Ammatillisen koulutuksen reformi ja erityisopetus

Juha Sipilän hallituskauden yhtenä kärkihankkeena on ammatillisen koulutuksen reformi. Reformin keskeisinä lähtökohdiksi mainitaan osaamisperusteisuus, asiakaslähtöisyys, koulutuksen joustavoittaminen, rahoitusjärjestelmän tehostaminen sekä sääntelyn purkaminen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vaikuttaako ammatillisen koulutuksen reformiin uusliberalistinen koulutuspolitiikka ja miten erityisopetus näyttäytyy reformin valmistelussa. Tutkimuksen tavoitteena on selittää nykyhetkeen johtanutta tapahtumakulkua ja kiinnittää huomio erityistä tukea tarvitseviin opiskelijoihin. Laadullisen tutkimuksen menetelmänä toimi sisällönanalyysi, jota käytettiin tutkimuskysymysten ratkaisemiseksi sekä aineistolähtöisesti että teoriaohjaavasti. Tutkimusaineiston muodosti edustava otos (N= 41) opetus- ja kulttuuriministeriön lausuntopyyntöön hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi saapuneista lausunnoista. Taustateorian ja tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että uusliberalistinen koulutuspolitiikka on saavuttanut ammatillisen koulutuksen. Vaikka lakiluonnokseen annetuissa lausunnoissa monia uusliberalistiseen ajatteluun viittaavia merkityksiä kritisointiin, näyttää reformi muuttavan ammatillista koulutusta markkinataloutta korostavaan suuntaan. Erityistä tukea tarvitsevaa opiskelijaa koskevista teemoista tärkeimpänä nousi erityisopetuksen järjestämisen rahoitus. Tutkimuksen perusteella on mahdollista, että ammatillisen koulutuksen reformi heikentää erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan mahdollisuuksia saavuttaa ammatillinen perustutkinto

Mitä on positiivinen mielenterveys ja kuinka sitä mitataan?

Mielen­terveys on osa hyvin­vointia, ja posi­tii­vinen mielen­terveys on voima­vara, jol­la si­tä voi­daan edistää. Posi­tii­vista mielen­ter­veyttä voi­daan vah­vistaa toi­mimaan suo­jana sai­rauksia vas­taan, selviy­tymään nii­den kans­sa ja edis­tämään toipu­mista. Väes­tön ter­veyttä koske­vissa tutki­muk­sissa on keski­tytty pääa­siassa mielen­ter­veyden oi­reisiin, häi­riöihin ja sai­rauksiin. Sen si­jaan posi­tii­vinen ulot­tuvuus on jää­nyt vähem­mälle huo­miolle. Posi­tii­visen mielen­ter­veyden mittaa­misen vaikeu­tena on ol­lut kä­sitteen moni­muo­toisuus ja toi­saalta so­pivien mit­tarien puuttu­minen. Posi­tii­vista mielen­ter­veyttä voi­daan mi­tata esi­mer­kiksi suo­meksi käänne­tyllä Warwick-Edinburgh men­tal well-being scale (WEMWBS) -mit­ta­rilla.Peer reviewe