International knowledge transfers from Finland to Estonia

Knowledge transfer is one crucial element in the process of knowledge management. The competitiveness of multinational companies is based on how efficiently and effectively they are able to transfer knowledge to their foreign units. Choosing the right mechanism for the knowledge transfer is essential in order to successfully complete the transfer process. This research is aimed at exploring the mechanisms multinational companies use in transferring knowledge to their foreign affiliates, as well as the factors explaining their use, the types of knowledge transferred and the challenges encountered. The frame of reference of this research consists of literature in knowledge management: definitions of knowledge, how to create, manage and transfer it and with what kind of mechanisms, as well as the impediments in knowledge transfers. The chosen research method was qualitative. The data was collected by conducting 10 semi-structured telephone interviews with Finnish managers of a domestic parent company, who either were on an assignment in their Estonian subsidiary at the time of the interview or had been on one shortly before it. The main findings of the research indicate that people-based mechanisms were experienced to be the most effective methods in transferring knowledge from Finland to Estonia. Moreover, it was discovered that former socialism in Estonia still affects people’s behavior and attitudes and that was considered a challenge from a knowledge transfer perspective. The most challenges were experienced to reside in greater power distance and in people’s attitudes to change, as well as in their motivation to receive and absorb new knowledge. However, major differences were discovered between the old generation and the young generation of the Estonian employees – between those who have worked in the Soviet organizations and those who have not.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Carbon footprint of food - an approach from national level and from a food portion

The evaluation of food chain environmental impacts was conducted using an environmental accounting model developed for the Finnish food sector, and a model of a Finnish standard lunch plate, which followed nutritional recommendations and represented division of a plate into three parts; half of the plate comprising vegetables, one quarter protein and one quarter carbohydrate.The impacts on climate change were analysed over the whole food chain. Different methods of food processing were assessed: preparation of a standard lunch plate at home, public food service preparation of lunch portions and industrial processing of ready‐made food. The overall aim was to help consumers make environmentally responsible choices in consumption and identify the key areas requiring improvement in terms of climate change and the food supply chain.According to environmental accounting in the food sector, the food chain accounts for 7% of CO2 emissions, 43% of CH4 emissions, and 50% of N2O emissions produced across the entire economy. Impact contribution of the Finnish food chain in climate change was calculated to be 14%. Food represented 15‐20% of the climate change impact of daily consumption. The carbon footprint ranged from 570g to 3.5kg equivalent CO2 for a single food portion. Impact profiles of portions varied depending on raw material composition and production procedure. Producers of animal products, food consumers making their food choices, and particularly decision makers in public catering are the critical stakeholders for minimizing climate change impacts of the food chain

Opetussuunnitelman arvojen merkitys koulutyössä ja yhteiskunnassa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Perusopetuksen opetussuunnitelman arvoperustan merkitystä käytännön koulutyössä ja sen suhdetta yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin. Tavoitteena on konkretisoida opetussuunnitelman arvoperustaa ja tutkia, kohtaako se yhteiskunnan arvojen kanssa vai poikkeavatko ne toisistaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella käyttäen avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi kymmenen alakoulun opettajaa eri puolilta Suomea. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Teoreettisena viitekehyksenä yhteiskunnan arvoille käytettiin arvotutkimuksia, lakiin perustuvia säädöksiä ja dokumentteja poliittisiin päätöksiin perustuvista arvoista. POPS:n arvoperustasta yksilön ainutlaatuisuus, yhteisöllisyys, osallisuus ja kestävä kehitys korostuivat koulujen arvoissa. Arvokasvatus sisältyi monipuolisesti koulun toimintakulttuureihin ja erilaisiin tapahtumiin ja teemoihin. Merkittäväksi nousi luokkien toimintatavat ja opettajan antama ohjaus ja esimerkki. Opettajat eivät kokeneet suurta ristiriitaa omien arvojensa ja POPS:n arvojen välillä. Sen sijaan POPS:n ja yhteiskunnassa vallitsevien ilmiöiden kesken koettiin paljon vastakkaisuuksia. Yhteiskunnan arvomaailmaa murentaa talouskasvun tavoittelu, uusliberalistiset piirteet ja globalisaation mukanaan tuomat haasteet. Koulun arvokasvatuksen katsottiin antavan hyvän perustan lapsen kehitykselle

