Integrin α2β1 in nonactivated conformation can induce focal adhesion kinase signaling.

Conformational activation of integrins is generally required for ligand binding and cellular signalling. However, we have previously reported that the nonactivated conformation of α2β1 integrin can also bind to large ligands, such as human echovirus 1. In this study, we show that the interaction between the nonactivated integrin and a ligand resulted in the activation of focal adhesion kinase (FAK) in a protein kinase C dependent manner. A loss-of-function mutation, α2E336A, in the α2-integrin did not prevent the activation of FAK, nor did EDTA-mediated inactivation of the integrin. Full FAK activation was observed, since phosphorylation was not only confirmed in residue Y397, but also in residues Y576/7. Furthermore, initiation of downstream signaling by paxillin phosphorylation in residue Y118 was evident, even though this activation was transient by nature, probably due to the lack of talin involvement in FAK activation and the absence of vinculin in the adhesion complexes formed by the nonactivated integrins. Altogether these results indicate that the nonactivated integrins can induce cellular signaling, but the outcome of the signaling differs from conventional integrin signaling

Suuret palkkaerot vai korkea työttömyys? : Osaamispainotteisen teknologisen muutoksen vaikutukset työmarkkinoilla

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Osaavan ja korkeasti koulutetun työvoiman kysyntä on kasvanut Yhdysvalloissa ja Euroopassa viimeisten vuosikymmenten aikana. Tämä on näkynyt Yhdysvalloissa palkkaerojen nousuna. Euroopan maissa puolestaan työttömyys on suuri ongelma. Nämä muutokset ovat johtaneet osaavan työvoiman aseman paranemiseen työmarkkinoilla. Häviäjiksi ovat jääneet matalasti koulutetut ja vähemmän osaavat työntekijät. Työmarkkinoiden epätasa-arvon kasvulle on etsitty syitä teknologian muutoksesta, globalisaation syvenemisestä sekä työmarkkinainstituutioiden ominaisuuksista. Tämän pro gradu -työn lähtöoletuksena on, että tapahtunutta voidaan selittää osaamispainotteisella teknologisella muutoksella (skill-biased technological change). Lisäksi oletetaan, että maiden väliset erot työmarkkinainstituutioissa vaikuttavat siihen, miten ja millä voimakkuudella teknologian muutos lisää osaamisen kysyntää. Oletuksen mukaan teknologian vaikutukset ovat jääneet Euroopassa vähäisemmiksi eivätkä palkkaerot ole nousseet yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa. Analysoinnissa käytetään Daron Acemoglun kahta teoreettista mallia, joiden avulla työssä osoitetaan, että osaamispainotteinen teknologinen muutos kykenee selittämään suuren osan siitä palkkaerojen kehityksestä, joka on nähty Yhdysvalloissa. Sen sijaan 90-luvun puolivälin jälkeiset ristiriitaiset havainnot, kuten palkkaerojen aikaisempaa hitaampi nousu ja tietokoneiden yleistyminen työpaikoilla, jäävät selittämättä. Euroopan maiden työmarkkinoiden tarkastelussa huomataan, että niin sanottu Krugmanin hypoteesi siitä, että Euroopan maiden työttömyys on korkea työmarkkinainstituutioiden johdosta, ei välttämättä pidä paikkansa. Työssä esitetään vaihtoehto Krugmanin hypoteesille

Onko yhdistetyssä terveydenhuollon maksukatossa järkeä? : Vaikutusarvio eri vaihtoehdoista

Yksi potentiaalinen ja usein ehdotettu keino kotitalouksien suurten terveysmenojen pienentämiseksi on lääkekaton, asiakasmaksukaton ja matkakaton yhdistäminen yhdeksi maksukatoksi. Selvityksessä analysoidaan eri tavoilla yhdistetyn maksukaton potentiaalisia vaikutuksia kotitalouksien toimeentulon sekä julkistalouden näkökulmasta. Tulosten mukaan kolmen katon yhdistäminen kustannusneutraalisti siirtää maksurasitetta yhteensä 30–40 miljoonaa euroa 220 000 eniten maksavalta henkilöltä 180 000 vähemmän maksavalle henkilölle. Maksukattojen yhdistäminen keventäisi ennen kaikkea terveydenhuollon suurkäyttäjien, iäkkäiden ja pienituloisten kotitalouksien maksurasitetta. Vastaavasti kustannusneutraali maksukattojen yhdistäminen kasvattaisi alle 65-vuotiaiden ja parempituloisten kotitalouksien maksuja. Tulosten perusteella maksukattojen yhdistäminen on toimiva vaihtoehto, jos tavoitteena on helpottaa sairastavimpiin kotitalouksiin kohdistuvaa maksurasitetta vuositasolla. Jos tavoitteena on keventää erityisesti alkuvuoteen kohdistuvaa suurta maksurasitetta, jotkin muut vaihtoehdot ovat todennäköisesti toimivampia

