Regulation Awareness and Experience of Additional Monitoring Among Healthcare Professionals in Finland

Background: Challenges in post-marketing adverse event reporting are generally recognized. To enhance reporting, the concept of additional monitoring was introduced in 2012. Additional monitoring aims to enhance reporting of adverse events (AE) for medicines for which the clinical evidence base is less well developed. Purpose: The purpose was to get a deeper understanding of the underlying reasons why additional monitoring has not increased AE reporting as much as initially hoped. We examined how healthcare professionals (HCPs) in Finland perceive additional monitoring, why they do or do not report AEs more readily for these medicines and how they interact with patients treated with additionally monitored medicines. Methods: An anonymous, open questionnaire was developed and made available online at the e-form portal of University of Helsinki. Physicians, nurses, and pharmacists were invited to complete the questionnaire via their respective trade or area unions. Content analysis of answers to open-ended questions was performed by two independent coders. Results: Pharmacists have the best understanding about additional monitoring but at the same time do not recognize their role in enhancing monitoring. Only 40% of HCPs working with patients knows always or often if a specific medicine is additionally monitored. Half (53%) of HCPs do not tell or tell only rarely patients about additional monitoring. 18% of HCPs reported having received additional monitoring training whereas 29% had received general AE reporting training. AE reporting was more common among HCPs who had received training. Conclusions: Additional monitoring awareness among HCPs and patients should be increased by organizing regular educational events and making additional monitoring more visible. Educational events should emphasize the significance additional monitoring has on patient safety and promote a reporting culture among HCPs.Peer reviewe

Toimintakyvyn arviointi 16–29-vuotiailla NEET-nuorilla : Suositus avuksi Kelan ammatilliseen kuntoutukseen ohjattaessa

NEET-nuorten (Not in Employment, Education or Training) ryhmään voidaan lukea kuuluviksi hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia 16–29-vuotiaita nuoria. Osalla nuorista on useita toimintakykyyn, elämänhallintaan, terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä ongelmia. Toiset taas ovat vapaaehtoisesti valinneet esimerkiksi välivuoden pitämisen. Tämän suosituksen kohderyhmänä ovat erityisesti koulutuksen, asepalveluksen, työelämän ja niihin valmentavien palveluiden ulkopuolella olevat nuoret, joilla ei ole lääketieteellistä diagnoosia. Kohderyhmään voivat kuulua myös nuoret, joilla on sairaus tai vamma, mutta siitä ei aiheudu nuorelle tällä hetkellä merkittävää haittaa eikä nuorella ole jatkuvaa hoitosuhdetta. Suosituksen tarkoituksena on auttaa NEET-nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia tunnistamaan NEET-nuoren heikentynyt toimintakyky, jotta nuoren voi ohjata Kelan tarjoamaan ammatilliseen kuntoutukseen. Kentällä työskentelevän ammattilaisen tulee arviointia tehdessään pyrkiä etsimään vastauksia kysymyksiin ”onko nuoren toimintakyky olennaisesti heikentynyt” ja ”onko ammatillinen kuntoutus nuorelle juuri nyt oikea-aikaista”. Suosituksen toivotaan antavan tukea näille pohdinnoille. Suositusta valmistellut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima monialainen työryhmä ei ehdota yhtä ratkaisua NEET-nuorten toimintakyvyn arviointiin, sillä sellaista ei todennäköisesti ole olemassa. Työryhmä ei myöskään kehittänyt uutta arviointivälinettä, vaan arvioi viisi olemassa olevaa laaja-alaista toimintakyvyn (ja elämänhallinnan) arviointivälinettä. Tarkasteltujen arviointivälineiden sisältöalueet olivat erilaisia, mikään niistä ei kattanut NEET-nuorten vaikeuksien koko kirjoa ja niitä oli tutkittu erittäin vähän tai ei lainkaan NEET-nuorilla. Ne olivat kaikki varsin yleisluontoisia, mutta niissä oli mainittu keskeisimpiä NEET-nuorilla ilmeneviä haasteellisia elämän osa-alueita. Näiden arviointivälineiden avulla voi olla mahdollista tunnistaa yleisellä tasolla, millä osa-alueella nuorella on vaikeuksia, mutta ongelman tarkempi kuvaaminen vaatii keskustelua nuoren kanssa. Vaikka tarkastelluista arviointivälineistä ei tuntuisi löytyvän omaan työhön täydellisesti sopivaa välinettä, työryhmä ei suosittele omien arviointivälineiden kehittämistä. Organisaatiossa arviointivälineen käytön on oltava harkittu osa asiakasprosessia ja sillä on pyrittävä vahvistamaan asiakkaan omia vahvuuksia ja osallisuutta. NEET-nuori on aina enemmän kuin ongelmiensa summa. Hänellä on aina voimavaroja ja mahdollisuuksia, joten suosittelemme myönteistä asennetta ja varhaista tukea kaikille nuorille. Työryhmä esittää 13 suositusta huomioitavaksi NEET-nuorten toimintakyvyn arviointiprosessissa. Lisäksi suosituksen lopussa on tarkistuslista osaksi ammattilaisen työtä

