial situation was related to concerns about career/studies and economic situation. Young adults' predisposition to avoid difficult situations was related to more frequent concerns in all domains, whereas generalized trust and education were not. Research limitations/implications Due to cross-sectional data, causal COVID-19 interpretations should be made cautiously. Practical implications Strong youth policies are needed for youth empowerment, mental health and career advancement in the pandemic aftermath. Originality/value The study highlights the inequality of the effects of COVID-19: The pandemic has radically influenced young adults as they exhibit significant personal concerns in age-related life domains.Peer reviewe

Suomalaisen partioliikkeen ja suojeluskuntien lehdet ja aktiivinen kansalaisuus vuosina 1917–1920

The Finnish Scout movement began to re-organise in spring 1917. After the Finnish civil war (1918) rivalling Civil Guard organisation was founded. Scouts took part in the civil war. After the war it was natural that they also took part in memorial parades and celebrations of the so-called White Finland. There was a debate about the relationship of these two movements. Several articles were published about the subject in Finnish scout magazines. This article is about ideal citizenship in the magazines of Finnish scout movement 1917–1920. The research uses also materials from the archive the first Finnish scout’s union and the official organ of Finnish civil guard movement. The period analysed in this article begins with Finnish scouts starting their activities in spring 1917. The research ends at spring 1920 when the scout’s union was abolished. The article presents how the scouts movement connected it´s development to the building of Finnish independence. Later the movement was bounded to the so-called White Finland established by the victorious side of civil war. Readers of the magazines became familiar with the idea of responsibility and self-government. Terminology of political decision making were also presented to the readers. The scouting ideals included spontaneity and ability to take part in decision making. The difference between scouts and civil guards was that the civil guards trained their junior members to be good soldiers whereas the scouts aimed to raise ideal citizens - however, the scouts' ideal citizen contained the idea of a good soldier. In the context of democracy, the key finding of this article is that the scouting magazines taught the readers about democracy by presenting the conflicts and decision making of the movement.Suomalainen partioliike alkoi järjestäytyä uudelleen keväällä 1917. Sisällissodan jälkeen se sai haastajakseen suojeluskuntajärjestön. Sodassa taisteluihin oli osallistunut myös partiolaisia, joten oli luontevaa, että partioliike otti sodan jälkeen suojeluskuntien rinnalla osaa valkoisen Suomen järjestämiin paraateihin ja juhlintaan. Samalla virisi keskustelu partiolaisten ja suojeluskuntajärjestön suhteesta, ja aiheesta julkaistiin kirjoituksia partiolaisten lehdissä. Tässä artikkelissa tarkastellaan ideaalista kansalaisuutta sellaisena kuin se ilmeni 1917–1920 julkaistuissa partiolaisten lehdissä. Aiheen tarkastelussa on hyödynnetty myös Suomen Partioliiton arkistoaineistoa ja suojeluskuntien lehteä. Tarkasteltava ajanjakso alkaa partiotoiminnan käynnistymisestä 1917 ja päättyy Suomen Partioliiton hajoamiseen vuonna 1920. Artikkelissa osoitetaan partioliikkeen rinnastaneen toimintansa itsenäistyvään Suomeen ja myöhempi kiinnittyminen sisällissodan valkoiseen osapuoleen. Liike teki lehtiensä lukijoille tutuiksi toimintatavan, jossa annettiin nuorille sekä vastuuta että päätösvaltaa, ja käsitteet, joita valtiollisessa elämässä käytettiin. Partiolaisen hyveinä nähtiin oma-aloitteisuus ja kyky osallistua yhteiseen päätöksentekoon. Keskeinen eroavuus partion ja sotilaskoulutusta nuorille antaneen suojeluskunnan välillä kiteytyy ajatuksen siitä, että partiolaiset näkivät kasvattamiensa hyvien kansalaisten olevan myös hyviä sotilaita. Demokratiaan kasvattamisen osalta keskeiseksi havainnoksi nousee partiolehtien tapa kertoa laajasti järjestöelämän ristiriidoista ja päätöksenteosta

Financial Behaviour Under Economic Strain in Different Age Groups: Predictors and Change Across 20 Years

The present study examined the multiple micro- and macro-level factors that affect individuals’ financial behaviour under economic strain. The following sociodemographic and economic factors that predict financial behaviour were analysed: age group, year of data gathering, and attitudes towards consumption (economical, deprived, and hedonistic). Subjective financial situations and demographic characteristics were controlled for. Finnish time series data that consisted of five cross-sectional nationally representative surveys were used (n = 10 043). The analyses revealed four types of financial behaviour: cutting expenses, borrowing, increasing income, and gambling. Young adults aged 18–25 reported the lowest frequency of borrowing and gambling and the highest frequency of increasing income (together with young adults aged 26–35). Participants aged 66–75 scored the lowest in cutting expenses and increasing income in comparison to all other age groups. Financial behaviour under economic strain in 2019 can be characterized by lower instances of borrowing than in 2004 and 2009 and higher frequencies in increasing income in comparison to all other years of data gathering. Finally, strong attitudes towards saving were related to lower frequency of borrowing and gambling, whereas stronger hedonistic attitudes were related to lower frequency of cutting expenses and more frequent borrowing. The research results provide tools for consumer policy, consumer education, and consumer regulation.Peer reviewe

