Kuntoutujien motivaatiosta Kelan Oma väylä -kuntoutuksessa : Arviointitutkimus

Kuntoutujan kuntoutus- ja kuntoutumismotivaatio ovat keskeisiä tekijöitä kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Tässä arviointitutkimuksessa tarkastellaan neuropsykiatrisessa Oma väylä -kuntoutuksessa olevien nuorten motivaatiota ja ohjaajien käyttämiä motivointikeinoja. 1,5-vuotinen Oma väylä on Kelan rahoittama ja kehittämä kuntoutus, joka on tarkoitettu ADHD/ADD- ja/tai Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin saaneiden nuorten ja nuorten aikuisten (18–35-vuotiaat) opiskelu- ja työelämävalmiuksien sekä arjen hallinnan ja sosiaalisten taitojen vahvistamiseen. Kuntoutusta toteutetaan kuudella paikkakunnalla vuosien 2015–2017 välisenä aikana vastaanotto-, ryhmä- ja arkeen integroituina käynteinä. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla kuntoutujia ja omaisia, havainnoimalla ryhmäkäyntejä ja kuntoutujan arkeen integroituja käyntejä, ennakkoarviota koskevalla kyselyllä ja keräämällä kirjallista materiaalia. Palveluntuottajat voivat käyttää tuloksia oman toimintansa kehittämiseen ja Kela Oma väylä -kuntoutuksen standardin kirjoittamiseen. Tulosten mukaan kuntoutusta edeltävä ennakkoarvio auttoi arvioimaan kuntoutujan kuntoutusmotivaatiota, kuntoutuksen oikea-aikaisuutta ja kuntoutujan toimintakykyä. Kuntoutujien motivaatio oli enimmäkseen hyvä. Hyvää motivaatiota edistivät esimerkiksi kuntoutujan oma-aloitteinen hakeutuminen kuntoutukseen ja aiempi väliinputoajakokemus palveluissa. Nuoria motivoi kuntoutuksen joustavuus ja monipuolisuus, palkitseva sisältö ja mahdollisuus vertaistukeen. Kuntoutujien heikon motivaation taustalla vaikutti nuoren elämäntilanteen muutos tai selkiytymättömyys. Kuntoutujaa oli ehkä painostettu osallistumaan kuntoutukseen. Motivaatioon vaikuttivat myös kuntoutujan ja ohjaajan välinen ”henkilökemia” ja ohjaajan mahdollinen vaihtuminen kesken kuntoutuksen. Ohjaajien käyttämiä motivointikeinoja olivat esimerkiksi kuntoutujan osallistaminen, reflektoiva ja joustava työote sekä myönteisen palautteen antaminen. Kuntoutuksen kohderyhmien tyypilliset vaikeudet esimerkiksi ajankäyttöön ja toiminnanohjaukseen liittyen ovat motivoinnin näkökulmasta haaste. Nuoren vaikeudet voivat näyttäytyä motivoimattomuutena kuntoutukseen eikä ohjaajilla aina välttämättä ollut tarpeeksi keinoja kuntoutujan muutosmotivaation herättämiseen ja ylläpitämiseen. Ohjaajat joutuivatkin työskentelemään jatkuvasti kuntoutujien motivoimiseksi. Tämän tutkimuksen perusteella ennakkoarvio tulisi toteuttaa jatkossa kaikille kuntoutukseen hakeutuville nuorille. Motivaation arviointiin käytettäviin menetelmiin tulisi kiinnittää huomiota. Näin kuntoutus kohdentuisi vielä paremmin niille, jotka ovat motivoituneita muutokseen. Yhteistyötahoja tulisi tiedottaa aktiivisesti ja säännöllisesti kuntoutuksen tavoitteista, sisällöistä ja rajoitteista, jotta palveluohjaus olisi onnistunutta. Työntekijöiden pysyvyys ja ammattitaito ovat tärkeitä, ja kuntoutujalla tulee niin halutessaan olla mahdollisuus vaihtaa omaohjaajaa

