Value of cognitive diversity in science

When should a scientific community be cognitively diverse? This article presents a model for studying how the heterogeneity of learning heuristics used by scientist agents affects the epistemic efficiency of a scientific community. By extending the epistemic landscapes modeling approach introduced by Weisberg and Muldoon, the article casts light on the micro-mechanisms mediating cognitive diversity, coordination, and problem-solving efficiency. The results suggest that social learning and cognitive diversity produce epistemic benefits only when the epistemic community is faced with problems of sufficient difficulty.Peer reviewe

Ilmiöiden jäljillä : Tutkimuksia luokittelusta ja käsitteellisestä muutoksesta yhteiskunta- ja käyttäytymistieteissä

The articles comprising this dissertation concern classification and concept formation in the social and behavioral sciences. In particular, the emphasis in the study is on the philosophical analysis of interdisciplinary settings created by the recent intellectual developments on the interfaces between the social sciences, psychology, and neuroscience. The need for a systematic examination of the problems of conceptual coordination and integration across disciplinary boundaries is illustrated by focusing on phenomena whose satisfactory explanation requires drawing together the theoretical resources from a variety of disciplines. In philosophy, questions regarding the nature of scientific concepts have often been framed in terms of theories of natural kinds. For this reason, analysis of the notion of natural kind as well as examination of how theories of natural kinds should be connected to recent philosophical accounts of scientific explanation and mechanisms form the core of the study. Building on contemporary discussions on these topics in the philosophy of biology, the philosophy of cognitive science, and the philosophy of the social sciences, the articles develop a mechanistic theory of natural kinds in the social and behavioral sciences, and scrutinize its applicability and usefulness as a theory of conceptual change in interdisciplinary settings. The study suggests that, although the mechanistic theory cannot account for the functioning of the whole range of scientific concepts, interweaving biological, cognitive, and social mechanisms in the manner suggested by the mechanistic theory offers a naturalistic and non-reductionist basis for conceptualizing epistemic coordination across disciplinary boundaries.Kuudesta artikkelista ja johdantoesseestä koostuva väitöskirja on tieteenfilosofinen tutkimus käsitteenmuodostuksesta ihmistieteissä. Tutkimusta motivoi kognitio- ja neurotieteiden sekä genetiikan kasvava rooli inhimillisen käyttäytymisen selittämisessä, mikä on luonut tarpeen ajatella uudelleen eri ihmistieteiden välistä työnjakoa ja myös niiden suhdetta luonnontieteisiin. Väitöskirjan yleisenä päämääränä onkin luoda filosofisia välineitä moni- ja poikkitieteellisissä konteksteissa tapahtuvan käsitteenmuodostuksen ja tutkimusalojen välisen tiedollisen yhteistyön jäsentämiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan ilmiöitä ja käsitteitä, jotka sijoittuvat toisaalta kognitiotieteiden ja yhteiskuntatieteiden välimaastoon, ja toisaalta tieteellisen tutkimuksen ja yhteiskunnallisen todellisuuden kohtaamispinnalle. Useiden psykiatristen sairauksien, kognitiivisen kykyjen, ja sosiaalisten ilmiöiden kattava ymmärtäminen edellyttää monista eri perspektiiveistä peräisin olevien käsitteellistysten suhteiden selvittämistä ja niiden yhteensovittamista. Väitöskirja-artikkeleissa tarkastelun kohteeksi valitut ilmiöt (mm. syömishäiriöt, autismikirjon häiriöt, (sosiaalinen) muisti, itsensä toteuttavat ennusteet) toimivat tapausesimerkkeinä, joiden valossa tässä tutkimuksessa esitettyä tieteellisten käsitteiden teoriaa kehitetään ja arvioidaan. Tutkimuksen keskeinen väite on, että sekä psykologisissa ihmistieteissä että yhteiskuntatieteissä käsitteenmuodostus tulisi lähtökohtaisesti perustaa tietoon ilmiöitä ylläpitävistä kausaalimekanismeista. Tutkimuksessa kehitetty mekanismiperustainen käsiteteoria nojaa viimeaikaiseen filosofisiin keskusteluihin luonnollisista luokista ja tieteellisestä selittämisestä. Tämän teorian analysointi osoittaa, millä tavoin käsitteenmuodostuksen ja tieteellisen luokittelun ankkuroiminen tietoon kausaalisista prosesseista ja ilmiöitä ylläpitävistä syy-vaikutus-suhteista tarjoaa luotettavan perustan ilmiöiden luotettavalle ennustamiselle, selittämiselle ja niihin kohdistuvien interventioiden suunnittelulle. Teoria tarjoaa myös näkökulman tutkimusalarajat ylittävän tiedollisen koordinaation ja integraation jäsentämiseen: eri perspektiivien välinen yhteistyö voidaan ymmärtää tutkittavan ilmiön taustalla vaikuttavien sosiaalisten, kognitiivisten ja biologisten kausaalimekanismien välisten suhteiden selvittämisenä, ja tämän mekanismien verkoston yhteenpunominen johtaa kattavampaan kokonaiskuvaan tutkimuskohteesta. Mekanismiperustaisen lähestymistavan reunaehtojen ja sen sovellusalan arviointiin perustuen tutkimuksessa argumentoidaan, että rajoituksistaan huolimatta teoria tarjoaa mm. sosiaalikonstruktionismia ja essentialismin eri muotoja lupaavamman perustan ihmistieteellisen tiedon jäsentämiseen ja käsitteellisen muutoksen kuvaamiseen

