The TeV-mass curvaton

We consider the constraints for a curvaton with mass m ~ 1 TeV and show that they are not consistent with a purely quadratic potential. Even if the curvaton self-interactions were very weak, they must be accounted for as they affect the dynamical evolution of the curvature perturbation. We show that the only TeV-mass curvaton interaction potential that yields the correct perturbation amplitude, decays before the dark matter freeze-out, and does not give rise to non-Gaussian perturbations that are in conflict with the present limits, is given by V_int= sigma^8/M^4. The decay width of the curvaton should be in the range Gamma= 10^-15...10^-17 GeV. The model typically predicts large non-linearity parameters f_NL and g_NL that should be observable by the Planck satellite. We also discuss various physical possibilities to obtain the required small curvaton decay rate

Neutrinos and Thermal Leptogenesis

One of the unanswered questions of modern cosmology is the issue of baryogenesis. Why does the universe contain a huge amount of baryons but no antibaryons? What kind of a mechanism can produce this kind of an asymmetry? One theory to explain this problem is leptogenesis. In the theory right-handed neutrinos with heavy Majorana masses are added to the standard model. This addition introduces explicit lepton number violation to the theory. Instead of producing the baryon asymmetry directly, these heavy neutrinos decay in the early universe. If these decays are CP-violating, then they produce lepton number. This lepton number is then partially converted to baryon number by the electroweak sphaleron process. In this work we start by reviewing the current observational data on the amount of baryons in the universe. We also introduce Sakharov's conditions, which are the necessary criteria for any theory of baryogenesis. We review the current data on neutrino oscillation, and explain why this requires the existence of neutrino mass. We introduce the different kinds of mass terms which can be added for neutrinos, and explain how the see-saw mechanism naturally explains the observed mass scales for neutrinos motivating the addition of the Majorana mass term. After introducing leptogenesis qualitatively, we derive the Boltzmann equations governing leptogenesis, and give analytical approximations for them. Finally we review the numerical solutions for these equations, demonstrating the capability of leptogenesis to explain the observed baryon asymmetry. In the appendix simple Feynman rules are given for theories with interactions between both Dirac- and Majorana-fermions and these are applied at the tree level to calculate the parameters relevant for the theory.Eräs modernin kosmologian ongelmista on baryogenesis. Miksi universumissa on valtava määrä baryoneja mutta ei lainkaan antibaryoneja? Minkälainen mekanismi voi tuottaa tällaisen asymmetrian? Eräs baryogenesiksen teoria on leptogenesis. Tässä mallissa standardimalliin lisätään raskaat oikeakätiset neutriinot, joilla on Majorana-massatermi. Jos näitten raskaitten neutriinoiden hajoaminen rikkoo CP-symmetrian, tuottaa hajoaminen eri määrän leptoneja ja antileptoneja. Sähköheikko sphaleroni muuttaa näin tuotetun leptoniluvun baryoniluvuksi. Opinnäytetyön aluksi esitellään nykyiset havainnot universumin baryonitiheydestä. Tämän jälkeen käydään läpi baryogenesiksen teoriaa yleisesti. Erityisesti esitellään nk. Sakharovin ehdot, jotka ovat välttämättömät ehdot jokaiselle baryogenesiksen teorialle. Käymme läpi neutriino-oskillatioista saadut rajat neutriinojen massoille, jonka jälkeen tarkastellaan erilaisia massatermejä joita voidaan lisätä oikeakätisille neutriinoille. Kiikkumekanismi selittää luonnollisesti neutriinojen havaitun massaskaalan ja motivoi Majorana-massatermin lisäämisen. Leptogenesiksen perusidea esitellään kvalitatiivisesti, jonka jälkeen teorian Boltzmannin yhtälöt johdetaan. Niitä approksimoidaan analyyttisesti sekä esitellään niitten numeerisia ratkaisuja. Nämä ratkaisut osoittavat että leptogenesis kykenee selittämään havaitun baryoniasymmetrian. Liitteessä johdetaan Feynmanin säännöt teorialle jossa on sekä Dirac- että Majorana-fermioneja sekä niiden välisiä vuorovaikutuksia. Näitä sääntöjä soveltaen teorialle relevantteja parametrejä johdetaan puutasolla