Nuorten neuropsykiatrisen Oma väylä -kuntoutuksen ryhmäkäynnit : Arviointitutkimus

Ryhmämuotoinen kuntoutus soveltuu tiedon jakamiseen, kuntoutujan tukemiseen, taitojen ja toimintojen harjoittelemiseen ja vuorovaikutuksen tutkimiseen ja ilmaisuun. Kelan rahoittama ja kehittämä Oma väylä on 1,5 vuoden kuntoutus, joka on tarkoitettu ADHD/ADD- ja/tai Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin saaneiden nuorten ja nuorten aikuisten (18–35-vuotiaat) opiskelu- ja työelämävalmiuksien sekä arjen hallinnan ja sosiaalisten taitojen vahvistamiseen. Kuntoutusta toteutetaan kuudella paikkakunnalla vuosien 2015–2017 välisenä aikana vastaanotto- ja ryhmäkäynteinä sekä arkeen integroituina käynteinä. Tässä kuntoutuksen kehittämistä arvioivassa osatutkimuksessa arvioidaan Oma väylä -kuntoutuksen ryhmäkäyntejä. Tutkimuksen aineisto on kerätty vuonna 2016 haastattelemalla kuntoutujia ja omaisia, havainnoimalla ryhmäkäyntejä ja keräämällä kirjallista materiaalia. Tutkimukseen osallistui yhteensä 59 kuntoutujaa ja omaista. Tulosten mukaan ryhmäkäynnit olivat tärkeitä Asperger- ja ADHD-diagnoosin saaneiden nuorten aikuisten kuntoutuksessa: niissä saatiin oppia ja kokemuksia, joita ei yksilökäynneillä tai arkeen suuntautuvilla käynneillä saavutettu. Ryhmäkäynnit tarjosivat mahdollisuuden ikätoverikontakteihin, vertaistukeen ja sosiaalisten tilanteiden harjoitteluun. Kuntoutujat itse kokivat ryhmäkäynnit antoisina ja palveluntuottajien näkemys oli pääsääntöisesti myönteinen. Ryhmissä käsiteltiin esimerkiksi henkistä hyvinvointia ja sosiaalisia taitoja keskustellen sekä harjoitusten ja toiminnallisuuden kautta. Välitehtävät edistivät asioiden siirtymistä arkeen ja turvasivat ryhmäkäyntien jatkuvuutta. Ryhmät olivat parhaimmillaan kuntoutujia osallistavia ja toiminnallisia sekä kuntoutujat tasapuolisesti huomioivia. Ryhmät toteutettiin suljettuina ryhminä, mikä oli toimiva tapa. Toimivien ryhmien kokoaminen ja ”tarpeeksi samanlaisten” kuntoutujien löytäminen ryhmiin oli välillä haasteellista. Poissaoloja oli melko paljon ja vain pienessä osassa ryhmäkäynneistä kaikki ryhmäläiset olivat paikalla. Nykyinen ryhmäkäyntien määrä, 12 käyntiä, oli useiden kuntoutujien ja palveluntuottajien mielestä liian vähän. Ohjaajilta ryhmäkäynnit edellyttivät tietoa neuropsykiatriasta, sosiaalisia taitoja ja ryhmäprosessien tuntemista, kokemusta ryhmien vetämisestä, joustavuutta muuttuvien tilanteiden varalle ja herkkyyttä tunnistaa kuntoutujien tarpeita ryhmätilanteessa. Jatkossa tulisi pohtia, onko kuntoutuksessa joustoa niin, että kuntoutuja voisi jättää käyttämättä jotkut käyntimuodot (arkeen integroidut käynnit tai ryhmäkäynnit), vaihtaa toisiin tai siirtää myöhemmäksi. Tarpeeksi homogeenisten ja toimivien ryhmien kokoamiseen tulee kiinnittää huomiota. Ryhmä voisi kokoontua 15–17 kertaa kahdessa eri jaksossa. ”Turhien” poissaolojen vähentämiseksi tulisi lisätä muistuttamisen, vastuuttamisen tai toiminnallistamisen (esim. pelillistäminen) keinoja. Ryhmien tulisi olla tarpeeksi suuria, jotta ryhmätoiminnan tavoitteet saavutetaan. Ryhmissä olisi hyvä olla kaksi ohjaajaa. Myös ryhmien toiminnan standardoimista on syytä pohtia

