Nursing students and older people nursing. Towards a future career

The purpose of this two-phased study is to examine the interest of nursing students in choosing a career in older people nursing. First, the scoping phase explores the different premises for choosing older people nursing as a career. Second, the evaluation phase investigates the outcomes of the developed educational intervention involving older people as promoters of choosing a career in older people nursing, factors related to these outcomes, and experiences with educational intervention. The ultimate goal is to encourage more nursing students to choose older people nursing as their career. The scoping phase applies an exploratory design and centres around a descriptive, cross-sectional survey, documentary research and a scoping literature review. The information sources for this phase include 183 nursing students, 101 newspaper articles and 66 research articles. The evaluation phase applies a quasi-experimental design and a pre-post-test design with a non-equivalent comparison group and a post-intervention survey. The information sources for this phase include 87 nursing students and 43 older people. In both phases, statistical and narrative methods are applied in the data analysis. Nursing students neutrally regarded the idea of a career in older people nursing. The most consistent factors related to the nursing students’ career plans in older people nursing were found to be nursing work experience and various educational preparations in the field. Nursing students in the intervention group (n=40) were more interested in older people nursing and had more positive attitudes towards older people than did students in the comparison group (n=36). However, in both groups, the interest that students had at the baseline was associated with the interest at the one-month follow-up. There were no significant differences between the groups in terms of the students’ knowledge levels about ageing. The nursing students and older people alike highly appreciated participating in the educational intervention. It seems possible to positively impact nursing students and their choices to pursue careers in older people nursing, at least in the short-term. The involvement of older people as promoters of this career choice provides one encouraging alternative for impacting students’ career choices, but additional research is needed.Tämän kaksivaiheisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajaopiskelijoiden kiinnostusta iäkkäiden hoitotyöhön uravalintana. Ensimmäisessä vaiheessa analysoitiin iäkkäiden hoitotyön uravalinnan lähtökohtia. Toisessa vaiheessa arvioitiin tätä tutkimusta varten kehitetyn iäkkäiden hoitotyön uravalinnan edistämiseen tarkoitetun koulutusintervention (Learning with Older People Programme LOPP) tuloksia ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä sekä kokemuksia koulutusinterventiosta. Koulutusintervention keskeisenä elementtinä oli iäkkäiden henkilöiden osallistuminen interventioon. Tutkimuksen tavoitteena on edistää useampien sairaanhoitajaopiskelijoiden kohdalla iäkkäiden hoitotyön valitsemista työuraksi. Selvitysvaiheen kuvailevassa tutkimusasetelmassa hyödynnettiin poikkileikkauskyselyä, dokumenttianalyysiä ja kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineiston muodostivat 183 sairaanhoitajaopiskelijaa, 101 sanomalehtiartikkelia ja 66 tutkimusartikkelia. Arviointivaiheen puolikokeellisessa tutkimusasetelmassa hyödynnettiin interventio- ja vertailuryhmien ennen-jälkeen-mittauksia ja intervention jälkeistä kyselyä. Tutkimusaineiston muodostivat 87 sairaanhoitajaopiskelijaa ja 43 iäkästä henkilöä. Molemmissa vaiheissa käytettiin sekä tilastollisia että narratiivisia analyysimenetelmiä. Sairaanhoitajaopiskelijoiden kiinnostus iäkkäiden hoitotyöhön urana oli neutraalia. Keskeisimmät kiinnostukseen yhteydessä olevat tekijät olivat työkokemus hoitotyöstä ja erilaiset ratkaisut iäkkäiden hoitotyön koulutuksessa. Interventioryhmän opiskelijat (n=40) olivat kiinnostuneempia iäkkäiden hoitotyöstä ja heillä oli myönteisemmät asenteet iäkkäitä henkilöitä kohtaan kuin vertailuryhmän opiskelijoilla (n=36). Molemmissa ryhmissä opiskelijoiden kiinnostus iäkkäiden hoitotyöhön ennen opintojaksoa (ennen-mittaus) oli yhteydessä kiinnostukseen kuukauden kuluttua opintojakson päättymisestä (jälkeen-mittaus). Ryhmien välillä ei ollut eroja ikääntymistä koskevassa tiedon tasossa. Sekä opiskelijat että iäkkäät henkilöt kokivat osallistumisen koulutusinterventioon erittäin myönteisenä. Koulutuksella on mahdollista vaikuttaa sairaanhoitajaopiskelijoiden kiinnostukseen iäkkäiden hoitotyöhön uravalintana myönteisesti ainakin lyhytaikaisesti. Iäkkäiden henkilöiden osallistuminen iäkkäiden hoitotyön koulutukseen ja sitä kautta iäkkäiden hoitotyön uravalinnan edistämiseen tarjoaa yhden rohkaisevan vaihtoehdon vaikuttaa sairaanhoitajaopiskelijoiden uravalintaan. Aiheesta tarvitaan kuitenkin lisätutkimusta.Siirretty Doriast