Vertaisryhmät vammaisten naisten voimaantumista tukemassa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmani tavoitteena oli kartoittaa kolmen Invalidiliiton tuella perustetun vammaisten naisten vertaisryhmän 1) toimintaa ja 2) toiminnan merkitystä ryhmäläisille. Saatujen tulosten kautta olen halunnut pohtia, 3) millaista voimaantumista vertaisryhmätoiminta on edistänyt ja kuinka ryhmät ovat tukeneet ryhmäläisten voimaantumista? Tutkimusotteeni on laadullinen. Aineiston olen kerännyt tekemällä kolmelle tutkimuksen kohteena olevalle vertaisryhmälle kaksi ryhmähaastattelua kullekin. Analyysimenetelmäni on teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Ensimmäiseen tutkimustehtävääni vastaan kuvailemalla ja vertailemalla eri vertaisryhmissä käyvät ryhmäläiset, ryhmätoiminnan tavoitteet ja sisällön sekä ryhmätoiminnan sujumisen. Vertaisryhmät osoittautuivat kaikilta osin heterogeenisiksi. Ryhmätoiminnan merkityksen esittelen viiden kaikille vertaisryhmille yhteisen kategorian kautta. Avaan kategoriat ryhmäkohtaisesti. Vertaisryhmät ovat merkinneet ryhmäläisille yhteisyyttä, uusien tietojen ja taitojen hankkimista, vertaisryhmän monipuolista tukea, uutta suhdetta itseen sekä vammais- ja naistietoisuuden uudenlaista heräämistä. Tutkimani vertaisryhmät edistivät ryhmäläisten sosiaalipsykologista voimaantumista Zimmermanin (1995) mallin mukaisesti: 1) Vuorovaikutuksen tasolla ryhmissä on saatu monenlaista tietoa ja taitoa sekä uusia ystäviä. Myös vammais- ja naistietoisuus ovat lisääntyneet. 2) Käyttäytymisen tasolla kaikissa ryhmissä on ollut tärkeää yhdessä oleminen, kokemusten jakaminen ja yhdessä tekeminen vertaisten kanssa. Vertaisryhmät ovat toimineet ryhmäläisten henkilökohtaisten tavoitteiden toteuttamisen areenana. Ryhmän ansiosta ryhmäläiset ovat oppineet pitämään paremmin puoliaan ryhmän ulkopuolella. 3) Psyyken tasolla ryhmissä on syntynyt yhteenkuuluvuudentunnetta ja uusi positiivisempi suhde itseen. Voimaantumista vertaisryhmissä on tukenut ryhmän vuorovaikutus eli tuki, lohtu, ymmärrys, kannustus, luottamus ja avautumisen mahdollisuus, hyväksyntä, kehuminen, myönteinen ilmapiiri ja ongelmakäyttäytymisen kitkeminen. Ryhmien toimintatavoissa ja rakenteissa voimaannuttavia ovat olleet positiiviset ryhmänormit (esim. sitkeys, sisukkuus, aktiivisuus, jämäkkyys), yhteisöllisyys ja tavoitteellisuus, vastuun demokraattinen jakautuminen ryhmässä sekä yhdessä koettujen vaikeuksien voittaminen. Vertaisryhmien toiminnassa tuli esiin myös joitakin voimaantumista hankaloittavia tekijöitä kuten jäsenten vaihtuvuus, vastuun kasautuminen samalle jäsenelle, hankaluus yhteisen ajan ja sopivan tapaamispaikan löytämisessä, taustajärjestön tuen puute ja ryhmäläisten keskinäisen luottamuksen puute. Tutkielman keskeisimmät lähteet olivat voimaantumisen osalta Zimmerman (1995), Neath ja Schriner (1998), Siitonen (1999) ja Järvikoski ym. (1999) ja vertaisryhmien osalta Nylund (1996; 1999; 2000a; 2000b; 2001) ja Napier ja Gershenfeld (1999)

Human rights impacts of own operations: Insights for due diligence

The United Nations Guiding Principles on Business and Human Rights (2011) clarify the state duty and corporate responsibility for preventing and addressing human rights risks related to business activities. Human rights impacts of own operations: insights for due diligence aims to support Finnish companies in taking appropriate steps to carry out due diligence to prevent, mitigate, or remedy adverse human rights impacts of their own operations, as outlined in the UN Guiding Principles, especially in countries where protection of human rights may be insufficient or the enforcement of existing legislation wea