Oman väylän kulkijat : Kelan neuropsykiatrisen kuntoutuksen aloittaneiden nuorten aikuisten psykososiaalinen hyvinvointi

Kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä potevien nuorten aikuisten tiedetään kohtaavan keskimääräistä suurempia haasteita siirryttäessä nuoruudesta aikuisuuteen. Tämän kohderyhmän psykososiaalisesta hyvinvoinnista on kuitenkin vain niukasti tietoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata Kelan neuropsykiatriseen Oma väylä -kuntoutukseen ohjautuneita kuntoutujia, heidän taustojaan, psykososiaalista hyvinvointiaan sekä kuntoutukseen liittyviä odotuksiaan kuntoutuksen alkaessa. Tutkimukseen osallistui lähtötilanteessa 188 keski-iältään 25-vuotiasta Oma väylä -kuntoutujaa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, joka sisälsi kysymyksiä ja mittareita kartoittaen vastaajien elämäntilannetta, toimintakykyä, psyykkistä hyvinvointia, terveyskäyttäytymistä, sosiaalisia suhteita sekä sosiaalista kompetenssia. Kuntoutujista yli puolet oli opiskelu- ja työelämän ulkopuolella. Noin kolmasosalla oli suuria vaikeuksia normaaleissa arjen tehtävissä. Yli puolella kuntoutujista oli neuropsykiatrisen diagnoosin lisäksi rinnakkaisdiagnooseja. Reilulla kolmasosalla oli samanaikaisesti mielialaan tai stressiin liittyvä häiriö. Toiseuden ja kuulumattomuuden tunteet olivat yleisiä. Liikunnallisesti passiivisten osuus osoittautui suureksi. Kuntoutukseen liittyvät odotukset liittyivät useimmiten arjessa selviytymiseen, opiskeluvalmiuksien parantamiseen sekä työelämävalmiuksien kohentumiseen. Oma väylä -kuntoutuksessa aloittaneet kuntoutujat muodostivat melko heterogeenisen ryhmän niin toimintakyvyn, työhön kuin koulutukseen kiinnittymisen, osallisuuden tuntemusten, mielialan kuin terveyskäyttäytymisenkin suhteen. Yleistä kuntoutujille oli kuitenkin ryhmässä toimimisen haasteet, toiseuden ja kuulumattomuuden tunteet sekä liikunnallinen passiivisuus. Nämä seikat on hyvä ottaa huomioon tälle kohderyhmälle kohdistetun kuntoutuksen sisältöjä suunniteltaessa. Lisäksi psyykkiseen oireiluun liittyvä tuen ja mahdollinen hoidon tarve tulisi selvittää perusteellisesti

Respiratory health screening for opiate misusers in a specialist community clinic: a mixed-methods pilot study, with integrated staff and service user feedback.