The role of a malignancy in the treatment of a venous thromboembolism and superficial thrombophlebitis

Cancer patients have a manifold risk of suffering from both thrombotic events and anticoagulation-related bleeding complications. For this reason, knowledge of their adequate medication is crucial. The aims of this study were to find out are guidelines being followed regarding the treatment of venous thromboembolisms. The emphasis was on the anticoagulation therapy of cancer patients, but also non-cancer patients were analyzed as controls. Data was collected from the clinical information system Uranus CGI. All patient records (with the diagnostic codes I26.0, I67.6, I74.3, I80*, I81*, I83*, K55, N28.0, 022.3) in the hospital district of Helsinki and Uusimaa (Jorvi, Meilahti, Peijas, Lohja, Porvoo, Tammisaari and Hyvinkää hospitals) during the time period 1.1.2014- 29.4.2016 were reviewed. Statistical analysis was performed using the IBM SPSS Statistics and Microsoft Excel computer softwares. The study included 1667 patients, out of whom 163 (9.8%) had active cancer. The recommendation of using low molecular weight heparins as the primary anticoagulants for patients with malignancies has been practiced. More research is necessary in order to find the optimal duration for treatment of, especially, isolated calf muscle venous thromboses and cancer patients' superficial thrombophlebitides

Työpaikkakoulutustoimikunnan mietinnön herättämiä ajatuksia oppisopimuskoulutuksesta

Työpaikkakoulutustoimikunnan mietinnön herättämiä ajatuksia: Mahdollinen oppisopimusjärjestelmästä luopuminen puhututtaa. Seuraavassa asiaan ottavat kantaa Ammattienedistämislaitoksen rehtori Matti Taanila ja SAK:n työvoima- ja koulutuspoliittinen sihteeri Jari-Pekka Jyrkänne

Primordial Perturbations from a Self-interacting Curvaton

Inflation is a period of accelerated expansion in the very early universe, which has the appealing aspect that it can create primordial perturbations via quantum fluctuations. These primordial perturbations have been observed in the cosmic microwave background, and these perturbations also function as the seeds of all large-scale structure in the universe. Curvaton models are simple modifications of the standard inflationary paradigm, where inflation is driven by the energy density of the inflaton, but another field, the curvaton, is responsible for producing the primordial perturbations. The curvaton decays after inflation as ended, where the isocurvature perturbations of the curvaton are converted into adiabatic perturbations. Since the curvaton must decay, it must have some interactions. Additionally realistic curvaton models typically have some self-interactions. In this work we consider self-interacting curvaton models, where the self-interaction is a monomial in the potential, suppressed by the Planck scale, and thus the self-interaction is very weak. Nevertheless, since the self-interaction makes the equations of motion non-linear, it can modify the behaviour of the model very drastically. The most intriguing aspect of this behaviour is that the final properties of the perturbations become highly dependent on the initial values. Departures of Gaussian distribution are important observables of the primordial perturbations. Due to the non-linearity of the self-interacting curvaton model and its sensitivity to initial conditions, it can produce significant non-Gaussianity of the primordial perturbations. In this work we investigate the non-Gaussianity produced by the self-interacting curvaton, and demonstrate that the non-Gaussianity parameters do not obey the analytically derived approximate relations often cited in the literature. Furthermore we also consider a self-interacting curvaton with a mass in the TeV-scale. Motivated by realistic particle physics models such as the Minimally Supersymmetric Standard Model, we demonstrate that a curvaton model within the mass range can be responsible for the observed perturbations if it can decay late enough.Varhainen maailmankaikkeus laajeni alussa eksponentiaalisen nopeasti. Tätä varhaista laajenemisvaihetta kutsutaan kosmologiseksi inflaatioksi. Kosmologisen inflaation tärkeimpiä ominaisuuksia on sen kyky tuottaa pieniä tiheysvaihteluja varhaisessa maailmankaikkeudessa. Näistä prosentin tuhannesosan tiheysvaihteluista on kehittynyt kaikki näkyvä rakenne maailmankaikkeudessa. Nämä tiheysvaihtelut havaitaan myös lämpötilafluktuaatioina kosmisessa mikroaaltosäteilyssä. Eräs kategoria inflaatiomalleja ovat kurvatonimallit. Näissä malleissa universumin laajeneminen johtuu inflatonikentästä, joka dominoi maailmankaikkeuden energiatiheyttä, mutta joissa toinen kenttä, kurvatoni, fluktuoi kvanttimekaanisten ilmiöden vuoksi inflaation aikana. Myöhemmin inflaation päätyttyä nämä pienet kvanttifluktuaatiot muuttuvat kosmologisiksi tiheysperturbaatioiksi, jotka myöhemmin romahtavat painovoiman vaikutuksesta maailmankaikkeuden rakenteeksi kuten galakseiksi ja galaksijoukoiksi. Tässä työssä tutkitaan sellaisia kurvatonimalleja, jotka vuorovaikuttavat itsensä kanssa. Realistisissa kurvatonimalleissa on usein itseiskytkentöjä, ja vaikka itseiskytkentä voi olla hyvin heikko, se muokkaa kurvatonin kehityshistoriaa dramaattisesti muuttamalla mallin epälineaariseksi. Tämän tuloksena tiheysfluktuaatioiden ominaisuudet ovat hyvin herkkiä alkuehdoille ja kurvatonin dynamiikka tuottaa vaikeasti ennustettavia tuloksia. Eräs kosmologisten perturbaatioiden tärkeimpiä mitattavia ominaisuuksia on niiden poikkeama gaussisesta jakaumasta. Tässä työssä on analysoitu itseiskytkettyjen kurvatonimallien tuottamaa ei-gaussisuutta ja osoitettu, että itseiskytketyt kurvatonimallit kykenevät epälineaarisen luonteensa vuoksi tuottamaan suuria poikkeamia gaussisuudesta. Työssä tutkitaan myös kurvatonimalleja joiden massa on uusien hiukkaskokeiden, kuten LHC:n, tutkimalla alueella ja osoitetaan että tämänkaltaiset mallit voivat tuottaa havaitsemamme kosmologiset perturbaatiot

