Real-life clinical sensitivity of SARS-CoV-2 RT-PCR test in symptomatic patients

Background Understanding the false negative rates of SARS-CoV-2 RT-PCR testing is pivotal for the management of the COVID-19 pandemic and it has implications for patient management. Our aim was to determine the real-life clinical sensitivity of SARS-CoV-2 RT-PCR. Methods This population-based retrospective study was conducted in March-April 2020 in the Helsinki Capital Region, Finland. Adults who were clinically suspected of SARS-CoV-2 infection and underwent SARS-CoV-2 RT-PCR testing, with sufficient data in their medical records for grading of clinical suspicion were eligible. In addition to examining the first RT-PCR test of repeat-tested individuals, we also used high clinical suspicion for COVID-19 as the reference standard for calculating the sensitivity of SARS-CoV-2 RT-PCR. Results All 1,194 inpatients (mean [SD] age, 63.2 [18.3] years; 45.2% women) admitted to COVID-19 cohort wards during the study period were included. The outpatient cohort of 1,814 individuals (mean [SD] age, 45.4 [17.2] years; 69.1% women) was sampled from epidemiological line lists by systematic quasi-random sampling. The sensitivity (95% CI) for laboratory confirmed cases (repeat-tested patients) was 85.7% (81.5-89.1%) inpatients; 95.5% (92.2-97.5%) outpatients, 89.9% (88.2-92.1%) all. When also patients that were graded as high suspicion but never tested positive were included in the denominator, the sensitivity (95% CI) was: 67.5% (62.9-71.9%) inpatients; 34.9% (31.4-38.5%) outpatients; 47.3% (44.4-50.3%) all. Conclusions The clinical sensitivity of SARS-CoV-2 RT-PCR testing was only moderate at best. The relatively high false negative rates of SARS-CoV-2 RT-PCR testing need to be accounted for in clinical decision making, epidemiological interpretations, and when using RT-PCR as a reference for other tests.Peer reviewe

"Siitä ei oo tehty mikään big deal" : sateenkaari-isien kokemuksia vuorovaikutuksen toteutumisesta varhaiskasvatuksessa

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, miten sateenkaari-isät kokevat vuorovaikutuksen lastensa varhaiskasvatuksessa. Lisäksi kartoitimme, miten varhaiskasvattajat, muut vanhemmat ja varhaiskasvatusikäiset lapset kokevat sateenkaari-isien mielestä sateenkaariperheet, millaisia valmiuksia varhaiskasvattajilla on kohdata sateenkaariperheitä ja miten sateenkaari-isien ja moninaisuuteen liittyviä asioita käsitellään varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyömme tavoitteena on lisätä tietoutta ja osaamista kohdata sateenkaari-isien perheitä varhaiskasvatuksessa sekä edistää heidän välistä vuorovaikutusta. Käytimme opinnäytetyössämme kvalitatiivista tutkimusta, jossa teoreettisena viitekehyksenä toimi vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa. Tutkimusmenetelmämme oli teemahaastattelu, ja haastattelimme yhteensä neljää sateenkaari-isää. Aineiston analyysissä käytimme menetelmänä teemoittelua. Tuloksista oli nähtävissä, että sateenkaari-isät tunsivat olevansa tasavertaisia muiden kanssa