Valmistavatko Suomen UNESCO-koulut oppilaitaan tulevaisuuteen? : tutkimus niiden koulukohtaisista opetussuunnitelmista

The purpose of the research was to study how Finnish lower-stage schools participating in the international network of UNESCO schools, also called the Associated Schools Project (ASP), prepare their students for the future at the level of their school-based curriculums. In the research, the future trends were discussed, and the importance of their consideration in educational practice was explained from a global viewpoint: Based on the examination of today's problematic world state, and development trends characterized by globalization, the challenges and demands set for schooling and education in the future were discussed. Understanding the significance of an individual's action and responsibility was considered to be the central resource for building a more just and sustainable future. The study was grounded on a theoretical model developed by the researcher, which combined the models of Dalin & Rust (1996) and UNESCO (Delors et al. 1996) about future-oriented learning. The model consists of four basic elements of curriculum; "Nature", "Culture", "Myself", and "Others", and four dimension of learning; "Learning to know", "Learning to do", "Learning to live together" and "Learning to be". The model represents the holistic aspect of educational theory, and its aim is to maintain a balance between its different components. The research material composed of ten lower-stage UNESCO schools' school-based curriculums. They were analyzed using the theoretical model by the methology of content analysis. The research results were notably consistent between the different schools. They showed cultural learning and learning concerned with "myself" to be clearly more emphasized than learning referring to nature and other people. In addition, they reflected the central position of subjects, knowledge and skills, thus leaving the development of the pupils' personalities, and particularly learning concerned with living with other people, in a marginal role. The question about whether the schools prepare for the future interms of their curriculums, was discussed in the light of the results. The research offered a way and a model to approach the relationship between education and the future, and to evaluate schools' future-orientation. Based on the results, the schools are suggested to lay more stress on learning concerned with nature and other people, and focus more on developing the mental capasities of their pupils and competencies they need for living with other people. Above all, what the present societies require of schools is education which produces balanced and broadly aware human beings who have the mental strength to face the challenges of the future and abilities to direct it along the lines they desire.Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka Suomessa sijaitsevat kansainväliseen UNESCO-, toiselta nimeltään Associated Schools Project- (ASP), kouluverkkoon kuuluvat ala-asteen koulut kasvattavat oppilaitaan tulevaisuuteen opetussuunnitelmiensa tasolla. Tutkimuksessa tarkasteltiin tulevaisuutta ja perusteltiin sen huomioimisen tärkeyttä kasvatuksellisessa toiminnassa globaalista näkökulmasta käsin: Tämänpäivän problemaattisen maailmantilan ja globalisaation siivittämän kehityskulun pohjalta keskusteltiin tulevaisuuden kasvatukselle ja koulutukselle asetetuista haasteista ja vaatimuksista. Keskeisenä voimavarana oikeudenmukaisemman ja kestävämmän tulevaisuuden rakentamiselle pidettiin yksilön toiminnan merkityksen ja vastuun ymmärtämistä. Tutkimus nojautui tutkijan laatimaan teoriamalliin, joka yhdisti Dalin & Rust:n (1996) ja UNESCO:n (Delors et al. 1996) mallit tulevaisuuteen suuntautuvasta oppimisesta. Malli koostuu neljästä opetussuunnitelman peruselementistä; luonnosta, kulttuurista, "minästä" ja muista ihmisistä, ja neljästä oppimisen ulottuvuudesta; tietämään, tekemään, "olemaan" ja toisten kanssa elämään oppimisesta. Malli edustaa kasvatusteorian holistista näkökulmaa, ja sen pyrkimyksenä on säilyttää tasapaino sen eri komponenttien välillä. Tutkimusaineistona oli kymmenen UNESCO-ala-asteen koulun koulukohtaista opetussuunnitelmaa, jotka analysoitiin hahmotellun teoriamallin pohjalta sisällönanalyysin metologiaa käyttäen. Tutkimustulokset olivat huomattavan yhdenmukaiset eri koulujen välillä. Ne osoittivat, että kulttuurista ja "minään" kohdistuvaa oppimista korostettiin selvästi enemmän kuin luontoon ja toisiin ihmisiin kohdistuvaa oppimista. Opetussunnitelmat heijastivat myös vahvaa oppiaine-, tieto- ja toimintakeskeisyyttä, jolloin oppilaan persoonallisuuden kehittyminen, ja erityisesti toisten ihmisten kanssa elämään oppiminen jäivät marginaaliseen osaan. Kysymystä siitä, kasvattavatko koulut opetussuunnitelmiensa perusteella tulevaisuuteen, tarkasteltiin saatujen tulosten valossa. Tutkimus tarjosi yhden tavan ja mallin lähestyä kasvatuksen ja tulevaisuuden välistä problematiikkaa, ja tutkia koulujen tulevaisuuteen suuntautuneisuutta. Saatujen tulosten pohjalta kouluja kehotetaan painottamaan enemmän luontoa ja toisia ihmisiä tarkastelevia aiheita, ja keskittämään voimavarojaan enemmän oppilaiden henkisten ominaisuuksien ja yhdessäelämisen taitojen kehittämiseen. Nykyisyys edellyttää ennen kaikkea tasapainoisten ja laaja-alaisesti tietoisten ihmisten kasvattamista, joilla on henkistä vahvuutta kohdata tulevaisuuden haasteet ja kykyjä ohjata niitä haluamaansa suuntaan

