Puutarhan iloa ja voimaa – Green Care puutarhassa

Green Care on luontoon tukeutuvien menetelmien ammatillista, vastuullista ja tavoitteellista hyödyntämistä hyvinvointipalvelujen tuottamisessa. Puutarha on perinteinen ja hyvä ympäristö tuottaa ihmisille hyvinvointia edellä mainitun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Green Care -määritelmän mukaisesti. Suomalainen Green Care jakautuu sosiaali- ja terveyspalvelujen LuontoHoivaan sekä virkistystä ja kasvatuspalveluja tarkoittavaan LuontoVoimaan. Tämä julkaisu on kirjoitettu osana Maaseuturahaston rahoittamaa hanketta Luontolähtöisiä Palveluita Keski-Suomesta (LuoKSe) 2016-2018. Julkaisussa käymme läpi erilaisia puutarhaympäristöjä Green Care toimintaympäristöinä niin Luonto-Hoivan kuin LuontoVoimankin tulokulmista. Julkaisua varten vierailimme erilaisissa puutarhaympäristöissä Keski-Suomessa. Olimme mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa yhteisöpuutarhaa Green Care -kokeiluna Äänekosken Koiviston-kylällä. Seurasimme kahden palvelutalon pihan muutosprosessia toiminnallisiksi Green Care -pihoiksi sekä haastattelimme toimijoita, joiden tarjoama puutarha-avusteinen Green Care tuottaa hyvinvointia ihmisten arkipäivään. Vierailujen, kokeilujen ja hanketapahtumien tuloksena tähän julkaisuun on koottu esimerkkejä käyttäjälähtöisestä pihasuunnittelusta ikäihmisten palvelutaloihin, kasvatuksellinen näkökulma Green Care -toimintaan, esimerkki päivätoiminnan mahdollisuuksista, sekä kuvaukset Green Care -keskus Könkkölän ja Äijälän Talo ry:n toimintamalleista. Kokemuksia ja esimerkkejä on peilattu kirjallisuuteen. Yhteisöllinen puutarhatoiminta kiinnostaa ihmisiä. Työllistämispalveluissa puutarha Green Care on jo muodostunut toimintamalliksi. Lisäksi palveluasumisen pihoissa on alettu nähdä luonnon hyvinvointivaikutusten ja Green Care -näkökulman hyötyjä. Toiminnallisen Green Caren tuominen erilaisille käyttäjäryhmille esimerkiksi hoitolaitoksiin ei sen sijaan ole vielä vakiinnuttanut asemaansa, vaikka puutarhan nähdään olevan sosiaalinen tila, ja sen aktiivisella ja passiivisella käyttämisellä nähdään saavutettavan elämänhallintaa ja toimintakykyä lisääviä vaikutuksia. Puutarhalähtöisen Green Caren materiaalit ovat kaikkien saavutettavissa. Tämä opas pyrkii madaltamaan näiden mahdollisuuksien kokeilua ja käyttöönottoa osaksi hyvinvoivaa arkea.201

Blue Care ; Hyvinvointia luonnonvesistä

Posteri ; Metsämme 2017, Jyväskylä 21.-22.4.2017201

Puutarhan iloa ja voimaa – Green Care puutarhassa

Green Care on luontoon tukeutuvien menetelmien ammatillista, vastuullista ja tavoitteellista hyödyntämistä hyvinvointipalvelujen tuottamisessa. Puutarha on perinteinen ja hyvä ympäristö tuottaa ihmisille hyvinvointia edellä mainitun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Green Care -määritelmän mukaisesti. Suomalainen Green Care jakautuu sosiaali- ja terveyspalvelujen LuontoHoivaan sekä virkistystä ja kasvatuspalveluja tarkoittavaan LuontoVoimaan. Tämä julkaisu on kirjoitettu osana Maaseuturahaston rahoittamaa hanketta Luontolähtöisiä Palveluita Keski-Suomesta (LuoKSe) 2016-2018. Julkaisussa käymme läpi erilaisia puutarhaympäristöjä Green Care toimintaympäristöinä niin Luonto-Hoivan kuin LuontoVoimankin tulokulmista. Julkaisua varten vierailimme erilaisissa puutarhaympäristöissä Keski-Suomessa. Olimme mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa yhteisöpuutarhaa Green Care -kokeiluna Äänekosken Koiviston-kylällä. Seurasimme kahden palvelutalon pihan muutosprosessia toiminnallisiksi Green Care -pihoiksi sekä haastattelimme toimijoita, joiden tarjoama puutarha-avusteinen Green Care tuottaa hyvinvointia ihmisten arkipäivään. Vierailujen, kokeilujen ja hanketapahtumien tuloksena tähän julkaisuun on koottu esimerkkejä käyttäjälähtöisestä pihasuunnittelusta ikäihmisten palvelutaloihin, kasvatuksellinen näkökulma Green Care -toimintaan, esimerkki päivätoiminnan mahdollisuuksista, sekä kuvaukset Green Care -keskus Könkkölän ja Äijälän Talo ry:n toimintamalleista. Kokemuksia ja esimerkkejä on peilattu kirjallisuuteen. Yhteisöllinen puutarhatoiminta kiinnostaa ihmisiä. Työllistämispalveluissa puutarha Green Care on jo muodostunut toimintamalliksi. Lisäksi palveluasumisen pihoissa on alettu nähdä luonnon hyvinvointivaikutusten ja Green Care -näkökulman hyötyjä. Toiminnallisen Green Caren tuominen erilaisille käyttäjäryhmille esimerkiksi hoitolaitoksiin ei sen sijaan ole vielä vakiinnuttanut asemaansa, vaikka puutarhan nähdään olevan sosiaalinen tila, ja sen aktiivisella ja passiivisella käyttämisellä nähdään saavutettavan elämänhallintaa ja toimintakykyä lisääviä vaikutuksia. Puutarhalähtöisen Green Caren materiaalit ovat kaikkien saavutettavissa. Tämä opas pyrkii madaltamaan näiden mahdollisuuksien kokeilua ja käyttöönottoa osaksi hyvinvoivaa arkea.201

