Sairaanhoitajien kokemuksia lääkkeiden koneellisesta annosjakelusta kotihoidossa

Opinnäyteyön tarkoituksena oli kartoittaa sairaanhoitajien kokemuksia lääkkeiden koneellisesta annosjakelusta kotihoidossa. Työ toteutettiin kahdessa erillisessä kotihoidon yksikössä Pirkanmaan alueella. Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, millaisia kokemuksia sairaanhoitajilla on lääkkeiden koneellisesta annosjakelusta kotihoidossa sekä kuinka lääkkeiden koneellinen annosjakelu on vaikuttanut lääkehoidon turvallisuuteen ja haittatahtumien kirjauksiin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää kotihoidon lääkehoidon turvallisuutta sekä löytää samalla uusia kehittämis- ja koulutustarpeita. Opinnäytetyön tulosten mukaan lääkehoidon turvallisuutta sairaanhoitajien kokemusten mukaan lisäsivät hyvä yhteistyö sekä ajantasainen tiedonkulku kaikkien asiakkaan hoitotyöhön osallistuvien kesken. Tärkeimmiksi kohteiksi nousivat kotihoidon yhteistyö apteekin sekä asiakkaita kotiuttavan tahon lääkärin kanssa. Haittatapahtumien perusteella kehittämistarpeeksi koettiin annosjakelun ulkopuolinen lääkitys sekä lääkeannosten tarkastaminen asiakasta koskevien kirjausten mukaiseksi. Myös kotihoidon muun henkilöstön kouluttamisen lisääminen lääketunnistukseen sekä lääkesovelluksen asennus kotihoidon työpuhelimiin koettiin asiaksi joka parantaisi lääkehoidon turvallisuutta sekä vähentäisi sairaanhoitajien kuormitusta. Opinnäytetyöstä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää kotihoidon lääkehoidon turvallisuutta kehitettäessä sekä määriteltäessä lääkehoidon toteutumisen ongelmiakohtia. Myös henkilöstön koulutustarvetta pohdittaessa tulokset antavat selkeästi suuntaa. Lääkehoidon turvallisuuden toteutumiseksi olisi tärkeää hyvä yhteistyö kaikkien asiakkaan lääkehoitoon osallistuvien tahojen kesken. Haittatapahtumien säännöllinen ajantasainen käsittely kotihoitoyksiköiden sisäisissä palavereissa lisäisi myös lääkehoidon turvallisuutta.The aim of the study was to investigate nurses' experiences of automated dose dispensing (ADD) of medicine in home care, and its impact on the safety of pharmacotherapy and adverse event reporting. The purpose of the study was to gather information from nurses regarding the manual delivery of medicines and the ADD of medicines in home care, in order to improve the safety of pharmacotherapy, and identify training and development needs. The study was conducted at two separate home care units in the Pirkanmaa region.This study revealed that close cooperation and proactive communication between key stakeholders involved in the care delivery (home care units, pharmacies, and medical staff responsible for discharging patients) have a positive impact on the safety of pharmacotherapy. Nurses suggested that the adverse event reporting process could be improved by holding regular meetings to review adverse event reports, and accessing patient records to ensure the proper administration of medicine. Furthermore, providing additional training in medicine administration, and adoption and utilisation of health apps could reduce nurses' workload and improve the safety of pharmacotherapy. In conclusion, by improving communication between those involved in patient pharmacotherapy administration and adverse event reporting, the safety of drug treatments in home care may be improved. The results of this study may be used to increase the safety and identify issues in pharmacotherapy in home care