Sairausvakuutuksen lääke- ja matkakorvausten vuotuiset omavastuukatot : Laskelmia vuotuisten omavastuukattojen yhdistämisestä ja liukuvasta vuosikatosta

Terveydenhuollon kalenterivuosittaiset maksukatot aiheuttavat erityisesti pitkäaikaissairaille terveysmenojen keskittymistä alkuvuoteen. Asiakkaiden maksamien kustannusten hillitsemiseksi on usein esitetty muun muassa maksukattojen yhdistämistä. Kela hallinnoi kahta terveydenhuollon kolmesta maksukatosta: sairausvakuutuslain (L 1224/2004) mukaista lääkekustannusten vuotuista omavastuuta (ns. lääkekatto) ja matkakustannusten vuotuista omavastuuta (ns. matkakatto). Saaduista ja haetuista lääke- ja matkakorvauksista kertyy Kelaan yksityiskohtaiset rekisteritiedot. Rekisteriaineisto mahdollistaa erilaisten laskelmien ja simulointien tekemisen. Tässä rekisteriselvityksessä tarkastellaan Kelan rekisteriaineistojen perusteella kolmella erilaisella yhteiskattomallilla erillisten lääke- ja matkakaton yhdistämistä yhteiseksi katoksi ja tämän vaikutuksia vakuutettujen maksamiin omavastuisiin ja sairausvakuutuksen korvausmenoihin. Valtaosalla lääke- ja/tai matkakorvauksia käyttäneistä maksettavaksi jäävä omavastuu ei tarkastelussa olleilla yhteiskattomalleilla muuttuisi. Muutokset olisivat suurimmat iäkkäämmillä, joilla lääke- ja matkakulut ovat muutenkin suurimpia, ja useimmiten omavastuu pienenisi. Omavastuun pieneneminen jakautuisi kuitenkin jonkin verran epätasaisesti, ja matkakaton sisältävää välikattomallia lukuun ottamatta etenkin ne häviäisivät, joilla on nykyisellään täyttynyt vain matkakatto. Yhteiskatosta hyötyisi myös pieni määrä henkilöitä, jotka nykyisellään eivät saavuta kumpaakaan vuosikattoa. Lääke- ja matkakorvausten yhteiskatto noin lääkekaton suuruisena lisäisi sairausvakuutuksen korvausmenoja erillisiin kattoihin verrattuna noin kaksi prosenttia. Maksukattojen yhdistämisen lisäksi tarkastellaan myös toista tapaa, ns. liukuvaa kattoa, jolla voidaan ehkäistä potilaiden maksamien lääke- ja matkakustannusten kasaantumista alkuvuoteen. Liukuvassa katossa, joka on käytössä esimerkiksi Ruotsissa, vuotuiset omavastuut lasketaan ensimmäisen lääkeoston tai matkan päivämäärästä alkaen vuoden pituiselle jaksolle, jolloin kohdentuminen ei ole sidottu kalenterivuoteen tai muuhun etukäteen määriteltyyn ajanjaksoon. Liukuvalla katolla voitaisiin saada alkuvuoteen kertyviä maksuja tasattua, joskin etenkin lääkeostojen arviointi on käyttäytymisvaikutusten arvioinnin puuttuessa haastavaa. Tässä julkaisussa omavastuita tarkastellaan ns. staattisesti, olemassa olevan aineiston perusteella, eikä muutoksilla oleteta olevan vaikutuksia vakuutettujen käyttäytymiseen. On kuitenkin selvää, että esimerkiksi nykytilanteessa hakematta jääviä matkakorvauksia voitaisiin hakea huomattavasti nykyistä enemmän, mikäli ne kerryttäisivät yhteistä vuosikattoa muiden sairaanhoidon kustannusten, kuten esimerkiksi lääkekustannusten kanssa.nonPeerReviewedVertaisarvioimato

Analysing the effects of healthcare payment policies in conjunctionwith tax - benefit policies: A microsimulation study with real - world healthcare data

