Asiakaslähtöinen Toimintakykyni-sovellus : Kehittäminen ja käytettävyystutkimus

Tausta: Asiakkaan toimintakyvyn arviointi on tärkeä, toistuva ja aikaa vievä vaihe asiakkaan hakeutuessa sote-palveluihin. Asiakkaat kokevat asioidensa toistamisen useampaan kertaan turhauttavaksi. Kelan kehittämisrahaston rahoittamassa THL:n, Invalidiliiton ja Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yhteistyöhankkeessa kehitettiin asiakkaille prototyyppi toimintakyvyn itsearviointia helpottavasta sovelluksesta ja testattiin sen käytettävyyttä. Sovelluksen työnimi oli mobiili ICanFunction (mICF, suomeksi Toimintakykyni). Menetelmät: Asiakkaan käyttöliittymää kehitettiin erikseen aikuisten (n = 47) ja lasten (n = 11) palvelumuotoilutyöpajoissa. Useista lähteistä koottu arkikielinen sisältö sillattiin ICF-luokkiin. Sisällön ylläpitoa ja sovelluksessa näyttämistä varten luotiin FunctionMapper-metatietokanta THL:n Termieditoriin. Standardoidut fyysisen toimintakyvyn PROMIS-mittari aikuisille ja liikkumisen PROMIS-mittari lapsille käännettiin suomeksi ja aikuisten mittari liitettiin sovellukseen. Koodaus toteutettiin standardien pohjalta ja kehitysversion 0.0.12 sai ladattua Playkaupasta tai Appstoresta omiin mobiililaitteisiin. Lapset (n = 11) sekä nuoret ja aikuiset (n = 19) käyttivät sitä noin viikon ajan, jonka jälkeen heidän kokemuksiaan sovelluksen käytettävyydestä kerättiin haastatteluilla. Lyhytkasvuisten henkilöiden (n = 13) toimintakyky-tietoa verrattiin LYHTY-tutkimuksen toimintakykyaineistoon. Tulokset: Sovelluksen avulla käyttäjä voi valita tärkeäksi kokemiaan aiheita ja kuvailla valitsemiaan toimintakykyyn tai ympäristötekijöihin liittyviä asioita asteikolla, sanallisesti tai valokuvilla. Käyttäjä sai täyttämistään tiedoista yhteenvedon, jota hän voi näyttää ammattilaiselle. Aikuiset ja nuoret kokivat Toimintakykyni-sovelluksen hyväksyttäväksi. He käyttäisivät sitä hakemusten teossa tai sote-palveluihin mennessään, jos se olisi liitetty niihin. Se koettiin helppokäyttöiseksi, mutta käyttömukavuus paranisi sovelluksen navigointia ja virheitä korjaamalla. He toivoivat sovellukseen alkuopastusta, visuaalisempaa yhteenvetoa ja mahdollisuutta seurata omassa tilanteessaan tapahtuvia muutoksia. Omaa arkitilannettaan he eivät voineet jakaa ammattilaisille, koska se koettiin keskeneräiseksi ja irralliseksi palveluista. Lapset käyttivät sovellusta innostuneesti. He pitivät sitä todella hyvänä välineenä saada oma äänensä kuuluviin. Johtopäätökset: Lopputuloksena syntyi Toimintakykyni-sovelluksen prototyyppi, joka mahdollisti asiakkaalle yksilöllisen ja monipuolisen sekä samalla rakenteisen toimintakykytiedon kuvaamisen. Aikuiset, nuoret ja lapset hyväksyivät sen ja pitivät sitä hyödyllisenä ja helppokäyttöisenä. He pystyivät kuvaamaan sovelluksen avulla elämäntilannettaan yksilöllisesti, mutta sovelluksen käsitteitä tulisi kehittää lisää. Asiakkaat käyttäisivät sovellusta erityisesti, jos se liitettäisiin moniin palveluihin. Jatkossa pitää varmistaa, että asiakkaiden kehitysehdotukset otetaan huomioon ja että sovelluksesta kehitetään yhteys sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin. Asiakkaiden raportoima tieto tulisi ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa ja seurannassa, jotta asiakkaat saisivat sovelluksen käytöstä täyden hyödyn