Postoperative pain assessment of an adult surgical patient - Guide to nurses

Opinnäytetyömme on kirjallisuuskatsaus ja sen pohjalta koottu opas sairaanhoitajille kivunarvioinnin tueksi. Käsittelimme kirjallisuuskatsauksessa lähinnä vuodesta 2000 eteenpäin kivun arvioinnista ja mittausmenetelmistä tehtyjä tutkimuksia. Referoimme myös tutkimuksia potilaiden ja hoitajien suhtautumisesta kipuun ja sekä hoitajan että potilaan kokemuksia kivun arvioinnista Työmme sisältää tietoa kivun mittaamisesta ja yleisimmistä akuutin kivun arviointiin kehitetyistä mittareista. Opas sairaanhoitajille sisältää akuutin kivun arviointimenetelmiä aikuisilla leikkauspotilailla auttaakseen Länsi-Tallinnan keskussairaalaan sairaanhoitajia kivun arvioinnissa. Saadaksemme hyvän oppaan hyödynsimme ohjeita myös oppaan tekemisestä sisältävistä oppikirjoista. Näiden tietojen pohjalta oppaasta tehtiin lyhyt, selkeälukuinen ja ulkoasultaan kiinnostusta herättävä. Opas on taskuun sopiva ja oppaan voi antaa myös potilaalle luettavaksi. Tavoitteena on, että opas auttaa sairaanhoitajia laadukkaan kivunhoidon toteuttamisessa. Työ kuuluu Stadian ja Länsi-Tallinnan keskussairaalan yhteiseen StaLT-hankkeeseen, jonka tavoitteena on kehitettää Länsi-Tallinnan keskussairaalan hoitotyötä EU-maiden vaatimustason mukaiseksi. Tutustumiskäynnillä yhdessä Länsi-Tallinnan keskussairaalan sairaaloista meille kerrottiin, että hoitajilta puuttuu tietoa siitä miten arvioida kipua ja ohjata potilaita kivun arvioinnissa. Kipua on kroonista ja akuuttia. Keskityimme omassa opinnäytetyssämme leikkauksen jälkeiseen kipuun, joka on luonteeltaan akuuttia. Kivun arviointia osana potilaan laadukasta hoitoa on aiemmin tutkittu potilaiden ja hoitajien näkökulmasta. Kävi ilmi, että hoitajat uskoivat osaavansa arvioida potilaiden kipua, mutta tulosten mukaan kivun arviointi on usein riittämätöntä. Virossa on hyväksytty vuonna 1996 Sairaanhoitajan eettiset ohjeet, joiden mukaan sairaanhoitajien tehtävänä on potilaslähtöinen hyvä hoito ja hoitotyön kehittäminen. Näyttöön perustuvan hoitotyön tavoitteena on potilaslähtöisyyden lisäksi asioiden tekeminen tutkitusti oikealla tavalla. Olemme omalta osaltamme auttaneet Länsi-Tallinnan keskussairaalan hoitohenkilökuntaa hyvän hoidon tavoittelussa ja hoitotyön kehittämisessä

Hoitajien haavanhoidon osaaminen terveyskeskuksen vastaanotolla ja päivystyksessä

