Individuals Doing Politics : Urban participation, social media campaigning and online nano-politics

This dissertation examines how we should understand individuals doing politics. How should we understand people who are clearly involved with political issues through electoral processes, city planning, or ranting on social media but would usually not identify as politicians or activists, nor channel their political projects through established political communities or organisations? Broad changes in the technological, regulatory, and governing systems underlie the importance of individuals in politics, participation and the media landscape. Because of these changes, we now live in a world in which we need to understand how individual actors participate and do politics so that we can comprehend how contemporary politics and participation work. This work presents an outline for a sociological theory of political action by integrating a pragmatist approach to habits and situations with theories dealing with cultural and tangible repertoires and resources, and by constructing a grammar of political speech that makes realising and inspecting the legitimacy of claims based on individual interests easier. Understanding individual interests as a basis of political argumentation is relevant if we want to understand political culture, in which individuals, in addition to collective structures, are the key players. This dissertation develops conceptual tools for understanding the legitimacy of argumentation based solely on individual interests. The theory of grammars of commonality by Laurent Thévenot is used as a basis for this development. In the re-modelled grammar of individual interests, the legitimacy of political claims rests on the recognition of the rights of individuals and the construction of representative groups: even if actors act as individuals, they rhetorically construct a wider group of people, sharing their opinion, to back the claims. Empirically, argumentation based on individual interests is shown to play a relevant role in Finnish political culture, which is a feature less highlighted in previous studies. The empirical articles are focused on individuals doing politics in two different domains. These are participation in urban planning in Helsinki and the use of Facebook as both the nano-level context for political participation and as the organisational tool for individual campaigners in presidential elections. Firstly, the grammar of individual interests is a legitimate way of presenting critique against urban planning, and, thus, attempts at making urban planning more communicative do not necessarily make it more deliberative. Conflicts in urban planning can and should be thought of as political conflicts. This argument leads to a new definition for the often pejoratively used term Not in my Backyard (NIMBY): if participation based on individual interests is as legitimate as participation based on common goods, no reason should exist to classify some people participating in local land-use conflicts as NIMBYs. The term is better used to describe the conflicts, in which local residents act against planned land-use. Secondly, this dissertation presents evidence of a new type of political campaigner: one with a background in technology or advertising rather than in politics and who is connected and as independent as possible. This campaigner uses Facebook and other similar tools to create ad hoc campaign groups, utilises the cultural repertoire of the Internet, and participates in politics when (and only when) he or she sees fit. This kind of campaigner was crucial to the success of Pekka Haavisto in the 2012 presidential elections. As a context for nano-political action, Facebook also affects the way politics is done. The concept of nano-politics refers to the smallest possible public political gestures, which are, in this case, using the Facebook like button to send political signals. Facebook users do reflect on their liking pattern on the basis of previous likes, and their networked audience affects their liking behaviour. At the same time, the material tools provided by Facebook, such as the like button, are used by activists and normal users alike creatively and reflexively: these users send a wide range of signals by using the simplest of tools, and they often reflect on their own liking behaviour. This dissertation connects to a long line of studies showing the importance and heightened role of the individual in political participation. The phenomenon is investigated in relation to the planning authority and government in general, in relation to electoral politics, and in relation to a more generalised understanding of politics as something that all kinds of people do in the course of their lives.Väitöskirjassa tarkastellaan tapoja ymmärtää politiikkaa yksilöiden toimintana. Kuinka meidän pitäisi ymmärtää ihmisiä, jotka tekevät poliittisia asioita kampanjoivat vaaleissa, osallistuvat kaupunkisuunnitteluun, tai valittavat sosiaalisessa mediassa mutta eivät itse identifioituisi poliitikoiksi tai aktivisteiksi? Yksilön merkitystä politiikan analysoimisen kannalta korostavat laaja-alaiset muutokset niin käytössä olevassa teknologiassa kuin hallinnollisissa järjestelmissäkin. Hallintoa on viime vuosikymmeninä tehty avoimemmaksi kansalaisten osallistumista kohtaan. Samaan aikaan sosiaalinen media mahdollistaa tehokkaan viestinnän ja organisoitumisen ilman yhdistyksiä tai muita perinteisiä toimijoita. Työssä pyritään ymmärtämään myös, millä ehdoilla myös suoraan toimijoiden omaan etuun perustuva poliittinen osallistuminen on hyväksyttävää suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa. Väitöskirjassa tätä tarkastellaan esimerkiksi niin sanotun NIMBY-ilmiön (not in my backyard) yhteydessä: miten asukkaat yrittävät vaikuttaa kaavamuutoksiin asuinalueillaan. Väitöskirja osoittaa toimijoiden oman edun olevan hyväksytty osa suomalaista poliittista kulttuuria, ainakin esitettäessä kritiikkiä kaavamuutoksia kohtaan. Kaavoituskiistoja pitäisikin ajatella perustaltaan poliittisina kiistoina. Tässä väitöskirjassa myös esitellään uudentyyppinen poliittinen kampanjoitsija. Nämä itsenäiset kampanjoitsijat ovat verkottuneita, taitavia teknologian hyödyntäjiä ja tulevat pikemminkin mainos- tai teknologia-alalta kuin politiikan sisältä. Nämä kampanjoitsijat rakentavat tilapäisiä itsenäisiä kampanjaryhmiä Facebookin ja vastaavien työkalujen avulla, hyödyntävät internetin tarjoamia kulttuurisia repertuaareja ja osallistuvat politiikkaan ainoastaan silloin kuin se sattuu heitä innostamaan. Pekka Haaviston (vihr.) menestys vuoden 2012 presidentinvaaleissa oli monella tavalla tämän tyyppisten kampanjoitsijoiden ansiota. Facebook myös muodostaa keskeisen politiikan tekemisen ympäristön. Väitöskirjassa nano-politiikan käsite viittaa tapaan ymmärtää tykkää-napin käyttäminen pienimpänä mahdollisena poliittisen toiminnan välineenä. Facebook-käyttäjät käyttävät tykkää-nappia mitä erikoisimmilla tavoilla sosiaalisten suhteiden hoitamiseen ja poliittisten viestien välittämiseen. Tätä nano-politiikkaa säätelee toimijoiden välinen vuorovaikutus. Tämän vuorovaikutuksen säännöt puolestaan riippuvat sekä käyttäjien verkostosta Facebookin sisällä että siitä, mitkä eleet sivusto tekee mahdolliseksi

