Skjortor för finsmakaren eller nummer tretton i dussinet? : Klädföretaget Schoffa – en fallstudie

Klädföretaget Schoffa Oy Ab är en av aktörerna i detaljvaruhandeln med kläder och accessoarer. Företaget är grundat år 2005 men har trots sin unga ålder lyckats etablera sig på den inhemska marknaden. Företaget har lyckats bra i utvecklingen av sitt koncept, trots att största delen av utvecklingen skett under en ekonomisk recession. Ledningen har hittills inte dokumenterat tankar och mål och har därmed inte en klar bild av företagets koncept och differentiering. Första steget mot detta är att dokumenterat det som redan gjorts. Problemområdet i detta arbete är att undersöka vad företaget gjort hittills med fokus på produktsortiment samt kundservice och ta reda på vad som differentierar företagets koncept. Den valda metoden för arbetet är fallstudie och kvalitativa intervjuer. Resultatet av vårt arbete är en redogörelse av företagets differentiering med betoning på just produktsortimentet och kundservicen sett från företagets synvinkel. Produktsortimentet har vuxit stadigt under företagets existens men hållit fast vid de aspekter som gör Schoffa unikt. Kundservicen har genom personalens individuella kunskaper och intresse för mode lett till att kundservicen är en av företagets styrkor inom den hårda konkurrensen på klädbranschen.The clothing company Schoffa Oy Ab is one of many players in the retail business with clothes and accessories. The company was founded as late as year 2005, but has already established its position among other fashion brands on the Finnish market. The company has succeeded exceptionally well in developing of its business. Especially considering that most of this development took place during a severe economic depression. The management has yet not documented thier thoughts and goals, therefor they have not yet established a clear opinion for the companys concept of choice and differentiation. The first step is a clear documentation of what already has been done. Our area of concern with this study is to find out what Schoffa as a company already has achieved considering development of product range and customer service and what makes their concept special. Our theoretical references consist of differentiation, product and customer service. The chosen method was case study supported by semiformal interviews. The result of our study is a report about the companys differentiation based on product range and customer survice, from the management´s point of view. Our results show that the company's product range has grown steadily since the company started its activity. Allthou the product range has grown a lot, the company has been fond of keeping its products carachteristic features intact. The customer service has developed rapidly though the knowledge and profound interest in fashion among the employees. All this combined creates a way for the company to identify itself and differentiate itself in its field of market.Vaateliike Schoffa Oy Ab on yksi tekijöistä vaate- ja asuste vähittäismyyntialalla. Yritys perustettiin vasta vuonna 2005 mutta on siitä huolimatta vakiintunut kotimaisilla markkinoilla. Yritys on onnistunut toimintansa kehittämisessä taloudellisesta taantumasta huolimatta. Schoffan johto ei tähän mennessä ole dokumentoinut ajatuksiaan tai tavoitteitansa eikä selvää kuvaa yrityksen konseptista tai erittelystä tästä syystä ole. Ensimmäinen askel tätä kohti on jo tapahtuneiden asioiden dokumentointi. Tämän opinnäytteen ongelma-alue on tutkia mitä yritys on tähän päivään mennessä tehnyt ja ottaa selvää miten Schoffa eroaa kilpailijoista, keskittyen tuotevalikoimaan ja asiakaspalveluun. Teoreettinen viitekehys muodostuu kolmesta osasta: erittely, tuote, asiakaspalvelu. Valittu menetelmä tutkimuksessa on tapaustutkimus ja haastattelu. Opinnäytteemme tulos on selvitys yrityksen erittelystä verrattaen kilpailijoihin johdon näkökulmasta, painottaen tuotevalikoimaa ja asiakaspalvelua. Tuotevalikoima on kasvanut tasaiseen tahtiin yrityksen olemassaolon aikana, mutta pitänyt kiinni asioista jotka tekevät tuotteista ainutlaatuiset. Henkilöstön osaamisen ja muodista kiinnostuneisuuden takia Schoffan asiakaspalvelu on suuri vahvuus vaatetusalan kilpailussa

Intermittent claudication and abdominal aortic aneurysm : Effects of lifestyle and antioxidant supplementation