Tilintarkastajan rikosoikeudellinen vastuu Suomessa lakisääteisissä tehtävissä

Talousrikollisuus ja sen torjunta ovat 2000-luvulla nousseet yhdeksi talouden mielenkiintoisimmista keskustelunaiheista. Talousrikollisuudella on yhteiskunnallisesti ajateltuna merkittävä vaikutus, sillä sen on arvioitu aiheuttavan Suomelle yhdessä harmaan talouden kanssa 5–7 miljardin euron tappiot vuodessa. On mahdollista, että tilinpäätös saattaa laillisen tilintarkastuksen jälkeenkin olla olennaisesti harhaanjohtava tai sisältää oleellisia ja jopa tahallisia virheitä. Tällöin myös itse tilintarkastaja voi joutua vastuuseen tekojensa ja laiminlyöntiensä seurauksena. Tilintarkastajan lainvastainen toiminta saattaa osaltaan myös edistää taloudellista rikollisuutta ja aiheuttaa täten tilintarkastajan vastuukysymysten realisoinnin. Totuudenmukaisella tilintarkastuksella on keskeinen asema markkinoiden luottamuksen ylläpitämisessä. Tilintarkastajan vastuu jaetaan kolmeen osa-alueeseen, joista rikosoikeudellinen vastuu on voimakkain vastuumuoto. Rikosoikeudellinen vastuu syntyy, kun tilintarkastaja tekee laissa rangaistavaksi säädetyn teon, josta voidaan tuomita rangaistus. Rikosoikeudellista sanktiota pidetään yleensä perusteltuna tilanteessa, jossa yksityisoikeudellinen seuraamusuhka ei aiheuta riittävän tehokkaita seuraamuksia. Tutkielman tavoitteena oli tutkia, minkälaista on tilintarkastajan rikosoikeudellinen vastuu Suomessa lakisääteisiä tehtäviä suorittaessaan. Tavoitteeseen pyrittiin selvittämällä, mitkä syyt johtavat pääasiassa rikosoikeudellisen vastuun mahdolliseen toteutumiseen tai sen toteutumattomuuteen. Kokonaiskuvaa laajennettiin käytäntöön erilaisten oikeustapausanalyysien avulla. Tutkielmassa huomioitiin myös tilintarkastuslain kokonaisuudistuksen tuoma mahdollinen vaikutus tilintarkastajan rikosvastuumuotoihin. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Teoreettisen viitekehyksen perusteella voidaan todeta, että tilintarkastajan rikosoikeudellisia vastuuperusteita on olemassa useita. Käytännössä tilintarkastajien rikosvastuu ei ole kuitenkaan toteutunut kovinkaan usein: vuosien 1995–2014 välillä tilintarkastaja on ollut epäiltynä lainvastaisesta toiminnasta ainoastaan kolmessa eri oikeustapauksessa. Tätä tosiasiaa tukee myös tutkielmassa esitettävä tilastotieto. Tutkielmassa havaittiin, että syitä rikosvastuun realisoitumattomuudelle on olemassa useita, mutta näistä yleisimpinä voitaneen pitää talousrikollisuuden luonteelle tyypillistä piilorikollisuuta, maallikkotilintarkastusta sekä eri vastuumuotojen yhtäaikaista realisoitumista

Managing global virtual teams

Advances in technology-enabled communication and a constant search for economic advantage have led global organizations to rely on virtual collaboration. Together with rapid changes in working life, virtuality has also altered the context for leadership and has had a significant impact on the work of managers. This study addresses managerial work in global virtual teams. In my study, I give voice to the managers themselves with the aim of enhancing our understanding of what the work of virtual managers is all about. The current scholarly literature on global virtual teams has examined virtual work mainly from the perspective of global teams. My study complements the extant literature by explicitly and uniquely focusing on managers' own experiences and their talk about making sense of their work. On the basis of an analysis of how the managers of a Finland-based multinational corporation talk about their work, I argue that virtuality alters the nature of cross-cultural managerial work. Managers of global virtual teams cannot achieve the quality of managerial work they seek; the reality of a hectic pace, multiple stakeholder demands, and virtual communication with people from different nationalities, cultures, and languages hinder achievement of their personal leadership goals. Virtual contexts limit and narrow the latitude of managers to do their job. Consequently, conflicting expectations create pressure on them and lead to feelings of inadequacy. In addition to an introductory essay, this thesis contains a series of four essays that elucidate different aspects of the work of global virtual team managers. The first essay explores the attempts of managers to exert influence in a virtual context. The second essay aims to understand the dynamics of trust and commitment in virtual teams and shows that relationships of trust and commitment are challenged in a virtual context. The third essay explores cross-cultural encounters and suggests that the reality of virtual work limits the opportunities of managers to communicate and take close personal interest in their employees and that these challenges lead managers to engage in task-oriented managerial activities. The fourth essay examines the emotions of managers in attempting to meet all the expectations they face and to cope with the various demands of a global virtual environment. They felt that they could not do enough and described emotions of inadequacy and guilt in their work. This research brings new insight to the understanding of the managerial work, management practices, and emotions of global virtual team managers. My study shows that virtuality changes the nature of cross-cultural management, to which conflicting expectations pose constant challenges. My findings call for new leadership competences such as virtual communication and recruitment skills for the managers of global virtual teams.