Functional outcome and health-related quality of life after traumatic brain injury in the framework of the International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF)

Traumatic brain injury (TBI) affects people of all ages and is a cause of long-term disability. In recent years, the epidemiological patterns of TBI have been changing. TBI is a heterogeneous disorder with different forms of presentation and highly individual outcome regarding functioning and health-related quality of life (HRQoL). The meaning of disability differs from person to person based on the individual s personality, value system, past experience, and the purpose he or she sees in life. Understanding of all these viewpoints is needed in comprehensive rehabilitation. This study examines the epidemiology of TBI in Finland as well as functioning and HRQoL after TBI, and compares the subjective and objective assessments of outcome. The frame of reference is the International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF). The subjects of Study I represent the population of Finnish TBI patients who experienced their first TBI between 1991 and 2005. The 55 Finnish subjects of Studies II and IV participated in the first wave of the international Quality of life after brain injury (QOLIBRI) validation study. The 795 subjects from six language areas of Study III formed the second wave of the QOLIBRI validation study. The average annual incidence of Finnish hospitalised TBI patients during the years 1991-2005 was 101:100 000 in patients who had TBI as the primary diagnosis and did not have a previous TBI in their medical history. Males (59.2%) were at considerably higher risk of getting a TBI than females. The most common external cause of the injury was falls in all age groups. The number of TBI patients ≥ 70 years of age increased by 59.4% while the number of inhabitants older than 70 years increased by 30.3% in the population of Finland during the same time period. The functioning of a sample of 55 persons with TBI was assessed by extracting information from the patients medical documents using the ICF checklist. The most common problems were found in the ICF components of Body Functions (b) and Activities and Participation (d). HRQoL was assessed with the QOLIBRI which showed the highest level of satisfaction on the Emotions, Physical Problems and Daily Life and Autonomy scales. The highest scores were obtained by the youngest participants and participants living independently without the help of other people, and by people who were working. The relationship between the functional outcome and HRQoL was not straightforward. The procedure of linking the QOLIBRI and the GOSE to the ICF showed that these two outcome measures cover the relevant domains of TBI patients functioning. The QOLIBRI provides the patients subjective view, while the GOSE summarises the objective elements of functioning. Our study indicates that there are certain domains of functioning that are not traditionally sufficiently documented but are important for the HRQoL of persons with TBI. This was the finding especially in the domains of interpersonal relationships, social and leisure activities, self, and the environment. Rehabilitation aims to optimize functioning and to minimize the experience of disability among people with health conditions, and it needs to be based on a comprehensive understanding of human functioning. As an integrative model, the ICF may serve as a frame of reference in achieving such an understanding.Aivovammalla tarkoitetaan aivojen rakenteellista ja/tai toiminnallista vauriota, joka syntyy ulkoisen syyn seurauksena. Tyypillisiä syitä ovat putoaminen, kaatuminen, liikennetapaturma, pahoinpitely