OBJECTIVES: Increased rates of illicit drug inhalation are thought to expose opiate misusers (OMUs) to an enhanced risk of respiratory health problems. This pilot study aimed to determine the feasibility of undertaking respiratory screening of OMUs in a community clinic. SETTING: Single-centre UK community substance misuse clinic. PARTICIPANTS: All clinic attendees receiving treatment for opiate misuse were eligible to participate. 36 participants (mean age=37) were recruited over a 5-week period. The sample included 26 males and 10 females. OUTCOME MEASURES: Spirometry without bronchodilation; health related quality of life EQ-5D-3L; Asthma Control Test; Mini Asthma Quality of Life; Clinical COPD Questionnaire and the Treatment Outcome Profile were used to assess the respiratory health of participants. Findings were discussed with staff and service users in 2 patient and public involvement events and feedback was analysed thematically. RESULTS: 34 participants reported that they had smoked heroin. 8 participants diagnosed with asthma, scored under 13 on the Asthma Control Test, suggesting poorly controlled asthma. Participants (n=28), without a diagnosis of asthma completed the Lung Function Questionnaire. Of these, 79% produced scores under 18, indicating symptoms associated with the development of chronic obstructive pulmonary disease. Spirometry showed 14% of all participants had forced expiratory volume in 1 s/forced vital capacity <0.7 (without bronchodilator), indicating potential obstructive lung disease. Feedback from service users and staff suggested a willingness and capacity to deliver respiratory health screening programmes. Insight towards the difficulties service users have in accessing services and the burden of respiratory health was also provided. CONCLUSIONS: It is feasible to undertake respiratory health screening of OMUs in a community clinic. Larger screening studies are warranted to determine the prevalence of respiratory health problems in this population. Research regarding asthma medicines adherence and access to healthcare among OMUs is also required

Oma väylä -kuntoutuksen arkikäynnit : Väliraportti

Neuropsykiatrisessa kuntoutuksessa on oleellista saada kuntoutuksessa opittu siirtymään kuntoutujan arkielämän pysyväksi voimavaraksi. Tätä edistetään esimerkiksi kuntoutujan arkeen integroiduilla käynneillä ja toiminnallisilla menetelmillä. Kelan rahoittama ja kehittämä Oma väylä on 1,5 vuoden kuntoutus, joka on tarkoitettu ADHD- ja/tai Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin saaneiden nuorten ja nuorten aikuisten (18–35-vuotiaat) opiskelu- ja työelämä-valmiuksien sekä arjen hallinnan ja sosiaalisten taitojen vahvistamiseen. Kuntoutusta toteutetaan kuudella paikkakunnalla vuosien 2015–2017 välisenä aikana vastaanotto-, ryhmä- ja arkeen integroituina käynteinä. Tässä kuntoutuksen kehittämistä arvioivassa osatutkimuksessa arvioidaan Oma väylä -kuntoutuksen arkikäyntejä. Tutkimuksen aineisto on kerätty syksyllä 2015 havainnoimalla arkikäyntejä ja keräämällä kirjallista materiaalia. Analyysi toteutettiin sisällönanalyyttisillä menetelmillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että arkikäyntien tavoitteiden asettaminen ja niihin sitoutuminen oli helpompaa, jos ne oli asetettu tarpeeksi konkreettisiksi ja kuntoutuja oli itse muokkaamassa tavoitetasoja. Arkikäynneille asetetuista tavoitteista ja arkikäyntien keskusteluista noin puolet liittyi arjenhallintataitoihin, 20–25 prosenttia kouluun, työhön tai yhteistyöverkostoihin ja noin kymmenesosa sosiaalisiin taitoihin. Näyttää siltä, että arkikäyntien toteutuksessa opiskelu- ja työelämävalmiuksilla on pienempi osa kuin Oma väylä -kuntoutuksen yleisissä tavoitteissa ja että kuntoutujaryhmän erityistarpeet liittyvät nimenmaan arjenhallintataitojen vahvistamiseen. Kaksi kolmasosaa arkikäynneistä toteutettiin kotona ja lähes kaikilla arkikäynneillä käytettiin toiminnallisia työmuotoja, kuten yhdessä tekemistä sekä erilaisia tehtäviä, esimerkiksi valokuvaamista. Arkikäynteinä toteutetut verkostokäynnit olivat hyödyllisiä erityisesti kuntoutujan tukena toimivien tahojen työnjaon selkiyttämiseksi. Työntekijät suhtautuivat arkikäynteihin myönteisesti, koska ne antoivat realistisen kuvan kuntoutujan toimintakyvystä, edistivät luottamuksellisen suhteen syntymistä ja tukivat taitojen oppimista. Haasteena oli kuntoutujan haluttomuus päästää työntekijää kotiinsa ja kuntoutujan keskittymisongelmat, jotka voivat korostua arkiympäristössä. Työntekijöillä esiintyi myös huolta arkikäyntien turvallisuudesta. Työntekijöille arkikäyntien toteuttaminen on vaativaa ja ne edellyttävät vahvaa työyhteisön tukea. Jatkossa Oma väylä -kuntoutuksen arkikäyntejä voisi kehittää lisäämällä myös muualle kuin kotiympäristöön suuntautuvia käyntejä ja opiskelu- ja työelämävalmiuksia suoraan vahvistavia tavoitteita ja toimintatapoja. Kuntoutuksen tuloksellisuutta arvioitaessa tulee huomioida kuntoutuksen kohderyhmän erityistarpeet arjenhallintataitoihin liittyen. Työntekijän näkökulmasta arkikäyntien toteuttamista tukee riittävä työyhteisön tuki, turvallisuuden tunne ja joustavuus arkikäyntien toteuttamisajankohdissa. Palveluntuottajille arkikäyntien pitäisi olla myös taloudellisesti kannattava työmuoto

