Tuaregikäsityöläiset : Joustava ammatti ja moderni nomadismi

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Työni käsittelee Länsi- ja Pohjois-Afrikan alueella eläviä tuaregeja. Tuaregit ovat olleet perinteisesti nomadisia pastoralisteja, mutta nykyisin he ovat lähinnä seminomadeja ja yhdistävät karjanhoidon ja maanviljelyksen. Tuaregiyhteisöt ovat jakaantuneet eri ammatillisiin ryhmiin tai segmentteihin, joita ovat ylimystö, vasallit, käsityöläiset, uskonnon oppineet ja palvelijat ennen orjat. Tuaregiyhteisöjen selviäminen vaikeissa olosuhteissa eräältä osaltaan on perustunut tämän työnjaon toiminnalle. Tutkimukseni keskittyy tuaregikäsityöläisiin ja heidän client-patron-suhteisiin ylimystöjäsenien kanssa maaseudulla ja tämän mallin jatkuvuuteen kaupunkikontekstissa. Patronage-suhde tuaregiylimystön ja käsityöläisten välillä on ollut monimuotoinen ja pysyvä sisältäen sosiaalisen, rituaalisen ja taloudellisen aspektin. Olen käsitellyt suhdetta institutionaalisena resiprookkisena vaihtosuhteena, johon osapuolet ovat sitoutuneet. Monista syistä johtuen tämä työnjakojärjestelmä, client-patron-suhde, on kokenut radikaalin muutoksen. Ylimystö ei ole enää kyennyt pitämään huolta heihin client-patron-suhteessa olevien palvelijoiden ja käsityöläisten materiaalisista tarpeista. Käsityöläiset ovat vastapalveluksena omista käsityötuotteistaan, rituaalisista ja viestinvälittäjän tehtävistään saaneet ylimystöltä ruokaa tai myös rahaa. Ruuan lisäksi ylimystö on tarjonnut oman suojeluksensa clienteilleen vaaran uhatessa. Käsityöläiset eivät enää ole saaneet toimeentuloaan maaseudulla client-patron-suhteiden kautta ja he ovat lähteneet Länsi-Afrikan kaupunkeihin myymään valmistamiaan käsityötuotteita. Työni seuraa käsityöläisten toimia kaupungeissa ja sitä, miten he selviävät, järjestävät toimensa ja asiakassuhteensa. Kiinnostavaa on myös tarkastella sitä, miten tuaregien oma kulttuuri ja sen toimintamallit tulevat esille kaupungeissa. Tutkielmani punainen lanka, client-patron-suhde, ulottuu myös kaupunkeihin, sillä työssäni asetan kysymyksen: muodostuuko käsityöläisille yhdessä tuotteiden ostajien kanssa uudessa kontekstissa client-patron-suhteita. Vastaan kysymykseen kieltävästi, sillä markkinatalousjärjestelmän puitteissa suhteiden muodostuminen ei ole kovinkaan todennäköistä. Suhteet ovat lyhytaikaisia ja perustuvat tavaran ja rahan vaihtoon. Monimuotoisen ja pitkäaikaisen suhteen syntyminen on hyvin vaikeaa. Kaupungeissa käsityöläiset toimivat oman kulttuurinsa antaman mallin mukaisesti ja etsivät itselleen pysyviä suhteita, mutta toistuvasti epäonnistuvat yrityksissään. Työssäni annan taustaa globaaleille muutoksille ja sille mitä maailmassa yleisemmin on tapahtunut. Siirtolaisten määrät kasvavat vauhdilla ja kaupunkeihin ja länsimaihin lähtijöitä on yhä enemmän. Yhtenä syynä tähän ovat median luomat mielikuvat paremmasta elämästä kaupungeissa ja osaltaan ihmiset lähtevät toimeentulonhankkimisen pakosta. Maailma yhdenmukaistuu talouden kannalta katsottuna ja ihmiset tarvitsevat rahaa jokapäiväiseen elämäänsä. Tulonhankintamahdollisuudet usein puuttuvat Afrikan maaseutualueilta. Tutkin käsityöläisten toimia ns. harmaan talouden piirissä kaupungeissa. Miten nämä tilastollisesti työttömät kykenevät hankkimaan toimeentulonsa. Käsittelen rahan merkitystä muutoksissa ja sitä onko raha yksin vastuussa muutoksista, joita maailmassa tapahtuu. Sidon muutokset laajempaan kontekstiin, erilaisiin historiallisiin prosesseihin, joihin raha yhtenä osana liittyy. Myös käsityöläisten tuotteet ovat kokeneet muutoksen matkatessaan maaseudulta kaupunkikontekstiin. Tuotteita valmistetaan nykyisin yhä enemmän sen mukaan mitä asiakkaat haluavat ostaa, eikä perinteisiä tuotteita juuri näe kaupungeissa. Tuotteet kuitenkin pohjaavat tuaregien käsityöperinteeseen niin materiaalien kuin muotokielen suhteen. Kaikkien muutosten keskellä voin kuitenkin todeta, että käsityöläiset ovat paremmassa asemassa kuin monet muut maalta kaupunkeihin tyhjin käsin tulleet. Samalla kun tuaregien vaikeissa olosuhteissa selviytymistä helpottava työnjaollinen järjestelmä on murentunut, käsityöläisten ammatti auttaa heitä elannonhankinnassa ja joustavuus taas auttaa heitä sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin

Commitment to psychiatric care: what justifies broader criteria for minors?

BioMed Central Open acces

LUOVAT ALAT JA IPR LAPISSA 2011 : selvitys Lapin luovan toimialan yritysten aineettomaan varallisuuteen liittyvistä valmiuksista

Kartoitushanke toteutettiin Lapin liiton rahoittamana Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa, Varallisuusoikeuden instituutti ICLU:ssa (Institute of Commercial Law at the University of Lapland) 1.3.-31.7.2011. Hankkeen päätavoitteena oli kartoittaa Lapin maakunnassa toimivien luovan toimialan yritysten aineettoman varallisuuden hallintaan liittyviä valmiuksia. Luovan toimialan yrityksissä esiintyy toimialan luonteen vuoksi monia aineettoman varallisuuden tuottamiseen ja hyödyntämiseen liittyviä keskeisiä kysymyksiä, ja yrityksillä havaittiin olevan selkeä tarve tunnistaa ja suojata aineetonta varallisuutta. Luova toimiala määriteltiin hankkeessa yhtenevästi työ- ja elinkeinoministeriön Luovien alojen kehittämisstrategiassa esitettämän määrittelyn kanssa. Kartoitushankkeessa kerättiin aineistoa sekä sähköisten kyselyjen että henkilökohtaisten haastattelujen muodossa. Hankkeessa käytetyt kyselylomakkeet ja haastattelurungot on sisällytetty julkaisuun liitteenä (Liite 1). Aineistoa kerättiin Lapin maakunnassa toimivilta yritysneuvojilta sekä luovan toimialan yrityksiltä ja asiantuntijoilta. Kysely yritysneuvojille (72 kpl) lähetettiin suoraan sähköpostitse Lapin ELY -keskuksen seudullisista yrityspalveluista saatujen yhteystietolistojen perusteella. Yrityksille kyselylomake toimitettiin useiden postituslistojen kautta. Kyselyn lisäksi yritysneuvojia ja yrittäjiä haastateltiin henkilökohtaisesti. Yrittäjien ja yritysneuvojien lisäksi aineistoa kerättiin haastattelemalla luovien alojen asiantuntijoita. Aineiston keräämisen tavoitteena oli kartoittaa alustavasti Lapin alueella toimivien luovan toimialan yrittäjien valmiuksia tunnistaa ja hallita aineetonta varallisuutta. Kaikki hankkeeseen osallistuneet pitivät aineettomaan varallisuuden hallintaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä tärkeinä. Keskeisenä sisällöllisenä tutkimustuloksena tuli suuren kiinnostuksen lisäksi selkeästi näkyviin aineettomaan varallisuuteen liittyvä laaja ja monimutkainen käsiteviidakko. Käsiteviidakon hallitsemiseksi tarvittaisiin selkokielistä ohjeistusta. Lisäksi aineettoman varallisuuden hallintaan liittyviä välineitä ja toimintatapoja olisi hyvä konkretisoida ja avata esimerkkien kautta. Haasteena ei ole niinkään tietoisuuden tai materiaalin puuttuminen, vaan erityisesti oikeudelliseen näkökulmaan liittyvä vaikeaselkoinen termistö ja käytännön toimijoiden näkökulmasta heikko käytettävyys. Toisena keskeisenä aihealueena nousi esiin tarve sopimusosaamisen kehittämiseen luovan toimialan yrityksissä ja toisaalta asiantuntijapalvelujen saatavuus. Kartoituksen aikana kävi ilmi, että Lapissa on kysyntään nähden saatavilla niukasti immateriaalioikeuksiin liittyviä koulutus- ja asiantuntijapalveluita. Valtaosa koulutuksesta sijaitsee Etelä-Suomessa, ja rajalliset markkinat yhdistettynä pitkiin välimatkoihin asettavat rajoituksia erikoistuneiden lakiasianpalvelujen kehittymiselle. Tilanne nähtiin toisaalta mahdollisuutena alueen korkeakoulusektorille. Kartoitushankkeen tuloksena saatiin tuoretta informaatiota luovan toimialan yritysten aineettomaan varallisuuteen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista sekä suuremmista, tutkimisen arvoisista asiakokonaisuuksista. Tällaisia ovat käsitteiden selkeyttämisen ja käytännön toimijoille suunnattujen materiaalien lisäksi luovan toimialan yritysmuotoihin, esimerkiksi osuuskuntiin ja erilaisiin avoimiin toimintatapoihin liittyvät kysymykset. Oikeudellisen tutkimuksen näkökulmasta vuorovaikutus käytännön toimijoiden kanssa on lisännyt teoriapainotteisella tieteenalalla toimialatuntemusta ja käytännön yritystoimintaa koskevaa informaatiota