sekä näihin usein liittyvä voimakas kiihtyvyys- tai hidastuvuusliike. Aivovamman voi saada minkä ikäisenä tahansa. Vammat ovat yksilöllisiä ja ne vaikuttavat monin tavoin sekä ihmisen toimintakykyyn että terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Vammautumisen merkitys vaihtelee yksilöllisesti persoonallisuuden, arvojen, aikaisempien kokemusten ja elämän tarkoitukseen liittyvien käsitysten pohjalta. Kuntoutuksessa on tärkeää ymmärtää näitä näkökulmia. Tässä väitöstutkimuksessa selvitetään aivovamman ilmaantumista Suomessa sekä vammautuneen henkilön toimintakykyä ja terveyteen liittyvää elämänlaatua. Asiantuntijan tekemää arviota potilaan toimintakyvystä verrataan vammautuneen omaan arvioon hänen elämänlaadustaan. Viitekehyksenä on WHO:n Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus (ICF). Vuosina 1991 2005 sai Suomessa sairaalahoitoa vaatineen aivovamman vuosittain keskimäärin 5200 henkilöä, joilla aivovamma oli päädiagnoosina ja joilla ei ollut aikaisemmin ollut aivovammaa. Miehillä (59 %) oli suurempi riski saada aivovamma kuin naisilla. Yli puolet vammoista (52 %) aiheutui kaatumisesta tai putoamisesta. Yli 70-vuotiaiden aivovammat lisääntyivät seuranta-aikana 59 %, kun vastaavana aikana yli 70-vuotiaiden osuus Suomen väestöstä lisääntyi 30 %. Asiantuntijat arvioivat 55 laitoskuntoutusjaksolla olleen suomalaisen aivovamman saaneen henkilön toimintakykyä ja nämä arviot tiivistettiin käyttämällä ICF-luokituksen mukaista luetteloa keskeisistä toimintakyvyn kuvauskohteista (ICF checklist). Yleisimmät ongelmat liittyivät ICF-luokituksen Ruumiin/kehon toimintojen (b) sekä Suoritusten ja osallistumisen (d) alueille. Eniten muutoksia oli todettavissa mielentoimintoihin (muistitoiminnot, korkeatasoiset kognitiiviset toiminnot, tarkkaavuustoiminnot, tunne-elämän toiminnot), aistitoimintoihin ja kipuun, kommunikointiin sekä työhön liittyvillä alueilla. Kuusi kielialuetta kattavassa kansainvälisessä tutkimuksessa 795 aivovamman saanutta henkilöä arvioi elämänlaatuaan uudella aivovamman saaneille henkilöille kehitetyllä QOLIBRI asteikolla. Vammautuneet olivat tyytyväisimpiä tunne-elämäänsä, fyysiseen tilaansa sekä päivittäiseen elämäänsä ja riippumattomuuteensa. Vähiten tyytyväisiä tutkitut henkilöt olivat sosiaalisiin suhteisiinsa, kognitiiviseen toimintakykyynsä ja minään liittyviin tekijöihin. Nuorimmat, ilman toisten apua asuvat ja työssä käyvät henkilöt olivat tyytyväisimpiä. Toimintakyky ja terveyteen liittyvä elämänlaatu eivät olleet suorassa yhteydessä toisiinsa. Tutkimuksessa selvitettiin myös potilaiden täyttämän QOLIBRI-asteikon ja asiantuntijoiden toimintakyvyn arvioinnissa yhtenä menetelmänä käyttämän GOSE-asteikon (Glasgow Outcome Scale Extended) kattavuutta aivovamman jälkitilan arvioinnissa. Siltaamalla, eli yhdistämällä QOLIBRI- ja GOSE-asteikkojen sisältämät toimintakykyä kuvaavat käsitteet ICF-luokituksen vastaaviin kuvauskohteisiin, voitiin osoittaa näiden kahden mittarin kattavan keskeiset aivovamman saaneen henkilön toimintakykyä kuvaavat aihealueet. QOLIBRIn avulla saavutetaan henkilön oma näkökulma ja GOSE tiivistää asiantuntijan näkemyksen. Tutkimuksen perusteella aivovamman saaneen henkilön toimintakyvyssä on elämänlaadun kannalta tärkeitä osa-alueita, joita ei järjestelmällisesti kirjata. Näitä on erityisesti vuorovaikutuksen ja ihmissuhteiden, yhteisöllisen ja sosiaalisen elämän sekä minään ja ympäristöön liittyvillä alueilla. Kuntoutus tähtää toimintarajoitusten minimointiin ja mahdollisimman korkean toimintakyvyn saavuttamiseen. Kuntoutuksen perustaksi tarvitaan kokonaisvaltainen käsitys ihmisen toimintakyvystä. Tämän tutkimuksen perusteella ICF-luokitus voi toimia tällaisena viitekehyksenä

