Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, miten sateenkaari-isät kokevat vuorovaikutuksen lastensa varhaiskasvatuksessa. Lisäksi kartoitimme, miten varhaiskasvattajat, muut vanhemmat ja varhaiskasvatusikäiset lapset kokevat sateenkaari-isien mielestä sateenkaariperheet, millaisia valmiuksia varhaiskasvattajilla on kohdata sateenkaariperheitä ja miten sateenkaari-isien ja moninaisuuteen liittyviä asioita käsitellään varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyömme tavoitteena on lisätä tietoutta ja osaamista kohdata sateenkaari-isien perheitä varhaiskasvatuksessa sekä edistää heidän välistä vuorovaikutusta.
Käytimme opinnäytetyössämme kvalitatiivista tutkimusta, jossa teoreettisena viitekehyksenä toimi vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa. Tutkimusmenetelmämme oli teemahaastattelu, ja haastattelimme yhteensä neljää sateenkaari-isää. Aineiston analyysissä käytimme menetelmänä teemoittelua.
Tuloksista oli nähtävissä, että sateenkaari-isät tunsivat olevansa tasavertaisia muiden kanssa eivätkä kaivanneet erityistä huomiota. He kokivat varhaiskasvatukseen avoimesti ja eivät tunteneet tarvitsevansa tukea vanhemmuudessa. Tuloksista kävi myös ilmi, että vaikka kaikilla varhaiskasvattajilla ei sateenkaari-isien mukaan ollut aikaisempaa kokemusta sateenkaariperheistä, he hankkivat itsenäisesti moninaisuuteen liittyvää kirjallisuutta sekä keskustelivat lasten kanssa erilaisuudesta ja erilaisista perheistä. Sateenkaari-isät pitivät tärkeänä varhaiskasvatuspalveluiden kehittämisessä, että varhaiskasvattajille järjestettäisiin sateenkaariperheisiin liittyvää koulutusta.
Johtopäätöksissä ilmeni, että sateenkaari-isien perheiden moninaisuus on otettu varhaiskasvatuksessa huomioon, vaikka suurimmalla osalla varhaiskasvattajista ei ollut kokemusta sateenkaariperheistä. Siitä huolimatta heillä on riittävästi tietoa ja taitoa kohdata sateenkaariperheitä. Sateenkaari-isät kokevatkin varhaiskasvatuksen kasvatustavoitteiden kohtaavan kasvatusnäkemyksiensä kanssa. Varhaiskasvattajien ja muiden lasten vanhempien ensikohtaamiset sateenkaari-isien ja heidän lastensa kanssa ovat olleet pääosin myönteisiä. Sen sijaan varhaiskasvatusikäiset lapset kokevat perhen moninaisuuden hyvinkin ristiriitaisena.The purpose of this study was to explore how rainbow fathers experienced interaction in their children's early childhood education. We also explored how early childhood educators, parents and other early childhood-age children reacted to rainbow families from rainbow fathers' point of view, what kind of skills early childhood educators had when facing rainbow families and how their issues were handled in early childhood education. The objective of this study was to add knowledge and to promote interaction between rainbow fathers and early childhood educators.
The study was qualitative. We collected our material by thematic interviews. We interviewed four rainbow fathers and analysed the interviews by thematising. The theoretical framework was interaction in early childhood education.
The results showed that rainbow fathers felt that they were equal with others and they did not need any special attention. In addition rainbow fathers did not feel that they needed support in their parenting. They also had an open attitude to early childhood education, despite the fact that the early childhood educators did not have any experience about rainbow families. They independently acquired literature on diversity and discussed diversity and different families with children. When developing early childhood education, rainbow fathers emphasised the importance of organising training related to rainbow families.
The results lead to the conclusions that rainbow fathers families' diversity is well taken into account in early childhood education. Most of the early childhood educators have not had any experiences about rainbow families. The first encounters of early childhood educators and other children's parents with rainbow families and their children have been mostly positive. Instead, other early childhood-age children consider the issue conflicting
