Lääkehoidon osaaminen : -LOVe-näytön opetusvideo suunkautta jaettavien lääkkeiden näytönvastaanottotilanteessa

Sosiaali- ja terveysministeriön linjauksen mukaan potilasturvallisuus on laadukkaan hoitotyön perusta. Merkittävä osa potilasturvallisuutta on hoitohenkilökunnan lääkehoidon osaaminen. Lääkehoitoon liittyvät virheet ovat huomattavin terveydenhuollossa haittaa aiheuttava tapahtuma. Suuri osa lääkehoitoon liittyvistä virheistä voidaan estää ja niihin voidaan vaikuttaa hoitohenkilökunnan hyvällä lääkehoidon osaamisella. Lääkehoidon osaaminen perustuu teoriatiedon lisäksi hyvään ammatilliseen peruskoulutukseen, täydennyskoulutukseen ja kokemukseen. Terveydenhuollon työyksikössä tulee olla lääkehoitohoitosuunnitelma, jossa tulee ilmetä, miten työyksikössä varmistetaan ja ylläpidetään hoitohenkilökunnan lääkehoidon osaamista. Suoritettuaan työyksikön vaatimat opinnot, hoitotyöntekijä saa lääkehoidon toteuttamisen oikeuttavan luvan. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP) on vuonna 2011 otettu käyttöön lääkehoidon osaaminen verkossa -koulutuskokonaisuus (LOVe). Sen avulla hoitohenkilökuntaan kuuluvien tulee suorittaa verkko-opintoina lääkehoidon teoriaopinnot, sekä antaa kliiniset näytöt lääkehoidon osaamisestaan. LOVe-näytönvastaanottajakoulutusta on myös tarkoitus siirtää verkko-oppimisympäristöön, jossa perehdytetään näytönvastaanottajaa lääkehoidon osaamisen arviointiin, arviointiperusteisiin, näyttöjen suunnitteluun ja sen toteuttamiseen. Tämän opinnäytetyön tehtävänanto tuli sairaanhoitopiirin kehittämispalveluyksiköstä tammikuussa 2017. Opinnäytetyössä keskityttiin suun kautta jaettavien lääkkeiden näytönvastaanottotilanteeseen. Opetusvideo kuvattiin LOVe-näyttöjen arviointikriteerien pohjalta Turun ammattikorkeakoulun lääkehoidon opetustilassa, ja sen editointi tehtiin sairaanhoitopiirin kehittämispalveluyksikössä. Jatkossa sairaanhoitopiirin on edelleen hyvä tehdä yhteistyötä Turun Ammattikorkeakoulun kanssa niin LOVe-opetuskokonaisuuteen liittyvien, kuin muidenkin opetukseen ja arviointiin liittyvien materiaalien kanssa.According to an alignment by the Ministry of Social Affairs and Health patient safety is the basis of quality nursing. Nursing staff’s competence in pharmacotherapy forms a substantial part of patient safety. Errors made in administering medication account for most of the harm encountered in health care. Most of the errors related to pharmacotherapy can be prevented and they can be influenced by good competence in pharmacotherapy. In addition to theory, competence in pharmacotherapy is based on basic vocational education, continuing education and experience. Health care units must have a plan for pharmacotherapy which states how the nursing staff’s competence in pharmacotherapy is ensured and maintained in the unit. After completing the studies required by the unit, nurses receive a licence to practise pharmacotherapy. In 2011 an eLearning course module for ensuring competence in pharmacotherapy (LOVe) was introduced in the Hospital District of Southwest Finland. The course module is a means for/to nursing staff to complete the required theoretical studies and practical qualifications in pharmacotherapy online. There are also prospects to start the hospital district’s LOVe training for supervisors of the practical training as an online course in which the supervisors learn how to assess competence in pharmacotherapy, issues in assessment criteria, as well as planning and executing practice. The assignment for this thesis came from the hospital district’s service development unit in January 2017. The focus in the present thesis was on receiving demonstration of competence in oral administration of drugs. The learning video was made based on LOVe’s assessment criteria.It was filmed at Turku University of Applied Sciences in the pharmacotherapy premises and was edited hospital district’s service development unit. In the future, it will be beneficial for the hospital district to continue cooperating with the Turku University of Applied Sciences producing material associated with the LOVe study module as with material associated with teaching and assessment

