Pesticide load in agriculture, (MATYVA-project)

Tämä selvitys on osa vuonna 1993 käynnistynyttä 'Maatalouden tuotantovaihtoehtojen ympäristötaloudelliset vaikutukset'(MATYVA) -projektia (Osa 4.2: 'Tavanomaisen viljelyn torjunta-ainepäästöt'). Sen tarkoituksena on kuvata torjunta-aineiden käyttäytymistä ja huuhtoutumista viljelymaassa ja arvioida huuhtoutumisen suuruusluokkaa ja käytön alueellista ja tuotantoalakohtaista jakautumista. Toriunta-ainepäästöt vesistöihin vaihtelevat aineesta ja olosuhteista riippuen ja lienevät meillä 0,1-1,0 % aineiden käytöstä. Ajoittain pintavesien torjunta-ainepitoisuudet ylittävät talousvedelle asetetut raja-arvot. Mikäli torjunta-aineilta joudutaan poistamaan raakavedestä, siitä aiheutuu yhteiskunnalle suuria kustannuksia. Torjunta-aineiden kulkeutuminen ja hajoaminen maassa riippuu monista aineen ja maaperän fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista, säätilasta ja viljelymenetelmistä. Torjunta-ainepäästöjen arvioimiseksi on tunnettava paikalliset maaperä- ja ilmasto-olosuhteet ainakin pääpiirteissään. Koska aineet liikkuvat veden mukana, päästöjen aluetasoinen ennustaminen on mahdollista matemaattisten mallien avulla, mikäli maalajit pystytään luokittelemaan ja paikantamaan hydrologisten ominaisuuksiensa mukaan. Valuma-aluetasoinen tietojärjestelmä on erityisen tärkeä silloin, kun pintavettä käytetään talousveden raakavetenä tai pohjavesien saastumisvaara on olemassa. Torjunta-aineiden myyntiä on meillä tilastoitu ja julkaistu vuodesta 1953 lähtien. Suurimmillaan myynti oli 1980. Maataloudessa -käytettävien torjunta-aineiden myynti oli silloin tehoaineina n. 2400 tonnia. Sen jälkeen myynti on vähentynyt ja oli vuonna 1994 1272 tonnia. Teoreettinen, myyntimäärästä laskettu keskimääräinen käyttö viljeltyä peltohehtaaria kohti vuonna 1994 oli 0,71 kg/ha. 0,2 kg/ha). Kainuun ja Lapin alueelta ei torjunta-aineiden käyttöä arvioitu. Suurin osa torjunta-aineista käytettiin kevätviljojen viljelyssä (62 %). Seuraavina olivat peruna (13 %), sokerijuurikas (12 %) ja kesanto (7 %). Syysviljoilla, nurmi- heinä- ja öljykasveilla käyttö oli n. 2,5 % kokonaiskäytöstä. Alueellisen torjunta-aineiden käytön arvioimiseksi on meillä eri tahoilta saatavilla tarvittavia tietoja pitkältäkin aikaväliltä. Kohtalaisen luotettavien arvioiden laatiminen on mahdollista. Takautuvalla arvioinnilla on merkitystä, koska torjunta-aineita voi ilmaantua pohjavesiin vuosien kuluttua käsittelystä. Tärkeää olisi luoda jatkuva seurantajärjestelmä mahdollisten riskien arvioimiseksi.This publication is a part of the project "The economical effects of the environmental impacts of agricultural production alternatives" launched in 1993. The aim is to examine the fate of pesticides in arable soils and to estimate the use of pesticides by region and the production sector. Pesticide run-off depends on the pesticide used and the environmental conditions. In Finland run-off is thought to vary from 0.1% to 1.0% calculated from the total pesticide used. Pesticide contents in surface water occasionally exceed the limits set for drinking water. The removal of pesticides from raw water would he very expensive for society. Pesticide transport and degradation in the soil depend on many physical and chemical properties of the pesticide and the soil environment. The climate and soil management systems also influence the misration and degradation of pesticides. Local soil and climate conditions need to be known (at least approximately) if we are to be able to evaluate pesticide run-offs into the environment. If the soil type can be classified and its hydrological properties evaluated, pesticide run-offs can be estimated at local level with mathematical models. A data base on the local run-off area is important when surface water is used as a source of raw water for drinking water or if there is a dangerof the groundwater being polluted. Pesticide sales have been recorded and published in Finland since 1953. Sales were highest in 1980, when approximately 2400 tonnes (calculated as active ingredients) of pesticides were used in agriculture. Since then sales have declined; in 1994 the figure was 1272 tonnes. In theory this makes for 0.71 kg of pesticides per cultivated hectare. Regionally (based on an evaluation made by Rural Centres 1994) total use of pesticides was greatest in the coastal area of Finland, where the percentage of fields is also highest. Pesticide use was greatest (10.92 kg/ha) in Turku region and smallest in North Karelia (0.2 kg/ha). Pesticide use was not evaluated in Kainuu or Lapland. The highest proportion of pesticides was used for the cultivation of spring crops (62%). Next came potatoes (13%), sugar beet (12%) and fallow (7%). Total pesticide use for autumn crops, grasses, hay and rape for oilseed was approximately 2.5%. Regional pesticide use can be evaluated with information available over long period in Finland. With this information it is then possible to make predictions. It is important to estimate the previous use of pesticide because pesticides may appear in the groundwater even years after they have been used. It would be important to create a procedure for evaluate possible risks.vokMyynti MTT tietopalveluyksikkö. Yksikön huom.: Kirjasto Aj-