Asiakaslähtöinen Toimintakykyni-sovellus. Kehittäminen ja käytettävyystutkimus

62 s.Tausta: Asiakkaan toimintakyvyn arviointi on tärkeä, toistuva ja aikaa vievä vaihe asiakkaan hakeutuessa sote-palveluihin. Asiakkaat kokevat asioidensa toistamisen useampaan kertaan turhauttavaksi. Kelan kehittämisrahaston rahoittamassa THL:n, Invalidiliiton ja Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yhteistyöhankkeessa kehitettiin asiakkaille prototyyppi toimintakyvyn itsearviointia helpottavasta sovelluksesta ja testattiin sen käytettävyyttä. Sovelluksen työnimi oli mobiili ICanFunction (mICF, suomeksi Toimintakykyni). Menetelmät: Asiakkaan käyttöliittymää kehitettiin erikseen aikuisten (n = 47) ja lasten (n = 11) palvelumuotoilutyöpajoissa. Useista lähteistä koottu arkikielinen sisältö sillattiin ICF-luokkiin. Sisällön ylläpitoa ja sovelluksessa näyttämistä varten luotiin FunctionMapper-metatietokanta THL:n Termieditoriin. Standardoidut fyysisen toimintakyvyn PROMIS-mittari aikuisille ja liikkumisen PROMIS-mittari lapsille käännettiin suomeksi ja aikuisten mittari liitettiin sovellukseen. Koodaus toteutettiin standardien pohjalta ja kehitysversion 0.0.12 sai ladattua Playkaupasta tai Appstoresta omiin mobiililaitteisiin. Lapset (n = 11) sekä nuoret ja aikuiset (n = 19) käyttivät sitä noin viikon ajan, jonka jälkeen heidän kokemuksiaan sovelluksen käytettävyydestä kerättiin haastatteluilla. Lyhytkasvuisten henkilöiden (n = 13) toimintakyky-tietoa verrattiin LYHTY-tutkimuksen toimintakykyaineistoon. Tulokset: Sovelluksen avulla käyttäjä voi valita tärkeäksi kokemiaan aiheita ja kuvailla valitsemiaan toimintakykyyn tai ympäristötekijöihin liittyviä asioita asteikolla, sanallisesti tai valokuvilla. Käyttäjä sai täyttämistään tiedoista yhteenvedon, jota hän voi näyttää ammattilaiselle. Aikuiset ja nuoret kokivat Toimintakykyni-sovelluksen hyväksyttäväksi. He käyttäisivät sitä hakemusten teossa tai sote-palveluihin mennessään, jos se olisi liitetty niihin. Se koettiin helppokäyttöiseksi, mutta käyttömukavuus paranisi sovelluksen navigointia ja virheitä korjaamalla. He toivoivat sovellukseen alkuopastusta, visuaalisempaa yhteenvetoa ja mahdollisuutta seurata omassa tilanteessaan tapahtuvia muutoksia. Omaa arkitilannettaan he eivät voineet jakaa ammattilaisille, koska se koettiin keskeneräiseksi ja irralliseksi palveluista. Lapset käyttivät sovellusta innostuneesti. He pitivät sitä todella hyvänä välineenä saada oma äänensä kuuluviin. Johtopäätökset: Lopputuloksena syntyi Toimintakykyni-sovelluksen prototyyppi, joka mahdollisti asiakkaalle yksilöllisen ja monipuolisen sekä samalla rakenteisen toimintakykytiedon kuvaamisen. Aikuiset, nuoret ja lapset hyväksyivät sen ja pitivät sitä hyödyllisenä ja helppokäyttöisenä. He pystyivät kuvaamaan sovelluksen avulla elämäntilannettaan yksilöllisesti, mutta sovelluksen käsitteitä tulisi kehittää lisää. Asiakkaat käyttäisivät sovellusta erityisesti, jos se liitettäisiin moniin palveluihin. Jatkossa pitää varmistaa, että asiakkaiden kehitysehdotukset otetaan huomioon ja että sovelluksesta kehitetään yhteys sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin. Asiakkaiden raportoima tieto tulisi ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa ja seurannassa, jotta asiakkaat saisivat sovelluksen käytöstä täyden hyödyn

Predicting the future of coastal marine ecosystems in the rapidly changing Arctic: The potential of palaeoenvironmental records