Suositus aivovammapotilaan elämänlaadun ja yleisen toimintakyvyn arvioimiseksi

TOIMIA-suositu

Yksissä tuumin paikallisesti soveltaen : Teollisuuden sosiaalitoiminnan määrittelyä sosiaalipäälliköiden neuvottelupäivillä 1940- ja 1950-lukujen Suomessa

Sota- ja säännöstelytalouden Suomessa teollisuustyönantajat joutuivat uudenlaisten taloudellisten, poliittisten ja sosiaalisten haasteiden eteen. Tuotanto oli pidettävä käynnissä samaan aikaan, kun puutetta oli kaikista tuotannontekijöistä. Tehostaminen nousi kaikki yhteiskunnan osa-alueet läpäiseväksi tavoitteeksi. Teollisuudessa oli puutetta niin ammattitaitoisista työntekijöistä, raaka-aineista kuin koneistakin. Nämä käytössä olevat resurssit oli saatava tuottamaan mahdollisimman tehokkaasti. Kun sota loppui, haluttiin kaikkiin teollisuuslaitoksiin saada mahdollisimman ammattitaitoista ja luotettavaa työntekijäkuntaa. Sota oli kuitenkin aiheuttanut myös uusia sosiaalisia kysymyksiä, eikä edelleen jatkunut säännöstely juurikaan helpottunut. Työnantajat pyrkivät erilaisia sosiaalisia etuuksia tarjoamalla houkuttelemaan uusia työntekijöitä ja helpottamaan jo palkkalistoilla olevien työntekijöiden olosuhteita niin työpaikoilla kuin varsinaisen työajan ulkopuolella. Sotien jälkeisessä Suomessa myös yhteiskunnan poliittinen liikehdintä aiheutti työnantajille haasteita. Sodan päätyttyä työntekijäjärjestöt kasvattivat vaikutusvaltaansa ja myös puoluepolitiikan ristiriidat heijastuivat suoraan levottomuutena työpaikoilla. Työnantajat kokivat työnjohtovaltansa ja jopa yksityisen omistusoikeuden olevan uhattuina. Näitä työnantajille tärkeitä arvoja lähdettiin puolustamaan tiivistämällä työnantajien yhteistoimintaa. Teollisuuden sosiaalitoiminta laajeni sotien jälkeisissä olosuhteissa ja sitä alettiin tietoisesti systematisoimaan ja yhdenmukaistamaan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton esimerkistä. Tarkastelen tässä tutkielmassa yhtä teollisuuden sosiaalitoimintaa institutionalisoivaa elintä – teollisuuden sosiaalipäälliköiden neuvottelupäiviä. Näitä neuvottelupäiviä järjestettiin 1940- ja 50-luvuilla lähes vuosittain ja niille kokoontui järjestävien keskusliittojen jäsenyhtiöiden edustajia, lähinnä yritysten sosiaalipäälliköitä, keskustelemaan ja jakamaan kokemuksiaan sosiaalitoiminnasta. Tutkielmani tärkeimpänä lähdeaineistona käytän näillä neuvottelupäivillä tuotettua arkistomateriaalia, joka sijaitsee Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkistossa (ELKA) säilytettävässä Suomen Työnantajain Keskusliiton (STK) arkistossa. Neuvottelupäiviä koskevat asiakirjat koostuvat pöytäkirjamaisesti kootuista niteistä, joissa on neuvottelupäivillä esitetyt alustukset ja niiden pohjalta käytyä keskustelua. Tutkielmassani olen kiinnostunut aineistossa esiintyvistä diskursseista ja niiden kautta sosiaalitoiminnan määrittelystä. Kysyn, millaisia diskursseja sosiaalitoiminnasta neuvottelupäivillä esiintyy ja millaisena sosiaalitoiminta ja sille annetut merkitykset niiden kautta näyttäytyvät? Tarkastelen näiden diskurssien kautta rakennettua teollisuuden sosiaalitoiminnan instituutiota. Teollisuuden sosiaalitoiminta oli tärkeä osa työnantajapolitiikan käytännön toteuttamista. Sen avulla koettiin edistettävän tehokkaasti työnantajille tärkeiden arvojen ja tavoitteiden toteutumista. Tutkimastani aineistosta nousi kolme vahvaa diskurssia, joiden kautta tarkastelen sosiaalitoiminnalle annettuja merkityksiä teollisuuden yhteiskunnallisen vastuun osoituksena, luottamuksellisten suhteiden rakentajana ja tehokkuuden edistäjänä