Every day six more minutes respectable work – an analysis of productivity discourse in Finnish media

Miten Helsingin Sanomien tuottavuuskeskustelu rakentaa institutionaalista todellisuutta? Miten eri näkökulmia legitimoidaan? Miten keskustelu heijastaa instituutioiden historiaa? Tutkimukseni etsii vastausta näihin kysymyksiin. Työni asettuu osaksi diskursiivisen legitimoinnin tukimusta, joka kuuluu institutionaalisen teorian tutkimusalaan ja laajemmin organisaatiotutkimukseen. Tutkimuskysymykseni ovat yhteiskunnallisesti olennaisia, koska tuottavuus on taloudellisen hyvinvoinnin perusta. Tuottavuuskeskustelu ulottuu laajemmalle alueelle yhteiskunnassa kuin tuottavuuskäsitteen määritelmän mukainen soveltamisalue. Siksi on luontevaa tutkia diskurssianalyyttisesti, miten tuottavuuskeskustelu itsessään legitimoi instituutioita. Helsingin Sanomien tuottavuuskeskustelu jäsentyy neljään diskurssiin: työ, kansantalous, digitalisaatio ja kehitys. Tuottavuuskeskustelu rakentuu institutionalisoituneista käsitteistä. Institutionalisoitumisella tarkoitan, että käsitteellä on vakiintunut merkitys, jota ei juuri pohdita. Esimerkiksi osallistumisesta puhutaan mainitsematta, mihin osallistutaan. Osallistumisen merkitykset ovat abstrakteja. Työtä tekemällä voi osallistua bruttokansantuotteen kasvattamiseen. Merkittävin instituutio tuottavuuskeskustelussa on työmarkkina. Työmarkkina on alun perin ollut teoreettinen malli työn kysynnän ja tarjonnan kohtaannolle. Tuottavuuskeskustelussa työmarkkinat ovat kuitenkin joukko organisaatioita ja vakiintuneita toimintatapoja. Kohtaanto-ongelma ei ole työmarkkinan keskeinen merkitys vaan yksi työmarkkinainstituutioiden toimintaan vaikuttava tekijä. Tuottavuuskeskustelussa tärkeimmät legitimointistrategiat ovat moralisointi, rationalisointi ja normalisointi. Moralisoinnin ydinsanoma on, että jotkin tavat osallistua yhteiskuntaan ovat parempia kuin toiset. Rationalisointi sopii luontevasti tuottavuuskeskusteluun. Tuotanto, tuottavuus ja rationaalisuus ovat teollisen yhteiskunnan peruspilareita. Normalisointi esiintyy tuottavuuskeskustelussa ennen kaikkea siten, että institutionalisoituneita käsitteitä ei kyseenalaisteta. Digitalisaatiosta ja kehityksestä puhuttaessa tuottavuuskeskustelussa on sisäinen ristiriita. Yhtäältä korostetaan, että teknologia tulee muuttamaan rakenteet ja että rakennemuutos on tärkeää. Toisaalta normalisoidaan nykyisten instituutioiden jatkuvuutta. Jälkiteollisen ajan ilmiöitä analysoidaan teollisen ajan käsitteillä, kuten tuottavuudella.How does productivity discourse in Helsingin Sanomat construct institutional reality? How does the discourse legitimize different perspectives? How does the discourse reflect the history of the institutions? With these research questions, I build on the earlier research on discursive legitimization. This research can be classified as organization research using institutional theory. My research questions are practically relevant, because productivity is a key factor for economic performance. Productivity discourse is used in larger contexts than the context where productivity as an economic measure has been defined. That is why it is relevant to research how the productivity discourse itself legitimizes institutions. The research material in Helsingin Sanomat can be classified into four discourses: work, national economy, digitalization and development. The discourse builds on institutionalized concepts. The concepts are routinely used without analyzing or describing their meaning. For example, the word participation is routinely used without any target of participation. The meanings of participation are abstract. Working is participation into the growth of the gross