Poikana olemisen näyttämöillä : Sukupuolisensitiivinen teatteripedagogiikka ryhmäkeskeisessä ja kehollisessa prosessissa esimerkkinä Sällit-teatterin Kullervo

Pro-gradu opinnäytetyössäni tutkin sukupuolisensitiivistä kehollista teatteripedagogiikkaa. Tutkimuskohteenani on teatteriryhmä Sällit jonka ohjaajana olen toiminut vuodesta 2012. Murrosikäisten poikien kehollisuutta tarkastelen Sukupuolisensitiivisestä työotteesta käsin keskittyen heidän omiin kertomuksiinsa omasta kehollisuudestaan ja vertaan niitä omiin havaintoihini. Analysoin, tämän etnograaffisen lähestymistavan kautta, havaintojani ja kokemuksiani teatteripedagogiikasta, ja konstruoin omaa teatteripedagogista ajatteluani suhteessa Jouni Leikosen teatteripedagoseen ajatteluun. Tutkin kinesteettisen empatian ja kehollisen resonanssin käsitettä suhteessa murrosikäistenpoikien kehollisen hahmottamisen kehittymiseen ja luovaan kehonkäyttöön teatterillisessa prosessissa. Myös pohdin teatterillista kehollista työskentelyä eräänlaisena liminaalisena tilana, joka mahdollistaa vapaan kehollisen luovan toiminnan Nostan Sällien 2017 ensi-iltansa saaneen näytelmän Kullervo tekoprosessin ja esitysanalyysin Richard Schechnerin esityksen valmistusprosessin ajallisessa ja vuorovaikutuksellisissa malleissa. Pohdin ryhmäkeskeistä toimintaa näissä malleissa myös esityksen tekijyyden kannalta, eli kuinka kaikki prosessiin osallistuvat tahot tuovat panostaan kyseiseen teokseen. Harjoitus prosessin alkuvaiheen tuottamat erilaiset tulkinnat kalevalaisen Kullervon tarinasta vertautuu nykyajan nuorten miesten elämään ja tuottaa näistä yhdessä lopullisen teatteri esityksen. Tällöin esitys luo tekijöidensä yhteisomisteisen ja moniäänisen esityksen jossa kohtaa nykyajan nuortenmiesten maailma kalevalaisen Kullervon tarinan pohjalle