Väitöskirj

Genetic and Environmental Influences on Chemosensory Perception and Preferences

Chemosensory perceptions have biological relevance in aiding the recognition of nutrients and toxins, and initiating physiological processes that affect the digestion system. Food is first and foremost a source of nutrition affecting our well-being, but it is also characterized by one s culture and is a great source of pleasure and satisfaction. Affective responses to sensory characteristics of foods are the best predictor of human food choice in the absence of economic and availability constraints. The aim of this work was to elucidate the impact of genes and environment on responses and preference for astringent, pungent (sensory burn caused by spicy foods) and sour perceptions. Furthermore, a coherent picture of the chemosensory preferences and their underlying causes in young adulthood was achieved. Extensive data from 331 Finnish twins (21-25 years, 146 men, 185 women) were collected as part of FinnTwin12-study including pleasantness and intensity responses to samples spiked with sour, pungent, umami, and astringent stimuli (subgroup for astringency n=194, 96 men, 98 women). Liking and use-frequency responses for variety of food and beverage names representing these chemosensory qualities were collected. In addition, eating behavior related traits (e.g. food neophobia) were measured with validated scales. The heritabilities of chemosensory traits and food preferences were estimated. Furthermore, subgroups of respondents were identified based on preferences to sour, pungent and umami foods. Differences in food behavior and sensory responses, and the impact of genes were explored in the obtained subgroups. Sensory pleasantness and intensity responses to sourness and pungency showed modest heritabilities (12-31%) whereas astringency perception showed no inheritance. However, suggestive evidence that salivary secretion related to astringent stimulation is under genetic control was observed (heritability 43-51%). The preference for foods with sour and spicy flavor qualities showed a clearer and higher impact of genes (heritability 45-50%). Two subgroups of respondents were identified. The basic group was less dramatic in their flavor preferences, whereas the adventurous favored foods with sour and pungent qualities. The adventurous, were also less food neophobic and exhibited more tolerance for the sensory burn caused by capsaicin compared to the basic subgroup. The influence of genes underlying the subgrouping was discovered (heritability 66%). Being adventurous was suggestively found to be in linkage with umami and sour coding taste receptor genes: TAS1R1 and PKD1L3, respectively. This is the first work to demonstrate the role of genetics and environment in perceptions and preference for astringent and pungent flavor qualities, and one of the few to study the heritability of sour taste. It was demonstrated that preference for sour and pungent flavors was partially inherited. Furthermore, two subgroups of individuals were found differing in their flavor preferences. Genetic variability together with food neophobic tendency partially explained these differences. Food neophobia and genetic differences may form a barrier through which individual flavor preferences are generated.Kemiallisilla aistimuksilla on biologinen merkitys syötäväksi kelpaavan ravinnon tunnistamisessa sekä ruoansulatusjärjestelmän fysiologisten prosessien alkuun saattamisessa. Ruoka on kulttuurin ilmentymä, joka ravinnon ja terveysvaikutusten lisäksi on myös mielihyvän lähde. Makumieltymykset selittävätkin pitkälti ruokavalintoja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin geenien ja ympäristön osuutta astringoivan, polttavan (mausteiden aiheuttama) ja happaman maun mieltymyksissä. Työssä selvitettiin myös nuorten makumieltymysten kokonaiskuvaa ja mieltymysten taustaa. Aineisto kerättiin suomalaisilla kaksosilla (21-25 v., 146 miestä, 185 naista) osana Kaksosten kehitys- ja terveystutkimusta (FinnTwin12). Mieltymystä ja aistimuksen voimakkuutta (makumittaus) mitattiin maistamalla erilaisia näytteitä, joihin oli lisätty hapanta, polttavaa, umamia tai astringoivaa yhdistettä (alaryhmä astringoivuusmittauksissa n=194, 96 miestä, 98 naista). Ruokakyselyllä kartoitettiin mieltymyksiä ja käyttöuseutta happamien, polttavien, umami- ja astringoivien ruokien suhteen. Ruokakäyttäytymistä (esim. uusien ruokien pelkoa) mitattiin useilla validoiduilla mittareilla. Aistimusten miellyttävyydelle, voimakkuudelle sekä ruokakyselyn perusteella muodostetuille makumuuttujille määritettiin periytyvyysaste. Lisäksi vastaajat jaettiin alaryhmiin mieltymysten suhteen (happamat, polttavat ja umamia sis. ruoat). Ala-ryhmien välisiä eroja ruokakäyttäytymisen ja aistimusten suhteen sekä geenien vaikutusta tutkittiin. Makumittauksen happaman ja polttavan maun miellyttävyydestä sekä voimakkuudesta vain pieni osa selittyi perinnöllisillä tekijöillä (12-31%). Astringoivuuden aistiminen ei tämän tutkimuksen mukaan ollut periytyvä ominaisuus, mutta viitteitä saatiin aistimusta osittain selittävän syljentuotannon perinnöllisistä ominaisuuksista (perityvyysaste 43-51%). Ruokakyselyssä lähes puolet mieltymyksistä happamiin ja polttaviin ruokiin selittyi perinnöllisillä tekijöillä (periytyvyysaste 45-50%). Vastaajat voitiin jakaa kahteen ala-ryhmään. Perusryhmä oli flavorimieltymysten suhteen maltillisempi verrattuna seikkailijat -ryhmään, joka suosi ruokien happamia ja polttavia ominaisuuksia. Seikkailijoiden keskuudessa uusien ruokien pelko oli vähäisempää ja he osoittivat suurempaa sietokykyä makumittauksissa polttavalle näytteelle. Ryhmittelyn taustalla todettiin geneettinen vaikutus (periytyvyysaste 66%). Viitteitä saatiin umamin ja happaman aistimuksia säätelevien geenien (TAS1R1 ja PKD1L3) ja seikkalijat-ryhmän välisestä kytkennästä. Tämä työ on ensimmäinen, jolla havainnollistettiin geenien ja ympäristön osuutta astringoivuuden ja polttavuuden aistimuksissa sekä mieltymyksissä. Työ on myös yksi harvoista, jossa on tutkittu happaman maun periytyvyyttä. Voitiin osoittaa, että mieltymys happamiin ja polttaviin ruokiin on osittain periytyvä ominaisuus. Vastaajat voitiin jakaa kahteen ala-ryhmään flavorimieltymysten suhteen. Eroja selittivät osittain uusien ruokien pelko ja periytyvät ominaisuudet. Yksilölliset flavorimieltymykset voivatkin ilmentyä uusien ruokien pelon ja geneettisten erojen kautta