domestic product. Labor market is the most prevalent institution in productivity discourse. Originally, labor market is a theoretical abstraction of matching the supply and demand of labor. However, in the productivity discourse, labor market is a set of organizations and ways of working. Matching or not matching the supply and demand of labor are just factors that affect the labor market institutions. The most prevalent legitimation strategies in productivity discourse are moralization, rationalization and normalization. Moralization can be summarized so that some ways to participate into society are better than others. Rationalization is a natural strategy in discourse about production, productivity and rationality. Normalization practically means that the discourse does not question the institutionalized concepts. Digitalization and development discourse contain an internal conceptual conflict. On one hand, the discourse pronounces that technological change will lead into structural changes. On the other hand, the discourse normalizes the continuity of the prevailing institutions. Post-industrial phenomena are being analyzed through concepts of the industrial era, such as the productivity

Fast Electroweak Symmetry Breaking and Cold Electroweak Baryogenesis

We construct a model for delayed electroweak symmetry breaking that takes place in a cold Universe with T<<100 GeV and which proceeds by a fast quench rather than by a conventional, slow, phase transition. This is achieved by coupling the Standard Model Higgs to an additional scalar field. We show that the quench transition can be made fast enough for successful Cold Electroweak Baryogenesis, while leaving known electroweak physics unchanged.Comment: 13 pages, 5 figures. Section and extra checks added, conclusions unchanged. Published versio

The Longitudinal Study Of Medical And Health Care Students’ Experiences And Attitudes Towards Interprofessional Learning In First Semester Course

Interprofessional course “Public health and interprofessional collaboration” was planned for the first semester medical and health care students by two universities of Oulu, Finland. The course architecture was built on blended methods including lectures, video based workshops, interactive e-learning phase based on family cases with everyday health and wellbeing problems of the family members. The course ended with student conference. All together 1681 students from ten different degree programs participated in the course during the years 2007-2013. In this paper we describe the students’ readiness and attitudes towards interprofessional learning (IPL) with RIPLS (Readiness towards interprofessional learning scale) in the beginning of the course and students’ feedback and learning experiences at the end of the course using the web based inquiry. The attitudes and readiness towards IPL were evaluated quite positive. The highest RIPLS scores were evaluated in Teamwork and collaboration. The different development of the attitudes between the groups was seen in Roles and responsibilities. In the longitudinal perspective the medical students evaluated all of the subscales lower than the health care students. The scoring stayed in the same level during the years. The difference between the groups was significant. The learning outcomes correlated linearly with students’ own activity. Those students, who took actively part in web and group discussions learned most. Family cases helped them to get the big picture of the service system. Based on students feedback participative methods gradually replaced the traditionally methods like lectures during the years. The learning outcomes were evaluated relatively good