Potential of creating seal-free fishing areas with seal deterrents

Damages to fisheries caused by growing seal populations have markedly increased in recent decades in many coastal regions around the world. In the Baltic Sea, solutions to reduce these damages have largely focused on modifying fishing gear but this has been insufficient for solving the problem. We tested whether straits to shallow inshore areas could be “closed” from seals by seabed-mounted acoustic seal deterrent devices (ADDs) and thereby create seal-free fishing areas. So far, we have tested such “sound-fences” only on relatively narrow straits, up to 200 m in width. Our experiments suggest that seabed-mounting would be a technically feasible method to discourage seals from entering through straits into inshore bay areas. Additional methodological development is needed to close wider straits and to make the method both easy to use and reliable. We discuss the challenges and potential of this new method

Hyljekarkotin vaellussiian mädinhankinnan suojaamisessa Iijoella

Hyljekannat ovat vahvistuneet ja merialueen lisäksi hyljehavaintoja tehdään nykyään mereen laskevien jokien alaosilla. Halleja sekä norppia on jokivesissä erityisesti syysaikaan vaellussiikojen (Coregonus lavaretus) ja muiden lohikalojen noustessa kudulle. Syyskaudella 2022 Iijoessa selvitettiin karkotinkokeilulla, voidaanko hylkeiden aiheuttamia vahinkoja kalastukselle ja siikojen emokalapyynnille välttää sulkemalla joki karkottimien avulla tehdyllä ääniesteellä. Iijoki on padottu, ja alimmalta padolta, Raasakan vesivoimalaitokselta, mereen on noin viisi kilometriä. Siian lisääntyminen joessa perustuu pääosin istutuskiertoon, jossa ennen kutua pyydetään emokaloja mädin lypsyä varten. Emokalapyynnissä joessa käytetään pääosin siikapatoja, joiden päähän on laitettu verkko. Joessa olevat pyydykset houkuttelevat hylkeitä. Hylkeet syövät siikoja verkoista ja samalla rikkovat pyydyksiä. Iijoella hylkeiden aiheuttama haitta on todettu niin suureksi, että emokalapyynnin toteuttaminen ei ole viime vuosina ollut mielekästä. Ääneen perustuvilla karkottimilla pyritään vähentämään hylkeiden pyynnille aiheuttamaa haittaa. Karkottimet tuottavat voimakasta ääntä, jonka tarkoitus on estää hylkeitä lähestymästä suojattua aluetta. Ääni on tyypillisesti korkeataajuista, noin 8–20 kHz, ja jaksotukseltaan vaihtelevaa. Karkottimien ääni on osin ihmisen kuuloalueen ulkopuolella korkeampien taajuuksien osalta, mutta kattaa hylkeiden herkimmän kuulon alueen. Kokeessa viisi Ace Aquatec US-3 -tyyppistä karkotinta asennettiin Iijoen pohjaan pääuomaan ja yksi sivu-uomaan. Etäisyys jokisuusta oli noin kolme kilometriä. Karkottimien vaikutusalueen perusteella saatiin luotua koko joen poikkialan kattava äänieste. Hylje kuulee karkotinta lähestyessään sen äänen ja yleensä välttää aluetta karkottimen lähistöllä. Tutkimusaikana karkottimien ollessa toiminnassa siikasaaliit olivat suuremmat hyljekarkottimien ylä- kuin alapuolisella alueella. Kirjanpitokalastajien havaintojen perusteella karkottimet vähensivät pyynnille aiheutuvaa haittaa huomattavasti. Hylkeistä tehtiin havaintoja myös karkotinten yläpuoliselta alueelta. Yksittäisten hylkeiden esiintymiseen karkotinten vaikutusalueella voi vaikuttaa eläinten yksilöllinen sietokyky äänille. Syyskauden mittaisen kokeilun perusteella karkottimilla oli suotuisa vaikutus emokalapyyntiin ja siikasaaliisiin. Karkottimia kannattaa käyttää emokalapyynnin suojaamisessa, mutta ne eivät kuitenkaan kokonaan ratkaise pyydyksiin ja hylkeisiin liittyvää ongelmaa. Osa eläimistä voi olla heikkokuuloisia tai sietää voimakasta ääntä ja on myös mahdollista, että hylkeet voivat oppivat ohittamaan karkottimet. Niiden toimivuus pidemmällä aikavälillä nähdäänkin vasta, mikäli niiden käyttöä jatketaan systemaattisesti usean vuoden aikana

