Koulujen arviointi ja julkisuus : vertaileva tutkimus peruskoulun arviointitietojen julkistamispolitiikasta Pohjoismaissa

In this dissertation I scrutinised the Finnish comprehensive school quality assurance and evaluation (QAE) policy with a special focus on the policy of publicising school performance indicators. The research originated from a simple notion: while no school performance indicators are publicised at the school level in Finland, in the other Nordic countries various comparable and commensurable school-specific performance indicators are publicised in the government’s official web portals. Thus, by contrasting the institutionalisation of the Finnish publicising policy with the other Nordic countries, the aim of this research was to clarify how and why Finland has been able to resist the pressures of the ‘global testing culture’ and the idea of publicising school-specific performance results. The following research questions were examined: 1) How are opposite publicising policies (being) justified in Finland and Sweden? (Article I); 2) How are the current publicising policies explained through historically institutionalised path-dependent elements? (Article II); and 3) How are the two core concepts that typically promote a school-specific publicising policy, accountability and transparency, manifested in the policy discourses in Finland, Sweden, Denmark and Norway? (Article III) The research utilised the theories and concepts of various neo-institutional policy research approaches, above all, the writings on discursive institutionalism by Vivien A. Schmidt. Methodologically, all three research articles represented comparative policy research in education. In Article I, seven interviews with key policy actors in Finland collected within the Fabricating Quality in Education (FabQ) research project in 2007-08 were contrasted with the official policy justifications in Sweden. In Article II, the historical institutionalisation of the publicising policy in Finland and Sweden was examined through an analytical literature review. In Article III, 58 interviews with key policy actors in Finland, Sweden, Denmark and Norway collected within the Dynamics in Basic Education Politics in the Nordic Countries (DYNO) research project collected in 2015-17 were analysed. Together, the three research articles showed how the deep-seated rationalities institutionalised in the policies, practices and policy discourses, strengthened further by Finland’s initial PISA success, have provided a suitable platform for the Finnish policy actors to control the coordinative policy discourse on the comprehensive school QAE policy and to resist effectively the pressures to publicise school-specific performance indicators. The decline in the Finnish PISA scores since 2009 in my data did not show up as a ‘critical juncture’ at which new ideas started to challenge the legitimacy of the prevailing policy. In Finland, the main policy discourse, which I have described as the depoliticisive discourse of school performance, has continued to be effective in setting the limits for the ‘appropriate’ QAE policy and behaviour by controlling the concepts of accountability and transparency. It is noteworthy that in this discourse, the citizens have been guided to trust the Finnish comprehensive school system and ‘prevented’ from seeing themselves as eligible users of school-specific performance data. The current comprehensive school QAE policy in Finland, for example the sample-based national level pupil testing that prevents the opportunity to draw up school rankings, has been established as taken for granted. Indisputably, the detrimental effects attached to school rankings, such as increased social segregation by naming and shaming of pupils, teachers and schools, should continue to be taken seriously. However, comparative research in the Nordic countries showed that the policy of publicising school performance indicators is more