"Tuleeko meistä sakotuskoneita?" : Poliisin palkkausjärjestelmä

Valtionhallinnon organisaatioissa on viime vuosikymmeninä aktiivisesti siirrytty vanhasta virkapalkkajärjestelmästä uuteen työn vaativuuteen ja henkilökohtaiseen suoritukseen perustuvaan palkkausjärjestelmään sekä tulospalkkauksen käyttöönottoon. Taustalla on ollut pyrkimys hallinnon tehostamiseen. Suomen poliisissa siirryttiin työn vaativuuteen ja henkilökohtaisen työsuorituksen arviointiin perustuvaan palkkausjärjestelmään vuonna 2003. Nyt suunnitteilla on ollut myös tulospalkkauksen käyttöönotto. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin poliisin palkkausjärjestelmää, keskittyen pelkästään rahalliseen palkitsemistapaan. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää nykyisen palkkausjärjestelmän toimivuus sekä mahdollisen tulospalkkauksen soveltuvuus poliisiin. Toimivalla palkkausjärjestelmällä tarkoitetaan tässä yhteydessä palkkausjärjestelmää, joka on yhteensopiva organisaation tavoitteiden ja ympäristön kanssa, sitä käytetään ja sovelletaan oikein, ja se tuottaa toivottuja vaikutuksia. Tutkimuskysymyksiä tarkasteltiin henkilöstön näkökulmasta. Koska pro gradu -tutkielman mittaisessa työssä ei ollut mahdollista tutkia poliisin koko henkilöstön mielipiteitä, keskitytään tässä työssä ainoastaan paikallispoliisin valvonta- ja hälytystehtävissä työskenteleviin. Tutkimusaineistona käytettiin palkkauksen ja palkitsemisjärjestelmien teoriaa, siihen liittyvää aikaisempaa tutkimusta sekä survey-kyselyä. Kysely tehtiin sähköiselle e-lomakkeelle ja se lähetettiin tutkimuksen kohderyhmälle Suomen Poliisijärjestöjen Liiton toimesta. Kysely lähti koko jäsenistölle, sillä teknisesti ei ollut mahdollista kohdentaa sähköpostilähetystä vain tietylle työntekijäryhmälle. Kyselyyn tuli yhteensä 1 229 vastausta, joista tutkimuksen analyysiin poimittiin valitun kohderyhmän vastaukset (n=641). Aineistoa käsiteltiin kvantitatiivisin ja kvalitatiivisen menetelmin. Kyselyn määrällistä aineistoa analysoitiin kuvailevien prosenttijakaumien sekä selittävien monimuuttujamenetelmien avulla. Avovastauksia analysoitiin teemoittelun avulla. Tutkimustuloksista havaittiin, että suurin osa Suomen Poliisijärjestöjen Liittoon kuuluvista, paikallispoliisin valvonta- ja hälytystehtävissä työskentelevistä, ei pidä nykyistä palkkausjärjestelmää toimivana. Tätä perusteltiin muun muassa sillä, ettei nykyistä palkkausjärjestelmää koeta kannustavaksi eikä soveltuvaksi valvonta- ja hälytystehtävissä työskentelevien poliisien työhön. Moni kokee, että palkkausjärjestelmän soveltaminen ei ole oikeudenmukaista eikä yhdenmukaista, eikä sitä käytetä soveltamisohjeiden mukaisesti. Tuloksista havaittiin myös, että suurin osa vastaajista ei pidä tulospalkkausta soveltuvana poliisiin. Vastaajien mielestä tuloksiin ja suoritteisiin perustuva palkkaus vääristäisi poliisin työntekoa. Kyselyyn vastanneet poliisit olivat erityisen huolissaan kansalaisten oikeusturvasta ja yhdenmukaisesta kohtelusta. Tuloksien perusteella vastaajat näkivät, että tulospalkkaus saattaisi olla kannustava, mutta ohjaisi poliisien työtä liiaksi mitattaviin asioihin, esimerkiksi sakottamiseen. Vastaajat olivat huolissaan, että tulospalkkauksesta etenkin ennalta ehkäisevä toiminta, jonka mittaaminen on haastavaa

