Katsaus Oamkin hankekirjoon

Oulun seudun ammattikorkeakoulun hanketoiminnan tutkimista ja seurantaa varten on otettu käyttöön neliportainen hankeluokittelu. Luokittelussa hankkeet jaetaan tutkimus-, kehittämis-, koulutus- ja sisäisiin hankkeisiin. Tutkimus- ja kehittämishankkeet jaetaan edelleen neljään alaluokkaan sen mukaan, mikä hankkeiden aihepiiri on. Luokittelun tuloksena voidaan todeta, että Oamkin hankkeet jakautuvat hyvin ammattikorkeakouluille asetettuja tutkimus- ja kehittämistoiminnan tavoitteita ajatellen. Hanketoiminta – kuten muukaan t&k-toiminta – ei ole kuitenkaan vielä sillä tasolla, että se parhaalla mahdollisella tavalla tukisi koulutustehtävää tai työelämää sen kehittämishaasteissa

Lapsen edun toteutuminen valtion koulukotien erityisen huolenpidon

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on selvittää ja kuvata, mistä valtion koulukotien erityisen huolenpidon jakson sisältö koostuu. Kyse on laadullisesta tutkimuksesta, jonka tavoitteena on erityisen huolenpidon jakson sisällön selittäminen ja säännönmukaisuuksien sekä rakenteiden osoittaminen. Esitän sisältöä esiensisijaisesti asiantuntijoiden kertomusten avulla. Tutkimuskysymykseni on, mistä erityisen huolenpidon jakso koostuu, ja mikä on sen suhde lapsen etuun? Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat laki ja lapsen edun käsite. Erityisen huolenpidon keskeisinä konteksteina toimivat lastensuojelu ja koulukoti. Tutkielman tulosten mukaan valtion koulukotien erityisessä huolenpidossa lapsi nähdään ainutkertaisena, arvokkaana ja tasa-arvoisena yksilönä, jonka tulee saada aina yhtä hyvä kohtelu, kuin muutkin lapset. Tutkimuksen johtopäätöksenä on se, että valtion koulukotien erityinen huolenpito on lapsen edun mukaista toimintaa, jota ohjaavat useat toisiaan tukevat teoriat ja menetelmät. Työskentelyä ohjaavat jaksolle asetetut tavoitteet. Lapsen tilannetta ja tavoitteiden saavuttamista arvioidaan moniammatillisesti koko jakson ajan. Vuorovaikutusmenetelmät olivat vahvasti haastateltavien kertomuksissa ja niitä käytetään niin yksilö- kuin ryhmätyömenetelmissäkin. Jatkuva aikuisten läsnäolo ja saatavuus sekä arjen struktuuri ovat keskeisiä menetelmiä erityisen huolenpidon jaksoilla. Arjen struktuurista vastaa koulutettu ja ammattitaitoinen henkilökunta, jonka työskentelyä ohjaa ratkaisu- ja voimavarakeskeinen näkökulma. Arjen struktuuri muodostuu koulunkäynnistä, ruokailuista, harrastuksista, säännöllisestä vuorokausirytmistä, sekä yksilö- ja ryhmätyöskentelystä. Arjen struktuurin vakauttamisen tavoite perustuu traumalähtöiseen ajatteluun ja sitä ohjaa traumateoria. Strukturoidun hoitomallin taustalla ovat teoriapohjana kognitiivinen ja ratkaisukeskeinen malli, joka huomioi lapsen käytöshäiriöt ja traumataustat. Hoitomalli perustuu tämän lisäksi kiintymyssuhdeteoriaan ja kognitiivisbehavioraalisen kehitysteoriaan