Mainiemen päihdekuntoutumiskeskuksen palveluiden laadun arviointi : Tutkimus terapeuttisten yhteisöjen palvelustandardien ja Maxwell Jonesin periaatteiden toteutumisesta yhteisöllisessä päihdekuntoutuksessa

Tämän opinnäytetyön tilasi Mainiemen päihdekuntoutumiskeskuksessa toimiva päihdetyön kehittämisyksikkö. Opinnäytetyön tarkoituksena oli lomaketutkimuksen avulla kartoittaa Mainiemen päihdekuntoutumiskeskuksen palveluiden laatua. Laadunmittareina käytettiin terapeuttisten yhteisöjen palvelustandardeja sekä Maxwell Jonesin keskeisiä periaatteita. Laatua ja sen merkitystä sosiaalialalla käsitellään teoriaosuudessa. Lisäksi teoria koostuu yhteisökuntoutuksesta sekä Jonesin terapeuttisesta demokraattisesta yhteisöstä. Tärkeä osa työtä on myös terapeuttisten yhteisöjen palvelustandardit. Tutkimus on kvantitatiivinen. Tutkimusaineisto on kerätty strukturoidun kyselylomakkeen avulla. Lomakekysely toteutettiin maaliskuussa 2009 kaikille Mainiemen päihdekuntoutumiskeskuksen asiakkaille ja työntekijöille. Aineiston analysointiin on käytetty SPSS-ohjelmaa. Analyysissa vertaillaan henkilökunnan ja asiakkaiden vastauksia. Saamiemme tulosten mukaan Mainiemen päihdekuntoutumiskeskus tarjoaa laadukkaita päihdepalveluita terapeuttisten yhteisöjen palvelustandardeilla mitattuna. Myös Mainiemen päihdekuntoutumiskeskuksessa käytössä oleva Maxwell Jonesin kuntoutusideologia toteutuu saamiemme tulosten mukaan hyvin. Erityisen hyvin toteutuu toiminnallisen rakenteen osalta säännölliset yhteisökokoukset ja ilmapiirin osalta turvallinen ympäristö kuntoutua. Sen sijaan asiakkaiden osallisuuden lisääminen päätöksentekoprosesseissa voisi olla joiltain osin kehitettävä osa-alue.This thesis was commissioned by the development unit for substance misuse care at Mainiemi rehabilitation centre. The aim of the thesis was to examine the quality of services provided by Mainiemi Rehabilitation Centre. The assessment was implemented according to the community ideology of Maxwell Jones, and using the Service Standards for Therapeutic Communities. The thesis discusses quality and its significance in the social field. In addition, the theoretical background deals with community rehabilitation, Jones’s democratic therapeutic communities, as well as service standards for therapeutic communities. The research was quantitative. The data were collected in March 2009 by using a structured questionnaire. The target group in this survey consisted of clients and personnel of Mainiemi Rehabilitation Centre. The data were analyzed by using the SPSS-computer programme. The results proved that Mainiemi Rehabilitation Centre provides high quality services measured by the Service Standards for Therapeutic Communities. The rehabilitation centre has also succeeded in applying the community ideology of Maxwell Jones. Especially questions dealing with a safe atmosphere for rehabilitation and regular community meetings gave positive results. The area that needs most improvement is democracy and participation in decision-making, although the results even in this area were mainly positive

Individualized goal directed dance rehabilitation in chronic state of severe traumatic brain injury : A case study

Few long-term studies report late outcomes after severe traumatic brain injury. New rehabilitation techniques are needed for this heterogenous patient group. We present a dance intervention six and half years after an extreme severe TBI including excessive diffuse axonal injury, which disconnects the brain networks. Given the fact, that efficient brain function depends on the integrated operation of large-scale brain networks like default mode network (DMN), we created an intervention with multisensory and multimodal approach and goal-directed behavior. The intervention lasted four months including weekly one-hour dance lessons with the help of a physiotherapist and dance teacher. The measures included functional independence measure (FIM), repeated electroencephalogram (EEG) analysis of three subnets of DMN and clinical evaluations and observations. The results showed clear improvement after the intervention, and FIM stayed in elevated level during several years after the intervention. We present suggestion for further studies using larger patient groups.Peer reviewe