Understanding non-modular functionality – lessons from genetic algorithms

Evolution is often characterized as a tinkerer that creates efficient but messy solutions to problems. We analyze the nature of the problems that arise when we try to explain and understand cognitive phenomena created by this haphazard design process. We present a theory of explanation and understanding and apply it to a case problem – solutions generated by genetic algorithms. By analyzing the nature of solutions that genetic algorithms present to computational problems, we show that the reason for why evolutionary designs are often hard to understand is that they exhibit non-modular functionality, and that breaches of modularity wreak havoc on our strategies of causal and constitutive explanation

Understanding non-modular functionality – lessons from genetic algorithms

Evolution is often characterized as a tinkerer that creates efficient but messy solutions to problems. We analyze the nature of the problems that arise when we try to explain and understand cognitive phenomena created by this haphazard design process. We present a theory of explanation and understanding and apply it to a case problem – solutions generated by genetic algorithms. By analyzing the nature of solutions that genetic algorithms present to computational problems, we show that the reason for why evolutionary designs are often hard to understand is that they exhibit non-modular functionality, and that breaches of modularity wreak havoc on our strategies of causal and constitutive explanation

Explanatory power of extended cognition Forthcoming in Philosophical Psychology

Abstract I argue that examining the explanatory power of the hypothesis of extended cognition (HEC) offers a fruitful approach to the problem of cognitive system demarcation. Although in the discussions on HEC it has become common to refer to considerations of explanatory power as a means for as Keywords: Extended Cognition; Explanatory Power; Mechanism; Pluralism * I wish to thank the participants in the PPIG seminar at the University of Edinburgh (2010), the philosophy of science research seminar at the University of Helsinki (2012) and the philosophy colloquium at the Berlin School of Mind and Brain (2012) for their useful comments on earlier versions of this paper. I am also grateful to Cameron Buckner for his valuable comments and suggestions on an earlier draft