Länsimaisen perhesurmaajan taustatekijät

Tämä Pro Gradu -tutkielma koostui julkaisuharkintaan lähetetystä tieteellisestä artikkelista Länsimaisen perhesurmaajan taustatekijät (Remahl A, Aho A L, Fröjd, S) ja artikkelia täydentävästä kirjallisuusosiosta. Tieteellinen artikkeli on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena oli selvittää länsimaisten perhesurmaajien taustatekijöitä. Tutkimuskysymys oli: Millaisia ovat länsimaisen perhesurmaajan taustatekijät? Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin systemaattista kirjallisuushakua noudattaen Arto-, Medic-, Cinahl-, Medline-, EBSCOhost Academic Search Premier- ja Social Services abstracts -tietokannoista. Suomenkielisinä hakusanoina käytettiin sanoja perhesurma, lapsensurma, perhesurma-itsemurha, murha, surma, lapsensurma-itsemurha, laajennettu itsemurha ja itsemurha. Englanninkielisinä hakusanoina käytettiin sanoja familicide, family homicide, familicide-suicide, filicide-suicide, extended suicide, child murder, family murder, filicide ja infanticide. Hakutuloksena saatiin yhteensä 4139 artikkelia. Kirjallisuuskatsauksen lopullinen aineisto (n=32) muodostui ennalta valittujen sisäänottokriteerien ja prosessin aikana muotoutuneiden poissulkukriteerien perusteella. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla. Perhesurmaajien taustatekijät luokiteltiin surmattujen määrän, surmaajan sukupuolen ja mahdollisen itsemurhan mukaan. Määritellyt luokat ovat koko perheen surmaaja, lapsensa surmannut isä, lapsensa surmannut äiti, lapsensurma-itsemurhan tehnyt isä ja lapsensurma-itsemurhan tehnyt äiti. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella länsimaisten perhesurmaajien taustatekijöissä on havaittavissa yhdenmukaisuutta. Kaikissa perhesurmaluokissa esiintyi psyykkistä epätasapainoisuutta, väkivaltaisuutta ja rikollisuutta. Itsemurhan yhdistyminen perhesurmaan on surmaajia toisistaan eniten erottava tekijä. Perheensä lisäksi itsensä surmanneet kärsivät muita useammin masennuksesta. He hakeutuivat muita perhesurmaluokkia harvemmin mielenterveysongelmien hoitoon. Surma-itsemurhan tehneet vanhemmat olivat vähemmän väkivaltaisia ja harvemmin itsetuhoisia, kuin muiden perhesurmaluokkien vanhemmat. Äideillä esiintyi isiä hieman useammin mielenterveysongelmia, mikä oli ainoa havaittu ero sukupuolten välisissä taustatekijöissä. Länsimaisen perhesurmaajan taustatekijöissä ilmeni yhdenmukaisuutta, kuitenkaan yhtä profiilia ei voida asettaa. Aineistonvalinnan läpinäkyvyys, tarkkuus ja rehellisyys lisäävät systemaattisen katsauksen luotettavuutta. Artikkelia täydentävässä kirjallisuusosassa kuvataan kirjallisuuskatsauksen aineistovalintaa tarkemmin, kuin artikkelissa oli mahdollista. Tämän systemaattisen katsauksen keskeisimpiä vaiheita oli tutkimuskysymystä vastaavan aineiston systemaattinen hakeminen artikkelitietokannoista ja artikkelien valintaprosessi. Hakusanat tietokantakohtaisia hakuja varten oli valittava huolella mahdollisimman relevanttien artikkelien löytämiseksi. Artikkelit valittiin systemaattisesti etukäteen ja prosessin aikana määriteltyjä artikkelien sisäänotto- poissulkukriteereitä noudattaen

Krooninen väsymysoireyhtymä : Etiologia, diagnostiikka, hoito sekä kuntoutusinterventiot

Tämän kroonisen väsymysoireyhtymän (KVO) diagnostiikkaa, etiologiaa ja hoitokeinojen vaikuttavuutta koskevan selvityksen menetelminä ovat systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja kysely. Aiheen laajuuden vuoksi liikkeelle lähdettiin julkaistuista systemaattisista kirjallisuuskatsauksista, ja näistä saatavaa tietoa täydennettiin uusilla alkuperäistutkimuksilla. Katsausten ja hoitotutkimusten laatu arvioitiin ja näytönaste arvioitiin lopputulosmuuttujittain. Suomen hoitokäytännöistä haettiin lisätietoa KVO-potilaille sekä heitä hoitaville lääkäreille suunnatulla kyselyllä. Työ on tehty elokuun 2015 ja marraskuun 2016 välisenä aikana. Kroonisen väsymysoireyhtymän riskitekijöitä ovat traumaattiset kokemukset, aiempi masennus, yliaktiivinen elämäntapa ja täydellisyyden tavoittelu mutta toisaalta myös passiivisuus tai liikunnan välttely. Immuunijärjestelmä, neuroendokriininen järjestelmä ja autonominen hermosto ovat osallisia oireyhtymän patofysiologiassa. Pitkäkestoisella stressillä näyttää olevan tärkeä välittävä rooli. Kroonisen väsymysoireyhtymän diagnostiikassa oleellista on muiden väsymystä aiheuttavien, mahdollisesti henkeä uhkaavien, sairauksien poissulku. Erotusdiagnostiikkaa tehdään myös muiden väsymyksenä ilmenevien oireyhtymien tunnistamiseksi. Taudinmääritykseen on käytettävissä useita erilaisia kansainvälisiä diagnostisia kriteeristöjä. Kansallisia hoitosuosituksia tarvittaisiin yhdenmukaistamaan KVO-potilaiden nykyisellään kirjavaa diagnostiikkaa ja hoitoa Suomessa. Porrastettu fyysinen harjoittelu ja kognitiivis-behavioraalinen terapia ovat pitkään olleet ainoita hoitoja, joiden vaikuttavuudesta on kohtalaista näyttöä. Käytössä on myös lääkkeitä ja terapioita, joita on tutkittu vain hyvin vähän tai ei ollenkaan. Rintatolimodi ja rituksimabi ovat laskimonsisäisesti annosteltavia lääkeaineita, joilla näyttö KVO-potilaiden fyysisen toimintakyvyn parantajina on heikko. Sama pätee muun muassa suun kautta annosteltuun hydrokortisoniin, yrttilääkkeisiin ja ravintolisiin.peerReviewedVertaisarvioit

Utilization and safety of onabotulinumtoxinA for the prophylactic treatment of chronic migraine from an observational study in Europe

Objective To examine treatment utilization patterns and safety of onabotulinumtoxinA for the prophylactic treatment of chronic migraine in routine clinical practice. Background Clinical trials support onabotulinumtoxinA for the prophylaxis of headache in patients with chronic migraine, but real-world data are limited. Design/methods A prospective, observational, post-authorization study in adult patients with chronic migraine treated with onabotulinumtoxinA. Data were collected at the first study injection and approximately every three months for 52 weeks for utilization and 64 weeks for safety data, and summarized using descriptive statistics. Results Eighty-five physicians (81% neurologists) at 58 practices in the United Kingdom, Germany, Spain, and Sweden participated and recruited 1160 patients (84.2% female, median age 46.6 years). At baseline, 85.8% of patients had physician diagnoses of chronic migraine/transformed migraine and reported an average of 11.3 (SD=6.9) severe headache days per 28 days;50.6% had previously used onabotulinumtoxinA for chronic migraine. A total of 4017 study treatments were observed. The median number of injection sites (n=31) and total dose (155 U) were consistent across all treatment sessions, with a median 13.7 weeks observed between sessions. At least one treatment-related adverse event was reported by 291 patients (25.1%);the most frequently reported treatment-related adverse event was neck pain (4.4%). Most patients (74.4%) were satisfied/extremely satisfied with onabotulinumtoxinA treatment. Conclusions Patient demographics/characteristics are consistent with published data on the chronic migraine population. Utilization of onabotulinumtoxinA treatment for chronic migraine appears to be consistent with the Summary of Product Characteristics and published PREEMPT injection paradigm. No new safety signals were identified