eivätkä kaivanneet erityistä huomiota. He kokivat varhaiskasvatukseen avoimesti ja eivät tunteneet tarvitsevansa tukea vanhemmuudessa. Tuloksista kävi myös ilmi, että vaikka kaikilla varhaiskasvattajilla ei sateenkaari-isien mukaan ollut aikaisempaa kokemusta sateenkaariperheistä, he hankkivat itsenäisesti moninaisuuteen liittyvää kirjallisuutta sekä keskustelivat lasten kanssa erilaisuudesta ja erilaisista perheistä. Sateenkaari-isät pitivät tärkeänä varhaiskasvatuspalveluiden kehittämisessä, että varhaiskasvattajille järjestettäisiin sateenkaariperheisiin liittyvää koulutusta. Johtopäätöksissä ilmeni, että sateenkaari-isien perheiden moninaisuus on otettu varhaiskasvatuksessa huomioon, vaikka suurimmalla osalla varhaiskasvattajista ei ollut kokemusta sateenkaariperheistä. Siitä huolimatta heillä on riittävästi tietoa ja taitoa kohdata sateenkaariperheitä. Sateenkaari-isät kokevatkin varhaiskasvatuksen kasvatustavoitteiden kohtaavan kasvatusnäkemyksiensä kanssa. Varhaiskasvattajien ja muiden lasten vanhempien ensikohtaamiset sateenkaari-isien ja heidän lastensa kanssa ovat olleet pääosin myönteisiä. Sen sijaan varhaiskasvatusikäiset lapset kokevat perhen moninaisuuden hyvinkin ristiriitaisena.The purpose of this study was to explore how rainbow fathers experienced interaction in their children's early childhood education. We also explored how early childhood educators, parents and other early childhood-age children reacted to rainbow families from rainbow fathers' point of view, what kind of skills early childhood educators had when facing rainbow families and how their issues were handled in early childhood education. The objective of this study was to add knowledge and to promote interaction between rainbow fathers and early childhood educators. The study was qualitative. We collected our material by thematic interviews. We interviewed four rainbow fathers and analysed the interviews by thematising. The theoretical framework was interaction in early childhood education. The results showed that rainbow fathers felt that they were equal with others and they did not need any special attention. In addition rainbow fathers did not feel that they needed support in their parenting. They also had an open attitude to early childhood education, despite the fact that the early childhood educators did not have any experience about rainbow families. They independently acquired literature on diversity and discussed diversity and different families with children. When developing early childhood education, rainbow fathers emphasised the importance of organising training related to rainbow families. The results lead to the conclusions that rainbow fathers families' diversity is well taken into account in early childhood education. Most of the early childhood educators have not had any experiences about rainbow families. The first encounters of early childhood educators and other children's parents with rainbow families and their children have been mostly positive. Instead, other early childhood-age children consider the issue conflicting

