Realismi ja konstruktivismi tieteidenvälisessä ympäristötutkimuksessa : yhteismitattomuus, yhteensovittaminen vai dialogi?

Tutkimuksessa tarkasteltiin luonnontieteellisen ja ihmistieteellisen tutkimustradition tieteenfilosofisia eroja ympäristötutkimuksen alueella ja arvioitiin erojen merkitystä tieteidenvälisessä ympäristötutkimuksessa. Johtoajatuksena oli luonnontieteellisen realismin ja ihmistieteellisen konstruktivismin välinen dualismi, joka tuottaa kaksijakoisen näkemyksen ympäristökysymyksistä: yhtäältä ympäristöä tutkitaan yhtenäisenä, kausaalisten säännönmukaisuuksien verkostona ja toisaalta moninaisena, ihmisten elettyinä ympäristöinä. Työn tarkoituksena oli analysoida tätä dualismia tieteenfilosofisin käsittein ja esittää sen perusteella huomioita realistisen ja konstruktivistisen tutkimustavan yhdistämisestä tieteidenvälisessä ympäristötutkimuksessa. Tutkimusongelmaa lähestyttiin teoreettisesti ideaalityyppiseen tarkasteluun perustuen. Realismia ja konstruktivismia tarkasteltiin tieteenfilosofisina paradigmoina, jotka jäsentävät ja ohjaavat tieteellistä toimintaa usein tiedostamattomalla tasolla. Aineistona käytettiin tieteenfilosofista ja ympäristötieteellistä kirjallisuutta, jota kerättiin ja jäsennettiin tutkimusongelman ohjaamana. Tieteidenvälisen tutkimuksen filosofisia tausta-asetelmia selvennettiin hahmottamalla realismin ja konstruktivismin välistä dualismia viidestä näkökulmasta. Kukin näkökulma kuvaa jotakin dualismin taustalla olevaa käsitteellistä kiistaa, jossa ympäristökysymykset asettuvat vastakkaisiin filosofisiin kategorioihin. Kiistat valottavat ympäristön monitulkintaisuutta kahden tieteellisen käsitteistön välimaastossa. Tieteidenvälinen ympäristötutkimus on tämän tarkastelun perusteella haasteellinen pyrkimys, sillä ongelmien juuret ovat syvällä ympäristötieteiden erilaisessa perinteessä. Hajanaiseen epistemologiseen perustaan nojaava ympäristötietämys ei rakennu yhtenäiseksi kokonaiskuvaksi muuten kuin hyvin abstraktilla tasolla. Ympäristötutkimuksen ongelmakeskeinen luonne kuitenkin edellyttää joustavia lähestymistapoja tieteidenvälisen yhteistyön lisäksi. Erilainen tietämys on tarpeen tuoda yhteen, mutta säilyttää samalla ympäristötutkimukselle tärkeä tietämystapojen rikkaus. Tähän haasteeseen voidaan vastata etsimällä yhteisiä episteemisiä lähtökohtia tieteiden välisen vuorovaikutuksen ja avoimen dialogin edistämiseksi