Descriptive combinatorics and distributed algorithms

Sekä deskriptiivisessä kombinatoriikassa että hajautetussa laskennassa tutkitaan verkko-ongelmia, joissa esiintyy paikallisia rajoituksia. Kuten Anton Bernshteyn osoitti uraauurtavassa artikkelissaan vuonna 2020, tämä yhteys ei ole pelkästään pinnallinen. Tämä työ esittelee Bernshteynin tuloksia, joissa hän kehitti alojen välisiä yhteyksiä, sekä yhtenäisti ongelmien paikallisuuden teoriaa. Nämä tulokset yhtyvät jatkuvien dynaamisten järjestelmien teoriaan. Työssä osoitetaan, että tietynlaiset väritysongelmat ovat jatkuvasti ratkaistavissa avaruuden 2^Γ vapaassa osassa, jos ja vain jos on olemassa nopea LOCAL-algoritmi joka ratkaisee kyseenomaisen ongelman Γ:n Cayley-verkossa. Lisäksi työssä esitellään Bernshteynin versio Lovászin lokaalista lemmasta. Kyseistä lemmaa käytetään jatkuvasti kombinatoriikan ja hajautetun laskennan tutkimuksessa, missä se tuottaa eksistenssituloksia. Tämä uusi LLL:n versio takaa näiden tulosten jatkuvuuden, mikäli tietyt topologiset ehdot täyttyvät.Both descriptive combinatorics and distributed algorithms are interested in solving graph problems with certain local constraints. This connection is not just superficial, as Bernshteyn showed in his seminal 2020 paper. This thesis focuses on that connection by restating the results of Bernshteyn. This work shows that a common theory of locality connects these fields. We also restate the results that connect these findings to continuous dynamics, where they found that solving a colouring problem on the free part of the subshift 2^Γ is equivalent to there being a fast LOCAL algorithm solving this problem on finite sections of the Cayley graph of Γ. We also restate the result on the continuous version of Lovász Local Lemma by Bernshteyn. The LLL is a powerful probabilistic tool used throughout combinatorics and distributed computing. They proved a version of the lemma that, under certain topological constraints, produces continuous solutions