Varhaiskasvatuksen opettajien vaihtuvuus julkisella ja yksityisellä sektorilla

Tiivistelmä. Tutkimuksemme aiheena on varhaiskasvatuksen opettajien vaihtuvuus, mikä on puhuttanut paljon varhaiskasvatuksen kentällä viime vuosina. Tarkoituksenamme oli tutkia aihetta uudesta näkökulmasta, sillä pyrimme vertailemaan eroja julkisella ja yksityisellä sektorilla työskentelevien varhaiskasvatuksen opettajien mainitsemissa vaihtuvuuteen liittyvissä tekijöissä. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole myöskään eroteltu työpaikan ja alanvaihtoa toisistaan, mutta tutkimuksessamme erottelemme ne, koska ajattelemme, että työpaikan ja alanvaihdon syyt eroavat toisistaan ainakin osittain. Lähestymme aihetta tutkimuskysymyksellä: Mitkä tekijät vaikuttavat varhaiskasvatuksen opettajien työpaikan ja alanvaihtoon? Lisäksi tarkastelemme vaihtuvuutta alakysymyksellä: Millaisia eroja esiintyy julkisella ja yksityisellä sektorilla työpaikan ja alanvaihdolle? Haluamme selvittää, mitä varhaiskasvatuksen opettajat ajattelevat alalla tapahtuvasta vaihtuvuudesta ja siihen liittyvistä tekijöistä. Varhaiskasvatuksen opettajien vaihtuvuutta ei ole myöskään juurikaan tutkittu Suomessa, minkä vuoksi aihetta on tärkeä tutkia. Aineisto koostuu 754 Varhaiskasvatuksen Opettajien Liittoon (VOL) kuuluvan varhaiskasvatuksen opettajan vastauksista. Tutkimusotteemme on Mixed Methods -menetelmä, jossa yhdistyvät kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen analyysi. Kvalitatiivista aineistoa analysoimme aineistolähtöisen sisällönanalyysin kautta ja kvantitatiivista tilastollisia menetelmiä, kuten ristiintaulukointia apuna käyttäen. Tuloksissa nousi esille yhtäläisyyksiä sekä eroja työpaikan ja alanvaihdon tekijöissä. Yleisesti työpaikan ja alanvaihdon tekijät olivat pitkälti samankaltaisia kuin aiemmissa vaihtuvuuden tutkimuksissa, kuten työolosuhteet, resurssit, sak-työajan toteutuminen, palkkaus, toimenkuvaan kuulumattomat tehtävät, esimiehen rooli, alan arvostus, induktiovaihe, työn ja koulutuksen suhde sekä halu muutokseen. Sektoreiden välillä ei ollut havaittavissa suuria eroja, vaan vaihtuvuuden syyt ovat kummallakin sektorilla samansuuntaisia. Yksityisellä sektorilla työpaikan vaihtamisen syyksi nähtiin julkista sektoria enemmän parempi palkka sekä muutto toiselle paikkakunnalle. Vastaavasti alanvaihdon syynä nähtiin olevan julkisella sektorilla yksityistä sektoria enemmän vähäinen aika lasten kanssa. Yksityisellä sektorilla puolestaan syynä oli varhaiskasvatuksen opettajan toimenkuvaan kuulumattomien työtehtävien tekeminen

The effect of clouds and precipitation on the aerosol concentrations and composition in a boreal forest environment

Atmospheric aerosol particle concentrations are strongly affected by various wet processes, including below and in-cloud wet scavenging and in-cloud aqueous-phase oxidation. We studied how wet scavenging and cloud processes affect particle concentrations and composition during transport to a rural boreal forest site in northern Europe. For this investigation, we employed air mass history analysis and observational data. Long-term particle number size distribution (similar to 15 years) and composition measurements (similar to 8 years) were combined with air mass trajectories with relevant variables from reanalysis data. Some such variables were rainfall rate, relative humidity, and mixing layer height. Additional observational datasets, such as temperature and trace gases, helped further evaluate wet processes along trajectories with mixed effects models. All chemical species investigated (sulfate, black carbon, and organics) exponentially decreased in particle mass concentration as a function of accumulated precipitation along the air mass route. In sulfate (SO4) aerosols, clear seasonal differences in wet removal emerged, whereas organics (Org) and equivalent black carbon (eBC) exhibited only minor differences. The removal efficiency varied slightly among the different reanalysis datasets (ERA-Interim and Global Data Assimilation System; GDAS) used for the trajectory calculations due to the difference in the average occurrence of precipitation events along the air mass trajectories between the reanalysis datasets. Aqueous-phase processes were investigated by using a proxy for air masses travelling inside clouds. We compared air masses with no experience of approximated in-cloud conditions or precipitation during the past 24 h to air masses recently inside non-precipitating clouds before they entered SMEAR II (Station for Measuring Ecosystem-Atmosphere Relations). Significant increases in SO4 mass concentration were observed for the latter air masses (recently experienced non-precipitating clouds). Our mixed effects model considered other contributing factors affecting particle mass concentrations in SMEAR II: examples were trace gases, local meteorology, and diurnal variation. This model also indicated in-cloud SO4 production. Despite the reanalysis dataset used in the trajectory calculations, aqueous-phase SO4 formation was observed. Particle number size distribution measurements revealed that most of the in-cloud SO4 formed can be attributed to particle sizes larger than 200 nm (electrical mobility diameter). Aqueous-phase secondary organic aerosol (aqSOA) formation was non-significant.Peer reviewe