In Europe, many people experience financial hardship due to healthcare payments despite (near-)universal healthcare systems. In Finland, as well as in many other countries, austerity has further widened the gaps in coverage through increases in patient payments. However, the distributional analyses of austerity have concentrated on the effects of tax benefit policies alone. We present a method for examining how health payment policies and tax-benefit policies affect household incomes in conjunction, to evaluate the total effect of implemented and planned policies. We linked the national tax-benefit microsimulation model, SISU, and its nationally representative 15% sample of households in Finland in 2017 (n=826,001) with administrative real-world healthcare data (Finnish Institute for Health and Welfare Care Register for Health Care, HILMO; and Social Insurance Institution of Finland, Kela, National Health Insurance reimbursement registers). As a case example, we analysed the effects on relative poverty risk and poverty gap during two government terms. We found that between 2011 and 2015, tax-benefit policies contributed to decreasing relative poverty, and health payment changes had no measurable effects. In 2015–2019, the poverty risk rate and average gap increased due to tax-benefit policies, and health payment changes strengthened the effects by 10% to 20%. Health payments, and their increases, mainly deteriorated the position of older adults; nevertheless, their poverty risk mostly remained below the population average. Social assistance had an important buffering effect among under 65-year-old population. Health payment increases thus exacerbated the effects of austerity on the oldest age-groups, who, based on tax-benefit analyses alone, were relatively well protected.</p

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen lainmuutoksen vaikutus kuntoutuksen kohdentumiseen : Rekisteritutkimus vuosien 2014, 2016 ja 2017 kuntoutuspäätöksistä

Tässä rekisteritutkimuksessa selvitettiin vuoden 2016 alussa voimaan tulleen vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen lainmuutoksen (L 145/2015) vaikutuksia Kelan järjestämisvastuulla olevan lääkinnällisen kuntoutuksen kohdentumiseen. Lainmuutoksen yhteydessä poistettiin kuntoutuksen kytkös tasoltaan vähintään korotettuun vammaisetuuteen ja hakijan toimintakykyä alettiin arvioida laaja-alaisesti ICF-luokituksen mukaiset osa-alueet huomioiden. Tutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena, jossa aineistoon (n = 42 480) poimittiin vuosina 2014, 2016 ja 2017 vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tai vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta hakeneet henkilöt. Hakemustietoihin liitettiin hakemusvuoden maksutiedot vammaisetuuksista sekä väestörekisteristä saatuja demografisia taustatietoja. Tutkimuksessa tarkasteltiin lainmuutoksen vaikutuksia myönteisten ja hylkäävien päätösten määrään, hylkäysperusteisiin sekä päätösten kohdentumiseen. Hakemusten määrä kasvoi vuodesta 2014. Myönteisen kuntoutuspäätöksen saaneiden määrä nousi, mutta samalla hylättiin aiempaa enemmän erityisesti terapioihin liittyviä ohjauskäyntejä ja laitosmuotoista kuntoutusta. Myönteisiä kuntoutuspäätöksiä annettiin vammaisetuuden perusosan perusteella tai ilman vammaisetuutta noin 4 000 kuntoutujalle vuonna 2016 ja noin 8 000 kuntoutujalle vuonna 2017. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt -ryhmään kuuluvien diagnoosien määrä nousi vuoteen 2014 verrattuna myönteisen päätöksen saajilla, ja yli puolella hakijoista oli kyseiseen sairauspääryhmään kuuluva diagnoosi. Erityisesti sellaisten lasten ja nuorten, joilla on laaja-alaiset kehityshäiriöt -ryhmään kuuluva diagnoosi, osuus kasvoi sekä hakijoiden että myönteisen kuntoutuspäätöksen saaneiden joukossa. Vaikka Kelan järjestämisvastuulla olevaa lääkinnällistä kuntoutusta saa nyt vammaisetuudesta riippumatta, on korotettu tai ylin vammaisetuus edelleen vahvasti yhteydessä myönteiseen kuntoutuspäätökseen.peerReviewedVertaisarvioit

The composition of prostate core matrisome in vivo and in vitro unveiled by mass spectrometric analysis