Haavat aiheuttavat merkittäviä kustannuksia terveydenhuollolle. Väestön ikääntymisen ja diabeteksen lisääntymisen vuoksi haavapotilaiden määrä lisääntyy tulevaisuudessa entisestään. Kustannusten pienentämiseksi ja haavapotilaiden elämänlaadun parantamiseksi hoitajien haavanhoidon osaamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Opinnäytetyön aihe valikoitui erään terveyskeskuksen esittämän tarpeen pohjalta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata terveyskeskuksen vastaanotolla ja päivystyksessä haavanhoitoon osallistuvien hoitajien haavanhoidon osaamista. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää hoitajien haavanhoidon osaamisen kehittämisessä. Opinnäytetyö tehtiin laadullisena kyselytutkimuksena. Aineisto koottiin kyselylomakkeiden avulla yhden terveyskeskuksen vastaanoton ja päivystyksen hoitajilta. Analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällönanalyysia. Opinnäytetyön tulosten mukaan hoitajat arvioivat haavanhoidon osaamisensa yleensä huonoksi. Tulosten mukaan hoitajilla on kuitenkin paljon tietoa haavanhoidon eri osaalueilta. Koulutuksen lisäksi käytännön harjoittelulla ja säännöllisellä tekemisellä halutaan ylläpitää ja parantaa haavanhoidon osaamista. Tulosten perusteella voidaan ehdottaa, että tulevissa haavanhoidon koulutuksissa painotettaisiin hoitajien näyttöön perustuvan tiedon käyttöä ja itsenäisen päätöksenteon osaamista. Myöhemmin voitaisiin tutkia miksi hoitajat kokevat haavanhoidon osaamisensa huonoksi, vaikka tietoa haavanhoidosta on paljon.Wounds are a cause of a significant expense in health care. The aging of the population and the growing number of cases of diabetes will increase the number of patients with wounds in the future. In order to reduce expenses and to improve the quality of life of patients with wounds, attention should be paid to the wound management skills of nurses. The topic of the thesis has been selected on the basis of a need presented by one Health Center. The purpose of the thesis was to describe the wound management skills of nurses in the Admission of Health Center and Emergency department. The aim of this thesis was to provide information that can be used to develop wound management skills of nurses. The thesis has been carried out with a qualitative method. The data has been collected with a questionnaire from the nurses of one Health Center. An inductive content analysis has been used as the method of analysis. The results showed that the nurses mainly assess their wound care skills as being inadequate. However, the nurses possess a lot of information on different areas of wound care. In addition to training, practical training and working regularly with wound care are means that nurses want to use in order to maintain and to improve their wound management skills. Based on results it can be suggested that, in the future, training in wound care should concentrate on the use of evidence-based information and independent decision-making skills. Further research could examine why the nurses find their wound management skills as being inadequate although they have a lot of knowledge on the subject

Tutkimusraadit parantavat tutkimuksen laatua - kokemuksia HUSista

Puheenvuoro.Peer reviewe

A genomic map of a 6-Mb region at 13q21-q22 implicated in cancer development: identification and characterization of candidate genes

To access publisher full text version of this article. Please click on the hyperlink in Additional Links fieldChromosomal region 13q21-q22 harbors a putative breast cancer susceptibility gene and has been implicated as a common site for somatic deletions in a variety of malignant tumors. We have built a complete physical clone contig for a region between D13S1308 and AFM220YE9 based on 18 yeast artificial chromosome and 81 bacterial artificial chromosome (BAC) clones linked together by 22 genetic markers and 61 other sequence tagged sites. Combining data from 47 sequenced BACs (as of June 2001), we have assembled in silico an integrated 5.7-Mb genomic map with 90% sequence coverage. This area contains eight known genes, two hypothetical proteins, 24 additional Unigene clusters, and approximately 100 predicted genes and exons. We have determined the cDNA and genomic sequence, and tissue expression profiles for the KIAA1008 protein (homologous to the yeast mitotic control protein dis3+), KLF12 (AP-2 repressor), progesterone induced blocking factor 1, zinc finger transcription factor KLF5, and LIM domain only-7, and for the hypothetical proteins FLJ22624 and FLJ21869. Mutation screening of the five known genes in 19 breast cancer families has revealed numerous polymorphisms, but no deleterious mutations. These data provide a basis and resources for further analyses of this chromosomal region in the development of cancer

Somatic deletions in hereditary breast cancers implicate 13q21 as a putative novel breast cancer susceptibility locus

A significant proportion of familial breast cancers cannot be explained by mutations in the BRCA1 or BRCA2 genes. We applied a strategy to identify predisposition loci for breast cancer by using mathematical models to identify early somatic genetic deletions in tumor tissues followed by targeted linkage analysis. Comparative genomic hybridization was used to study 61 breast tumors from 37 breast cancer families with no identified BRCA1 or BRCA2 mutations. Branching and phylogenetic tree models predicted that loss of 13q was one of the earliest genetic events in hereditary cancers. In a Swedish family with five breast cancer cases, all analyzed tumors showed distinct 13q deletions, with the minimal region of loss at 13q21-q22. Genotyping revealed segregation of a shared 13q21 germ-line haplotype in the family. Targeted linkage analysis was carried out in a set of 77 Finnish, Icelandic, and Swedish breast cancer families with no detected BRCA1 and BRCA2 mutations. A maximum parametric two-point logarithm of odds score of 2.76 was obtained for a marker at 13q21 (D13S1308, θ = 0.10). The multipoint logarithm of odds score under heterogeneity was 3.46. The results were further evaluated by simulation to assess the probability of obtaining significant evidence in favor of linkage by chance as well as to take into account the possible influence of the BRCA2 locus, located at a recombination fraction of 0.25 from the new locus. The simulation substantiated the evidence of linkage at D13S1308 (P < 0.0017). The results warrant studies of this putative breast cancer predisposition locus in other populations