Huumeiden käyttötavat ja hankintakeinot Suomessa : Eurooppalainen nettikysely huumeista 2021

Työpaperi tarjoaa uutta tietoa huumeiden käyttötavoista. Lisäksi tulokset vahvistavat monia aikaisempia tuloksia esimerkiksi Suomessa käytetyistä huumeista ja niiden yleisyydestä sekä huumeiden hinnoista laittomilla markkinoilla. Tulokset vahvistavat myös aikaisempien tutkimuksien tuloksia huumemarkkinoiden digitalisoitumisesta ja salatun verkon suuresta roolista Suomessa. Työpaperissa esitellään Eurooppalainen nettikysely huumeista -hankkeen Suomen tulokset vuoden 2021 aineistonkeruusta, jolla tavoitettiin 4 501 huumeita käyttävää ihmistä

Post-Concussion Acute Signs and Reliable Cognitive Decline in a Finnish Youth Ice Hockey Sample

M1 - acaa108In sports concussion research, the importance of an individualized approach incorporating neuropsychological assessment data has been emphasized. This study examined the impact of acute signs of concussion on post-injury cognitive functioning using reliable change methodology in a sample of Finnish, elite-level, youth ice hockey players.From a sample of 1,823 players (all male, 14–20 years old) who completed preseason baseline testing with the Immediate Post-Concussion Assessment and Cognitive Testing (ImPACT®) battery, two subgroups were identified. First, in total, 312 uninjured athletes, who completed baseline testing twice—1 year apart. The scores were contrasted to calculate reliable change indices (RCIs). Second, from a subsample of 570 athletes participating in an intensive follow-up arm of the project, the analysis included 32 concussed athletes. The RCIs were determined for the five ImPACT composite scores and used in identifying athletes with declined performance 3 days post-injury.Test-retest reliability ranged from .39 to .71. Athletes who had experienced an acute loss of consciousness, amnesia, or postural instability had increased odds for declines in two or more areas assessed by ImPACT (odds ratio = 7.67–8.00, p < .05). In contrast, acute disorientation or vacant look did not lead to cognitive change that met the reliable change threshold.The reliability coefficients and RCIs differed from those published earlier emphasizing the importance of national reference values. The presence of acute loss of consciousness, amnesia, or postural instability may indicate a more severe injury and predict the need for more intensive cognitive follow-up.Objective In sports concussion research, the importance of an individualized approach incorporating neuropsychological assessment data has been emphasized. This study examined the impact of acute signs of concussion on post-injury cognitive functioning using reliable change methodology in a sample of Finnish, elite-level, youth ice hockey players. Methods From a sample of 1,823 players (all male, 14-20 years old) who completed preseason baseline testing with the Immediate Post-Concussion Assessment and Cognitive Testing (ImPACT (R)) battery, two subgroups were identified. First, in total, 312 uninjured athletes, who completed baseline testing twice-1 year apart. The scores were contrasted to calculate reliable change indices (RCIs). Second, from a subsample of 570 athletes participating in an intensive follow-up arm of the project, the analysis included 32 concussed athletes. The RCIs were determined for the five ImPACT composite scores and used in identifying athletes with declined performance 3 days post-injury. Results Test-retest reliability ranged from .39 to .71. Athletes who had experienced an acute loss of consciousness, amnesia, or postural instability had increased odds for declines in two or more areas assessed by ImPACT (odds ratio = 7.67-8.00, p < .05). In contrast, acute disorientation or vacant look did not lead to cognitive change that met the reliable change threshold. Conclusions The reliability coefficients and RCIs differed from those published earlier emphasizing the importance of national reference values. The presence of acute loss of consciousness, amnesia, or postural instability may indicate a more severe injury and predict the need for more intensive cognitive follow-up.Peer reviewe

Miten toiminnanohjausta tulisi arvioida aivovamman jälkeen? Katsaus keskeisiin psykologisiin kyselymittareihin