complex than the main discourse in Finland suggests. Demands concerning either governance transparency or families’ equal rights to access official data may challenge the current publicising policy in future. ________________________________________ Keywords: quality assurance and evaluation policy, school performance indicators, governance publicity, accountability, transparency, comparative policy research in educationVäitöstutkimuksessa tarkasteltiin kouluindikaattorien julkistamispolitiikkaa osana peruskoulun laadunvarmistus- ja arviointipolitiikkaa. Tutkimuksen lähtökohtana oli yksinkertainen havainto: Pohjoismaista vain Suomessa koulujen arviointitietoja ei julkaista koulukohtaisesti. Kaikissa muissa Pohjoismaissa arviointitietoja julkaistaan esimerkiksi kouluviranomaisten internet-sivustoilla ja samalla mahdollistetaan koulujen yhteismitallinen julkinen vertailu. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vertailemalla julkistamispolitiikan institutionalisoitumista muihin Pohjoismaihin, miten ja miksi Suomi on pystynyt torjumaan ’globaalin testauskulttuurin’ paineet ja ajatuksen koulukohtaisten arviointitietojen julkistamisesta. Tutkimuksessa vertailtiin julkistamispolitiikan oikeutusta (Artikkeli I), historiallisia kehityskulkuja (Artikkeli II) sekä tilivelvollisuuden ja läpinäkyvyyden käsitteiden ilmentymistä koulutuksen arvioinnin asiantuntijoiden ja koulutuspoliitikkojen diskursseissa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa (Artikkeli III). Tutkimuksessa hyödynnettiin uusinstitutionaalisen politiikan tutkimuksen eri koulukuntien teorioita ja käsitteitä, mm. Vivien A. Schmidtin näkemyksiä diskursiivisesta institutionalismista. Historiallisen vertailun ohella tutkimuksen empiirinen aineisto koostui kahdesta erillisestä haastatteluaineistosta: vuosina 2007-08 FabQ-tutkimusprojektin yhteydessä kerätystä 7 asiantuntijahaastattelusta Suomessa, sekä vuosina 2015-17 DYNO-tutkimusprojektissa kerätystä 58 asiantuntijahaastattelusta Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Väitöstutkimus osoitti kuinka historiallisesti vakiintuneet käytännöt ja puhetavat sekä niihin syvään juurtuneet rationaliteetit ovat yhdessä Suomen PISA-menestyksen kanssa luoneet otolliset lähtökohdat koulujen julkisen vertailun vastustamiselle. Myöskään Suomen vuodesta 2009 laskeneet PISA-tulokset eivät osoittautuneet tutkimusaineistossa taitekohdaksi, jossa arviointitietojen julkistamisen nykylinjausten oikeutusta olisi haastettu. Tutkimuksen mukaan suomalaisten asiantuntijoiden omaksuma puhetapa, kouluvertailut depolitisoiva diskurssi, on kyennyt tehokkaasti kontrolloimaan koulukohtaisten arviointitietojen julkistamisen perusteluna toimivaa tilivelvollisuutta ja läpinäkyvyyttä peruskoulun arviointipolitiikassa. Olennaista on huomioida, kuinka tämä puhetapa normatiivisesti on opastanut kansalaisia luottamaan suomalaiseen peruskouluun ja samalla onnistunut häivyttämään ajatuksen julkiseen ja vertailtavaan tietoon oikeutetuista kansalaisista. Nykyinen peruskoulun arviointipolitiikka, kuten esimerkiksi koulujen paremmuusjärjestyslistausta estävä otospohjainen oppimistulosten arviointi, on vakiintunut suomalaisessa peruskoulupolitiikassa itsestäänselvyydeksi. Kiistatta koulujen ’ranking-listoihin’ yhdistetyt haitat, kuten huoli alueellisen eriytymisen kasvusta sekä opettajien, oppilaiden ja koulujen leimautumisesta, on syytä ottaa vakavasti jatkossakin. Pohjoismainen vertailu kuitenkin osoitti, että koulujen tulosten julkisuus on Suomessa hallitsevaa diskurssia monimutkaisempi kysymys. Ylipäänsä vaatimukset hallinnon läpinäkyvyydestä tai perheiden yhtäläisestä oikeudesta saada virallista koulukohtaista vertailutietoa saattavat tulevaisuudessa johtaa kouluindikaattorien julkistamispolitiikan uudellenarviointiin. ________________________________________ Avainsanat: arviointipolitiikka, kouluindikaattorit, hallinnon julkisuus, tilivelvollisuus, läpinäkyvyys, vertaileva koulutuspolitiikan tutkimu