Sialendoscopy under local anaesthesia

Conclusions: In most cases, both diagnostic and interventional sialendoscopy are well tolerated under local anaesthesia (LA) or under local anaesthesia with sedation (LAS), with reasonably low patient-reported discomfort. Sialendoscopy can be considered a patient-friendly and relatively painless, gland-preserving, minimally invasive procedure suitable for day surgery. Objective: To investigate patient experience and compliance in sialendoscopy under LA/LAS. Methods: This prospective study was conducted at an academic tertiary-care university hospital. During a period of 22 months, 89 patients between ages 16-81 years underwent diagnostic or interventional sialendoscopy under LA (20%) or LAS (80%). After the operation the patients filled in a questionnaire formulated by the authors concerning their procedure-related experiences. Patients' demographic data, ASA status score, pre- and intra-operative blood pressure and heart rate measurements, affected gland, operation time, intervention type, as well as pre-, peri-, and postoperative medication were gathered later from the medical records. Results: The level of discomfort and pain experienced during the operation was assessed as 'mild' or 'none' by 85% and 89% of the patients, respectively. The level of pain experienced after the operation was 'major' in 4% of patients and 'mild' or 'none' in the majority (87%) of patients. The patients' estimations showed no significant difference between the diagnostic and interventional procedures, although it seems that patients who underwent stone removal by transoral incision experienced the operation as a bit more uncomfortable and painful than other patients. Afterwards 97% of patients stated that they would agree to a new LA/LAS sialendoscopy in the future if needed.Peer reviewe

Sialendoscopy in treatment of adult chronic recurrent parotitis without sialolithiasis

The aim of this prospective study was to evaluate the efficacy of sialendoscopy in the management of adult chronic recurrent parotitis without sialolithiasis. In addition, preliminary results of an initial randomized placebo-controlled trial of single-dose intraductal steroid injection given concurrently with sialendoscopy, are presented. Forty-nine adult patients with chronic recurrent parotitis without sialoliths were included in this study. They underwent sialendoscopy and were randomized to receive either a concurrent intraductal injection of isotonic saline solution or 125 mg of hydrocortisone. Symptom severity was evaluated with visual analogue scale (VAS) and by recording symptom frequency and course with a multiple-choice questionnaire completed preoperatively and at 3, 6, and 12 months after the procedure. The mean VAS score was 5.6 preoperatively and dropped to 2.9 at 3 months, 3.0 at 6 months, and 2.7 at 12 months after the procedure. The VAS score and the frequency of symptoms were significantly lower at 3 (p <0.001), 6 (p <0.001) and 12 (p <0.001) months after the procedure when compared with the preoperative scores indicating that sialendoscopy reduces the symptoms of recurrent parotitis. However, complete permanent resolution of symptoms was rare. Single-dose steroid injection concomitant to sialendoscopy provided no additional benefit, but the current study is not sufficiently powered to determine a clinical difference between the steroid and non-steroid groups. Sialendoscopy appears to reduce the symptoms of chronic recurrent parotitis. While total permanent symptom remission is rare, sialendoscopy can be considered a safe and relatively efficacious treatment method for this patient group.Peer reviewe

Katutason byrokraattien käsitykset työttömistä ja työttömyysturvasta

Tutkimme artikkelissa, miten katutason byrokraatit asennoituvat työttömiin ja työttömyysturvaan Suomessa. Tutkimuskysymykset ovat: (1) Miten erilaisia organisaatioita ja auttamisen normeja edustavat katutason byrokraatit asennoituvat työttömiin ja työttömyysturvaan?, (2) onko heidän näkemyksissään eroja?, (3) miten ammatillisuuteen, taloudelliseen tilanteeseen ja ideologiaan liittyvät tekijät selittävät heidän käsityksiään? ja (4) kytkeytyvätkö normatiiviset näkemykset työttömistä työttömyysturvan kannatukseen? Tutkimuksen aineistona käytämme syksyllä 2011 hyvinvointiyhteiskunnan ammattilaisilta kerättyä kyselyä. Tulosten mukaan katutason byrokraatit suhtautuvat valtaosin myönteisesti työttömiin. Sosiaali- ja diakoniatyöntekijöiden näkemykset työttömistä ovat myönteisempiä kuin Kelan tai työttömyysvakuutuslaitosten käsittelijöiden. Samoin edelliset ovat valmiimpia nostamaan työttömyysturvan tasoa. Pidempään alalla työskennelleet, taloudellisia vaikeuksia kohdanneet sekä vasemmistopuolueita ja vihreitä äänestäneet suhtautuivat positiivisemmin työttömiin ja kannattavat useammin työttömyysturvan tason nostoa kuin muut. Myönteisesti työttömiin suhtautuvat kannattavat työttömyysturvan parantamista useammin kuin heitä kriittisesti arvioivat