Social criticism in three contemporary dystopian novels

Tutkin pro gradu -tutkielmassani kolmea dystopiateosta, jotka ovat The Handmaid’s Tale (suomeksi Orjattareni, kirjoittanut Margaret Atwood), The Hunger Games (suomeksi Nälkäpeli, kirjoittanut Suzanne Collins) ja Divergent (suomeksi Outolintu, kirjoittanut Veronica Roth). Tutkin, millaisia eri yhtymäkohtia ja eroavaisuuksia moderneilla dystopiakirjoilla on. Tutkimukseni kohteena ovat eri yhteiskunnalliset rakenteet, päähenkilökertoja, yhteiskuntaluokat ja valtion tapa käyttää ja osoittaa valtaa. Teoksien Orjattareni ja Nälkäpelin yhteiskuntarakenteet ovat autoritaarisia, kun taas Outolinnussa yhteiskuntarakennetta kuvaillaan demokratiaksi, vaikkakin se osoittautuu myöhemmin lähes diktatuuriksi. Jokaisessa teoksessa kertoja puhuu ensimmäisessä persoonassa. Nälkäpeli ja Outolintu ovat nuortenkirjoja. Teokset alkavat samantyylisesti, ja niissä on myös samankaltainen juonirakenne. Kaikki kolme teosta kertovat tarinan altavastaajasta, joka on julman yhteiskuntajärjestelmän ja vapaudenriiston uhri. Teoksissa Orjattareni ja Nälkäpeli päähenkilöt kuuluvat alimpiin yhteiskuntaluokkiin, mutta Nälkäpelissä päähenkilöllä on mahdollisuus kohota yhteiskunnassa. Teoksessa Orjattareni päähenkilöllä taas ei ole mitään mahdollisuutta parantaa yhteiskunnallista asemaansa. Yhteiskuntaluokkien eriarvoisuus ei tule yhtä räikeästi esille Outolinnussa, jonka päähenkilö voikin vaikuttaa yhteiskuntaluokkaansa paljon enemmän kuin kahdessa muussa kirjassa. Valtaa harjoitetaan propagandan, sanavapauden rajoittamisen ja väkivallan keinoin. Väkivalta ei ole missään kolmesta kirjasta täysin kiellettyä, sillä valtaapitävät voivat harjoittaa väkivaltaa sorrettuja kohtaan. Orjattareni ja Nälkäpeli mainitsevat luonnonkatastrofit yhtenä syynä kirjoissa kuvattujen Yhdysvaltojen tuhoutumiseen ja uusien dystopiavaltioiden sekä eriarvoisuuden ja hirmuhallitsijoiden nousuun. Orjattaressani luonnonkatastrofit ovat vaikuttaneet hedelmällisyyteen negatiivisesti, minkä myötä äärikristityt pääsevät valtaan. Outolinnussa syy dystopiavaltion syntyyn on ihmismielen taipumus pahuuteen, joka johtaa sotien syttymiseen. Sodat mainitaan osasyynä myös Nälkäpelin dystopiavaltion syntyyn. Jokaisessa teoksessa valtaapitävä eliitti pelkää vallankumousta ja valtansa menettämistä. Kaikissa kolmessa teoksessa päähenkilö on sorretussa asemassa ja hän kokee voimakasta uhkaa yhteiskunnan taholta. Yhteiskunta ei tue heikommassa asemassa olevia jäseniään. Päähenkilöt ovat menettäneet myös ihmisoikeuksiaan joko osittain tai kokonaan. Yhteiskunnat ovat eriytyneitä ja epätasa-arvoisia sekä yhteiskunnissa kaikkien sen jäsenten elämä ei ole yhtä arvokasta

Protein Source and Intake Effects on Diet Digestibility and N Excretion in Horses-A Risk of Environmental N Load of Horses