Nimbyn muunnelmia : Yhteinen hyvä ja oma etu etelä-haagalaisten mielipiteissä alueen kaavamuutoksesta

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan yhdestä Helsingissä tehdystä kaavamuutoksesta jätettyjä kirjallisia mielipiteitä. Työ jäsentyy (not in my backyard) käsitteen ympärille. Työssä tutkitaan, mihin yhteisiin hyviin vedoten haagalaiset vastustavat alueensa täydennysrakentamista ja kuinka legitiimiä suora omaan taloudelliseen tai muuhun etuun vetoaminen on jätetyissä mielipiteissä. Nimby-käsite on kotoisin Yhdysvalloista, liberaalin politiikka-käsityksen maasta ja on alkujaan ollut jokseenkin vähäosaisten muodostaman ympäristöliikkeen taisteluhuuto. Käsitteen siirtyminen suomalaista täydennysrakentamiskaavaa jäsentäväksi käsitteeksi ei ole sujunut ongelmitta. Työssä osoitetaan termin ongelmallisuuden johtuvan osittain tästä siirtymästä. Termiin liittyvät ristiriidat helpottavat, kun käsitettä käyttää kuvailevana käsitteenä ja pyrkii tietoisesti eroon sen leimaavasta puolesta. Nimby-tutkimuksen valtavirrasta poiketen tässä työssä lähestytään käsitettä 'nimbyjen' itsensä lähtökohdista. Tästä seuraten yksi tämän työn tuloksista on uudenlainen erilaisten nimby-tyypien luokittelu. Tutkittujen mielipiteiden perusteella on olemassa 1) Nimby tiukasti paikkaan sidonnaisena ilmiönä eli 'paikallinen nimby', 2)Nimby markkina-argumentaationa eli 'markkinanimby', 3) Nimby edustuksen ongelmana eli 'edustusnimby' ja 4) Nimby liberaalin demokratiakäsityksen määrittämänä vaikuttamisena eli 'liberaali nimby'. Työn keskeiset teoreettiset työkalut toimittavat ranskalaiset Luc Boltanski ja Laurent Thévenot oikeuttamisen maailmojen teoriallaan ja sen laajennuksella, Thévenot’n käsityksellä poliittisen elämän kieliopeista. Suurin osa haagalaisista oikeuttaa kaavamuutoksen vastustamisensa johonkin yhteisen hyvän määritelmään vedoten. Tällaisista mielipiteistä valtaosa hyödyntää kodin maailman keinoja: vetoaa alueen perinteiseen miljööseen, vehreyteen ja toivoo muuttumattomuutta. Myös markkinoiden maailmaan vetoava taloudellinen argumentaatio ja tehokkuutta painottava teollinen argumentaatio ovat yleisiä, kuten muissakin Suomea koskevissa tutkimuksissa on havaittu. Kodin maailman suurempi osuus ja paikallisuuden vahvempi merkitys on yksi tämän työn havainnoista. Työn tulosten puoli liittyy poliittiseen toimintaan ja poliittiseen kulttuuriin. Nimby-liikkeet mielletään Pierre Rosanvallonia seuraten vastademokraattisiksi toimijoiksi. Mielipiteistä suuri osa, yli 40 prosenttia operoi ensisijaisesti omaan etuun vetoavan liberaalin kieliopin piirissä. Tämä on kiinnostava mahdollinen muutos suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa, joka vaatii selvästi lisää tutkimusta

Kuinka riidellä taloustieteilijöiden kanssa?