Huolenpitoa ja jakamista : rahan ja ajan jakautuminen suomalaisissa lasiperheissä

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää perheen sisäistä tulonjakoa, kotitöiden jakamista, ajan ja rahan käyttöön liittyvää päätöksentekoa sekä taloudellisiin asenteisiin liittyvää kommunikaatiota ja dynamiikkaa. Tutkimuksen lähtökohtana on oletus taloudellisten resurssien, kulutuksen ja ajankäytön epätasaisesta jakautumisesta perheissä. Aihetta on tutkittu sen sensitiivisyyden ja haasteellisen operationalisoinnin johdosta varsin vähän. Tutkimus tarkastelee perheenjäseniä sosiaalisina ja taloudellisina toimijoina perheen sisällä. Raportti esittelee marras-joulukuussa 2006 suomalaisille kahden huoltajan lapsiperheille kohdennetun kyselyn tuloksia. Internet-kyselyn noin 500 suomalaiselle lapsiperheelle toteutti InterQuest Oy. Vastaajista osa rekrytoitiin tutkimukseen internetin eri verkkosivustoilta ja osa puhelimitse. Kysely sisälsi erilliset lomakkeet perheen molemmille puolisoille ja lapsille. Aikuisten lomakkeet sisälsivät strukturoituja kysymyksiä ja mielipideväittämiä kolmesta teemasta: tulojen hallinnointi, kotitöiden tekeminen ja kulutus. Lisäksi vastaajilta kysyttiin heidän taustatietojaan, taloudellisia resursseja painottaen. Perheiden 11-17-vuotiailta lapsilta kysyttiin taskurahan määrää ja lähteitä, rahan käyttöä, heidän vaikutustaan kotitalouden kulutuspäätöksiin sekä yleisiä kulutusasenteita. Analysoitava aineisto sisälsi 833 aikuisen ja 402 lapsen vastaukset. Puolisoista vain toiselta kysyttiin koko perhettä koskevia kysymyksiä. Aikuisista 471 vastasi henkilökohtaisten kysymysten lisäksi koko perhettä koskeviin kysymyksiin ja 362 ainoastaan henkilökohtaisiin kysymyksiin. Tässä raportissa keskitytään pääosin suorin jakaumin kuvailemaan kyselyn keskeiset tulokset. Tutkimus osoitti, että enemmistö puolisoista halusi pitää rahansa erillään, mutta avioliitto ja yhteiset lapset lisäsivät varojen yhteisyyttä. Rahojen yhteisyys johti myös yhteiseen menojen maksamiseen. Yleisintä pariskunnilla oli joko sopia vastuut perheen yhteisistä menoista tai siirtää maksamisvastuu hänelle, jolla oli rahaa. Sovittu vastuunjako yhteisistä menoista oli yleisempää pidemmissä parisuhteissa, isoissa perheissä ja omistusasunnoissa asuvilla. Kiinteissä kuluissa, kuten asuminen ja lainat, vastuut olivat useimmiten selvästi jaetut. Sen sijaan pienissä huvittelumenoissa ei pidetty tärkeänä, kumpi menoja rahoitti. Miehet suurempituloisina rahoittivat naisia useammin perheen yhteisiä menoja, ja naiset puolestaan kantoivat suuremman vastuun lasten menoista. Taloudellinen päätöksenteko suomalaisissa lapsiperheissä näyttäisi olevan puolisoiden kesken yleisesti ottaen kuitenkin demokraattista, sillä merkittävissä hankinnoissa neuvottelu ja toisen mielipiteen huomioon ottaminen näytti olevan hyvin yleistä. Lasten mielipidettä kuunneltiin varsin paljon perheen ostopäätöksissä ja lasten vaikutusvalta lisääntyi iän myötä. Tosin lasten vaikutusvalta keskittyi enimmäkseen vapaa-aikaan liittyvään kulutukseen ja ruokaan isojen hankintojen ollessa edelleen vanhempien päätösvallassa. Koska vapaa-ajan toiminta on perheille yhä tärkeämpi menoerä ja myös ruokaan kuluu huomattava osa kotitalouden tuloista, lasten ja nuorten merkitystä perheiden kulutuspäätöksissä ei pidä vähätellä. Tutkimustulosten perusteella lapset ja nuoret olivat melko hyvin selvillä perheen rahankäytöstä. Vanhempien antama kuluttajakasvatus ja kommunikaation laatu oli selvästi yhteydessä nuorten kulutusasenteiden muokkautumisessa. Kotitöiden jakaminen suomalaisissa lapsiperheissä näytti tutkimuksen perusteella olevan perinteisen sukupuolittunutta. Tämä on johtanut siihen, että naiset kuormittuvat kotitöillä. Miehet olivat tähän työnjakoon tyytyväisiä, naiset eivät kaikilta osin