Background: The composition and organization of extracellular matrix (ECM) are important regulators of cell behavior. In particular in the prostate, this central role of the ECM is further stressed by the fact that several potential markers of prostate stem cells are matrix receptors. Methods: We established 12 fibroblastic cell lines from cancerous and non‐cancerous areas of six prostates and allowed the cells to produce ECM under cell culture conditions. We also performed a proteome wide analysis of the ECM components by mass spectrometry. To study the in vitro activation of fibroblastic cells we compared the differences between the ECM produced in cell culture by six non‐cancerous‐tissue‐derived fibroblasts and the in vivo matrisome from the corresponding non‐cancerous tissue of prostate. Results: Our results suggest that at tissue level the ECM is mainly produced by fibroblastic cells and that it contains standard collagen I fibrils and fibril‐associated proteins. Beaded‐filament forming collagen VI is also abundant and basement membranes potentially contain five laminin subtypes and collagens XV and XVIII. As the main finding, we also detected differences when in vivo and in vitro matrisomes were compared. Only 65 out of 206 proteins were found to be common for both in vivo and in vitro samples. Majority of the 55 proteins, which were solely detected in in vivo samples, were considered to be plasma derived. Eighty‐six proteins were solely found from in vitro fibroblast‐derived ECM, and most of them were related to matrix remodeling or growth factor action, proposing that the activation of fibroblasts in cell culture may remarkably modify their gene expression profile. Finally, in comparison to traditional 2D in vitro cell culture, the ECM composition of 3D spheroid culture was analyzed. The matrisome in spheroid culture did not resemble the in vivo ECM more closely than in monolayer culture. Conclusions: Artificial activation of ECM remodeling seems to be a distinctive feature in in vitro models. In conclusion the constitution of ECM produced by prostate derived fibroblasts in vitro is similar, but not identical to the prostate ECM in vivo as shown here by mass spectrometric analysis. </p

Inflammation-related citrullination of matrisome proteins in human cancer

IntroductionProtein arginine deiminases (PADs) are intracellular enzymes that may, especially in pathological conditions, also citrullinate extracellular substrates, including matrisome proteins such as structural proteins in extracellular matrix (ECM). PADs are abundantly expressed in human cancer cells. Citrullination of matrisome proteins has been reported in colon cancer but the phenomenon has never been systematically studied.MethodsTo gain a broader view of citrullination of matrisome proteins in cancer, we analyzed cancer proteomics data sets in 3 public databases for citrullinated matrisome proteins. In addition, we used three-dimensional cell cocultures of fibroblasts and cancer cells and analyzed citrullination of ECM.Results and discussionOur new analysis indicate that citrullination of ECM occurs in human cancer, and there is a significant variation between tumors. Most frequently citrullinated proteins included fibrinogen and fibronectin, which are typically citrullinated in rheumatoid inflammation. We also detected correlation between immune cell marker proteins, matrix metalloproteinases and ECM citrullination, which suggests that in cancer, citrullination of matrisome proteins is predominantly an inflammation-related phenomenon. This was further supported by our analysis of three-dimensional spheroid co-cultures of nine human cancer cell lines and fibroblasts by mass spectrometry, which gave no evidence that cancer cells or fibroblasts could citrullinate matrisome proteins in tumor stroma. It also appears that in the spheroid cultures, matrisome proteins are protected from citrullination.</p

Effect of abrasive properties on the high-stress three-body abrasion of steels and hard metals

Especially in tunneling, the abrasiveness of rock is an important property, which can easily be determined by several methods developed for the purpose. With this in mind, it is rather surprising that the effects of different rock types on the wear mechanisms of engineering materials have not been too widely studied. In this paper, high stress three-body abrasive tests were conducted with four different abrasives with a relatively large (2-10&nbsp;mm) particle size. As test materials, three different steels and three hard metals were used. The tests clearly showed that material type has an influence on how different abrasive and material properties affect the abrasive wear mechanisms and severity. For example with hard metals, the most important property of the abrasives is their crushability, as only small abrasive particles are able to properly attack the binder phase and cause high wear rates. On the other hand, it seems that the abrasiveness of rock is not the dominating property determining the severity of wear in the current test conditions for any of the tested materials. In fact, with steels no single abrasive property could be shown to clearly govern the abrasive wear processes. In any case, when using the determined abrasiveness values in wear estimations, the contact conditions in the method used for determining the abrasiveness values should be as similar as possible with the end application

Compressive crushing of granite with wear-resistant materials

Uniaxial crusher is a non-standard wear testing device designed and used at the Tampere Wear Center for evaluating the wear resistance of materials in compressive crushing. In this study, various wear resistant materials were tested and their wear surfaces characterized with scanning electron microscopy. In addition, the general suitability of the device for wear testing was evaluated. Abrasive wear was the most common wear mechanism observed on the studied surfaces. Moreover, marks of surface fatigue were also seen. The material loss was mostly due to plastic deformation. Higher hardness was found to correlate with improved wear resistance, especially in cases where wear was purely abrasive