Unettomuuden kognitiivis-behavioraalisiin menetelmiin perustuva hoito masennusoireista kärsivillä potilailla

Depressio on maailmanlaajuisesti yleinen oireyhtymä. Varsinaisen kliinisen depression lisäksi myös lievemmät masennusoireet ovat yleisiä. Depression kehittyminen on monitekijäinen prosessi, johon vaikuttaa henkilön biologiset, psykologiset ja sosiaaliset vaaratekijät samanaikaisesti. Unettomuus on yleinen ongelma, joka esiintyy usein depression kanssa samanaikaisesti. Pitkäaikainen unettomuus syntyy usein akuutista elämäntilanteesta johtuvasta ajoittaisesta unettomuudesta, joka kroonistuu. Unen säätely on monimutkainen systeemi, johon osallistuu useampi eri välittäjäaine sekä monet ulkoiset tekijät. Unen ja valvetilan välillä olevan tasapainon häiriintyessä kehittyy noidankehä, joka vaikeuttaa unettomuuden hoitoa. On arvioitu, että maailmanlaajuisesti noin 90 %:lla depressiosta kärsivistä ihmisistä on samanaikaisesti jokin unihäiriö. Pidempään on ollut tiedossa, että depressio altistaa unettomuudelle, mutta viimeisten vuosikymmenien aikana on saatu lisää tietoa siitä, miten unettomuus voi altistaa depressiolle. Unettomuus on merkittävä itsenäinen depression riskitekijä, kyseessä on siis kaksisuuntainen suhde. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa perehdyin depressioon ja unettomuuteen, sekä mekanismeihin, joilla unettomuus voi altistaa henkilön depressiolle. Tämän jälkeen tutustuin unettomuuden hoitoon käytettäviin kognitiivis-behavioraalisiin menetelmiin (CBT-I) sekä niiden käyttöön masennusoireisilla potilailla. CBT-I-hoidon on todettu olevan tehokas unettomuuden hoitomuoto myös masennusoireista kärsivillä potilailla. CBT-I vähentää unta häiritseviä tekijöitä sekä parantaa unen laatua depressiota sairastavilla. CBT-I-hoidon on todettu vähentävän kohtalaisesti sekä unettomuutta että masennusoireita. Depression remission todennäköisyyttä voidaan lisätä yhdistämällä masennuksen lääkehoitoon lyhyt CBT-I- jakso. CBT-I on ensilinjan hoitomenetelmä pitkäaikaiseen unettomuuteen, ja se toimii tehokkaasti myös masennusoireisilla potilailla, lieventäen heidän unettomuuttaan ja masennusoireita

Behavior of C-reactive protein in association with surgery of facial fracture and the influence of dexamethasone

To clarify pre- and postoperative C-reactive protein (CRP) levels in patients with facial fractures and to investigate the influence of perioperatively administered dexamethasone on postoperative CRP levels. Facial fracture patients were randomized to receive perioperatively a total dose of 30 mg of dexamethasone (OradexonA (R)), whereas patients in the control group received no glucocorticoid. The analysis included patients who had CRP measured pre- and postoperatively. A total of 73 adult patients with facial fractures were included in the final analysis. Mean CRP level was elevated preoperatively and the level increased further after surgery. However, postoperative CRP rise was significantly impeded by dexamethasone (p <0.001), regardless of gender, age, treatment delay, site of fracture, surgical approach, and duration of surgery. CRP rise halved on the 1st postoperative day when dexamethasone was used. In addition, dexamethasone resulted in a CRP decrease on the 2nd postoperative day, whereas the CRP rise continued in the control group. CRP rise is a normal body response after facial fracture and surgery that can be markedly reduced with dexamethasone. CRP changes should be considered with caution if perioperative dexamethasone is used.Peer reviewe