Työntekijöiden kokemuksia PARO-hyljerobotin käytöstä muistisairaiden ryhmäkodeissa ja päivätoiminnassa

Opinnäytetyöni toimeksiantajana on Keski-Suomen Muistiyhdistys ry. Keski-Suomen Muistiyhdistys ry on Muistiliitto ry:n alaisuudessa toimiva jäsenyhdistys, joka vaikuttaa Keski-Suomen maakunnassa valvoen ja edesauttaen etenevää muistisairautta sairastavien ja heidän läheistensä etujen toteutumista. Toimeksiantaja hankki ILO-hankkeesta jääneillä lahjoitusvaroilla loppuvuodesta 2013 kaksi PARO-hyljerobottia ja aloitti niihin liittyvän lainaustoiminnan keväällä 2014. Opinnäytetyöni liittyy keskeisesti kyseessä olevaan lainaustoimintaan sekä sen kehittämiseen uutena toimintamuotona. Opinnäytetyöni tarkoituksena on selvittää, millä tavoin PARO-hyljerobotti voidaan ottaa käyttöön työympäristössä muistisairaiden parissa. Opinnäytetyön aineisto kerättiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä hyödyntäen käyttökokeilulla, jossa kartoitettiin työntekijöiden näkökulmasta PARO-hyljerobotin käyttöön liittyviä mahdollisuuksia, haasteita ja asenteita sekä kehittämisehdotuksia lainaustoiminnalle. Yhteistyötahona keväällä 2014 toteutetussa käyttökokeilussa oli Jyväskylässä toimiva Viitakodit ry. Käyttökokeiluun osallistui Viitakodit ry:n henkilöstöstä seitsemän työntekijää, jotka kokeilivat Paron käyttöä työssään enimmäkseen muistisairaiden ihmisten parissa. Käyttökokeilun päätyttyä siihen osallistuneiden työntekijöiden kesken pidettiin ryhmäkeskustelu, joka nauhoitettiin ja litteroitiin. Yhdessä ryhmäkeskustelusta sekä käyttökokeiluun osallistuneiden työntekijöiden täyttämistä kyselylomakkeista litteroitu materiaali muodostivat opinnäytetyön aineiston, jonka analysoimisessa käytettiin sisällönanalyysia ja teemoittelua. Tulosten mukaan Paroa käytettiin sekä yksilö- että ryhmätilanteissa, esimerkiksi toiminnallisten hetkien avaamisessa sekä omana ohjelmanumeronaan. PARO herätti asukkaissa ja asiakkaissa monenlaisia tunteita ilosta arkuuteen ja epäileväisyyteen – myös mielenkiinto sitä kohtaan vaihteli. Paron nähtiin rauhoittavan sekä helpottavan ahdistusta ja levottomuutta. PARO koettiin inhimillisen oloisena ja toiminnoiltaan helppokäyttöisenä, mutta etenkin työn hektisyys ja pelko Paron rikkoontumisesta loivat haasteita sen käyttämiselle. Kehittämisehdotukset lainaustoiminnalle liittyvät vakuutusasioiden selkiyttämiseen sekä tarinapaketin kokoamiseen PARO-hyljerobotin käytön tueksi. Tuloksia voidaan soveltaen hyödyntää lainaustoiminnan kehittämisessä esimerkiksi PARO-hyljerobotin käytön perehdytystilaisuuksissa tuomalla esille konkreettisia keinoja sen käyttöön sekä siten madaltaa kynnystä ja mahdollistaa luontevampaa käyttöönottoa. Lisäksi käyttökokeilun kokemusten pohjalta voi työstää ja koota kirjallisia ohjeita PARO-hyljerobotin käyttöön ohjaajan opas-tyyppisesti.This Thesis was assigned by Keski-Suomen Muistiyhdistys ry (The Central Finland Memory Association), which is a member of Muistiliitto ry (The Alzheimer Society of Finland). The association operates in Central Finland by supervising the interests of people with progressive memory diseases and their relatives and by contributing to the allocation of the related benefits. At the end of 2013 The Central Finland Memory Association purchased two PARO seal robots with the surplus donations from a project called ILO (Joy) and started lending them in Spring 2014. This thesis is closely linked to the lending service and its development as a new service form. The purpose of the thesis was to examine the ways in which the PARO seal robot could be used. The data was collected by conducting test run and by using a qualitative research approach. The main idea was to survey the robot’s possibilities as well as the related challenges and attitudes and to collect concrete development proposals to the lending services from the employees. The test run was implemented in co-operation with Viitakodit ry in Spring 2014. Seven employees from the staff participated in it by using the PARO seal robot in their everyday work mostly with persons with memory diseases. After the test run a group discussion was held with the participants – the group discussion was also recorded and transcribed. The transcribed material from the group discussion combined with completed questionnaires from the participants formed the data for the thesis. The data analysis was conducted by using content analysis and thematizing. According to the results, the robot was used both in individual and group situations, for instance, when starting joint activities and as a separate program number. The robot evoked a wide range of feelings from joy to diffidence and suspiciousness – also interest in it varied. It seemed to have a calming effect and it reduced anguish and agitation. The PARO robot was considered human-like as well as user-friendly, but particularly the hectic nature of the work and fear of breaking it created challenges for its use. The development proposals to the lending service were related to the clarification of insurance issues and compiling a story kit as a support for using the robot. The results can be used in developing the lending service, for instance, when orientating people to the use of the PARO robot by presenting concrete ways of using it and thereby lowering the threshold for its use and enabling a natural use of the robot. Moreover, based on the experiences from the trial, it is possible to compile written guidelines, or even an instructor’s manual, for using the PARO robot