Kipsilevy- ja kattohuopajätteen erilliskeräyksen jäteasemien tunnusluvut ja jätteen laadun sekä määrän seuranta

Työn tavoitteena oli selvittää Sortti- ja jäteasemien tunnuslukuja ja seurata kipsilevy- ja kattohuopajätteen laatua sekä määrää. Työ tehtiin Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymälle. Työn taustalla on EAKR-rahoitteinen keräyskokeilu KIHU eli Kipsi- ja kattohuopajätteiden keräys kierrätykseen -hanke. Päätoteuttajina ovat Päijät-Hämeen Jäte-huolto Oy (PHJ) ja Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy. KIHU-hanke sai alkunsa Suomen lainsäädäntöön tulevien muutosten perusteella koskien kipsilevy- ja kattohuopajätteen keräystä ja käsittelyä. Hankkeen aikana selvitettiin erikseen HSY:n ja PHJ:n Sortti- ja jäteasemien tunnuslukuja, joita olivat muun muassa asiakkaiden tyytyväisyys erilliskeräilyyn, jätelavojen tyhjennysvälijakso asemilla, jätteen alkuperä ja jä-tekuormien koko. Tunnuslukujen lisäksi selvitettiin minkä laatuista kipsilevy- ja kattohuopajäte olivat ja kuinka paljon jätettä hankkeen aikana on saatu kerättyä. Työn perusteella saatiin tietoja kipsilevy- ja kattohuopajätteen erilliskeräykseen jätease-mien tunnuslukujen sekä jätteen laadun ja määrän osalta. Kerättyjen tietojen perusteella on hyvä lähteä jatkamaan kipsilevy- ja kattohuovan erilliskeräyksen kehittämistä.The goal of this thesis was to determine statistics of Sortti- and waste stations and to follow the quality of gypsum board and membrane roof waste and also their quantity. The thesis was made for Helsinki Region Environmental Services Authority (HSY). Behind this study is EAKR funded project named KIHU which stands for Kipsi- ja kattohuopajätteiden keräys kierrätykseen. The major operators in this project are Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy (PHJ) and Lahden Seudun kehitys LADEC Oy. The KIHU project started because there are coming changes for law in Finland concerning collection and handling of gypsum board and membrane roof. A separate investigation of statistics was made for HSY’s and PHJ’s Sortti and waste stations the statistics included parameters such as satisfaction of customers with the special collection, emptying time of waste containers from the stations, original location of the waste and size of the waste loads. Furthermore, the quality of gypsum board and membrane roofing waste and the quantity of waste collected during the project were investigated. The thesis resulted in statistics about the special collection stations for gypsum board and membrane roofing waste and about the quality and quantity of the waste. With the gathered information, it is good to continue improving this special collection of gypsum board and membrane roofing waste

Tohtorin tilitys

Teksti perustuu FT Tommi Walleniuksen syksyllä 2020 julkaistuun väitöskirjaan, jonka aiheena oli koulujen arviointitiedon julkisuus. Alla olevassa tekstissä Wallenius pohtii tutkimuksensa aihepiiriä ja toteuttamista sekä omia tulevaisuudennäkymiään

Suomalainen peruskoulu kansallisen ja kansainvälisen ristiaallokossa : koulutuspoliittisten toimijoiden argumentointi ja välttämättömyyden retoriikka