Työhön osallistumisen segmentaatiomalli : Tuloksia väestötason datalähtöisestä ryhmittelyanalyysistä

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa työkyvyltään toisistaan eroavia ryhmiä työikäisestä väestöstä. Ryhmien tunnistamisessa hallinnollista rekisteritietoa työssäolosta ja erityisesti työkyvyttömyyteen liittyvistä etuuksista vuosilta 2010-2014 noin 90 % väestöotoksesta. Ryhmittely toteutettiin hyödyntäen aineistolähtöisiä ryhmittelymenetelmiä. Työkyvyttömyyteen liittyviä etuuksia saaneiden henkilöiden ryhmiä oli yhdeksän erilaista. Ryhmiin kuului kaiken kaikkiaan yli 600 000 työikäistä suomalaista. Ryhmät erosivat toisistaan työssäolo- ja työttömyyskuukausien, useiden taustatekijöiden ja saatujen etuuksien osalta. Tässä raportissa on käsitelty ryhmien piirteitä ja ryhmien välisiä eroja. Aineistolähtöisillä ryhmittelymenetelmillä voidaan muodostaa jäsenneltyä tietoa väestöstä ja väestön jakautumisesta erilaisiin ryhmiin. Tätä tietoa voidaan hyödyntää näitä ryhmiä koskevan päätöksenteon suunnittelun ja arvioinnin tukena. Raportissa on tarjottu esimerkkejä tiedon hyödyntämisen mahdollisuuksista ja muodostettu myös skenaariolaskelma työkyvyttömyyteen liittyviä etuuksia saaneiden työvoimanlisäyspotentiaalista. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että ryhmittelyä voitaisiin toteuttaa myös muiden työhön osallistumiseen liittyvien tietojen perusteella. Tällöin muodostuisi tarkentuva kuva tarkastelun kohteena olevasta väestön alaryhmästä

Ilmastopolitiikka, työelämä ja reilu siirtymä – Työelämässä olevien suhtautuminen ilmastopolitiikan vaikutuksiin Suomessa