Frozen components on land and in the ocean (sea ice, ice sheets, glaciers and permafrost) form the cryosphere, which, together with the ocean, moderates the physical and chemical habitat for life in the Arctic and beyond. Changes in these components, as a response to rapidly warming climate in the Arctic, are intensely expressed in the coastal zone. These areas receive increased terrestrial runoff while subject to a changing sea-ice and ocean environment. Proxies derived from marine sediment archives provide long-term data that extend beyond instrumental measurements. They are therefore fundamental in disentangling human-driven versus natural processes, changes and responses. This paper (1) provides an overview of current Arctic cryosphere change, (2) reviews state-of-the-art palaeoecological approaches, (3) identifies methodological and knowledge gaps, and (4) discusses the strengths and future potential of palaeoecology and palaeoceanography to respond to societally relevant coastal marine ecosystem challenges. We utilise responses to an open survey conducted by the Future Earth Past Global Changes (PAGES) working group Arctic Cryosphere Change and Coastal Marine Ecosystems (ACME). Significant research advancements have taken place in recent decades, including the increasingly common use of multi-proxy (multiple lines of evidence) studies, improved understanding of species-environment relationships, and development of novel proxies. Significant gaps remain, however, in the understanding of proxy sources and behaviour, the use of quantitative techniques, and the availability of reference data from coastal environments. We highlight the need for critical methodological refinement, interdisciplinary collaboration on research approaches, and enhanced communication across the scientific community.Peer reviewe

The effect of sampling height on grass pollen concentrations in different urban environments in the Helsinki Metropolitan Area, Finland

Introduction It is important to study potential differences in pollen concentrations between sampling heights because of diverse outdoor and indoor activity of humans (exposure) at different height levels in urban environments. Previous studies have investigated the effect of height on pollen concentrations based on just one or a few sampling points. We studied the effect of sampling height on grass pollen concentrations in several urban environments with different levels of urbanity. Methods This study was conducted in the Helsinki Metropolitan Area, Finland, in 2013 during the pollen season of grasses. Pollen grains were monitored in eight different points in the morning and afternoon. Rotorod-type samplers were attached on sampling poles at the heights of 1.5 meters and 4 meters. Results Grass pollen concentrations were on average higher at the height of 1.5 meters (Helsinki mean 5.24 grains / m3; Espoo mean 75.71 grains / m3) compared to the height of 4 meters (Helsinki mean 3.84 grains / m3; Espoo mean 37.42 grains / m3) with a difference of 1.40 grains / m3 (95% CI -0.21 to 3.01) in Helsinki, and 38.29 grains / m3 (7.52 to 69.07) in Espoo, although not always statistically significant. This was detected both in the morning and in the afternoon. However, in the most urban sites the levels were lower at 1.5 meters compared to 4 meters, whereas in the least urban sites the concentrations were higher at 1.5 meters. In linear regression models with interaction terms, the modifying effect of urbanity on concentration-height relation was statistically significant in both cities. The effect of urbanity on pollen concentrations at both heights was stronger in less urban Espoo. Conclusions The present study provides evidence that height affects the abundance and distribution of grass pollen in urban environments, but this effect depends on the level of urbanity.Peer reviewe

Spatial and Temporal Patterns in Black Carbon Deposition to Dated Fennoscandian Arctic Lake Sediments from 1830 to 2010

Peer reviewe

A novel desmoplakin mutation causes dilated cardiomyopathy with palmoplantar keratoderma as an early clinical sign

Background PPKs represent a heterogeneous group of disorders with hyperkeratosis of palmar and/or plantar skin. PPK, hair shaft abnormalities, cardiomyopathy and arrhythmias can be caused by mutations in desmosomal genes, e.g. desmoplakin (DSP). PPK should trigger genetic testing to reveal mutations with possible related cardiac disease. Objectives To report a large multigenerational family with a novel DSP mutation associated with early-onset PPK and adult-onset cardiomyopathy and arrhythmias. Methods A custom-designed in-house panel of 35 PPK related genes was used to screen mutations in the index patient with focal PPK. The identified DSP mutation was verified by Sanger sequencing. DNA samples from 20 members of the large multigenerational family were sequenced for the DSP mutation. Medical records were reviewed. Clinical dermatological evaluation was performed, including light microscopy of hair samples. Cardiac evaluation included clinical examination, echocardiography, cardiac magnetic resonance imaging (CMR), electrocardiogram (ECG), Holter monitoring and laboratory tests. Results We identified a novel autosomal dominant truncating DSP c.2493delA p.(Glu831Aspfs*33) mutation associated with dilated cardiomyopathy (DCM) with arrhythmia susceptibility and focal PPK as an early cutaneous sign. The mutation was found in nine affected family members, but not in any unaffected members. Onset of dermatological findings preceded cardiac symptoms which were variable and occurred at adult age. Conclusions We report a novel truncating DSP mutation causing focal PPK with varying severity and left ventricular dilatation and ventricular extrasystoles. This finding emphasizes the importance of genetic diagnosis in patients with PPK for clinical counselling and management of cardiomyopathies and arrhythmias.Peer reviewe