A Path to a Sustainable Trawl Fishery in Southeast Asia

202

The effect of lunar cycle, tidal condition and wind direction on the catches and profitability of Japanese common squid Todarodes pacificus jigging and trap-net fishing

Jigging with artificial lights (squid jigging) and deploying of large scale trap-net (also known as a set-net in Japan), are the major methods to capture Japanese common squid Todarodes pacificus in western Japan. Squid jigging is a highly selective fishing method. However, it consumes large amount of energy for steaming to the fishing ground and for lighting. In contrast, trap-net fishing requires substantially less energy but its capture efficiency is strongly influenced by its stationary mode of capture. The primary objective of this study was to analyze how various environmental and biological factors such as the lunar cycle, tidal condition, wind direction and squid abundance affect the capture efficiency of squid jigging and trap-net fishing. We analyzed the effect of these factors on squid catch in five Fisheries Cooperative Associations located on four islands in Nagasaki Prefecture, western Japan. Our analysis shows that squid catch in jigging and trap-net fishing is mainly influenced by the lunar cycle but also tide and wind direction play a marked role. In addition, squid abundance significantly affects the catches in trap-net fishing. Recommendations are made to improve the overall profitability of squid fishing by proper choice of the capture method, location and season

Hylkeiden ja kalatalouden välisten konfliktien lieventämiskeinot

Tämä raportti esittelee keinoja rannikollamme pitkään jatkuneen hylkeiden ja kalatalouden välisen konfliktin lieventämiseksi. Hyljeongelma on Suomen rannikkokalastuksen jatkuvuuden suurin uhka. Hylkeet aiheuttavat kalastukselle merkittäviä saalistappioita ja vaurioittavat pyydyksiä. Lisäksi ne vievät kaloja pyydyksistä sekä vaikuttavat kalakantoihin ja kalojen käyttäytymiseen. Erityisesti hallin (harmaahylkeen) aiheuttamat tappiot rannikkokalastukselle ovat lisääntyneet. Konfliktia on pyritty lieventämään monella tavoin, mutta toistaiseksi ilman selkeää läpimurtoa. Raportissa arvioidaan hyljekonfliktin hallintakeinojen valikoimaa ja miten keinot kytkeytyvät toisiinsa. Lisäksi arvioidaan, minkälaisia johtopäätöksiä voidaan vetää hyljekiistojen lieventämiseksi tulevaisuudessa. Tulokset perustuvat muun muassa erilaisten hankkeiden raportteihin, dokumentteihin ja tieteellisisiin julkaisuihin sekä ohjausryhmän ja kirjoittajien asiantuntemukseen. Ongelmien lievittäminen edellyttää paitsi laajaa tietopohjaa myös osapuolten – erityisesti kalatalouden ja hylkeiden suojelun – välistä yhteisymmärrystä. Hylkeiden suojelutoimet ovat vaikuttaneet erityisesti kalastuselinkeinon toimintaedellytyksiin, joten myös ratkaisukeinot kytkeytyvät ensi sijassa kalatalouteen. Yhteensovittamiseen tarvitaan monipuolisia hallintakeinoja ja poliittista tahtoa niiden toteuttamiseksi. Yhteensovittamista on vuodesta 2009 lähtien vaikeuttanut EU:n asettama hyljetuotteiden kauppakielto, joka on pitkälti estänyt hylkeiden hyödyntämisen luonnonvarana. Hylkeiden metsästys on erityisesti tästä syystä ollut verrattain vähäistä ja vain osa metsästyskiintiöstä on hyödynnetty. Hylkeenkestävät pyydykset ja rahalliset korvaukset ovat osin mahdollistaneet kalastuksen jatkuvuuden hyljeongelmasta huolimatta, mutta tällaisten keinojen avulla ongelmien pahenemista on vaikea estää varsinkin, jos hallipopulaatio jatkaa kasvuaan. Viime aikoina lupaavia tuloksia on saatu uuden sukupolven vedenalaisista äänikarkottimista, joilla estetään hylkeiden vierailuja pyydyksillä ja viljelyaltailla. Kalastuksen suojaamiskeinojen kehittämistä ja investointeja on tuettu eri rahoituslähteistä. Kalastajien näkökulmasta hyljekantoihin tulisi voida vaikuttaa nykyistä tehokkaammin, koska kalastuksen suojaaminen pelkästään teknisin keinoin ei tuo pysyvää ratkaisua ja aiheuttaa lisäksi huomattavia kustannuksia ja lisätyötä. Ongelmahylkeiden poisto, suojametsästys ja kannanhoidollinen metsästys ovat toimia, jotka jakavat mielipiteitä suojelutahojen ja kalatalouden välillä. Tästä huolimatta on saatava aikaan yhteiskunnallinen keskustelu siitä, mikä hyljemäärä on kokonaisuuden kannalta hyväksyttävä, miten kalastuselinkeinon jatkuvuus otetaan huomioon ja missä tilanteessa hylkeiden suojelukehitys voi vaarantua. Kansainväliset sopimukset ja EU:n rahoitusehdot vaikuttavat kansalliseen liikkumavaraan hyljekonfliktin lievennyskeinoista neuvoteltaessa. Kansallisella tasolla kalavesien käytön ja hylkeiden suojelun yhteensovittaminen edellyttää sektorirajojen yli menevää yhteisymmärrystä tavoitteista, keinoista ja toimeenpanosta. Kun sekä luonnonvara- että ympäristösektorilla on tavoitteista selkeät linjaukset, sopivien keinoyhdistelmien käytöstä ja vastuista on helpompi sopia. Hylkeiden hoitosuunnitelmalla voidaan tukea sekä valtakunnallista että alueellista suunnittelua ja osallistavaa päätöksentekoa eri hallintakeinojen soveltamisesta käytäntöön. Edistyminen edellyttää ratkaisuja ja toimenpiteitä konfliktien hillitsemiseksi myös muissa Itämeren maissa