Kirja-arvio: Dani Rodrik: Economics rules. Rights and wrongs of the dismal science. W.W. Norton & Company, New York, 253 sivua. 2015

Topic modeling for frame analysis : A study of media debates on climate change in India and USA

We argue that 'topics' of topic models can be used as a useful proxy for frames if (1) frames are operationalized as connections between concepts; (2) theme-specific data are used; and (3) topics are validated in terms of frame analysis. Demonstrating this, we analyse 12 climate change frames used by NGOs, governments and experts in Indian and US media, gathered by topic modeling. We contribute methodologically to topic modeling in the social sciences and frame analysis of public debates, and empirically to research on climate change media debates.Peer reviewe

Osallistumisähkystä tekemisen demokratiaan – kaupungit ja aktiivinen ympäristökansalaisuus

Peer reviewe

Reconfiguring everyday eating : Vegan Challenge discussions in social media

The shift of society toward sustainable food culture requires collectively challenging meat and dairy-based diets and their role in current practices of eating. This study focuses on how discussions in social media can facilitate reconfiguration in eating. Three practice-theoretical perspectives - practices constituting of elements, eating as a compound practice, and communities of practice - afford us with analytical tools to investigate eating and how the constituting elements are negotiated and recrafted in social media discussions across the compound practice. As empirical data, we use altogether 14,250 social media messages on the Finnish Vegan Challenge campaign. By combining qualitative content analysis with topic modeling, we capture the various themes occurring in these discussions and their relation to changes in eating practices. The results show that within these discussions, social learning among peers covered the whole sphere of eating-related practices from production and distribution to purchasing and cooking vegan food, and to sharing stories and experiences of veganism. Our findings illustrate how these discussions can be seen as forming a reconfigurative community of practice, which can potentially support and facilitate social change of eating toward sustainability also outside the Vegan Challenge community.Peer reviewe

Arkinen, paikallinen, julkinen: nuorten demokratiakäsitystä etsimässä

Peer reviewe

Up with ecology, down with economy? : The consolidation of the idea of climate change mitigation in the global public sphere

Building on theories of valuation and evaluation, we develop an analytical framework that outlines six elements of the process of consolidation of an idea in the public sphere. We then use the framework to analyse the process of consolidation of the idea of climate change mitigation between 1997 and 2013, focusing on the interplay between ecological and economic evaluations. Our content analysis of 1274 articles in leading newspapers in five countries around the globe shows that (1) ecological arguments increase over time, (2) economic arguments decrease over time, (3) the visibility of environmental nongovernmental organizations as carriers of ecological ideas increases over time, (4) the visibility of business actors correspondingly decreases, (5) ecological ideas are increasingly adopted by political and business elites and (6) a compromise emerges between ecological and economic evaluations, in the form of the argument that climate change mitigation boosts, rather than hinders economic growth.Peer reviewe

Pitkän aikavälin politiikalla läpi murroksen – tahtotiloja työn tulevaisuudesta

Olemme keskellä suurta työn murrosta. Työn tulevaisuuteen liittyviä haasteita on helppoa nimetä, mutta työn muutoksen kaltaiset monimutkaiset pitkäaikaiset muutosilmiöt eivät helposti käänny politiikkatoimiksi ja konkreettisiksi ratkaisuiksi. Muutosta on silti mahdollista ohjata yhteisesti tunnistettujen pitkän aikavälin tahtotilojen avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut tunnistaa työhön liittyviä toivottavia tulevaisuuksia, päätöksentekotarpeita sekä yhteiskunnallisia ratkaisuja asiantuntijahaastatteluihin ja kansallisen tason kyselytutkimukseen perustuen. Lisäksi raportissa ehdotetaan toimintamallia, jolla pitkän aikavälin keskustelua työn tulevaisuudesta voidaan käydä myös jatkossa. Raportti pohjautuu käsiteltyjen viiden teeman osalta Tulevaisuusselonteon 1. osaan (VNK 2017). Tutkimuksesta vastasi ajatushautomo Demos Helsinki yhteistyössä Teknologian tutkimuskeskus VTT:n kanssa. Tutkimuksesta keskeiset havainnot ovat seuraavat: Työn tekemisen muodot ja työsuhteet moninaistuvat, mikä edellyttää muutoksia esimerkiksi lainsäädännössä ja sosiaaliturvassa. Työn aika- ja paikkasidonnaisuus heikkenee, mutta muutos ei ole yhtä voimakas tai samantahtinen kaikilla aloilla. Koulutuksessa korostuu jatkuva oppiminen: Tarvitsemme Suomeen koko väestön kattavan, laadukkaan elinikäisen oppimisen järjestelmän. Toimeentulo muuttuu niin, että työmarkkinoiden ja koko työelämän joustavuus lisääntyy. Päätöksentekijöiden on tärkeää ymmärtää työn useita erilaisia ja muuttuvia välinearvoja taloudellisten arvojen lisäksi, jotta emme edistä keskenään ristiriitaisia tavoitteit