The articles comprising this dissertation concern classification and concept formation in the social and behavioral sciences. In particular, the emphasis in the study is on the philosophical analysis of interdisciplinary settings created by the recent intellectual developments on the interfaces between the social sciences, psychology, and neuroscience. The need for a systematic examination of the problems of conceptual coordination and integration across disciplinary boundaries is illustrated by focusing on phenomena whose satisfactory explanation requires drawing together the theoretical resources from a variety of disciplines.
In philosophy, questions regarding the nature of scientific concepts have often been framed in terms of theories of natural kinds. For this reason, analysis of the notion of natural kind as well as examination of how theories of natural kinds should be connected to recent philosophical accounts of scientific explanation and mechanisms form the core of the study. Building on contemporary discussions on these topics in the philosophy of biology, the philosophy of cognitive science, and the philosophy of the social sciences, the articles develop a mechanistic theory of natural kinds in the social and behavioral sciences, and scrutinize its applicability and usefulness as a theory of conceptual change in interdisciplinary settings. The study suggests that, although the mechanistic theory cannot account for the functioning of the whole range of scientific concepts, interweaving biological, cognitive, and social mechanisms in the manner suggested by the mechanistic theory offers a naturalistic and non-reductionist basis for conceptualizing epistemic coordination across disciplinary boundaries.Kuudesta artikkelista ja johdantoesseestä koostuva väitöskirja on tieteenfilosofinen tutkimus käsitteenmuodostuksesta ihmistieteissä. Tutkimusta motivoi kognitio- ja neurotieteiden sekä genetiikan kasvava rooli inhimillisen käyttäytymisen selittämisessä, mikä on luonut tarpeen ajatella uudelleen eri ihmistieteiden välistä työnjakoa ja myös niiden suhdetta luonnontieteisiin. Väitöskirjan yleisenä päämääränä onkin luoda filosofisia välineitä moni- ja poikkitieteellisissä konteksteissa tapahtuvan käsitteenmuodostuksen ja tutkimusalojen välisen tiedollisen yhteistyön jäsentämiseen.
Tutkimuksessa tarkastellaan ilmiöitä ja käsitteitä, jotka sijoittuvat toisaalta kognitiotieteiden ja yhteiskuntatieteiden välimaastoon, ja toisaalta tieteellisen tutkimuksen ja yhteiskunnallisen todellisuuden kohtaamispinnalle. Useiden psykiatristen sairauksien, kognitiivisen kykyjen, ja sosiaalisten ilmiöiden kattava ymmärtäminen edellyttää monista eri perspektiiveistä peräisin olevien käsitteellistysten suhteiden selvittämistä ja niiden yhteensovittamista. Väitöskirja-artikkeleissa tarkastelun kohteeksi valitut ilmiöt (mm. syömishäiriöt, autismikirjon häiriöt, (sosiaalinen) muisti, itsensä toteuttavat ennusteet) toimivat tapausesimerkkeinä, joiden valossa tässä tutkimuksessa esitettyä tieteellisten käsitteiden teoriaa kehitetään ja arvioidaan. Tutkimuksen keskeinen väite on, että sekä psykologisissa ihmistieteissä että yhteiskuntatieteissä käsitteenmuodostus tulisi lähtökohtaisesti perustaa tietoon ilmiöitä ylläpitävistä kausaalimekanismeista. Tutkimuksessa kehitetty mekanismiperustainen käsiteteoria nojaa viimeaikaiseen filosofisiin keskusteluihin luonnollisista luokista ja tieteellisestä selittämisestä. Tämän teorian analysointi osoittaa, millä tavoin käsitteenmuodostuksen ja tieteellisen luokittelun ankkuroiminen tietoon kausaalisista prosesseista ja ilmiöitä ylläpitävistä syy-vaikutus-suhteista tarjoaa luotettavan perustan ilmiöiden luotettavalle ennustamiselle, selittämiselle ja niihin kohdistuvien interventioiden suunnittelulle. Teoria tarjoaa myös näkökulman tutkimusalarajat ylittävän tiedollisen koordinaation ja integraation jäsentämiseen: eri perspektiivien välinen yhteistyö voidaan ymmärtää tutkittavan ilmiön taustalla vaikuttavien sosiaalisten, kognitiivisten ja biologisten kausaalimekanismien välisten suhteiden selvittämisenä, ja tämän mekanismien verkoston yhteenpunominen johtaa kattavampaan kokonaiskuvaan tutkimuskohteesta.
Mekanismiperustaisen lähestymistavan reunaehtojen ja sen sovellusalan arviointiin perustuen tutkimuksessa argumentoidaan, että rajoituksistaan huolimatta teoria tarjoaa mm. sosiaalikonstruktionismia ja essentialismin eri muotoja lupaavamman perustan ihmistieteellisen tiedon jäsentämiseen ja käsitteellisen muutoksen kuvaamiseen