Släkten, sisun, socialpolitiken : Utvecklingen av den sociala tryggheten i Finland

20,00 euro

Individual Oligodendrocytes Have Only a Few Hours in which to Generate New Myelin Sheaths In Vivo

The number of myelin sheaths made by individual oligodendrocytes regulates the extent of myelination, which profoundly affects central nervous system function. It remains unknown when, during their life, individual oligodendrocytes can regulate myelin sheath number in vivo. We show, using live imaging in zebrafish, that oligodendrocytes make new myelin sheaths during a period of just 5 hr, with regulation of sheath number after this time limited to occasional retractions. We also show that activation and reduction of Fyn kinase in oligodendrocytes increases and decreases sheath number per cell, respectively. Interestingly, these oligodendrocytes also generate their new myelin sheaths within the same period, despite having vastly different extents of myelination. Our data demonstrate a restricted time window relative to the lifetime of the individual oligodendrocyte, during which myelin sheath formation occurs and the number of sheaths is determined

Axonal domains:role for paranodal junction in node of Ranvier assembly

SummaryA new study shows that communication between axons and glia at the paranodal junction can orchestrate the formation of the node of Ranvier

Integrin-mediated axoglial interactions initiate myelination in the central nervous system

All but the smallest-diameter axons in the central nervous system are myelinated, but the signals that initiate myelination are unknown. Our prior work has shown that integrin signaling forms part of the cell–cell interactions that ensure only those oligodendrocytes contacting axons survive. Here, therefore, we have asked whether integrins regulate the interactions that lead to myelination. Using homologous recombination to insert a single-copy transgene into the hypoxanthine phosphoribosyl transferase (hprt) locus, we find that mice expressing a dominant-negative β1 integrin in myelinating oligodendrocytes require a larger axon diameter to initiate timely myelination. Mice with a conditional deletion of focal adhesion kinase (a signaling molecule activated by integrins) exhibit a similar phenotype. Conversely, transgenic mice expressing dominant-negative β3 integrin in oligodendrocytes display no myelination abnormalities. We conclude that β1 integrin plays a key role in the axoglial interactions that sense axon size and initiate myelination, such that loss of integrin signaling leads to a delay in myelination of small-diameter axons

Time-Lapse Imaging of the Dynamics of CNS Glial-Axonal Interactions In Vitro and Ex Vivo

Myelination is an exquisite and dynamic example of heterologous cell-cell interaction, which consists of the concentric wrapping of multiple layers of oligodendrocyte membrane around neuronal axons. Understanding the mechanism by which oligodendrocytes ensheath axons may bring us closer to designing strategies to promote remyelination in demyelinating diseases. The main aim of this study was to follow glial-axonal interactions over time both in vitro and ex vivo to visualize the various stages of myelination.We took two approaches to follow myelination over time: i) time-lapse imaging of mixed CNS myelinating cultures generated from mouse spinal cord to which exogenous GFP-labelled murine cells were added, and ii) ex vivo imaging of the spinal cord of shiverer (Mbp mutant) mice, transplanted with GFP-labelled murine neurospheres. We demonstrate that oligodendrocyte-axonal interactions are dynamic events with continuous retraction and extension of oligodendroglial processes. Using cytoplasmic and membrane-GFP labelled cells to examine different components of the myelin-like sheath, we provide evidence from time-lapse fluorescence microscopy and confocal microscopy that the oligodendrocytes' cytoplasm-filled processes initially spiral around the axon in a corkscrew-like manner. This is followed subsequently by focal expansion of the corkscrew process to form short cuffs, which then extend longitudinally along the axons. We predict from this model that these spiral cuffs must extend over each other first before extending to form internodes of myelin.These experiments show the feasibility of visualizing the dynamics of glial-axonal interaction during myelination over time. Moreover, these approaches complement each other with the in vitro approach allowing visualization of an entire internodal length of myelin and the ex vivo approach validating the in vitro data