Ilmastopolitiikka aiheuttaa muutoksia työelämään ja työpaikkoihin. Globaalisti ilmastopolitiikan työllisyysvaikutuksia pidetään yleensä positiivisina, mutta paikallisesti vaikutukset voivat olla hyvinkin negatiivisia. Siirtymä kohti vähähiilistä taloutta tarkoittaa työpaikkojen vähenemistä saastuttavilla aloilla, työpaikkojen lisääntymistä päästöjä vähentävillä aloilla, muutoksia vanhoihin työnkuviin ja täysin uusien työnkuvien syntymistä. Työelämässä tämä tarkoittaa muutoksia työtehtävissä ja sitä, että lähes kukaan ei ole täysin siirtymän ulkopuolella. Ilmastopolitiikan aiheuttamia muutoksia työpaikkoihin voidaan lieventää esimerkiksi panostamalla koulutukseen, kehittämällä työttömyystukea ja eläkejärjestelyjä, myöntämällä verovapautuksia ja suoria taloudellisia tukia tai tukemalla innovaatioita. Reilun siirtymän edistämiseksi on politiikkatoimia suunniteltaessa tärkeää tietää toimien kohteena olevien näkemykset erilaisten keinojen toivottavuudesta. Tutkimme näkemyksiä ilmastopolitiikan työllisyys- ja hyvinvointivaikutuksista sekä erilaisten politiikkatoimien kannatusta valtakunnallisella kyselyllä työvoimaan kuuluvien 18–68-vuotiaiden parissa. Kyselyyn vastanneiden mielestä ilmastopolitiikka ei lähitulevaisuudessa vaikuta merkittävästi heidän omaan työllisyytensä tai hyvinvointiinsa. Koko Suomen osalta kolmannes vastaajista uskoi kuitenkin ilmastopolitiikan parantavan työpaikkojen saatavuutta seuraavan viiden vuoden aikana. Neljännes vastaajista uskoi, että työpaikkojen saatavuus heikkenee. Siitä huolimatta, että vastaajat eivät olleet kovin huolestuneita ilmastopolitiikan työllisyys- ja hyvinvointivaikutuksista he pitivät tarpeellisena hyvittää mahdollisia haittoja erityisesti työpaikan menettämisen vaarassa oleville ja vähävaraisille sekä suhteessa tuloihin. Ilmastopolitiikan aiheuttamien haittojen lieventämiseksi vastaajat kannattivat monenlaisia keinoja. Pienituloisten osalta eniten kannatetut keinot liittyivät nykyisen sosiaalipolitiikan vahvistamiseen. Suoraan ilmastotoimiin kytkettyjä keinoja kannatettiin vähemmän. Työllisyyteen liittyvien vaikutusten lieventämisessä työttömyysturvan ja muiden sosiaalipoliittisten tukien parantaminen ei kuitenkaan saanut laajaa kannatusta. Jos ilmastopolitiikka aiheuttaa työpaikkojen menetyksiä, työntekijöiden taloudellisen aseman katsottiin parhaiten tulevan turvatuksi tukemalla uudelleenkoulutusta toiseen ammattiin. Lisäksi vastauksissa korostui nykyisen työnantajan vastuu huolehtia työntekijöidensä osaamisesta ja työllistymismahdollisuuksista. Kaiken kaikkiaan oikeudenmukainen ilmastopolitiikka työvoimaan kuuluvien näkökulmasta ennemmin kannustaa päästöjen vähentämiseen kuin rajoittaa päästöjä tuottavaa toimintaa. Se myös parantaa työntekijöiden ammattitaitoa ja valmiuksia kohdata muutoksia sekä tukee heikommassa taloudellisessa asemassa olevia. Laajasti yhtenäisistä näkemyksistä huolimatta eri vastaajien vastaukset vaihtelivat esimerkiksi sukupuolen, iän, työaseman ja ilmastohuolen suhteen. Kannatetut keinot olivat yhteydessä vastaajien elämäntilanteisiin ja henkilökohtaisiin hyötyihin. Reilun ilmastopolitiikan suunnittelussa onkin tärkeää huomioida kansalaisten erilaiset tarpeet ja ottaa heidät mukaan keinojen pohdintaan. Ilmastohuolen yhteys politiikkakeinojen kannatukseen on myös huomionarvoinen seikka reilun siirtymän näkökulmasta. Ne vastaajat, jotka eivät olleet huolissaan ilmastonmuutoksesta, olivat yleensä muita enemmän huolissaan ilmastopolitiikan työllisyys- ja hyvinvointivaikutuksista. Samalla he eivät kuitenkaan kannattaneet näitä vaikutuksia lieventävää politiikkaa. Tällaisten henkilöiden osalta ilmastopolitiikan haittavaikutuksia lieventävä politiikka ei välttämättä auta tekemään ilmastopolitiikasta hyväksyttävää. Climate policy, working life and just transition – Policy preferences and perceptions of employment and well-being effects of climate policies in Finland Climate policies cause changes in working life and workplaces. While on a global level the employment effects of climate policies are usually considered positive, the effects can be very different on a local level. Transition to a low-carbon economy moves jobs away from polluting sectors, increases jobs in sectors that reduce emissions and modifies existing jobs and creates completely new job descriptions. In working life, this causes changes in work tasks and means that almost no one is completely outside the transition. Harms caused by climate policies can be mitigated, for example, by investing in education, employment support and pension arrangements, by granting tax exemptions and direct financial support, or by supporting business innovations. In order to promote just transition when choosing between different policy measures, it is important to know the perceptions of those who are targeted by the measures. To shed light on this issue, we conducted a national survey among people participating in the labour force. The majority of the survey respondents considered that climate policy will not affect their own employment or wellbeing in the near future. However, concerning the general availability of jobs, a third of the respondents believed that climate policies will improve the availability of jobs in Finland in the next five years. One quarter of the respondents believed that the availability of jobs will decrease. Despite the low level of concern for the employment and wellbeing effects of climate policies, the respondents considered it necessary to mitigate the possible harms for those who risk losing their job and for low-income earners. In mitigating the harms caused by climate policies, a wide variety of means were supported. Regarding low-income earners, the most supported means were related to strengthening current social policies rather than directly connected to climate policy measures. However, improving unemployment protection and other social policy subsidies did not gain wide support in the context of employment-related effects. If climate policies cause job losses, the economic position of employees was thought to be best secured by supporting training for another profession. Furthermore, the responsibility of the current employer to take care of their employees’ skill development and employment opportunities was emphasized. Thus, from the perspective of those in the workforce, a just climate policy encourages emission reductions rather than restricts activities that produce emissions, improves employees' skills and capacities for facing the changes and supports those in a weaker economic position. Despite the generally uniform views, there was variation in the responses among different respondents regarding for example gender, age, employment position and climate concern. Overall, the policy preferences related to the respondents’ life situations and personal benefit. This implies a need to target and negotiate the policies in collaboration with different actors. Finally, the role of climate concern in explaining the policy preferences is noteworthy from the perspective of just transition. Those who were not concerned about climate change tended to be more worried about the employment and wellbeing effects of climate policies. However, they did not want any policies to mitigate these effects. Thus, for those who are not concerned about climate change, just transition policies to mitigate the adverse effects of climate policies do not necessarily help to make climate policies more acceptable