Big datan merkitys organisaation strategiaprosessissa : Case Assatel Oyj

Big datan on todettu olevan seuraava innovaation, tuottavuuden ja muutoksen lähde, joka kasvattaa organisaation resursseja päätöksentekoprosessissa. Huolimatta kiinnostuksesta big dataa kohtaan, on havaittu, että käsitteestä tiedetään suhteellisen vähän ja potentiaaliset käyttäjät kamppailevat ymmärtääkseen käsitettä syvemmin ja jalostaakseen liikearvoa informaatiovirrasta. Strategisia päätöksiä tehdään monitulkintaisista ja monimutkaisista asioista ja ne koskettavat merkittävää osaa organisaation resursseja. Koska strategisiin päätöksiin liittyy epävarmuutta ja monitulkintaisuutta, luotettavan datan kerääminen ja analysoiminen päätöksenteon tueksi on kriittinen toimenpide organisaation strategiaprosessissa. Big data ja sen analysoiminen on todettu tärkeäksi etenkin strategisten tavoitteiden kannalta, sillä big datasta on nopeasti tulossa avainelementti kilpailukyvyn luomisessa ja ylläpitämisessä. Investoinnit big data -järjestelmiin eivät yksinään luo kilpailuetua, vaan organisaatioiden on hallittava koko arvoketju, joka mahdollistaa strategisen kilpailuedun saavuttamisen. Tämä tutkielman tarkoituksena on kuvata laaja-alaisesti big datan merkitys organisaation strategisessa suunnittelussa, ohjauksessa, päätöksenteossa ja seurannassa. Teoreettinen viitekehys koostuu kolmesta luvusta ja teoreettisen viitekehyksen tutkimustuloksia tarkastellaan empiirisesti case-tutkimuksella, jonka materiaalina toimii yhdeksän puolistrukturoitua haastattelua yritykselle, joka on pohjoismainen teleoperaattori. Yritystä kutsutaan tässä tutkimuksessa nimellä Assatel Oyj. Case-organisaatiota valittaessa oletuksena oli, että teknologiaintensiivisessä yrityksessä käytettäisiin big dataa. Tutkielmassa ei keskitytä big datan yksityiskohtaisiin teknologisiin ominaisuuksiin, sen käyttöönottoon tai implementointiin teknisesti järjestelmä- tai prosessitasolla. Tutkielman tavoitteena on nimenomaisesti kasvattaa ymmärrystä aihealueesta, eikä sen tarkoituksena ole esimerkiksi toimia käsikirjana big data -analytiikan implementoinnille. Tutkielmassa on huomioitu se, ettei yksikään johdon ohjausjärjestelmä tai organisaation toiminto toimi riippumattomasti, vaan johdon ohjausjärjestelmät ja muun muassa päätöksentekoprosessit ja organisaatiokulttuurit ovat kytkeytyneet toisiinsa ja vaikuttavat muun muassa organisaation data-analytiikkakyvykkyyteen toisistaan riippuen. Tutkimuksessa havaitaan useita tekijöitä niin lainsäädännöstä, osaamisesta, teknologiasta, uskomuksista ja alan rakenteista johtuvia tekijöitä, jotka joko kasvattavat tai vähentävät big datan merkitystä organisaation strategiaprosessissa

Sodalle altistuneiden lasten ja nuorten itsetuhoisuus

Tämän systemaattisen katsauksen tavoitteena on kartoittaa sodalle tai muulle aseelliselle konfliktille altistuneiden lasten ja nuorten itsetuhoisuutta sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Sodat ja muut aseelliset konfliktit koskettavat miljoonia lapsia ja nuoria maailmassa. Sota-alueilla elävät lapset altistuvat sodan monille kauheuksille, ja sodan vuoksi kotinsa jättämään joutuneet lapset kohtaavat myös sopeutumisen haasteita uudessa elinympäristössään. Keskeneräisen kehityksensä vuoksi lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvaisia ja alttiita mielenterveysongelmille. Nuorten itsetuhoisuus onkin merkittävä maailmanlaajuinen ongelma. Katsausta varten etsittiin aineistoa Web of Science -, PubMed-, PsychINFO- ja Embase-tietokannoista. Seulottavia julkaisuja löytyi yhteensä 2983 kappaletta, joista 32 julkaisua valikoi-tui lopulta katsaukseen. Seulontaprosessi suoritettiin systemaattisesti PRISMA-menettelyä noudattaen. Valikoituneiden julkaisujen laatu arvioitiin niin ikään systemaattisesti QuADS-työkalua hyödyntäen. Katsaukseen valikoitui 32 julkaisua yhteensä 20 eri maasta ympäri maailmaa. Julkaisuissa kartoitettuja itsetuhoisuuden muotoja olivat itsensä vahingoittaminen ilman itsemurhatarkoitusta, itsemurha-ajatusten ja -suunnitelmien esiintyminen, itsemurhayritykset ja toteutuneet itsemurhat. Näiden lisäksi joissain tutkimuksissa oli arvioitu itsemurha-alttiutta ja -riskiä. Itsensä vahingoittamista ilman itsemurhatarkoitusta oli tutkittu vähiten, ja vain yhdessä tutkimuksessa oli hyödynnetty validoitua mittaria. Sodalle altistuneilla lapsilla ja nuorilla esiintyi kaikkia edellä mainittuja itsetuhoisuuden muotoja, joiden esiintyvyys vaihteli tutkimusten välillä. Erityisillä väestö-ryhmillä, kuten entisillä lapsisotilailla ja aiemmin kaapattuna olleilla lapsilla, esiintyi verrokkeja enemmän itsetuhoisuutta. Ahdistuneisuus, päihteiden väärinkäyttö, unihäiriöt ja pitkittynyt suru-häiriö olivat yhteydessä itsetuhoisuuteen. Itsemurhayritysten riskiä lisäsi altistuminen väkivallalle tai läheisen ihmisen itsemurhalle tai sen yritykselle. Lähdeaineiston pohjalta voidaan todeta, että sodan aikana lasten ja nuorten itsemurhien määrä jonkin verran alenee. Poikkeuksena tästä olivat aseelliset itsemurhat, joiden määrässä oli sodan aikana havaittu kasvua. Sodalle tai muulle aseelliselle konfliktille altistuneilla lapsilla ja nuorilla esiintyi itsetuhoisuutta monissa muodoissa, mutta esiintyvyyksistä ei voitu tehdä tarkempia johtopäätöksiä. Tutkimuspopulaation heterogeenisyys ja itsetuhoisuuden määritelmien ja mittaus-menetelmien vaihtelu hankaloittivat merkittävästi tutkimustulosten keskinäistä vertailua. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan validoituja menetelmiä hyödyntäen, jotta sodan vuoksi haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin voidaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kohdistaa oikean-laisia tukitoimia