Influence of perioperative dexamethasone on delayed union in mandibular fractures: a clinical and radiological study

Background: The aim was to clarify the occurrence of delayed union after surgical treatment of mandibular fracture and investigate whether an association exists between perioperative use of dexamethasone and delayed union. Material and Methods: Thirty-seven patients were included in a prospective randomized study. Of these patients, 19 (51.4%) were randomized to receive a total dose of 30 mg of dexamethasone and 18 (48.6%) served as controls. Patients underwent clinical and radiological investigation immediately, one month, three months and six months postoperatively. Radiographs were evaluated by an experienced, blinded senior oral radiologist. Results: Delayed fracture union was found in 9 patients (24.3%). It was associated significantly with angle fractures (p=0.012). Delayed union occurred more frequently in patients who received dexamethasone (36.8%) than in those who did not (11.1%) (p=0.068). The association of infection with delayed union was significan t ( p=0.027). Moreover, dexamethasone was significantly ( p=0.019) associated with delayed fracture union with concomitant infection. Gender, age group, smoking habit, treatment delay and duration of surgery were not associated with delayed union. Conclusions: Infection was associated with delayed union. Short-term high-dose dexamethasone predisposed to complicated fracture union, especially in patients with angle fractures. The relationship between dexamethasone and delayed bone healing without infection remains unresolve

Parental Mental Well-Being and Frequency of Adult-Child Nature Visits: The Mediating Roles of Parents’ Perceived Barriers

Regular access to green space has been shown to provide several health benefits for children. However, children today spend less time outdoors. Thus, it has become important to understand what drives and limits children’s activities in nature. Based on a Finnish online survey of 1463 parents of children aged 2–7 conducted in 2019, the current study examined parents’ perceived barriers to visiting nature with their children. It also examined how parental mental well-being is related to families’ frequency of nature visits, and whether this association is mediated by different categories of parents’ perceived barriers. Eleven out of 12 barriers were largely perceived by parents as reasons that did not prevent them from visiting nature with their children. Next, factor analysis indicated a three-factor solution to the barriers. The results of a multiple mediation analysis showed that better parental mental well-being was associated with more frequent adult-child nature visits, and this relationship was partially mediated by a “lack of competence and logistics” and a “lack of time and interest”, but not by “insecurity and fear”. The results indicated that parents with poor mental well-being were more likely to perceive barriers to visiting nature, which in turn appeared to be related to a higher likelihood of having children who visited nature less frequently

Role of Academic Biobanks in Public-Private Partnerships in the European Biobanking and BioMolecular Resources Research Infrastructure Community

Public-private partnerships (PPP) are an efficient means to advance scientific discoveries and boost the medical innovations needed to improve precision medicine. The increasing number and novel nature of such collaborations is keeping the biomedical field in a constant flux. Here we provide an update on PPP development involving academic biobanks in the BBMRI community (the European Biobanking and BioMolecular Resources Research Infrastructure) and report the views on PPP of 20 key players from this field. The interviewed academic representants broadly show interest for their institution to establish PPP and initiate or partner with BBMRI expert centers. The results indicate that PPP has gained foothold in this area of biomedical research, with great promise to facilitate access to samples and data and to improve data interoperability and reproducibility.Peer reviewe

Parental Mental Well-Being and Frequency of Adult-Child Nature Visits : The Mediating Roles of Parents’ Perceived Barriers

Regular access to green space has been shown to provide several health benefits for children. However, children today spend less time outdoors. Thus, it has become important to understand what drives and limits children’s activities in nature. Based on a Finnish online survey of 1463 parents of children aged 2–7 conducted in 2019, the current study examined parents’ perceived barriers to visiting nature with their children. It also examined how parental mental well-being is related to families’ frequency of nature visits, and whether this association is mediated by different categories of parents’ perceived barriers. Eleven out of 12 barriers were largely perceived by parents as reasons that did not prevent them from visiting nature with their children. Next, factor analysis indicated a three-factor solution to the barriers. The results of a multiple mediation analysis showed that better parental mental well-being was associated with more frequent adult-child nature visits, and this relationship was partially mediated by a “lack of competence and logistics” and a “lack of time and interest”, but not by “insecurity and fear”. The results indicated that parents with poor mental well-being were more likely to perceive barriers to visiting nature, which in turn appeared to be related to a higher likelihood of having children who visited nature less frequently