Mapping pathogenic processes contributing to neurodegeneration in Drosophila models of Alzheimer's disease.

Alzheimer's disease (AD) is the most common form of dementia, affecting millions of people and currently lacking available disease-modifying treatments. Appropriate disease models are necessary to investigate disease mechanisms and potential treatments. Drosophila melanogaster models of AD include the Aβ fly model and the AβPP-BACE1 fly model. In the Aβ fly model, the Aβ peptide is fused to a secretion sequence and directly overexpressed. In the AβPP-BACE1 model, human AβPP and human BACE1 are expressed in the fly, resulting in in vivo production of Aβ peptides and other AβPP cleavage products. Although these two models have been used for almost two decades, the underlying mechanisms resulting in neurodegeneration are not yet clearly understood. In this study, we have characterized toxic mechanisms in these two AD fly models. We detected neuronal cell death and increased protein carbonylation (indicative of oxidative stress) in both AD fly models. In the Aβ fly model, this correlates with high Aβ1-42 levels and down-regulation of the levels of mRNA encoding lysosomal-associated membrane protein 1, lamp1 (a lysosomal marker), while in the AβPP-BACE1 fly model, neuronal cell death correlates with low Aβ1-42 levels, up-regulation of lamp1 mRNA levels and increased levels of C-terminal fragments. In addition, a significant amount of AβPP/Aβ antibody (4G8)-positive species, located close to the endosomal marker rab5, was detected in the AβPP-BACE1 model. Taken together, this study highlights the similarities and differences in the toxic mechanisms which result in neuronal death in two different AD fly models. Such information is important to consider when utilizing these models to study AD pathogenesis or screening for potential treatments

Discovery and Optimisation of a Compound Series active against Trypanosoma cruzi, the causative agent of Chagas’ Disease

Chagas disease is caused by the protozoan parasite; Trypanosoma cruzi; . It is endemic in South and Central America and recently has been found in other parts of the world, due to migration of chronically infected patients. The current treatment for Chagas disease is not satisfactory, and there is a need for new treatments. In this work, we describe the optimization of a hit compound resulting from the phenotypic screen of a library of compounds against; T. cruzi; . The compound series was optimized to the level where it had satisfactory pharmacokinetics to allow an efficacy study in a mouse model of Chagas disease. We were able to demonstrate efficacy in this model, although further work is required to improve the potency and selectivity of this series

Interplay between Structure and Dynamics in Chitosan Films Investigated with Solid-State NMR, Dynamic Mechanical Analysis, and X-ray Diffraction