Comparison of quantitative Holocene temperature reconstructions using multiple proxies from a northern boreal lake

Four biotic proxies (plant macrofossils, pollen, chironomids and diatoms) are employed to quantitatively reconstruct variations in mean July air temperatures (T-jul) at Lake Loitsana (northern Finland) during the Holocene. The aim is to evaluate the robustness and biases in these temperature reconstructions and to compare the timing of highest T-jul in the individual reconstructions. The reconstructed T-jul values are evaluated in relation to local-scale/site-specific processes associated with the Holocene lake development at Loitsana as these factors have been shown to significantly influence the fossil assemblages found in the Lake Loitsana sediments. While pollen-based temperatures follow the classical trend of gradually increasing early-Holocene T-jul with a mid-Holocene maximum, the aquatic/wetland assemblages reconstruct higher-than-present T-jul already during the early Holocene, that is, at the peak of summer insolation. The relatively low early-Holocene July temperatures recorded by the pollen are the result of site-specific factors possibly combined with a delayed response of the terrestrial ecosystem compared with the aquatic ecosystem. Our study shows that all reconstructions are influenced at least to some extent by local factors. This finding stresses the need to evaluate quantitatively reconstructed climate values against local lake development and highlights the benefit of using multi-proxy data in Holocene climate reconstructions.Peer reviewe

Visual Coding in Locust Photoreceptors

Information capture by photoreceptors ultimately limits the quality of visual processing in the brain. Using conventional sharp microelectrodes, we studied how locust photoreceptors encode random (white-noise, WN) and naturalistic (1/f stimuli, NS) light patterns in vivo and how this coding changes with mean illumination and ambient temperature. We also examined the role of their plasma membrane in shaping voltage responses. We found that brightening or warming increase and accelerate voltage responses, but reduce noise, enabling photoreceptors to encode more information. For WN stimuli, this was accompanied by broadening of the linear frequency range. On the contrary, with NS the signaling took place within a constant bandwidth, possibly revealing a ‘preference’ for inputs with 1/f statistics. The faster signaling was caused by acceleration of the elementary phototransduction current - leading to bumps - and their distribution. The membrane linearly translated phototransduction currents into voltage responses without limiting the throughput of these messages. As the bumps reflected fast changes in membrane resistance, the data suggest that their shape is predominantly driven by fast changes in the light-gated conductance. On the other hand, the slower bump latency distribution is likely to represent slower enzymatic intracellular reactions. Furthermore, the Q10s of bump duration and latency distribution depended on light intensity. Altogether, this study suggests that biochemical constraints imposed upon signaling change continuously as locust photoreceptors adapt to environmental light and temperature conditions

Information and Discriminability as Measures of Reliability of Sensory Coding

Response variability is a fundamental issue in neural coding because it limits all information processing. The reliability of neuronal coding is quantified by various approaches in different studies. In most cases it is largely unclear to what extent the conclusions depend on the applied reliability measure, making a comparison across studies almost impossible. We demonstrate that different reliability measures can lead to very different conclusions even if applied to the same set of data: in particular, we applied information theoretical measures (Shannon information capacity and Kullback-Leibler divergence) as well as a discrimination measure derived from signal-detection theory to the responses of blowfly photoreceptors which represent a well established model system for sensory information processing. We stimulated the photoreceptors with white noise modulated light intensity fluctuations of different contrasts. Surprisingly, the signal-detection approach leads to a safe discrimination of the photoreceptor response even when the response signal-to-noise ratio (SNR) is well below unity whereas Shannon information capacity and also Kullback-Leibler divergence indicate a very low performance. Applying different measures, can, therefore, lead to very different interpretations concerning the system's coding performance. As a consequence of the lower sensitivity compared to the signal-detection approach, the information theoretical measures overestimate internal noise sources and underestimate the importance of photon shot noise. We stress that none of the used measures and, most likely no other measure alone, allows for an unbiased estimation of a neuron's coding properties. Therefore the applied measure needs to be selected with respect to the scientific question and the analyzed neuron's functional context