In the beginning of the 1990's many education policy reforms took place in Finland. The decentralisation and the deregulation of the former highly centralised comprehensive school policy opened up the way for wider variation and differentiation of the local school policy. The roots of the new policy can be found in the neo-liberal school policy, which has spread globally and quite inevitably. Legitimating national policy on inevitable outer imperatives has been described as characteristic for Finnish policymaking (Kettunen 2008). In my thesis I analysed the views and the argumentation of the Finnish education policymakers on three neo-liberal school policy phenomena: 1) profiled schools, 2) parental school choice and 3) public ranking-lists of the schools. The aim of the study was to analyse how the policymakers relate to these phenomena (positive/negative), how they speak about them (inevitable/possible) and to analyse the structure of their argumentation. The empirical data consisted of 30 interviews collected in previous research projects in 1998 2009. The interviewees were the most central actors in Finnish comprehensive school policy. Methodologically two different analysis models were used simultaneously. The opinions and the speech were analysed in two-dimensional analysis frame (Hay and Rosamond 2002) and the structure of the argumentation by Stephen Toulmin's (1958) model of argumentation. The views on profiled schools and parental choice were positive whereas the public ranking-lists were strongly opposed. Individual needs in education were taken for granted. The profiled schools and individual needs in education were linked to national competitiveness and the there-is-no-alternative -talk was stronger than on parental choice. The public ranking-lists were opposed without alternative mainly because of the fear of media provoking the polarisation of the good and the bad schools . Individual rights and choice are carried out in Finland inside the public school system. The policymakers seem to be well aware of the unequal nature of the neo-liberal school policy. However, promoting of the individual rights seems to be more important and the undesirable side effects are seen controllable.1990-luvun koulutuspoliittisessa suunnanmuutoksessa suomalaista peruskoulupolitiikkaa muutettiin radikaalisti. Keskusvaltaisen ja normiohjatun politiikan ja hallinnon purkaminen, desentralisointi ja deregulaatio avasivat tien kunta- ja koulukohtaiselle perusopetuksen variaatiolle. Uuden politiikan juuret on liitettävissä uusliberaalin globaalin koulupolitiikan hyökyaaltoon, joka on levinnyt monissa maissa vääjäämättömän tuntuisesti. Suomalaiselle ulko- ja talouspolitiikalle onkin katsottu olevan tunnusomaista epäpolitisoida poliittisen toiminnan mahdollisuuksia juuri ulkoisten pakkojen välttämättömyyksiin vetoamalla. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin keskeisten koulutuspoliitikkojen ja -virkamiesten näkemyksiä ja argumentointia kolmesta uusliberaalin koulupolitiikan ilmiöstä: 1) koulujen profiloitumisesta, 2) vanhempien kouluvalinnasta sekä 3) valtakunnallisista päättökokeista ja julkisista koulukohtaisista ranking-listoista. Tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin haastateltavat suhtautuvat kyseisiin ilmiöihin (myönteinen/kielteinen) ja millä tavoin he ilmiöistä puhuvat (välttämätön/mahdollinen). Tämän lisäksi tarkasteltiin, millä tavoin haastateltavat näkemyksiään argumentoivat. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui 30 koulutuspoliittisen toimijan teemahaastattelusta, jotka oli kerätty kolmen eri tutkimushankkeen yhteydessä vuosina 1998 2009. Haastatteluaineiston analyysi perustui kahden menetelmällisen apuvälineen yhteiskäytölle. Haastateltavien suhtautumista ja puhetapaa tyypiteltiin kaksiulotteisen analyysikehikon avulla (Hay ja Rosamond 2002). Argumentoinnin tarkastelussa hyödynnettiin Stephen Toulminin (1958) argumenttimallia. Kutsun siten tutkimustani teoriaohjaavaksi retoriseksi argumenttianalyysiksi. Haastateltavat suhtautuivat koulujen profiloitumiseen ja vanhempien kouluvalintaan pääsääntöisesti myönteisesti, kun taas ranking-listojen julkistaminen koettiin erittäin kielteiseksi. Koulujen profiloitumista argumentoitiin itsestäänselvyytenä otettuna oppilaiden erilaisilla oppimistarpeilla, minkä nähtiin palvelevan välttämättömyyden retoriikkaa synnyttävää kansallisen kilpailukyvyn turvaamista. Vanhempien kouluvalinnan puhetapa oli lähinnä myönteistä ja mahdollista. Argumentointi perustui etenkin yksilön oikeuteen valita halutessaan erityistaipumuksiaan tukevaa opetusta. Julkisten ranking-listojen vastustus koettiin välttämättömäksi ja sitä argumentoitiin arviointitiedon suuntaamisella koulujen kehittämistoimintaan sekä estämällä koulujen kohtuuton leimautuminen mediassa. Julkisen koululaitoksen sisällä toteutetun yksilöllisen valinnan eriarvoistava luonne tiedostetaan, mutta se hyväksytään kohtuullisena. Koulutuseliitin luottamus eriarvoisuuden hallintaan on suorastaan vahvaa