Modern solid-state NMR techniques, combined with X-ray diffraction, revealed the molecular origin of the difference in mechanical properties of self-associated chitosan films. Films cast from acidic aqueous solutions were compared before and after neutralization, and the role of the counterion (acetate vs Cl⁻) was investigated. There is a competition between local structure and long-range order. Hydrogen bonding gives good mechanical strength to neutralized films, which lack long-range organization. The long-range structure is better defined in films cast from acidic solutions in which strong electrostatic interactions cause rotational distortion around the chitosan chains. Plasticization by acetate counterions enhances long-range molecular organization and film flexibility. In contrast, Cl⁻ counterions act as a defect and impair the long-range organization by immobilizing hydration water. Molecular motion and proton exchange are restricted, resulting in brittle films despite the high moisture content

Characterization of different FAD-dependent glucose dehydrogenases for possible use in glucose-based biosensors and biofuel cells

In this study, different flavin adenine dinucleotide (FAD)-dependent glucose dehydrogenases (FADGDHs) were characterized electrochemically after “wiring” them with an osmium redox polymer [Os(4,4′-dimethyl-2,2′-bipyridine)2(PVI)10Cl]+ on graphite electrodes. One tested FADGDH was that recently discovered in Glomerella cingulata (GcGDH), another was the recombinant form expressed in Pichia pastoris (rGcGDH), and the third was a commercially available glycosylated enzyme from Aspergillus sp. (AspGDH). The performance of the Os-polymer “wired” GDHs on graphite electrodes was tested with glucose as the substrate. Optimal operational conditions and analytical characteristics like sensitivity, linear ranges and current density of the different FADGDHs were determined. The performance of all three types of FADGDHs was studied at physiological conditions (pH 7.4). The current densities measured at a 20 mM glucose concentration were 494 ± 17, 370 ± 24, and 389 ± 19 μA cm−2 for GcGDH, rGcGDH, and AspGDH, respectively. The sensitivities towards glucose were 2.16, 1.90, and 1.42 μA mM−1 for GcGDH, rGcGDH, and AspGDH, respectively. Additionally, deglycosylated rGcGDH (dgrGcGDH) was investigated to see whether the reduced glycosylation would have an effect, e.g., a higher current density, which was indeed found. GcGDH/Os-polymer modified electrodes were also used and investigated for their selectivity for a number of different sugars

QTL for phytosterol and sinapate ester content in Brassica napus L. collocate with the two erucic acid genes

Improving oil and protein quality for food and feed purposes is an important goal in rapeseed (Brassica napus L.) breeding programs. Rapeseed contains phytosterols, used to enrich food products, and sinapate esters, which are limiting the utilization of rapeseed proteins in the feed industry. Increasing the phytosterol content of oil and lowering sinapate ester content of meal could increase the value of the oilseed rape crop. The objective of the present study was to identify quantitative trait loci (QTL) for phytosterol and sinapate ester content in a winter rapeseed population of 148 doubled haploid lines, previously found to have a large variation for these two traits. This population also segregated for the two erucic acid genes. A close negative correlation was found between erucic acid and phytosterol content (Spearman’s rank correlation, rs = −0.80**). For total phytosterol content, three QTL were detected, explaining 60% of the genetic variance. The two QTL with the strongest additive effects were mapped on linkage groups N8 and N13 within the confidence intervals of the two erucic acid genes. For sinapate ester content four QTL were detected, explaining 53% of the genetic variance. Again, a close negative correlation was found between erucic acid and sinapate ester content (rs = −0.66**) and the QTL with the strongest additive effects mapped on linkage groups N8 and N13 within the confidence intervals of the two erucic acid genes. The results suggests, that there is a pleiotropic effect of the two erucic acid genes on phytosterol and sinapate ester content; the effect of the alleles for low erucic acid content is to increase phytosterol and sinapate ester content. Possible reasons for this are discussed based on known biosynthetic pathways