"Se on kuin takki, jota sovittaa päälleen" : sosiaalityöntekijöiden ammattiin hakeutuminen ja ammatissa pysyminen

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Aiheen valintaani ovat vaikuttaneet henkilökohtainen työkokemus sosiaalityöstä sekä viimevuosina sosiaalityöntekijöiden koulutuksesta käyty laaja keskustelu. Tutkimusongelmani on koostunut kolmesta eri kysymyksestä. Ensinnäkin olen halunnut selvittää sosiaalityöntekijöiden ammatinvalinnalleen antamia perusteita. Toiseksi olen tarkastellut sosiaalityön koulutuksen ja opintojen vaikutusta sosiaalityöntekijän ammattiin hakeutumisprosessissa, tukeeko koulutus henkilön ammatinvalintapäätöstä. Kolmanneksi minua on kiinnostanut sosiaalityöntekijöiden näkemykset omasta ammatillisesta kasvustaan ja heidän toiveensa oman ammatillisen uransa jatkolle. Pohjana omalle tarkastelulleni olen käyttänyt aiempia tutkimuksia sosiaalialalle hakeutumisesta sekä kirjallisuutta sosiaalityöstä, ammatinvalinnasta, ammatti-identiteetin kehittymisestä sekä ammatillisesta kasvusta. Käyttämäni lähdekirjallisuus on koostunut pääsääntöisesti kotimaisista lähteistä, jota perustelen sillä, että olen haastatellut suomalaisia sosiaalityöntekijöitä, joiden omien ammatillisten näkemysten taustalla ovat varmastikin juuri suomalainen sosiaalityökeskustelu ja joiden ammatilliseen toimintaan vaikuttaa ennen kaikkea professioiden asema omassa yhteiskunnassamme. Tutkimuksen empiirisenä aineistolla minulla on ollut yhdeksän pääkaupunkiseudulla työskentelevän sosiaalityöntekijän teemahaastattelut, joista satunnaisesti valitsin kahdeksan haastattelua jatkokäsittelyyn. Vaikka teemahaastatteluita minulla ei ollut yhdeksää enempää, tuntui aineisto hyvin runsaalta, aineistossa tuntui olevan läsnä koko elämän kirjo. Tutkimustuloksena saatoin todeta, että henkilön ammatinvalinta on niin kiinteässä suhteessa hänen elämänsä kokonaisuuteen, että yksittäisten ammatinvalintaan vaikuttaneiden tekijöiden erittely on vaikeaa. Aineistoni sosiaalityöntekijöiden ammatinvalintaan ja ammatissa pysymiseen ehdottomasti eniten vaikuttanut tekijä oli sosiaalityön työkokemus, joka saattoi olla työkokemus ennen valmistumista, harjoittelupaikkakokemus tai työkokemus vasta valmistumisen jälkeen. Työkokemus oli merkittävää myös siksi, että se mahdollisti kontaktin toisten sosiaalityöntekijöiden kanssa. Ilman työkokemusta ei myöskään kokemukseen perustuva oppimisprosessi käynnisty. Sosiaalityön koulutus työharjoittelukokemusta lukuun ottamatta oli vähemmän merkityksellistä ammatillisen identiteetin kehittymisen kannalta kuin työkokemus. Koulutuksesta ja opinnoista mieleen painuvimmiksi jaksoiksi muodostui työharjoittelu ja pro gradu -tutkielman teko. Koulutuksessa vaikeaa näytti olevan teoreettisen tiedon ja käytännön taitojen yhdistäminen, joten opetuksen käytännöllistämiseen tulisi varmastikin kiinnittää nykyistä enemmän huomioita. Ottamalla käyttööni erään haastattelemani sosiaalityöntekijän tarjoaman metaforan takista haluan kuvata juuri sitä, kuinka vähä vähältä, pala palalta rakentuu sosiaalityöntekijyys työkokemuksen kautta