EU:n sähköisten sisämarkkinoiden sääntelyesteet

Tutkielmassa käsitellään EU:n rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä ja sisämarkkinoita. Aiheen tarkastelu on rajattu koskemaan EU:n sähköisten sisämarkkinoiden toimivuutta haittaavia sääntelyesteitä. Tutkielmassa käsiteltävänä ongelmana on se, että EU:n sähköinen kauppa on jakaantunut pitkin valtakunnanrajoja. Huolimatta teknologian tuomista mahdollisuuksista, EU:n sähköiset sisämarkkinat ovat hajanaiset. Samalla kun kansallinen sähköinen kaupankäynti kasvaa, koko EU:n käsittävä sähköinen kauppa laahaa perässä. Koko EU:n laajuisten ja yksittäisten, kansallisten sähköisten markkinoiden välillä on huomattava ero. Tutkielman tarkastelunäkökulma kohdistuu nimenomaan sääntelyyn ja sen sisältämiin mahdollisuuksiin ja ongelmakohtiin. Hyvinvoivan Euroopan taustalla ovat toimivat EU:n sisämarkkinat. Perinteisten markkinoiden rinnalle on tullut tieto- ja viestintäteknologian valtaannousun myötä sähköiset markkinat. Huolimatta teknologian tuomista mahdollisuuksista ja hyödyistä, EU:n rajat ylittävillä sähköisillä markkinoilla on esteitä. Sähköiset sisämarkkinat ovat hajanaiset ja ne ovat jakaantuneet pitkin jäsenvaltioiden valtakunnanrajoja. EU:n tasolla keskeiseksi hajanaisten sähköisten markkinoiden aiheuttajaksi on havaittu sitä koskevat sääntelyesteet. Koska rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä koskevaa lainsäädäntöä ei ole täysin harmonisoitu, jäsenvaltioiden lainsäädännöissä voi olla huomattavia eroja. Sääntelyesteet ilmenevät komission mukaan erityisesti kuluttajansuojaa, arvonlisäverotusta, sopimattomia kaupallisia menettelyitä, sähkö- ja elektroniikkaromua sekä tekijänoikeusmaksuja koskevissa oikeussäännöissä. Lisäksi oikeussääntöjen täytäntöönpano on tehotonta. Sääntelyesteet ilmenevät käytännössä yritysten näkökulmasta kalliina ja liian monimutkaisena liiketoimintaympäristönä. Kuluttajat puolestaan häviävät menetettyinä edullisina hintoina ja monipuolisina tuotevalikoimina. Sääntelyesteiden poistamiseksi tarvitaan, ironista kyllä, lisää sääntelyä. Sääntelyn sisällön ja muodon tulee olla tasapainossa riittävän markkinoiden ohjauksen ja vapauden suhteen. Sääntelyn sisältö ja muoto tulisi laatia sellaiseksi, että se on sopivassa tasapainossa markkinoiden vapauden ja oikea-asteisen ohjauksen suhteen

Tornion kaupungin liikuntatottumukset ja -toiveet

Asiasanat: terveyden edistäminen ¬ – terveys – terveysliikunta ¬ – liikuntaneuvonta Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, millä tavoin liikunnalla voidaan edistää Torniolaisten terveyttä. Tavoitteena tutkimuksessa oli selvittää mitä ajatuksia kaupunkilaisilla on liikuntamahdollisuuksista Torniossa. Tutkimusongelmat tulivat Tornion kaupungilta ja ne olivat seuraavat: 1. Mitkä ovat torniolaisten liikuntatottumukset? 2. Kuinka paljon ikä, sukupuoli ja asuinpaikka vaikuttavat liikuntatottumuksiin? 3. Mitä toiveita kaupunkilaisilla on tulevaisuuden liikuntamahdollisuuksiin liittyen? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui tutkimusongelmien lisäksi terveyden edistämisestä, terveydestä, terveysliikunnasta sekä liikuntaneuvonnasta hoitotyössä. Tornion kaupungin Internet-sivuilla oli liikuntakysely syksyllä 2009, jonka analysoimme. Aineisto saatiin Tornion kaupungilta keväällä 2010, joka analysoitiin SPSS ja Microsoft Office Exel 2007 – ohjelmia apuna käyttäen. Kyselyyn vastasi 177 torniolaista henkilöä. Tutkimusta analysoitaessa käytettiin sekä määrällistä että laadullista analysointitapaa. Saadut tulokset osoittivat, että torniolaiset harrastavat aktiivisesti liikuntaa, keskimäärin kolme kertaa viikossa. 45–54 -vuotiaat liikkuvat kaikkein aktiivisimmin. Tutkimuksen perusteella suosituimmat lajit ovat kävely, hiihto, juoksu/hölkkä sekä pyöräily. Tutkimustuloksista näkyi myös torniolaisten toive hiihtolatujen/pururatojen kunnossapitoon sekä jo olemassa olevien kuntoilupaikkojen korjaukseen. Tutkimuksesta saatujen tulosten pohjalta Tornion kaupunki voisi miettiä korjaus- ja kunnossapitoratkaisuja esimerkiksi pyöräteille tai pururadoille, jotta torniolaiset innostuisivat liikkumaan ja urheilemaan enemmän. Liikunnalla ihminen voi edistää ja ylläpitää omaa terveyttään sekä ehkäistä kansansairauksien puhkeamisia