Pelon yhteiskunnat rauhan vyöhykkeellä? : Demokraattisen rauhan teoria ja konstruktivistinen turvallisuusyhteisöteoria Etelä-Amerikan konfliktien valossa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Etelä-Amerikkaa on osassa konfliktintutkimusta päädytty luonnehtimaan poikkeuksellisen rauhanomaiseksi alueeksi. Toisen maailmansodan jälkeen sotien painopiste siirtyi ns. kolmannen maailman maihin, mutta esimerkiksi Afrikkaan tai Aasiaan verrattuna on Etelä-Amerikan valtioiden välisten sotien lukumäärä ollut huomattavasti alhaisempi. Pelkästään täysimittaisten sotien tarkastelu johtaa kuitenkin kyseenalaiseen ja harhaanjohtavaan johtopäätökseen. Etelä-Amerikan valtiot ajautuivat 1900-luvun aikana kymmeniin pienimuotoisempiin sotilaallisiin konflikteihin keskenään. Lisäksi valtioiden sisäisen sotilaallisen voimankäytön yleisyys johti etenkin sotilasdiktatuurien aikana mantereelle ominaisen poliittisen väkivallan kulttuurin ja "pelon yhteiskuntien" muodostumiseen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on arvioida kahden kansainvälisen politiikan tutkimuksessa käytetyn teorian selitysvoimaa Etelä-Amerikan konfliktien kontekstissa. Demokraattisen rauhan teoria olettaa, että demokraattiset valtiot eivät sodi keskenään. Demokratiat jakavat saman arvopohjan, mikä estää sodankäynnin mahdollisuuden osapuolten välillä. Konstruktivistinen turvallisuusyhteisöteoria puolestaan esittää rauhanomaisten suhteiden perustuvan sosiaaliseen oppimisprosessiin ja uudenlaisen maailmankuvan muodostumiseen. Valtioiden välille syntynyt keskinäinen luottamus ja kollektiivinen identiteetti johtaa institutionalisoituneiden prosessien kautta konfliktien rauhanomaiseen ratkaisuun. Tutkimusmenetelmänä on käytetty historiallista lähestymistapaa Etelä-Amerikan nykyisten konfliktien taustoittamiseksi. Tutkielman painopiste on käytettyjen teorioiden analysoinnissa; Etelä-Amerikan konflikteja käsitellään lähinnä yleisellä tasolla. Käytetty tutkimusaineisto koostuu lähinnä kirjallisuusteoksista ja artikkeleista. Keskeisin käytetty lähde on Emanuel Adlerin ja Michael Barnettin vuonna 1998 toimittama teos "Security Communities". 1980-luvulla alkanut jälleendemokratisoitumisen aikakausi ei päättänyt kaikkia Etelä-Amerikan valtioiden välisiä sotilaallisia konflikteja. Kolumbia ja Venezuela turvautuivat toistuvasti sotilaalliseen voimankäyttöön. Peru ja Ecuador ajautuivat vuonna 1995 jopa täysimittaiseen sotaan keskenään. Kyseiset konfliktit asettavat demokraattisen rauhan teorian selitysvoiman kyseenalaiseksi; maiden voidaan katsoa olleen luokiteltavissa demokratioiksi. Valtioiden väliset suhteet kuitenkin kokonaisuudessaan rauhoittuivat selvästi ja transnationaalinen yhteistyö on sittemmin tiivistynyt. Institutionalisoituneiden prosessien ja transaktioiden kasvu on johtanut maiden välisen luottamuksen kasvuun; monet valtiot eivät määrittele enää toisiaan turvallisuusuhkaksi. Suurin uhka Etelä-Amerikan maiden turvallisuudelle tulee kuitenkin edelleen valtioiden sisältä. Armeija on onnistunut säilyttämään monissa maissa entistä piilotetummin vahvan vallankäyttäjän aseman. Armeijan vallan kasvu saattaa pahimmillaan merkitä väkivaltaisten toimintamuotojen paluuta ja hankaloittaa turvallisuusyhteisön kehitystä. Tutkielma osoittaa, että turvallisuusyhteisöjä tutkittaessa on äärimmäisen tärkeää sisällyttää sekä kansallisen että kansainvälisen järjestelmän tason kehitys samaan analyysiin

Parental trust in the Finnish basic education system during the COVID-19 pandemic

Acknowledgements and funding We kindly thank the anonymous reviewers for their attentive notions and suggestions for improving the original manuscript.Peer reviewedPublisher PD

Horizontal Governance and Governance Discourses in Career Guidance and Counselling in Finland

In the 2000s, horizontal governance has become a growing mode of public sector governance. In this study, we examined horizontal governance in the context of career guidance and counselling in Finland. Our empirical research data consisted of ten (10) thematic interviews with public sector officials and other experts working in the governance of guidance at the national level. Our research aim was to scrutinize how the three ideal-types in public sector governance – bureaucratic (Weberian), new public management, and new public governance – were manifested in the informants’ discourses. Our results showed that ideologically, there was a shared understanding of the need to increase horizontal governance in guidance. However, in terms of legislation, finance or evaluation of guidance, existing rules and beliefs built in previous ideal-types tend to challenge the implementation of horizontal governance in practice.Peer reviewe

Moving landscapes of Nordic basic education : Approaching shifting international influences through the narratives of educational experts