Passiivikeräimien käyttö vesien haitta-aineseurannassa

Haitallisten aineiden pitoisuus vesistä määritetään pääsääntöisesti kertavesinäytteestä, joka antaa hetkellisen kuvan tutkittavien yhdisteiden pitoisuudesta tietyllä ajanhetkellä ja tietyssä paikassa. Passiivikeräimien käyttö tulee ajankohtaiseksi yleensä silloin, kun kertavesinäytteenotolla ei havaita tutkittavia yhdisteitä tai pitoisuudet ovat lähellä määritysrajaa. Erilaiset passiivikeräimet keräävät tarkasteltavaa yhdistettä tietyn pituisen ajan jakson, joka voi olla päivistä viikkoihin tai jopa kuukausiin, keräintyypistä ja altistusolosuhteista riippuen. Tuona aikana kertavesinäytteessä alle määritysrajan jääneet pitoisuudet konsentroituvat mitattavalle tasolle, jolloin voidaan osoittaa yhdisteen esiintyminen näytepaikalla. Passiivikeräimiä voi altistaa hyvin erilaisissa kohteissa kuten pintavesissä, järvi- ja jokivesissä, meri- ja murtovesissä, jätevesissä ja pohjavesissä. Keräimet keräävät tutkittavan yhdisteen liukoista osaa, jolloin niiden avulla määritettävä pitoisuus ei ole aivan suoraan vertailukelpoinen kertavesinäytteestä määritetyn kokonaispitoisuuden kanssa. Yhdisteiden raja-arvot ja ympäristölaatunormit perustuvat hetkellisen kertavesinäytteenoton tuloksiin, mutta passiivikeräimet voivat tarjota edustavamman kuvan vesistön tilasta ja osoittaa läsnä olevaksi yhdisteitä, joiden pitoisuus kertavesinäytteessä jää määritysrajan alle. Passiivikeräimet tarjoavat kertavesinäytteenottoon verrattuna erilaisen menetelmä haitallisten aineiden määritykseen vesistä. Erot eri näytteenottomenetelmien välillä eivät kuitenkaan ole ylitsepääsemättömiä eivätkä menetelmät ole toisiaan poissulkevia. Keräintulosten vertailu riskinarvioinnissa käytettyihin raja-arvoihin vaatii uudenlaisen ajattelu- ja toimintamallin, joka toteutuessaan voi tuoda hyvin paljon lisätietoa haitallisten yhdisteiden ympäristövaikutuksista. Tämä raportti esittelee passiivikeräinmenetelmän periaatteen sekä tavallisimmat passiivikeräintyypit ja niiden käytössä huomioitavia seikkoja. Passive sampling in monitoring harmful substances in aquatic environment Concentrations of harmful substances in water are mainly measured from grab water samples which give an instant chemical concentration at the certain moment of sampling. Passive sampling technique becomes applicable if the concentrations in grab samples remain below the detection limits. Passive samplers are deployed at the sampling site for a time period from days to weeks or even months, depending on the sampler type. During that time the trace concentrations can be enriched to measurable level which enables to indicate the presence of harmful substance at the study site. Passive samplers can be deployed at different locations, such as surface- and groundwaters, rivers, lakes, sea and brackish waters and waste waters. The samplers collect dissolved fraction of the chemical which differs from the total concentration determined from grab water samples. The environmental quality standards are based on instant grab water sample concentrations, but passive samplers can give more representative picture of the status of watercourse by revealing the presence of harmful substances which remain undetectable in grab water samples. Passive samplers provide different sampling technique for detecting harmful substances than grab water sampling. However, the differences are feasible, and the use of one sampling techniques does not exclude the other one. Risk assessment based on passive sampling results requires new way of thinking and new mode of action which can bring novel approach on assessing the environmental effects of harmful chemicals. This guideline provides general information about the passive sampling technique and presents most commonly used passive sampler types. Also, the issues considered at the sampler deployment are discussed

Suojakaistat vähentävät myös torjunta-ainekuormitusta

Ravinnepäästöjen ehkäisemiseksi perustetut suojakaistat vähentävät tehokkaasti myös pellon torjunta-aineiden päästöjä. Niitetty nurmikaista oli tehokkain, sillä se vähensi päästöjä yli 90 prosenttia.vo

Environmental risks of glyphosate use: transport in clay soils and leaching to watercourses (GlyFos)

Luken kirjat, raportit, oppaat ja esitteet. Loppuraportti201