Kontekstuaalisuus, konsensus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaetiikka

Tutkielma käsittelee ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnassaan käyttämiä periaatteita, kontekstuaalisuutta ja konsensusta. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaetiikkaa, joka sinänsä rakentuu omaksi kokonaisuudekseen tulkintaperiaatteisiin nähden, eikä näin ollen ole synonyymi tulkintaperiaatteiden muodostaman kokonaisuuden kanssa. Tutkielman näkökulma on oikeusdogmaattinen, joskin tutkimukseen on liitetty oikeusteorialle ominaisia piirteitä. Tutkielman oikeusteoreettiset piirteet ilmenevät ensisijaisesti ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaetiikkaa, oikeutta tulkintaan, ihmisoikeuksien moraalisuutta ja universaalisuutta käsittelevissä kappaleissa. Tämän tutkielman pääasiallinen tutkimuskysymys on, mitä kontekstuaalinen tulkinta ja konsensus merkitsevät sille moraaliselle tulkintakokonaisuudelle, jota tutkielmassa nimitetään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaetiikaksi. Tutkimuskysymystä selvitetään kolmen pääteeman valossa, joista ensimmäinen on konsensus ja kontekstuaalinen tulkinta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnallisina periaatteina tämän oikeuskäytännön perusteella. Toinen pääteema on konsensus- ja kontekstualismiperiaatteiden rooli ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön oikeuttajana. Kolmas pääteema on tulkintaperiaatteiden moraaliset sitoumukset, jotka muodostavat tulkintaetiikan kokonaisuuden. Tässä tutkielmassa esiteltyjä oikeustapauksia ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi käytännön kuvaukseksi, vaan oikeustapauksien merkitys on rajoitettu lähinnä niiden tarjoamaan argumentatiiviseen tukeen. Tutkielmassa osoitetaan, että kontekstualismi- ja konsensusperiaatteet eivät ole edes käsitteellisessä katsannossa ongelmattomia ilmiöitä, vaan molemmat käsitteet saavat erilaisia merkityksiä. Konsensusta periaatteena arvioitaessa on huomionarvoista paikantaa ne tekijät, joiden avulla tällainen yhteisymmärrys on paikannettu. Konsensusarvioinnin uskottavuuteen vaikuttaa siis se, kenen konsensuksesta on kyse. Konsensusarviointi on kuitenkin aina paitsi oikeudellinen arvio jäsenvaltioiden oikeustilojen jakamista käsityksistä, myös poliittinen arvio näiden käsitysten luonteesta. Konsensusperiaate on tämän valossa tausta-arvoiltaan neutraali. Tämä merkitsee, ettei konsensustulkinta itsessään sisällä tiettyä moraalikäsitystä, vaan moraalikäsitys kumpuaa kussakin tapauksessa EIS:n jäsenvaltioiden oikeustiloista eikä konsensusperiaatteesta itsestään. Näin ollen konsensusperiaate ei viitoita itsessään tietyntyyppisen ihmisoikeusstandardin suuntaan. Tässä tutkielmassa kontekstuaalisuutta hahmotetaan ensisijaisesti EIT:n tulkintaetiikkaan kiinnittyvänä välttämättömänä tekijänä, jolla varmistetaan ihmisoikeuksien ajankohtaisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Tällöin kontekstuaalinen tulkinta merkitsee ensisijaisesti vallitsevien erityislaatuisten olosuhteiden painavuutta niin, että nämä olosuhteet perustavat ihmisoikeuksien rajoitusperusteiden täyttämisen välineen. Näin hahmotettuna kontekstualismin avulla toteutetaan ihmisoikeuksien universalismiin liittyvää suhteellisuutta ja pluralismia, eikä kontekstualismi tässä katsannossa niinkään liity poliittisten vaikuttimien sisällyttämiseen ihmisoikeuksilla argumentointiin