Green Care – Hyvinvointia ja voimaa puutarhasta

Posteri ; Viherpäivät 8.-9.2.2017, Jyväskylä201

Omenanviljelyyn kestävyyttä paikallislajikkeista

201

Light and temperature as developmental signals in woodland strawberry and red raspberry

Plants adjust their development by responding to temperature, photoperiod and light quality as indicators of season and the prevailing environment. Seasonal flowering strawberries (Fragaria sp.) and red raspberry (Rubus idaeus) are temperate species that are typically induced to flower under the short days (SD) that occur in the autumn. Temperature strongly influences the SD effects. Woodland strawberry (Fragaria vesca) is a model plant for the garden strawberry (F.× ananassa) and woody Rosaceae plants. The floral repressor FvTERMINAL FLOWER1 (FvTFL1) in the woodland strawberry causes seasonal flowering. Under non-inductive long day (LD) activation of FvFLOWERING LOCUS T1 (FvFT1) >FvSUPPRESSOR OF OVEREXPRESSION OF CONSTANS1 (FvSOC1) > FvTFL1-pathway suppresses flowering. The objective was to study how temperature regulates flowering in the woodland strawberry. In addition, the effects of light quality in the woodland strawberry and the tunnel-grown red raspberry were studied. Expression studies and transgenic plant approaches showed that FvTFL1 protein integrates the photoperiod and temperature signals in the woodland strawberry. At non-inductive high temperature FvTFL1 is highly activated to suppress flowering. Other regulators than FvSOC1 are involved in the up-regulation of the FvTFL1 gene: especially under SD conditions. The FvSOC1 dependent photoperiodic regulation of FvTFL1 has a major role but only at intermediate temperatures. The down-regulation of the FvTFL1 gene allows for flower induction at cool temperatures. FvFT1 was observed to mediate the light quality signal. Far-red and red wavelengths had opposite effect on flowering of the SD and LD flowering genotypes indicating that floral response depends on the presence of FvTFL1. Furthermore, in the absence of functional FvTFL1 protein, the FvFT1 was found to function as an LD dependent floral activator. Light quality also affected flowering in the raspberry in a cultivar dependent manner. The use of an FR absorbing photoselective film led to increased number of flowers in primocane fruiting cultivars (LD plants) and decreased number of flowers in floricane fruiting cultivars (SD plants). The results suggest that the modification of a combination of temperature, photoperiod and light quality is a potential approach to use in controlling vegetative and generative growth in strawberry and raspberry.Päivänpituus, valon laatu ja lämpötila ovat vuodenaikaa ja kasvuolosuhteita kuvaavia tekijöitä, jotka ohjaavat kasvien kasvua ja kehitystä. Mansikan (Fragaria sp.) ja vadelman (Rubus idaeus) kukintakehitys alkaa syksyllä lyhyessä päivänpituudessa. Päivänpituuden lisäksi lämpötilalla on voimakas vaikutus lyhytpäivävaatimukseen. Päinvastoin kuin em. kausisatoisilla mansikka- ja vadelmalajikkeilla, pitkä päivänpituus edistää jatkuvasatoisten lajikkeiden kukintakehitystä. Ahomansikka (Fragaria vesca) on mallikasvi, jota hyödynnetään puutarhamansikan ja laajan ruusukasvien heimon kukintasäätelyn tutkimuksessa. Ahomansikan kausittaisen kukinnan aiheuttaa repressorigeeni FvTERMINAL FLOWER 1 (FvTFL1). Pitkä päivä aktivoi FvFLOWERING LOCUS T1 (FvFT1) >FvSUPPRESSOR OF OVEREXPRESSION OF CONSTANS1 (FvSOC1) > FvTFL1 -geenireitin, joka estää kukintaan virittymisen, kukintainduktion. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää, miten lämpötila säätelee ahomansikan kukintainduktiota. Lisäksi tutkittiin valonlaadun vaikutusta ahomansikan ja vadelman kukintaan. Geenien ilmenemisanalyysi (qPCR) ja geenien ilmentäminen jatkuvasti siirtogeenisissä kasveissa osoittivat, että FvTFL1 proteiini yhdistää lämpötila ja päivänpituussignaalit ahomansikassa. Korkea lämpötila aktivoi voimakkaasti FvTFL1 -geenin, joka estää kukinnan. Alkusyksylle tyypillisissä 15-18°C:n lämpötiloissa tärkeän FvSOC1 > FvTFL1 -säätelyn lisäksi korkeammissa lämpötiloissa FvTFL1 -geenillä on myös muita säätelytekijöitä, erityisesti lyhyessä päivänpituudessa. Matala lämpötila laskee FvTFL1 -geenin ilmenemistasoa sallien kukintainduktion. Tutkimuksessa havaittiin punaisen ja pitkäaaltoisen punaisen valon aiheuttavan päinvastaisen kukintavasteen kausi- ja jatkuvasatoisella ahomansikalla. Tulosten perusteella FvFT1 -geeni välittää valonlaatusignaalin, mutta kukintavaste riippuu FvTFL1 -geenistä. Valonlaatu vaikuttaa myös vadelman kukintaan lajikkeesta riippuen. Pitkäaaltoisen punaisen valon poistaminen lisäsi syysvadelmalajikkeiden kukkien lukumäärää, kun taas kausisatoisten vadelmalajikkeiden kukkien lukumäärä väheni. Tutkimus osoittaa, että lämpötila, päivänpituus ja valonlaatu ovat kasvua ohjaavia tekijöitä, joita säätämällä voidaan ohjata mansikan ja vadelman kasvua ja kukintakehitystä