Classifications in the human sciences and the tradition of natural kinds

This master's thesis deals with human scientific classifications and the philosophical frameworks that have been used to describe them. The main objective of the study is to argue contrary to some recent suggestions that these human kinds cannot be fruitfully described with conceptual tools taken from the tradition of natural kinds. Medical classifications and classifications made in the modern behavioral and social sciences constitute an interesting (but so far widely neglected) field of study for philosophy of science. The origin of these classifications is typically in everyday life, but as scientific objects they also play part in the epistemic practices of science. This double-bind makes human scientific classifications and the corresponding phenomena in many ways different from the objects of the natural sciences: Unlike the classifications in the natural sciences human kinds have moral connotations and are often tied to a specific socio-cultural setting. However, there has not been much philosophical research focusing on the nature of classifications in the human sciences. When human kinds have been studied the common starting point for analysis has been to approach them with the conceptual tools developed for classifications in the natural sciences. The research question of this thesis is therefore: Can the theory of natural kinds be successfully extended to apply also to the classifications made in the human sciences? According to my view the answer is, briefly, no. In chapters 2-4 I describe several influential theories of natural kinds and try to reveal the connection between questions of classification and the problem of induction. I aim to point out the function of the concept natural kind in the contemporary philosophical discussion. By comparing different theories of natural kinds I show why Richard Boyd's account of natural kinds as causal homeostatic property clusters is the most promising starting point for extending the theory of natural kinds to the human sciences. In chapters 5 and 6 I introduce the central opposition of the thesis: According to some philosophers of science, such as Paul Griffiths, Boyd's theory of natural kinds should be extended to cover all scientific kinds including human scientific classifications. I call this view the ecumenistic theory of classification. On the other hand the theory of looping effects of human kinds introduced in the work of Ian Hacking gives good reason to suspect the plausibility of this ecumenistic extension. By further analyzing these opposing views in chapter 7 I show how the complex feedback loops emerging between human scientific classifications and the classified people constitute a counter-example to the ecumenistic theory of classification. Along with this critical objective of the study I also briefly sketch a possible synthesis of the ecumenistic view and Hacking's theory. I suggest that despite their problems these theories could together form a starting point for a typology of different kinds of classifications. I claim that such a typology could be a useful analytical tool for characterizing for example the controversial human scientific classifications that have until now often been dubbed socially constructed classifications. In the concluding chapter of the thesis I also assess the current state of the concept natural kind and claim that in many cases using this overdetermined concept creates more confusion than clarity.Tutkielmassa käsitellään ihmistieteellisiä luokitteluja ja niiden jäsentämiseen käytettyjä filosofisia teorioita. Moderneissa käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteissä sekä lääketieteessä tehdyt luokittelut muodostavat tieteenfilosofiassa varsin vähän käsitellyn mutta kiinnostavan tieteenfilosofisen tutkimuskohteen: nämä luokittelut tyypillisesti sijoittuvat arkisten luokittelukäytäntöjemme ja puhtaasti tieteellisten päämäärien valossa tehdyn tutkimuksen välimaastoon ja siksi niillä perustavammin kuin luonnontieteen luokitteluilla on episteemisen tehtävänsä lisäksi yhteiskunnallisesti merkittäviä konnotaatioita. Tämän erityispiirteen lisäksi ihmistieteellisiä luokitteluja erottavat luonnontieteen tutkimista luokista myös niiden rajoitettu sovellusala ja usein ajassa muuttuva luonne. Näistä eroavaisuuksista huolimatta on eräs merkittävä lähtökohta ihmistieteellisten luokittelujen filosofiseen käsittelyyn ollut lähestyä niitä luonnontieteen luokkien kuvaamiseen käytetyn teorian välinein. Tutkielman keskeinen tutkimuskysymys kuuluukin: voidaanko perinteisesti luonnontieteellisten luokitusten jäsentämiseen käytettyä luonnollisten luokkien teoriaa soveltaa myös ihmistieteellisten luokitusten kuvaamiseen? Tarkastelemalla eri luonnollisten luokkien teorioita pyritään tutkielmassa ensin luvuissa 2 4 osoittamaan luokittelun kysymysten yhteys induktion ongelmaan sekä paikallistamaan käsitteen luonnollinen luokka tehtävä nykyaikaisessa tieteenfilosofisessa keskustelussa. Eri teorioita vertailemalla käy ilmi, miksi Richard Boydin näkemys luonnollisista luokista kausaalisina homeostaattisina ominaisuusklustereina muodostaa lupaavimman lähtökohdan luonnollisten luokkien teorian laajentamiselle myös ihmistieteitä koskevaksi luokittelun teoriaksi. Tutkielman luvuissa 5 7 esitellään sen keskeinen vastakkainasettelu, kahden ihmistieteen luokkien teorian välillä vallitseva erimielisyys: Mm. Paul Griffithsin kannattaman ekumenistiseksi luokittelun teoriaksi nimitetyn näkemyksen mukaan edellä mainittu Boydin teoria luonnollisista luokista tulisi laajentaa koskemaan kaikkea tieteellistä käsitteenmuodostusta, myös ihmistieteen luokkia. Sitä vastoin Ian Hackingin vuorovaikuttavien luokkien teorian valossa voidaan väittää, että Hackingin tapaustutkimuksissaan kuvaamat monimutkaiset ihmistieteellisten luokitusten ja luokittelun kohteiden väliset vuorovaikutussuhteet muodostavat vakavan ongelman ekumenistiselle luokittelun teorialle sellaisena kun se on muotoiltu Griffithsin kirjoituksissa. Systematisoimalla edellä mainittuja näkemyksiä ja vertaamalla niitä luvussa 7 pyritään osoittamaan Hackingin teorian ekumenismille esittämä haaste perustelluksi: luonnollisten luokkien traditiossa kehitetyt käsitteelliset välineet eivät riitä ihmistieteellisten luokitusten tyydyttävään kuvaamiseen. Tämän kriittisen päämäärän ohella tutkielmassa alustavasti myös luonnostellaan mahdollisuutta erityyppisten luokitteluiden typologian muodostamiseen Griffithsin ja Hackingin teorioiden jatkokehittelyjen pohjalta. Käsiteltyjen teemojen valossa pyritään osoittamaan, kuinka tällainen ehdotettu luokitusten yleinen tutkimusohjelma voisi muodostaa mm. luokkien sosiaalisesta konstruktiosta käytyä keskustelua analyyttisemmän tavan kiistanalaisten ihmistieteellisten luokitusten jäsentämiseen. Tutkielman lopuksi arvioidaan käsitteen luonnollinen luokka nykytilannetta tutkimuksessa käsiteltyjen eri luonnollisten luokkien teorioiden ja niiden välisten suhteiden valossa