A closer look at multidisciplinary aspects of LASTU programme

Given the stated goals of the program, interdisciplinarity was a norm rather than an exception in the funded projects. The projects successfully applied computational methods to understand and solve complex problems in various domains of science and society, including domains that had not yet fully exploited the advanced computing capabilities. Besides the ‘vertical’ integration of methods and substance fields, the program also facilitated interaction in a ‘horizontal’ direction, i.e. between fields that traditionally operate within their own experimental and theoretical settings. Almost all projects have also continued the interdisciplinary collaboration established in the LASTU program. The program has mainly strengthened existing networks of collaboration rather than created completely new contacts. The interdisciplinary scope of many projects was modest, covering research fields that interact with each other on a more or less regular basis. Moreover, while computational methods are becoming more frequent in the social sciences and humanities, too, these domains were less represented in the program. A few projects did cover humanities issues, such as the human aspects of cognition, language, speech or health, but especially the involvement of social sciences was low. While the rationale of interdisciplinary collaboration in most projects was to better understand a real-world phenomenon, the organization of interaction between disciplines depended on the specific goals of each consortium. Interdisciplinarity served one or more of five general functions: problem solving, conceptual bridging, exploration, method development, and technology development. Interdisciplinarity was instrumental especially for the first three functions. Interdisciplinary collaborations aiming at problem solving started with a real world issue, such as climate uncertainty, problems in spoken language, or forest management, and designed their interaction for finding an appropriate problem formulation and its solution. Attempts to conceptual bridging took place among two or more theoretically oriented partners, with a view to investigate links between different disciplinary approaches (e.g. physical and chemical scales) to the same phenomenon. Interdisciplinary collaboration also served the exploration of unknown scientific territories (e.g. two-person neuroscience) by combining intellectual resources in a new way. While these functions organize interdisciplinary interactions in many domains of research, computational science may be salient by virtue of boosting these functions by advanced computing capabilities. Interdisciplinarity was realized in the projects through concrete research activities that served as nexuses between disciplinary partners. Key areas of interdisciplinary exchange were the definition of research problems (e.g. how to operationalize climate uncertainty to improve weather forecasts), the selection and development of theoretical concepts or models (e.g. bridging models that cover different scales in time and space), and interpretation of empirical evidence (e.g. using new imaging methods for studying the vocal folds). Interdisciplinarity was thus an integral part of the research process, rather than an addition to it. None of the projects, for example, performed interdisciplinary activities around the application of results only. The importance of specific interdisciplinary activities, however, was often perceived differently by different partners. ‘Importers’ of computational methods, for example, emphasized the role of interdisciplinary collaboration in the interpretation of data, whereas ‘exporters’ put a premium on interdisciplinary exchanges around theoretical concepts. Divergent interests were rarely an obstacle for successful collaboration. Instead, they enabled an effective division of cognitive labor, as parties could pursue their specific goals in harmony while benefitting from the complementary expertise of each other. Major challenges of interdisciplinary collaboration lay in epistemic or cognitive differences between the participating fields. Partners did not always understand each other’s goals, concepts, methods, or language, which brought about problems in identifying the most relevant research questions, striking an appropriate level of analysis, or agreeing upon a common vocabulary. Cultural or operational challenges relating to different ways of designing models, balancing between theory and data, or writing academic papers were also common. Challenges were overcome by trial-and-error in the course of collaboration, which often resulted in delays in the completion of research. Many project leaders, however, stated that the challenges of interdisciplinary research were not much different from those of conventional academic research. The scientific publications of the seven already reported projects distributed across 21 out of 27 disciplinary categories listed in the Scopus journal database. While the most diverse set of publications spanned across 13 disciplinary categories, the least diverse of them spanned only three categories. Also the interdisciplinary balance of publications varied between the projects, and the overall balance of the program’s publications was biased toward a single discipline, Physics and Astronomy. Based on the disciplinary diversity of publications, five of the seven reported projects were clearly interdisciplinary. At the same time, the degree of co-authoring between consortium partners was relatively low: only one project regularly integrated the contributions of participating disciplines into joint publications. The emphasis the project leaders put on interdisciplinary learning and capacity building, however, suggests that some of the most important impacts of interdisciplinary research cannot be captured by quantitative performance measurement

Kestävyys, poikkitieteellisyys ja tietämisen monimutkaisuus : Heuristiikka avuksi?

Ympäristöongelmat ovat luonteeltaan moniulotteisia ja tämän ominaisuutensa vuoksi käytännössä vaikeita ratkaista. Tällaisista ongelmista yleisessä keskustelussa esiin nousee ennen kaikkea ilmastonmuutos seurannaisvaikutuksineen. Toinen lajityyppiin kytkeytyvä ongelmavyyhti liittyy kestävään kehitykseen. Katri Huutoniemi pohtii artikkelissaan näiden ongelmien luonnetta pirullisina ongelmina, joiden ratkaisemiseen perinteinen tieteellinen tarkastelu ei välttämättä tarjoa riittävää välineistöä. Hän ehdottaa tekstissään vaihtoehtoiseksi ratkaisuvälineeksi heuristiikkaa. Sen avulla voitaisiin saada parempi ote yleensä luonteeltaan poikkitieteellisiin pirullisiin ongelmiin.Peer reviewe

Tieteidenvälisyys tutkimuksen arvioinnissa

The evaluation of interdisciplinary research is complicated by ambiguity about what interdisciplinarity is and what it should be. The question is topical, as evaluation plays an important role in how science is being shaped and changed today. The chapter performs a meta-analysis of the concept of interdisciplinarity in research evaluation, and gives an epistemic account of what would be involved in such evaluations. First, it discusses the various ways interdisciplinarity can add value to the disciplinary organization of academia and their respective implications for research evaluation. Second, it provides tools for mapping and measuring these value-added properties and illustrates what kind of evidence they can convey to research evaluations. The combined examination of values and indicators enables a more differentiated understanding of what exactly to look at when evaluating interdisciplinary research—and more generally, how to design research evaluations from an interdisciplinary point of view.Peer reviewe