Koulun mahdollisuudet lapsen oppimisen ja hyvinvoinnin vahvistajana – opettajat ja koulukuraattorit hyvinvointityön tarpeen tunnistajina ja koordinoijina.

Vertaisarvioit

Drug screening approach combines epigenetic sensitization with immunochemotherapy in cancer

Background The epigenome plays a key role in cancer heterogeneity and drug resistance. Hence, a number of epigenetic inhibitors have been developed and tested in cancers. The major focus of most studies so far has been on the cytotoxic effect of these compounds, and only few have investigated the ability to revert the resistant phenotype in cancer cells. Hence, there is a need for a systematic methodology to unravel the mechanisms behind epigenetic sensitization. Results We have developed a high-throughput protocol to screen non-simultaneous drug combinations, and used it to investigate the reprogramming potential of epigenetic inhibitors. We demonstrated the effectiveness of our protocol by screening 60 epigenetic compounds on diffuse large B-cell lymphoma (DLBCL) cells. We identified several histone deacetylase (HDAC) and histone methyltransferase (HMT) inhibitors that acted synergistically with doxorubicin and rituximab. These two classes of epigenetic inhibitors achieved sensitization by disrupting DNA repair, cell cycle, and apoptotic signaling. The data used to perform these analyses are easily browsable through our Results Explorer. Additionally, we showed that these inhibitors achieve sensitization at lower doses than those required to induce cytotoxicity. Conclusions Our drug screening approach provides a systematic framework to test non-simultaneous drug combinations. This methodology identified HDAC and HMT inhibitors as successful sensitizing compounds in treatment-resistant DLBCL. Further investigation into the mechanisms behind successful epigenetic sensitization highlighted DNA repair, cell cycle, and apoptosis as the most dysregulated pathways. Altogether, our method adds supporting evidence in the use of epigenetic inhibitors as sensitizing agents in clinical settings.Peer reviewe