Kokemuksia koulukotien varjoista

Yhteiskunnan tahra? : koulukotien kasvattien vaietut kokemukset / Marjo Laitala & Vesa Puuronen. Tampere : Vastapaino, 2016

Tyttöryhmän dialoginen prosessi : fenomenologinen lähestymistapa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksessa viisi 16-vuotiasta tyttöä kertoo kokemuksistaan lastensuojelun avohuollon ryhmätoiminnassa. Tyttöjen taustoja yhdistivät koulunkäyntivaikeudet, riitaisat perhesuhteet ja lastensuojelukontakti, jonka kautta he osallistuivat tyttöryhmään. Osaa yhdistivät päihdeongelmat ja laitossijoitukset. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata tyttöjen kokemukset ajasta ennen tyttöryhmää, tyttöryhmästä sekä tulevaisuudesta. Tutkimus rakentuu epistemologialtaan fenomenologisen tieteenfilosofian ja ontologialtaan holistisen ihmiskäsityksen varaan. Tutkimus sijoittuu löyhästi tyttötutkimukseen ja tiiviisti lastensuojelun sosiaalityön tutkimukseen. Tutkimuksessa on pyritty kehittämään nuorta kohtaavaa tutkimusotetta sekä soveltamaan fenomenologisia tutkimusmenetelmiä sosiaalityön tutkimukseen. Menetelmänä käytettiin fenomenologista syvähaastattelua, joka toteutettiin haastattelemalla viittä tyttöä kaksi kertaa kutakin (yhteensä kymmenen haastattelua). Haastatteluissa huomio keskitettiin intersubjektiivisen ymmärryksen muodostamiseen. Tällä pyrittiin kokemusten merkityksellisyyden välittymiseen. Kvalitatiivinen haastatteluaineisto analysoitiin fenomenologiseen psykologiaan kehitetyn analyysimenetelmän avulla. Näin pyrittiin luomaan deskriptiivinen, koherentti ja luotettava kuvaus tyttöjen elämismaailmasta ja kokemuksista. Tutkimuksessa sosiaalisia vuorovaikutussuhteita ja tajunnallisia kokemuksia kuvataan dialogisuuden käsitteellä. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on dialogin merkitys tyttöjen kokemuksissa: aikaa ennen tyttöryhmää kuvasi dialogisen dialogin puute - kohtaamattomuuden kokemus erityisesti aikuisten kanssa. Tyttöjen sisäistä dialogia hallitsivat jaksamattomuuden, näköalattomuuden ja välinpitämättömyyden kokemukset. Yhdessä nämä kokemukset kuvasivat vieraantumista. Viranomaisintervention kautta tytöt ohjattiin tyttöryhmään. Tämä puuttuminen koettiin dialogisena hetkenä. Tyttöryhmä kannatteli tyttöjä säännöllisten ja jatkuvien tapaamisten kautta. Tyttöryhmässä tytöt loivat luottamuksellisen dialogin suhteessa ohjaajiin ja vertaisiksi koettuihin tyttöihin. Tyttöryhmä loi puitteet sisäiselle dialogille: tytöt käsittelivät tunteitaan, menneisyyttään ja tulevaisuuttaan. He pääsivät yhteyteen sisäisen kokemusmaailmansa kanssa. Keskeisinä lähteinä olivat Alfred Schutzin (1967), Lauri Rauhalan (1993), Irving Seidmanin (1998), Juha Perttulan (1995) sekä Amedeo Giorgin (1996) teokset

From care to education and work? : Education and employment trajectories in early adulthood by children in out-of-home care