Työntekijöiden keskinäinen luottamus etätyössä

Keväällä 2020 puhjennut maailmanlaajuinen COVID-19 pandemia sai aikaan yllättävän ja laajan siirtymän etätyöhön. Pandemian aiheuttaman etätyöhön siirtymisen myötä työntekotavat ovat muuttuneet huomattavasti ja töitä tullaan todennäköisesti tekemään myös jatkossa ainakin osittain etänä. Työntekijöiden asenteet etätyötä kohtaan ovat muuttuneet ja mahdollisuutta etätyöhön vaaditaan pandemiaa edeltävää aikaa merkittävästi enemmän. Luottamus nähdään yhtenä onnistuneen etätyön mahdollistajana ja sen merkityksen katsotaan korostuvan etätyössä, työntekijöiden työskennellessä hajautetusti. Työntekijöiden työntekopaikkojen hajautuneisuus luo haasteita työntekijöiden välisten suhteiden luomiselle ja kommunikaation ylläpitämiselle, jotka ovat luottamuksen kannalta merkittäviä tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ja analysoida työntekijöiden keskinäistä luottamusta etätyössä. Tutkimukselle asetettujen tutkimustehtävien pohjalta tutkimuksessa pyrittiin kuvaamaan etätyössä työntekijöiden keskinäiseen luottamukseen vaikuttavia tekijöitä ja analysoimaan etätyön vaikutuksia työntekijöiden keskinäiseen luottamussuhteeseen. Luottamuksen tarkastelemisen lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin etätyötä yleisemmällä tasolla laajemman kokonaiskuvan saavuttamiseksi ja etätyön ja luottamuksen välisen suhteen tarkastelun pohjustamiseksi. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui etätyöhön ja luottamukseen liittyvään aiempaan tutkimuskirjallisuuteen, ja se kuvasi etätyössä työntekijöiden keskinäiseen luottamukseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon haastateltiin kahdesta kohdeorganisaatiosta yhteensä seitsemää asiantuntijaa. Aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla ja analysoitiin sisällönanalyysia hyödyntäen. Aineiston pohjalta luotiin kuusi teemaa tutkielman pääteemoihin etätyö ja luottamus pohjautuen. Nämä alateemat olivat etätyö ennen pandemiaa ja sen jälkeen, etätyön hyödyt ja haasteet, luottamuksen määritelmä, luottamuksen merkitys etätyössä, luottamukseen vaikuttavat tekijät etätyössä sekä esihenkilön rooli työntekijöiden keskinäisessä luottamuksessa etätyössä. Tutkimustulosten mukaan luottamuksen katsottiin vallitsevan ja rakentuvan työntekijöiden välillä myös etätyössä ja sen merkityksen koettiin korostuvan etätyössä. Luottamuksen koettiin edistävän työntekijöiden välistä yhteistyötä, yhteisten päämäärien tavoittelemista, työtehokkuutta ja pitkällä tähtäimellä myös työhyvinvointia. Etätyön aiheuttaman sosiaalisten kohtaamisten ja epämuodollisen kommunikaation vähentymisen katsottiin hankaloittavan työntekijöiden välisten suhteiden luomista ja luottamuksen rakentumista. Tutkimuksen mukaan luottamuksen koettiin syventyvän epämuodollisen kommunikaation ja kasvotusten tapahtuvien sosiaalisten kohtaamisten myötä, minkä takia kommunikaatioyhteyden ja kasvotusten tapahtuvien kohtaamisten säilyttäminen koettiin etätyössä työntekijöiden keskinäisen luottamuksen kannalta erityisen tärkeäksi. Tutkimustulokset osoittivat lisäksi, että luottamuksen katsottiin heikentyvän helpommin niitä henkilöitä kohtaan, joiden kanssa ei käyty epämuodollista kommunikaatiota työnteon ohella

Comparing Customary Rules of Fairness: Evaluative Practices in Various Types of Peer Review Panels

African and African American StudiesSociolog

Attitudes of referees in a multidisciplinary journal: An empirical analysis

This paper looks at 10 years of reviews in a multidisciplinary journal, The Journal of Artificial Societies and Social Simulation (JASSS), which is the flagship journal of social simulation. We measured referee behavior and referees' agreement. We found that the disciplinary background and the academic status of the referee have an influence on the report time, the type of recommendation and the acceptance of the reviewing task. Referees from the humanities tend to be more generous in their recommendations than other referees, especially economists and environmental scientists. Second, we found that senior researchers are harsher in their judgments than junior researchers, and the latter accept requests to review more often and are faster in reporting. Finally, we found that articles that had been refereed and recommended for publication by a multidisciplinary set of referees were subsequently more likely to receive citations than those that had been reviewed by referees from the same discipline. Our results show that common standards of evaluation can be established even in multidisciplinary communities