Happoseosten ja kantaja-aineen vaikutukset vieroitetuilla porsailla

Porsasrehuihin lisätään orgaanisia happoja tai happoseoksia parantamaan porsaiden kasvua ja rehuhyötysuhdetta sekä vähentämään ripulin esiintymistä vieroituksen jälkeen. Useat nestemäiset hapot ovat kuitenkin pistävän hajuisia ja syövyttäviä, mikä hankaloittaa niiden käsittelyä rehunvalmistuksessa. Nestemäisten happojen imeyttäminen kiinteään kantaja-aineeseen helpottaisi happojen käsittelyä, mutta kantaja-aineen vaikutusta happojen tehoon ei tunneta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten happoseosten lisääminen porsasrehuun joko nestemäisenä tai piimaakantajaaineeseen imeytettynä vaikuttaa vieroitettujen porsaiden kasvuun, rehuhyötysuhteeseen, ripulisuuteenja sonnan E. coli –bakteerien määrään. Tutkittavat kaksi happoseosta olivat muurahaishapponatriumformiaatti- fosforihappopohjaisia ja niissä oli sama määrä joko kaliumsorbaattia tai maitohappoa. Molempia happoseoksia lisättiin rehuihin 4,9 g/kg joko nestemäisenä tai piimaahan imeytettynä. Piimaata oli sekä hapottomassa että happoseoksia sisältäneissä rehuissa 0 tai 5,1 g/kg. Sorbaattia ja maitohappoa sisältäneet happoseokset laskivat porsasrehun pH:n 5,5:stä 5,2 ja 5,1:een.Kokeessa oli 384 vieroitettua porsasta 48 pahnueesta. Porsaat vieroitettiin 25-36 päivän ikäisinä. Porsaat kasvatettiin neljän porsaan karsinoissa ja jokaisessa koekäsittelyssä oli 16 karsinaa. Porsaat olivat kokeessa 25 päivän ajan ja ne saivat rakeistettua rehua automaatista vapaasti. Ripulihavainnot (ulosteen kiinteys) merkittiin ylös päivittäin. Porsailta kerättiin sotanäytteitä (12 karsinasta per käsittely) 5, 10 ja 20 päivän kuluttua vieroituksesta ja näytteistä määritettiin vesipitoisuus sekä E. coli –bakteerien kokonaismäärä ja hemolyyttisten E. coli –pesäkkeiden osuus. Porsaiden vieroituspaino oli piimaata sisältäneillä ruokinnoilla pienempi (10,0 vs. 10,3 kg, P < 0,05) kuin kantaja-aineettomilla ruokinnoilla, mikä johtui hieman nuoremmasta vieroitusiästä (30,5 vs. 31,4 pv). Kantaja-aineettomien ja piimaata sisältäneiden ruokintojen välinen porsaiden painoero kasvoi kokeen edetessä 1,3 kg:n suuruiseksi, sillä kantaja-aineen käyttö hidasti porsaiden kasvua (306 vs. 342 g/pv, P < 0,05). Piimaan kasvua hidastava vaikutus oli lähes merkitsevä (P = 0,06) silloinkin, kun vieroituspainoa käytettiin kasvujen analysoinnissa kovariaattina. Piimaan käyttö huononsi myös rehuhyötysuhdetta (1,86 vs. 1,72 kg ka/kasvu kg, P < 0,05). Porsaat kasvoivat hapottomilla sekä S- ja M-happoseoksia sisältäneillä ruokinnoilla keskimäärin 307, 334 ja 330 g/pv ja käyttivät rehua 1,86, 1,78 ja 1,74 kg kuiva-ainetta kasvukiloa kohti. Kumpikaan happoseoksista ei kuitenkaan vaikuttanut merkitsevästi porsaiden kasvuun eikä rehuhyötysuhteeseen. Happoseokset eivät vaikuttaneet ripulipäivien lukumäärään, eikä ripulin vakavuutta kuvaavaan ripuli-indeksin suuruuteen. Piimaakantaja-aine pienensi ripuli-indeksiä ensimmäisten 11 päivän aikana vieroituksen jälkeen kantaja-aineettomaan ruokintaan verrattuna (3,7 vs. 5,1, P < 0,05), mutta ei enää myöhemmin. Sontanäytteet kerättiin 5, 10 ja 20 pv vieroituksen jälkeen, jolloin 57, 65 ja 54 %:ssa näytekarsinoista havaittiin ulosteen löystymistä tai ripulia. Sonnan vesipitoisuus pieneni suoraviivaisesti ajan myötä vieroituksen jälkeen, mutta E. coli –bakteerien määrä ja hemolyyttisten E. coli -pesäkkeiden osuus olivat suurimmillaan 10 pv vieroituksesta ja pienimmillään 20 pv vieroituksesta. Happoseoksilla ja kantaja-aineella ei ollut merkitsevää vaikutusta sonnan vesipitoisuuteen, E. coli–bakteerien kokonaismäärään eikä hemolyyttisten E. coli -pesäkkeiden osuuteen. Tulosten perusteella 5,1 g piimaakantaja-ainetta kg:ssa porsasrehua huononsi porsaiden kasvua ja rehuhyötysuhdetta, vaikka se pienensikin ripulin vakavuutta kuvaavaa ripuli-indeksiä ensimmäisten 11 päivän aikana vieroituksen jälkeen. Useista hapoista ja suoloista koostetut happoseokset eivät 4,9 g/kg lisäystasolla vaikuttaneet merkitsevästi porsaiden kasvuun, rehuhyötysuhteeseen eikäripulisuuteen, eivätkä kantaja-aine ja happoseokset vaikuttaneet sonnan E. coli –bakteerien määrään