Anchoring Belonging Through Material Practices in Participatory Arts-Based Research

How do people understand belonging and what kinds of stances toward belonging do they take? What kind of knowledge or ways of knowing (EISNER, 2008) does artistic practice yield about belonging? We ask these questions in this article, which is based on the research project Crossing Borders, in which we used participatory arts-based methods to study belonging. We invited participants to explore the notion of belonging in three parallel workshops drawing on different art forms, film, writing and visual arts. The goal of the workshops was for each participant to produce an artwork that deals with belonging.In the article, we identify four stances that the participants expressed toward the concept of belonging and explore the ways in which their ideas were manifested in the artworks. We analyze the workshop discussions, the participants' interviews and the artworks, and demonstrate on both the conceptual and material level that artistic practice can provide extremely nuanced and situated knowledge, or ways of knowing, about belonging. We argue that the artworks anchor the ever-shifting stances into material forms and expressions. Artistic practice is thus one way of defining and contextualizing the fluid concept of belonging.Was wird unter Zugehörigkeit verstanden und welche Standpunkte finden sich hierzu? Welches Wissen und welche Wissensarten (EISNER 2008) erbringen künstlerische Praktiken? In unserem Beitrag beschäftigen wir uns mit diesen Fragen ausgehend von dem Projekt "Crossing Borders", in dem wir partizipative kunstbasierte Verfahren zur Erforschung von Zugehörigkeit nutzten. Wir luden Teilnehmer*innen ein, ihr Verständnis von Zugehörigkeit in drei parallelen Workshops zu explorieren entlang unterschiedlicher Zugangsweisen (Film, Schreiben, Bilder/Zeichnungen). Ziel war, dass für jede*n in jedem Workshop ein künstlerisches Produkt entstehen sollte, das von Zugehörigkeit handelte. Hiervon ausgehend haben wir vier mögliche Standpunkte mit Blick auf das Konzept der Zugehörigkeit eruiert und untersucht, in welcher Weise diese einen Ausdruck in den künstlerischen Produkten der Teilnehmenden fanden. Zusätzlich fassen wir die Ergebnisse aus den Workshop-Diskussionen und aus Einzelinterviews zusammen und zeigen konzeptuell und an Materialien, dass aus künstlerische Praktiken sehr feines und situiertes Wissen über Zugehörigkeit resultieren kann, und dass wechselnde Standpunkte hierzu in materiellen Ausdrucksformen verankert werden können. So können kunstbasierte Verfahren helfen, das fluide Konzept von Zugehörigkeit zu bestimmen und zu kontextualisieren

Memory as a cognitive kind: Brains, remembering dyads, and exograms

Theories of natural kinds can be seen to face a twofold task: First, they should provide an ontological account of what kinds of (fundamental) things there are, what exists. The second task is an epistemological one, accounting for the inductive reliability of acceptable scientific concepts. In this chapter I examine whether concepts and categories used in the cognitive sciences should be understood as natural kinds. By using examples from human memory research to illustrate my argument, I critically examine some of the main contenders for a theory of natural kinds. I show that when applied to complex target domains – such as human cognition – both essentialist theories and more liberal accounts of natural kindhood (such as HPC theory) fail to simultaneously satisfy the ontological and epistemological desiderata for a theory of natural kinds. I argue, however, that natural kindhood of a category in a metaphysical sense is not necessary for its inductive reliability, and that HPC theory provides an analytically useful account of the grounds of category-based inductive inference

Addiction-as-a-kind hypothesis

The psychiatric category of addiction has recently been broadened to include new behaviors. This has prompted critical discussion about the value of a concept that covers so many different substances and activities. Many of the debates surrounding the notion of addiction stem from different views concerning what kind of a thing addiction fundamentally is. In this essay, we put forward an account that conceptualizes different addictions as sharing a cluster of relevant properties (the syndrome) that is supported by a matrix of causal mechanisms. According to this “addiction-as-a-kind” hypothesis, several different kinds of substance and behavioral addictions can be thought of as instantiations of the same thing—addiction. We show how a clearly articulated account of addiction can facilitate empirical research and the theoretical integration of different perspectives on addiction. The causal matrix approach provides a promising alternative to existing accounts of the nature of psychiatric disorders, the traditional disease model, and its competitors. It is a positive addition to discussions about diagnostic criteria, and sheds light on how psychiatric classification may be integrated with research done in other scientific fields. We argue that it also provides a plausible approach to understanding comorbidity.

Ihmistieteelliset luokitukset ja sosiaaliset takaisinkytkentämekanismit

Artikkeli perustuu Sosiologipäivillä Helsingissä (20. 3. 2009) ja The Purpose of Social Theory - kokouksessa Tampereella (24. 4. 2009) pidettyihn esitelmiin