Käsityö ja sen arviointi : Tapaustutkimus pirkanmaalaisesta alakoulusta tyttöjen, poikien ja opettajien näkökulmasta

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä ja kokemuksia erään pirkanmaalaisen alakoulun 5. ja 6.-luokkalaisilla tytöillä ja pojilla sekä heidän käsityönopettajillaan oli käsityöstä ja sen arvioinnista. Tutkimuksessa tarkasteltuja aiheita olivat käsityöoppiaineen hyödyllisyys, oppimisympäristöt, kiinnostavuus, yhteinen käsityö (samat sisällöt kaikille sukupuolesta riippumatta) ja kokonainen käsityö (sama henkilö suorittaa koko käsityöprosessin) sekä arvioinnin tarkoitus, toteutustavat ja perusteet. Lisäksi selvitettiin vastaajien kokemuksia käsityöosaamisesta, käsityön opetuksesta ja arvioinnista sekä hyvän käsityön opetuksen ja arvioinnin piirteitä. Tutkimukseen osallistui 48 tyttöä, 44 poikaa ja neljä opettajaa, joiden näkemyksiä vertailtiin. Tutkimusaineisto kerättiin joulukuun 2014 ja tammikuun 2015 aikana. Tutkimus oli tapaustutkimus, jossa käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin opettajien osalta puolistrukturoitua teemahaastattelua. Oppilaat täyttivät kyselylomakkeen, joka sisälsi avoimia kysymyksiä, valintakysymyksiä sekä väitteitä, joihin vastattiin viisiportaisella Likert-asteikolla. Laadullinen aineisto teemoiteltiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Määrällinen aineisto käsiteltiin SPSS-ohjelmalla. Siitä esitettiin tunnuslukuja. Tapauskoulun tytöt olivat kiinnostuneempia käsityöstä, pitivät sitä hyödyllisempänä ja kokivat osaavansa sitä enemmän kuin pojat. Suurin osa oppilaista halusi opiskella molempia käsityölajeja, mutta jos pitäisi painottaa, tyttöjä kiinnostaisi tekstiilityö ja poikia tekninen työ. Opettajat suhtautuivat oppilaita negatiivisemmin yhteiseen käsityöhön. Käsityöoppiaineessa oli sekä ositetun että kokonaisen käsityön piirteitä. Opettajilla oli erilaisia käsityksiä arvioinnin toteutuksesta sekä painopisteistä produktin, prosessin, asenteen ja harrastuneisuuden suhteen. Oppilaiden arviointi koettiin vaikeaksi, mutta työkokemus antoi siihen varmuutta. Käsityön opetuksessa oli tärkeää selkeys ja riittävyys, arvioinnissa monipuolisuus ja oikeudenmukaisuus. Arviointia pidettiin tiedonantona osaamisen tasosta. Oppilaiden arviointikokemukset olivat pääosin positiivisia. Enemmistö oppilaista piti saamaansa opetusta hyvänä ja arviointia oikeudenmukaisena ja kannatti arviointia sekä sanallisena että numerolla. Tutkimuksen perusteella oppilaiden tuoteideoita tulisi huomioida käsityöoppiaineessa, jotta opetus toteutuisi nykyistä enemmän kokonaisen käsityöprosessin suuntaisesti. Arvioinnin tarkoituksesta ja perusteista pitäisi keskustella niin opettajien kuin oppilaiden kesken, jotta käytännöt olisivat yhtenäiset ja merkitys kaikkien tiedossa. Opettajat tarvitsisivat käytännönläheistä täydennyskoulutusta, jotta käsityön opetus toteutuisi opetussuunnitelman pyrkimysten mukaisesti