Korkeatuottoisten emakoiden kuitupitoinen ruokinta

Tilaseurannassa selvitettiin imetysrehun korkeamman kuitupitoisuuden vaikutuksia emakoiden kuntoon, rehunkulutukseen, kiimaan tuloon, imevien porsaiden kasvuun sekä vieroitettavien porsaiden määrään ja laatuun ohravalkuaisrehu-pohjaisella liemiruokinnalla. Tutkimuksessa seurattiin yhteensä 80 emakkoa ja niiden porsaita porsitustilalla. Imetysrehuista kontrollirehu sisälsi ohraa, vehnää, kauraa, ohravalkuaisrehua, kasviöljyä sekä täydennysrehua, johon ei ollut lisätty erillisiä kuidun lähteitä. Kontrollirehussa oli noin 4% raakakuitua kuiva-aineessa ja noin 15% NDF-kuitua kuiva-aineessa. Koerehussa kauran osuutta lisättiin ja täydennysrehu sisälsi erillisiä kuidunlähteitä, kuten ohrakuiturehua ja sokerijuurikasleikettä. Koerehussa oli noin 7% raakakuitua kuiva-aineessa ja noin 18% NDF-kuitua kuiva-aineessa. Rehujen energiaväkevyys oli sama (11.2 ja 11.3 MJ kg-1 ka). Emakot ruokittiin neljä kertaa päivässä ohjeellisen ruokintakäyrän mukaisesti, ja rehunkulutusta seurattiin ruokintalaitteelta venttiileittäin. Emakot punnittiin ja niiden selkäsilava mitattiin porsitusosastolle tullessa ja vieroitettaessa. Porsaat punnittiin emakkokohtaisesti pahnueen tasauksen jälkeen sekä vieroitettaessa. Emakoiden ulostamista, ummetusta ja ulosteiden laatua tarkkailtiin porsitusosastolla kolme päivää ennen ja viisi päivää jälkeen porsimisen. Porsaiden ripulin esiintymistä tarkkailtiin hoitotoimien yhteydessä. Emakoiden painoissa ei ollut merkitseviä eroja ruokintaryhmien välillä. Niiden painon menetys oli keskimäärin 31 kg ja silava oheni 3.7 mm siirtopäivästä vieroitukseen. Emakoiden tiinehtymisessä ei havaittu eroja ryhmien välillä, ja suurin osa (75%) emakoista tiinehtyi viikon sisällä vieroituksesta. Porsaiden kokonaislukumäärissä, elävänä syntyneiden tai vieroitettujen porsaiden määrissä ja porsaiden kasvuissa ei havaittu eroja ruokintaryhmien välillä. Kokonaisrehunkulutus kokeen aikana emakkoa kohti oli 1995 MJ NE eikä ryhmien välillä havaittu merkitsevää eroa rehunkulutuksessa. Porsaiden lisäruokintatiedot eivät viitanneet eroihin emakon maidontuotannossa. Ainoa merkitsevä ero ryhmien välillä oli silavan ohentumisessa imetysaikana viidettä kertaa porsineilla emakoilla. Ero oli pieni ja viidettä kertaa porsineiden emakoiden määrä pieni (4 kpl per ryhmä), mutta sillä on mahdollisesti merkitystä emakon kunnostuksessa eli rehunkulutuksessa ja palautumisessa seuraavan alkutiineyden aikana. Tuotostasoissa ei ollut eroja käsittelyiden välillä, joten katetuoton ratkaisee rehun hinta. Tutkimuksessa todettiin, että tuotantosikalan olosuhteissa voidaan tehdä luotettavaa rehututkimusta. Tilastollisten analyysien perusteella havaintojen määrä oli pieni ja/tai hajonnan määrä oli suuri, joten tutkimuksen suunnitteluun, havaintojen määrään ja tiedonkeruun yksityiskohtiin täytyy kiinnittää erityistä huomiota tulosten varmistamiseksi

Differential Mitochondrial Gene Expression in Adipose Tissue Following Weight Loss Induced by Diet or Bariatric Surgery

Context: Mitochondria are essential for cellular energy homeostasis, yet their role in subcutaneous adipose tissue (SAT) during different types of weight-loss interventions remains unknown. Objective: To investigate how SAT mitochondria change following diet-induced and bariatric surgery-induced weight-loss interventions in 4 independent weight-loss studies. Methods: The DiOGenes study is a European multicenter dietary intervention with an 8-week low caloric diet (LCD; 800 kcal/d; n = 261) and 6-month weight-maintenance (n = 121) period. The Kuopio Obesity Surgery study (KOBS) is a Roux-en-Y gastric bypass (RYGB) surgery study (n = 172) with a 1-year follow-up. We associated weight-loss percentage with global and 2210 mitochondria-related RNA transcripts in linear regression analysis adjusted for age and sex. We repeated these analyses in 2 studies. The Finnish CRYO study has a 6-week LCD (800-1000 kcal/d; n = 19) and a 10.5-month follow-up. The Swedish DEOSH study is a RYGB surgery study with a 2-year (n = 49) and 5-year (n = 37) follow-up. Results: Diet-induced weight loss led to a significant transcriptional downregulation of oxidative phosphorylation (DiOGenes; ingenuity pathway analysis [IPA] z-scores: -8.7 following LCD, -4.4 following weight maintenance; CRYO: IPA z-score: -5.6, all P < 0.001), while upregulation followed surgery-induced weight loss (KOBS: IPA z-score: 1.8, P < 0.001; in DEOSH: IPA z-scores: 4.0 following 2 years, 0.0 following 5 years). We confirmed an upregulated oxidative phosphorylation at the proteomics level following surgery (IPA z-score: 3.2, P < 0.001). Conclusions: Differentially regulated SAT mitochondria-related gene expressions suggest qualitative alterations between weight-loss interventions, providing insights into the potential molecular mechanistic targets for weight-loss success.Peer reviewe

Differential Mitochondrial Gene Expression in Adipose Tissue Following Weight Loss Induced by Diet or Bariatric Surgery

ContextMitochondria are essential for cellular energy homeostasis, yet their role in subcutaneous adipose tissue (SAT) during different types of weight-loss interventions remains unknown.ObjectiveTo investigate how SAT mitochondria change following diet-induced and bariatric surgery–induced weight-loss interventions in 4 independent weight-loss studies.MethodsThe DiOGenes study is a European multicenter dietary intervention with an 8-week low caloric diet (LCD; 800 kcal/d; n = 261) and 6-month weight-maintenance (n = 121) period. The Kuopio Obesity Surgery study (KOBS) is a Roux-en-Y gastric bypass (RYGB) surgery study (n = 172) with a 1-year follow-up. We associated weight-loss percentage with global and 2210 mitochondria-related RNA transcripts in linear regression analysis adjusted for age and sex. We repeated these analyses in 2 studies. The Finnish CRYO study has a 6-week LCD (800-1000 kcal/d; n = 19) and a 10.5-month follow-up. The Swedish DEOSH study is a RYGB surgery study with a 2-year (n = 49) and 5-year (n = 37) follow-up.ResultsDiet-induced weight loss led to a significant transcriptional downregulation of oxidative phosphorylation (DiOGenes; ingenuity pathway analysis [IPA] z-scores: −8.7 following LCD, −4.4 following weight maintenance; CRYO: IPA z-score: −5.6, all P ConclusionsDifferentially regulated SAT mitochondria-related gene expressions suggest qualitative alterations between weight-loss interventions, providing insights into the potential molecular mechanistic targets for weight-loss success.</p