Ponttoonirysästä vapautettujen lohien eloonjäänti

Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten rannikkokalastajien rysistä vapautettujen luonnonlohien eloonjääntiä ja vaelluskäyttäytymistä kesällä 2020 Selkämerellä (Merikarvia, Pori), eteläisellä Perämerellä (Luoto) ja Perämeren pohjukassa (Ajos) merkittyjen lohien avulla. Nuoliankkurimerkillä merkittyjä luonnonlohia vapautettiin ponttoonirysistä (PU-rysä), joissa käytettiin joko koentakourua tai koentasukkaa. Lisäksi kaloja merkittiin ja vapautettiin perinteisistä laatikkoperärysistä, joita on edelleen käytössä Luodossa. Pyynnin ja vapauttamisen aiheuttamaa kuolleisuutta arvioitiin käyttämällä vertailukohtana Itämeren lohikantamallin tuottamia kalastuskuolevuusarvioita. Lisäksi selvitettiin lohien viimeisimmän kasvukauden syönnösaluetta suomuista tehtyjen hiilen ja typen isotooppianalyysien avulla, sekä tutkittiin merkittyjen lohien ulkoisten vaurioiden määriä ja vauriotyyppejä. PU-rysällä pyydystyksen ja rysästä vapauttamisen aiheuttama kuolleisuus arvioitiin olevan usean merivuoden lohilla suurimmillaan 21–26 %, ja yhden merivuoden lohilla 19 %. Pääosa merkityistä lohista oli silmämääräisesti hyväkuntoisia, mutta jonkin verran havaittiin vaurioita, jotka ovat todennäköisimmin seurausta pyynnistä ja käsittelystä. Koentakaukalolla varustetulla PU-rysällä pyydetyissä kaloissa oli enemmän pyydysten aiheuttamia pinnallisia vaurioita kuin koentasukalla varustetuista rysistä merkityillä kaloilla. Isotooppianalyysin perusteella Merikarvialta ja Porista pyydetyistä kaloista noin kolmasosa oli syönnöstänyt Itämeren pääaltaalla. Muilla merkintäalueilla pääaltaalla syönnöstäneiden yksilöiden osuus oli pienempi, suurimman osan arvioitiin syönnöstäneen viimeisimmän kasvukauden aikana Selkämeren alueella. Rannikko- ja jokikalastuksesta saatujen merkkipalautusten osuus eri alueilla merkityistä lohista oli keskimäärin 13 %, mikä oli selvästi vähemmän kuin vuosien 2001–2002 tutkimuksessa (keskimäärin 40 %). Merkittävin eroja selittävä tekijä on todennäköisesti rannikkokalastuksen pyyntiponnistuksen ja kalastuskuolevuuden selvä pieneneminen viimeisen 20 vuoden aikana. Rysiä on nykyisin oleellisesti vähemmän pyynnissä Selkämerellä, Merenkurkussa ja eteläisellä Perämerellä, joten lohen todennäköisyys joutua rannikolla saaliiksi on nykyisin huomattavasti pienempi kuin 20 vuotta sitten. Vuosien 2001–2002 tutkimuksessa Pohjanlahden rannikon perinteisestä laatikkoperärysistä vapauttamisesta aiheutuva lohien kuolleisuus arvioitiin hieman alhaisemmaksi (4–21 %) kuin tässä tutkimuksessa, kun taas Ruotsissa 2010-luvulla PU-rysillä tehdyissä tutkimuksissa kuolleisuus on ollut selvästi suurempaa (47–88 %). Mahdollisia syitä kuolevuusarvioiden eroihin voivat olla erilaiset kalojen käsittelytavat, merkintämenetelmät ja ympäristöolosuhteet, lähinnä veden lämpötila tutkimuksen aikana