Blue Care – Vesien helmiä : Sinisten hyvinvointipalveluiden kokeiluja ja työpajoja

Sininen biotalous, Green Care ja luonto- ja hyvinvointimatkailu ovat kiinnittäneet huomion luonnonvesien tärkeyteen osana ihmisen hyvinvointia. Blue Wellbeing ja Blue Care -termien alle voidaan koota luonnon sinisen osan, vesistöjen, hyvinvointivaikutukset arjen ympäristöstä sosiaali- ja terveysalan palveluihin. Blue Care on käsitteenä nuori ja sen sisältö kasvaa, kehittyy ja tarkentuu mm. aktiivisen hanketoiminnan tuloksena jatkuvasti. Tähän raporttiin on koottu kokemuksia Blue Care -toiminnasta Keski-Suomen alueella Freshabit LIFE IP (LIFE 14 IPE/FI/023) hankkeessa. Valtakunnallista monin tavoin vesiluonnon hyvinvointia edistävää hanketta koordinoi Metsähallituksen Luontopalvelut. Tämä raportti kuvaa Luonnonvarakeskuksen osiota (A7), jossa pohdittiin, millaisia hyvinvointipalveluita vesiluonto voi tarjota meille ihmisille. Virkistyskalastusta lapsille kuvaa toiminnallisen tavan hyödyntää kalastusta lasten hyvinvoinnin edistämiseksi. Luvut Apuvälinelähtöinen kalastus ja Blue Care tunnetummaksi – lisäpalveluja luontomatkailuun perustuvat työpajoihin, joista ensimmäiseen kuului myös kokemuksellinen kalastusretki. Jälkimmäisessä pohdittiin kuvien avulla erilaisia vesistömaisemien muodostamia tiloja Blue Care -toimintaympäristöinä. Vesistölähtöisiä hyvinvointipalveluita esitellään laajemmin Luonnonvarakeskuksen julkaisemassa, rinnakkain syntyneessä julkaisussa ´Hyvinvointia luonnonvesistä – Palveluja arkeen, matkailuun, opetukseen sekä sosiaali- ja terveyssektorille´ (Eskelinen ym. 2018). Julkaisuun on koottu tietoa mm. vesiympäristön erityispiirteistä erilaisissa palveluissa, turvallisuudesta vesistöpalveluissa sekä vesiluonnon käytöstä toimintaympäristönä. Julkaisusta on saatavilla myös englanninkielinen versio (Soini ym. 2019). Vesi osana luontoa muodostaa monipuolisen ja moniaistisen toimintaympäristön, joka on useimmiten hyvin saavutettavissa ja palvelee kaikkina vuodenaikoina monenlaisia asiakasryhmiä. Elämykset tarjoavat virkistystä ja voimaantumista ja mahdollisuuden erilaisiin aktiivisiin toimiin. Toisaalta veden äärellä on hyvä ajatella, rentoutua ja rauhoittua.201

Varhaiskasvatus sairaalassa

Sairaalassa toteutettavan varhaiskasvatuksen suunnitelma (Sairaala-vasu)THL-tekijät: Marjatta Kekkonen (aik. Stakesin Varhaiskasvatusryhmästä); valmisteluun osallistuneet Liisa Heinämäki ja Anna-Leena Välimäk

Eino Heikkinen 1939-2022

publishedVersionNon peer reviewe