Päihde- ja mielenterveysongelmat naisten väkivaltarikollisuudessa

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esille väkivaltarikoksista tuomittujen naisten päihteiden käytön ongelmallisuutta sekä mielenterveysongelmia. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa alan ammattilaisille lisätietoa siitä, tukeeko rikosseuraamusalan kuntouttava työ riittävästi väkivaltarikoksesta tuomittujen naisten erityispiirteitä. Pyrkimyksenä oli selvittää, minkälaista kuntoutusta tai tukea naiset kokevat tarvitsevansa tuomionsa aikana ja sen päättymisen jälkeen. Lisäksi mielenkiinnon kohteena oli, millaisena naiset kokevat tuomionsa, ja voiko se kontrollin lisäksi olla kuntouttava. Teoreettinen viitekehys koostuu naisten rikollisuudesta, naisista rikoksentekijöinä sekä naisten väkivaltarikollisuudesta. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan päihde- ja mielenterveysongelmia sekä niiden kuntoutusta Rikosseuraamuslaitoksella. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusasetelmalla ja aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Opinnäytetyötä varten haastateltiin yhteensä seitsemää väkivaltarikoksesta tuomittua naista. Opinnäytetyön tulokset vahvistavat, että väkivaltarikoksesta tuomituilla naisilla on taustalla rankkaa päihteiden käyttöä sekä ongelmia mielenterveyden kanssa. Tuloksissa ilmeni, että osa naisista ei kokenut suljettua vankilaa negatiivisena, kun osa naisista oli sitä mieltä, että suljettu vankila ei ole millään tavalla kuntouttava. Esille ei noussut kuitenkaan ristiriitaa, ettei rangaistus voisi yhtä aikaa olla sekä kontrolloiva että kuntouttava. Tuloksissa kävi myös ilmi, että naiset kokivat tuomion aikana kahdenkeskisen keskustelun etenkin seurakunnan työntekijöiden kanssa tärkeäksi. Naiset eivät kuitenkaan kokeneet tarvitsevansa perheen ulkopuolista tukea tuomion päätyttyä. Tuloksissa nousi esiin myös kehittämisehdotuksia. Naiset esimerkiksi kaipasivat vankilaan enemmän ulkopuolisia tahoja, joiden kanssa voisi keskustella. Lisäksi naisten vapauttamiseen ja lasten tapaamisiin kaivattiin panostamista.The purpose of this Bachelor’s thesis was to discuss the problems concerning substance abuse and mental health problems among women convicted of violent crime. The objective of the thesis was to acquire additional information which is valuable for the professionals in the field to determine whether the rehabilitation work in correctional services sufficiently supports the special characteristics in women convicted of violent crime. The theoretical framework of the thesis deals with women’s crime, women as criminals and women’s violent crime. Furthermore, substance abuse problems and mental health problems as well as the rehabilitation in the Criminal Sanctions Agency are examined in the theoretical part of the thesis. The thesis applies qualitative research method and the data was collected through a theme interview. A total of seven condemned women were interviewed about violence crime for the thesis. The results of the thesis confirm that women convicted of violent crime have a history of in-toxication and mental health problems. The results prove that some women did not experience closed prison negative, whereas some women thought that incarceration does not yield any rehabilitation results. However, the results seem to indicate that it is not in contradiction that a punishment can be both controlling and rehabilitating at the same time The findings also suggest that the women experienced discussions especially with the parish staff as important during the sentence. However, the women did not experience that they needed any external support outside their families once the sentence ended. The results of the study also revealed several development goals. The women wanted e.g. more outside agents to the prison with whom they could discuss. Furthermore, more emphasis was desired on releasing women and meetings with the children