Simple Summary The aim of this experiment was to study how protein source and intake effect diet digestibility and N excretion in adult horses. The results showed that protein feeds improved diet DM, OM and CP digestibilities compared to forage diets. Urine excretion was greater for forage-only diets compared with diets including protein supplements. Horses excreted more nitrogen in their urine (85-139 g/d) than in dung (42-52 g/d), and N excretion differed between the diets. Horses on a haylage-only diet excreted 51.6 g N in faeces/day and on hay-only diet 51.4 g N/day. On the other hand, when protein content in forages increased, N excretion via urine increased. Horses excreted less N in urine with hay-only diet (64 g/d) than with haylage-only (104 g/d) or protein-supplemented diets (105-111 g/d). The results indicated that feed choices affected the amount of nitrogen excreted. Feeding recommendations should consider not only the horse category and work level, but also the protein source. When good quality protein is fed, smaller N intakes can be applied to reduce the N excretion via urine and dung. At the farm level, improved understanding of feed quality, as well as feeding planning and practices, is a way to decrease the risk of N leaching and evaporation. Six Finnhorse mares were used in a digestibility trial, in which six typical horse diets were compared. The diets were: (A) haylage 100%; (B) hay 100%; (C) hay 70% and oats 30%; (D) hay 70% and soybean meal + oats 30%; (E) hay 70%, rapeseed meal + oats 30% and (F) hay 70 %, linseed meal + oats 30%. The trial was conducted according to an unbalanced 6 x 4 Latin square design with four 3-week experimental periods. The experimental period consisted of 17-day preliminary feeding which was followed by a 4-day total faecal and urine collection periods to evaluate N excretion. The digestibilities of DM (p < 0.001) and OM (p < 0.001) in the haylage-only diet were lower compared to the other diets. The supplemental protein feeds improved the diet digestibility of CP (p = 0.002) compared to a hay + oats diet. Furthermore, the DM (p = 0.019), OM (p = 0.006), and CP (p = 0.016) digestibilities of the soya-supplemented diet were better than those of the rapeseed- and linseed-supplemented diets. Faecal excretion was greater for haylage (19.3 kg fresh faeces and 3.6 kg DM/day) and hay (18.7 kg fresh faeces and 3.6 kg DM/day) diets (p < 0.001) compared with the other diets. Urine excretion was also greater for forage-only diets compared with diets including protein supplements. Horses excreted 14.0 L urine/day on haylage-only diet (p = 0.026) and 14.3 L/day on a hay-only diet (p = 0.003). Horses excreted more nitrogen in their urine than in dung. N excretion differed between the diets. Horses on a haylage-only diet excreted 51.6 g N in faeces/day and on hay-only diet 51.4 g N/day. On the other hand, when protein content in forages increased, N excretion via urine increased (haylage vs. dried hay). Horses excreted less N in urine with hay-only diet than with haylage-only or protein-supplemented diets (p < 0.001). When N excreted in faeces and urine was counted together, horses excreted less N with a hay-only diet (p < 0.001) than with a supplemented one (oats and/or protein feeds). The results showed that feed choices affected the amount of nitrogen excreted. Feeding recommendations should consider not only the horse category and work level, but also the protein source. When good quality protein is fed, smaller N intakes can be applied to reduce the N excretion via urine and dung. At the farm level, improved understanding of feed quality, as well as feeding planning and practices, is a way to decrease the risk of N leaching and evaporation.Peer reviewe

Erratum: Saastamoinen, M.; Särkijärvi, S.; Valtonen, E. The Effect of Diet Composition on the Digestibility and Fecal Excretion of Phosphorus in Horses: A Potential Risk of P Leaching? Animals 2020, 10, 140

The authors wish to make the following corrections to their paper [...

The Effect of Diet Composition on the Digestibility and Fecal Excretion of Phosphorus in Horses: A Potential Risk of P Leaching?