Throughout history educational leaders have looked to other countries and have attempted to learn by borrowing useful examples to implement in their own educational systems. As recent comparative policy research shows, processes of policy lending and borrowing have their own socio-historically defined dynamics. In this paper, the authors approach the use of reference countries through narratives of educational experts in Finland, Norway and Sweden. By comparing how international influences are used in stories about basic education, this research constructs a core narrative of a moving Nordic landscape. This landscape indicates both recognised and acknowledged policy borrowing relations in the past, as well as a changing orientation to preferred and avoided reference countries in the present. While new country-specific performance indicators such as PISA have widened the landscape of reference countries at an official level, culturally mediated images seem to redefine how reference countries are observed in everyday semantics.Peer reviewe

Metropolialueen nuorten siirtyminen yläkoulusta toiselle asteelle: osaaminen ja hyvinvointi

Kouluikäisten oppiminen ja hyvinvointi ovat olleet pääosin erillisiä saarekkeita niin tutkimuksessa, lainsäädännössä kuin koulujen käytännön toiminnassa. Vuonna 2011 metropolialueen 14 kunnan seitsemännen luokan oppilaille (N ≈ 10 000) tehdyssä tutkimuksessa yhdistettiin oppiminen ja hyvinvointi. Tutkimus uusittiin oppilaiden ollessa yhdeksännellä luokalla. Seurantaa jatkettiin yhdistämällä aineistoon toisen asteen yhteisvalintatiedot ja selvittämällä nuorten toisen asteen opintojen tilannetta ensimmäisen lukuvuoden keväällä. Kuvaamme tässä raportissa niitä oppimiseen ja hyvinvointiin liittyviä tekijöitä, jotka selittävät oppilaiden eriytyviä kehityspolkuja yläkoulun aikana ja oppilaiden hakeutumista erilaisille opintopoluille toisen asteen valinnassa. Lisäksi selvitämme koulujen oppimisen tuen käytänteitä ja opiskeluhuollon resursseja sekä koulujen yhteistä toimintakulttuuria luovia koulujen toimintakäytänteitä hyvinvoinnin näkökulmasta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen TEAviisarin ja valtakunnallisen VALAISE-seurantahankkeen rehtorikyselyn perusteella

Osaaminen ja hyvinvointi yläkoulusta toiselle asteelle : tutkimus metropolialueen nuorista

Kouluikäisten oppiminen ja hyvinvointi ovat olleet pääosin erillisiä saarekkeita niin tutkimuksessa, lainsäädännössä kuin koulujen käytännön toiminnassa. Vuonna 2011 metropolialueen 14 kunnan seitsemännen luokan oppilaille (N ≈ 10 000) tehdyssä tutkimuksessa yhdistettiin oppiminen ja hyvinvointi. Tutkimus uusittiin oppilaiden ollessa yhdeksännellä luokalla. Seurantaa jatkettiin yhdistämällä aineistoon toisen asteen yhteisvalintatiedot ja selvittämällä nuorten toisen asteen opintojen tilannetta ensimmäisen lukuvuoden keväällä. Kuvaamme tässä raportissa niitä oppimiseen ja hyvinvointiin liittyviä tekijöitä, jotka selittävät oppilaiden eriytyviä kehityspolkuja yläkoulun aikana ja oppilaiden hakeutumista erilaisille opintopoluille toisen asteen valinnassa. Lisäksi selvitämme koulujen oppimisen tuen käytänteitä ja opiskeluhuollon resursseja sekä koulujen yhteistä toimintakulttuuria luovia koulujen toimintakäytänteitä hyvinvoinnin näkökulmasta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen TEAviisarin ja valtakunnallisen VALAISE-seurantahankkeen rehtorikyselyn perusteella.Learning and well-being have been largely treated as separate entities in research and legislation regarding children and youth, and in the daily practices of the school. In 2011, a new research project was launched to study in unison the learning and well-being of approximately 10 000 seventh graders in the 14 municipalities of the Helsinki Metropolitan Area. The study was repeated when the students were at grade nine. In spring 2014, register data from the joint application system regarding the students’ selection of upper secondary education were added to the earlier data. In spring 2015, additional data were collected in the upper secondary schools to follow the status of the students’ studies. In this report, we describe the learning and well-being-related factors that explain students’ differentiating developmental paths during lower secondary education and their differing educational choices. Furthermore, we explore the schools’ practices in support for learning, their resources for student welfare services, and their practices for creating a school culture that promotes student well-being