Trawl Exposure and Protection of Seabed Fauna at Large Spatial Scales

Aim: Trawling is the most widespread direct human disturbance on the seabed. Knowledge of the extent and consequences of this disturbance is limited because large-scale distributions of seabed fauna are not well known. We map faunal distributions in the Australian Exclusive Economic Zone (EEZ) and quantify the proportion of their abundance that occurs in areas 1) that are directly trawled and 2) where legislation permanently prohibits trawling—defined as percentage exposure or protection, respectively. Our approach includes developing a method that integrates data from disparate seabed surveys to spatially expand predicted benthos distributions. Location: Australia. Methods : We collate data from 18 seabed surveys to map the distribution of seabed invertebrates (benthos) in nine regions. Our approach combines data from multiple surveys, groups taxa within taxonomic classes and uses Random Forests to predict spatial abundance distributions of benthos groups from environmental variables. Exposure and protection of benthos groups were quantified by mapping their predicted abundance distributions against the footprint of trawling and legislated boundaries of marine reserves and fishery closures. Results: Trawling is currently prohibited from more area of Australia's EEZ (58%) than is trawled (<5%). Across 134 benthos groups, 96% had greater protection of abundance than exposure. The mean trawl exposure of benthos-group abundance was 7%, compared to mean protection of 38%, whereas the mean abundance neither trawled nor protected was 55%. Fishery closures covered 19% less study area than marine reserves, but overlapped with a higher proportion (5% more) of benthos-group abundance. Main Conclusions: This study provides the most extensive quantitative assessment of the current exposure of Australia's benthos to trawling. Further, it highlights the contribution of fishery closures to marine conservation. These results help identify regions and taxa that are at greatest potential risk from trawling and support managers to achieve balance between conservation and sustainable industries in marine ecosystems

Trawl impacts on the relative status of biotic communities of seabed sedimentary habitats in 24 regions worldwide

Bottom trawling is widespread globally and impacts seabed habitats. However, risks from trawling remain unquantified at large scales in most regions. We address these issues by synthesizing evidence on the impacts of different trawl-gear types, seabed recovery rates, and spatial distributions of trawling intensity in a quantitative indicator of biotic status (relative amount of pretrawling biota) for sedimentary habitats, where most bottom-trawling occurs, in 24 regions worldwide. Regional average status relative to an untrawled state (=1) was high (>0.9) in 15 regions, but 0.8. These assessments are first order, based on parameters estimated with uncertainty from meta-analyses; we recommend regional analyses to refine parameters for local specificity. Nevertheless, our results are sufficiently robust to highlight regions needing more effective management to reduce exploitation and improve stock sustainability and seabed environmental status—while also showing seabed status was high (>0.95) in regions where catches of trawled fish stocks meet accepted benchmarks for sustainable exploitation, demonstrating that environmental benefits accrue from effective fisheries management. Furthermore, regional seabed status was related to the proportional area swept by trawling, enabling preliminary predictions of regional status when only the total amount of trawling is known. This research advances seascape-scale understanding of trawl impacts in regions around the world, enables quantitative assessment of sustainability risks, and facilitates implementation of an ecosystem approach to trawl fisheries management globally