The main horse phosphorus excretion pathway is through the dung. Phosphorus originating from animal dung and manure has harmful environmental effects on waters. The number of horses has increased in many countries, and several studies have pointed that leaching of P from horse paddocks and pastures are hotspots for high P leaching losses. The hypothesis was that feeding regimes might influence phosphorus digestibility and excretion in feces, and therefore the environmental impact of horse husbandry. A digestibility experiment was conducted with six horses fed six forage-based diets to study phosphorus utilization and excretion in feces. The study method was a total collection of feces. The experimental design was arranged as an unbalanced 6 × 4 Latin Squares. Phosphorus intake increased with an increasing concentrate intake. All studied diets resulted in a positive P balance and, the P retention differed from zero in all except the only-hay diet, in which the intake was lower compared to the other diets. The digestibility of P varied from 2.7 to 11.1%, and supplementing forage-diets with concentrates slightly improved P digestibility (p = 0.024), as it also improved the digestibilities of crude protein (p = 0.002) and organic matter (p = 0.077). The horses excreted an average of 20.9 ± 1.4 g/d P in feces. Excretion was smallest (20.0 g) in horses on a hay-only diet (p = 0.021). The average daily phosphorus excretion resulted in 7.6 kg P per year. The soluble P part of the total P in feces accounted for about 88% of the P excreted in feces, and is vulnerable to runoff losses and may leach into waters. Thus, horse dung may pose a potential risk of P leaching into the environment if not properly managed, and is not less harmful to the environment than that from other farm animals. Supplementation with inorganic P should be controlled in the diets of mature horses in light work to decrease the excretion of P in feces

Pankkitoiminnan alueellinen kehityskaari Varsinais-Suomessa

fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Epitaktisen sinkkioksidin valmistus atomikerrosdepositiomenetelm all a

In this work the basic characteristics of ZnO, atomic layer deposition (ALD) and epitaxial ZnO growth by ALD are presented, followed by the experimental results of the epitaxial growth of ZnO on GaN template by ALD. Diethylzinc (DEZn) and water vapour (H2O) were used as precursors. The structure and the quality of the grown ZnO layers were studied with scanning electron microscope (SEM), atomic force microscope (AFM), X-ray diffraction (XRD), photoluminescence (PL) measurements and positron annihilation spectroscopy. The ZnO fims were confrmed epitaxial, and the film quality was found to improve with increasing deposition temperature in the vicinity of the threshold temperature of two dimensional growth. Contrary to previous reports, high-temperature annealing did not enhance the film properties but rather damaged the film. We conclude that high quality ZnO thin films can be grown by ALD. Interestingly only separate Zn-vacancies were observed in the films, although ZnO thin films typically contain fairly high density of surface pits and vacancy clusters.Tässä työssä esitetään sinkkioksidin (ZnO), atomikerrosdeposition (ALD) sekä ALD-menetelmällä valmistetun epitaktisen sinkkioksidin perusominaisuukset. Lisäksi raportoidaan ALD-menetelmällä GaN-alustan päälle valmistettujen ZnO-kalvojen epitaktisuudesta. Lähtöaineina käytettiin dietyylisinkkiä (DEZn) ja vesihöyryä (H2O). ZnO kalvojen rakennetta ja laatua tutkittiin elektronisuihkumikroskoopilla (SEM), atomivoimamikroskoopilla (AFM), röntgendiffraktiolla (XRD), fotoluminesenssimittauksilla (PL) ja positroniannihilaatiospektroskopialla. ZnO-kalvojen todettiin olevan rakenteeltaan epitaktisia ja kalvon laadun parantuvan valmistuslämpötilaa nostettassa kaksiulotteisen kasvun kynnyslämpötilan ympäristössä. Vastoin edellisiä raportteja lämpökasittely ei parantanut kalvojen laatua, vaan tuhosi kalvot. Johtopäätöksenä toteamme, että korkealaatuisia ZnO-ohutkalvoja voidaan valmistaa ALD-menetelmällä. Vastoin odotuksia kalvoissa havaittiin vain yksittäisiä sinkkivakansseja, vaikka ZnO-kalvot sisältävät tyypillisesti suurehkoja määriä kuoppia ja vakanssiryppäitä