Traumaattinen aivovamma on aivovaurio, joka syntyy tapaturmaisesti päähän kohdistuvan ulkoisen voiman vaikutuksesta. Yleisenä aivovammoihin liittyvänä tiedonkäsittelyn oireena ovat toiminnanohjauksen vaikeudet, kuten aloitekyvyn ja suunnittelu- ja organisointikyvyn heikentyminen, toiminnan juuttuvuus ja vaikeudet arvioida omaa toimintaa. Nämä vaikeudet hankaloittavat usein huomattavasti esimerkiksi vammautuneen työhön paluuta ja arjessa osallistumista. Aivovammojen tuottamien toiminnanohjauksen vaikeuksien tunnistaminen ja kuntouttaminen onkin sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta tärkeää. Toiminnanohjauksen arviointiin sekä kuntoutuksen kohdentamiseen ja vaikuttavuuden arviointiin liittyy kuitenkin haasteita, johtuen toiminnanohjauksen fysiologisen paikantamisen sekä neuropsykologisen mittaamisen rajoitteista. Näiden rajoitteiden kompensoimiseksi on kehitetty toiminnanohjauksen kyselymittareita, joiden avulla voidaan ajatella saatavan validia tietoa yksilön toiminnanohjauksen vaikeuksista arjen tilanteissa. Tässä katsauksessa tarkastellaan kahta keskeistä mittaria: Dysexecutive Questionnaire (DEX) ja Behavior Rating Inventory of Executive Function-Adult Version (BRIEF-A). Katsauksen tarkoituksena on koota ja arvioida olemassa olevaa tutkimustietoa kyseisistä mittareista ja pohtia tulosten valossa mittareiden käytettävyyttä neuropsykologin työssä Suomessa. Kirjallisuusanalyysin perusteella molemmat mittarit näyttäytyvät lupaavina työkaluina toiminnanohjauksen arvioinnissa aivovamman jälkeen. Lisää tutkimustietoa tarvittaisiin kuitenkin muun muassa niiden kyvystä erotella erilaisia vamman sijainteja ja erityisesti mittareiden käytettävyydestä toiminnanohjauksen muutosten arvioinnissa kuntoutuksen edetessä. AbstractTraumatic brain injury (TBI) is an alteration in brain function caused by an external force. A common cognitive deficit following TBI is executive dysfunction such as problems in initiating, planning, organizing and monitoring actions. Problems in executive function often set a significant barrier in returning to work and participating in daily life. Identifying and rehabilitating the executive dysfunction is thus an important issue from the individual’s as well as from the society’s point of view. There are however challenges in assessing executive dysfunction and in directing and evaluating the rehabilitation interventions due to the difficulties in physiologically locating and neuropsychologically measuring the executive function. Questionnaires of executivefunction have been developed in order to compensate these difficulties and to quantify the impact of executive dysfunctionin everyday life. This review focuses on two common questionnaires: the Dysexecutive Questionnaire (DEX) and the Behavior Rating Inventory of Executive Function -Adult Version (BRIEF-A). The aim of the review is to collect and evaluate the existing research and to consider the application of these questionnaires in Finland. Both questionnaires appear to be promising tools in measuring the executive dysfunction after traumatic brain injury. More research is needed especially in evaluating whether these questionnaires can be used in assessing the outcome of rehabilitation. Keywords: traumatic brain injury (TBI), executive dysfunction, rehabilitation, Dysexecutive Questionnaire, Behavior Rating Inventory of Executive Function &nbsp

Preliminary Normative Study of ImPACT® in Finnish Professional Male Ice Hockey Players

Assessment of cognition is an important part of concussion management. The common paradigm of baseline and postinjury evaluations is recommended but due to the often lacking baseline data, reliable normative values are needed. The Immediate Post-Concussion Assessment and Cognitive Testing (ImPACT®) battery is a widely used method of cognitive assessment offering several language options. There are few comparative studies between language groups on this test battery. ImPACT was administered at baseline to 184 Finnish male Professional Ice Hockey league players. The performance of the Finnish sample differed from previously published English and Czech language samples on the Visual Motor Speed and Reaction Time composites with medium effect-sizes (d = 0.38–0.52). Age, but not education or prior concussions, was associated with ImPACT performance. ImPACT performance is not uniform across language and culture groups and the findings highlight the need for language-specific norms. Finnish reference values for ImPACT for ages 26 are presented. A similar approach is encouraged for other languages.Peer reviewe