Ihopistonäytteenotto-opas hoitajille

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa kuvallinen opas hoitajille aikuisen ihopistonäytteenotosta yhteistyössä Kanta-Hämeen keskussairaalan päivystyksen kanssa. Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, miten suoritetaan laadukas ihopistonäytteenotto sormenpäästä. Näytteenoton oikeanlainen suorittaminen on tärkeää virhelähteiden poissulkemiseksi, jotta tulokset vastaisivat potilaan senhetkisiä todellisia arvoja eikä potilaalle aiheutuisi toimenpiteestä vääränlaista diagnoosia tai pitkittynyttä hoitoa. Opinnäytetyön oppaan tavoitteena on toimia selkeänä kuvallisena ohjeena ihopistonäytettä ottaville hoitajille, koska näytteenotto on erittäin altis virhelähteille ja vaatii näytteenottajalta ammattitaitoa. Opinnäytetyö oli toiminnallinen ja sisälsi teoriaosuuden, kuvallisen ohjeen sekä loppuseminaarin Kanta-Hämeen keskussairaalan päivystysklinikan hoitajille. Opinnäytetyön teoriaosa käsitteli vieritutkimuksia, aikuisen ihopistonäytteen ottamista, suositeltuja näytteenottoalueita sormenpäästä, näytteenoton eri vaiheita ja virhelähteitä. Luotettavuutta lisäsi se, että työtä oli kommentoinut Fimlabin vierianalytiikkakoordinaattori. Opinnäytetyössä ja oppaassa käytettiin tekijöiden ottamia kuvia. Oppaassa tuli olla selkeästi, lyhyesti ja ytimekkäästi tietoa aiheesta hoitohenkilökunnalle, jotka suorittavat ihopistonäytteenottoa. Opas luovutettiin paperiversiona sekä sähköisessä muodossa Kanta-Hämeen Keskussairaalan päivystyksen hoitajille. Kehitysehdotuksena esitetään, että jatkossa valmistetaan kuvalliset oppaat tämän opinnäytetyön ulkopuolelle rajatuista tekniikoista, kuten ihopistonäytteenotto lapsilta.The purpose of the Bachelor’s thesis was to make a visual guide for health care professionals at the Kanta-Häme Central Hospital emergency department. The thesis includes a theoretical basis, visual guide and training to the Kanta-Häme Central Hospital emergency department nurses. The aim of the thesis was to make a solid instruction how to take phlebotomy and especially capillary sampling because it is very vulnerable to sources of error. There is only World Health Organization’s guide to capillary sampling but there is not any in Finland so this thesis is very justified. The theoretical basis of the thesis includes point-of-care-tests, capillary sampling, where and how you can inject and sources of error. The theoretical basis shows that sources of error can happen anytime and to anyone. That is why it is so important to make a consistent guide and that nurses follow it. The output was handed to Kanta-Häme Central Hospital both on paper and in electronic versions. Development suggestion was to make a visual guide of capillary sampling for children which was left out in this thesis

Kivi sylkirauhasessa - mikä neuvoksi?

Vertaisarvioitu. Näin hoidan.Ahtauttava sylkirauhastulehdus on suurten sylkirauhasten yleisin hyvänlaatuinen sairaus. Tukos estää syljen virtausta aiheuttaen kipua ja turvotusta. Ylivoimaisesti tavallisin tiehyttukoksen syy on sylkikivi. Noin 80 % sylkikivistä sijaitsee leuanalussylkirauhasessa ja loput korvasylkirauhasessa. Kielenalussylkirauhasen kivitauti on erittäin harvinainen. Sylkirauhastulehdusten diagnostiikka perustuu pitkälti anamneesiin, kliiniseen tutkimukseen sekä kaikukuvaukseen, joka on ensisijainen kuvantamistutkimus. Kivitaudin oireita voidaan helpottaa tulehduskipulääkkeellä ja rauhasta lypsämällä. Palpoituvat distaaliset leuanalussylkirauhastiehyen kivet sekä korvasylkirauhastiehyen papillassa näkyvät kivet voidaan poistaa polikliinisesti avaamalla papilla tai tiehyt. Sylkirauhasen tähystyksen eli sialendoskopian yleistyminen on parantanut sylkikivitaudin hoitoa, ja suurin osa tiehyen liikkuvista kivistä voidaan poistaa tähystyksen yhteydessä. Myös kiinnittyneitä ja suuria kiviä voidaan poistaa tähystintä apuna käyttäen avoimesti limakalvon tai ihon kautta