Background: Temporal dynamics during the early adulthood transition among children in out-of-home care is a neglected research area, leaving the possibility of coping with childhood adversity over time a poorly understood topic. Objective: To explore early adulthood education and employment trajectories among young adults who experienced out-of-home care during childhood and to examine how various care history factors predict these trajectories. Participants: We use longitudinal birth cohort data comprising individual-level information from national registers of all children born in Finland in 1987 (N = 59,476, of whom 1893 were in care). Setting and methods: We use trajectory clustering from a previous study on the 1987 birth cohort to compare trajectories between children in care and a propensity score-matched group of peers never in care. We investigated the association between care history factors and trajectories with multinomial logistic regression modeling. Results: Compared with the matched peer group, children in care were less likely to enter trajectories characterized by education and employment (38%) and more likely to enter trajectories involving early parenthood (14%) or long periods of fragmented social assistance benefit receipt and unemployment (21%). Those on early parenthood trajectories were almost exclusively women, whereas those receiving social assistance benefits and experiencing unemployment for lengthy periods were mostly men. Entering disadvantaged trajectories was associated with, inter alia, placement as an adolescent, residential care, and aging out of care. Conclusion: The study demonstrates the relevance of examining longitudinal trajectories in children in care's early adulthood. Many young adults with care experience need support in education and employment beyond young adult age.Peer reviewe

Kuka vastaa nuorten rikoksiin? : Ammattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin

Nuoruusikä on ihmisen elämänkaaressa rikosaktiivista aikaa. Tavallisesti rikollisuus on ohimenevä vaihe ja rikokset vähäisiä. Toistuva ja vakava rikollisuus sen sijaan kasautuu pienelle joukolle nuoria. Suomessa ei juuri ole tutkimustietoa rikollisuutta ehkäisevien toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Neliosaisessa tutkimushankkeessa 1) suoritettiin systemaattinen laadullinen kirjallisuuskatsaus toimenpiteiden vaikuttavuuden ja kustannushyötyjen tutkimuksesta 2) kartoitettiin nuorten rikoksiin puuttumisen käytäntöjä Suomessa puhelinhaastatteluiden avulla, 3) perehdyttiin etnografisesti neljän kaupungin toimintamalleihin ja 4) selvitettiin mahdollisuuksia rekisteripohjaiseen kustannusvaikutusten analyysiin. Kirjallisuuskatsauksen mukaan pelottelu ja valvonta eivät ole tehokkaita, osalle nuorista riittää kevyt puuttuminen, kuten puhuttelu, ja laajat, pitkäkestoiset interventiot tulisi kohdistaa nuoriin, joiden riski uusia rikoksia on suuri. Perhettä osallistavien psykososiaalisten ja terapeuttisten menetelmien vaikuttavuudesta on tutkimusnäyttöä. Suomalaisten käytäntöjen tarkastelu osoittaa, että systematisoidut mallit keskittyvät varhaiseen puuttumiseen, kuten ensikertalaisten puhuttamiseen ja arviointiin. Rikosten uusijoiden ja vakavammin oireilevien kohderyhmää ei ole huomioitu, eikä rikosten jättämistä tukevia menetelmiä ole kehitetty riittävästi. Rikosoikeuden ja lastensuojelun prosesseja ei aina soviteta yhteen nuoren edun mukaisesti, koska nuoren palvelukokonaisuudella ei ole selkeää vastuutahoa. Haastatellut nuoret kokevat, että tukipalveluja on niukasti. Vankempaa tukea tarvitseville nuorille tulisi systemaattisemmin kehittää pitkäkestoisia palveluita ja vahvistaa nuorisososiaalityötä. Eri toimialojen työtä tulisi koordinoida ja vastuunjakoa selkeyttää. Vaikuttavia ja kustannustehokkaita palveluita tulee etsiä suunnitelmallisen kokeilutoiminnan avulla, joissa kiinnitetään huomiota toimintamallien laadukkaaseen implementointiin.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä