Textual artefacts at the centre of sensemaking : the use of discursive-material resources in constructing joint understanding in organisational workshops

The article examines the role of discourse in organisational sensemaking. By building links between the theorising undertaken within organisational studies and the empirical analysis of multimodal social interaction, it argues for a relational view of sensemaking and investigates how sense is made in and through social interaction in real organisational situations where language use intertwines with embodied actions and the manipulation of artefacts. In particular, the article studies the use of discourse technologies of textual artefacts in sensemaking processes. The data come from training workshops of a Finnish workplace organisation, conducted in order for the employees to delineate the history and future of their organisation with the help of writable papers. The results show how the papers exert agency in the situation by facilitating three specific discursive practices and by enabling and restricting the actions employed in constructing a shared understanding of the organisational reality.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Autenttisen johtamisen vastavuoroiset yhteydet työn imuun ja uupumusasteiseen väsymykseen kuntatyöntekijöiden seurantatutkimuksessa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lähiesimiesten autenttisen johtamisen ja alaisten kokeman työhyvinvoinnin välisiä vastavuoroisia yhteyksiä kahden mittauskerran seuranta-aineistossa. Työhyvinvointimuuttujina tutkimuksessa tarkasteltiin työn imua ja uupumusasteista väsymystä. Tutkimuksessa selvittiin, ennustavatko alaisten lähiesimiestensä johtamisen autenttisuudesta tekemät arviot (T1) alaisten kokemaa työn imua (T2) ja uupumusasteista väsymystä (T2) 14 kuukautta myöhemmin. Lisäksi tutkittiin käänteistä kausaalisuutta eli ennustaako alaisten kokema työhyvinvointi (työn imu ja uupumusasteinen väsymys T1) heidän arviotaan lähiesimiestensä johtamisen autenttisuudesta (T2) 14 kuukautta myöhemmin. Tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty Tampereen yliopistossa osana Palkitsevaa ja kestävää hyvinvointia edistävä johtajuus -tutkimushanketta (engl. Rewarding and Sustainable Health-promoting Leadership, Re-Su-Lead). Tähän tutkimukseen aineistosta valittiin vain ne työntekijät, joiden lähiesimies oli säilynyt samana kahden mittauskerran välillä ja jotka olivat vastanneet sekä tutkimuksen alkukyselyyn (vuosi 2011, T1) että seurantakyselyyn (vuosi 2012, T2). Näin ollen vastaajia oli 210 ja tutkimuksen vastausprosentti 41,6 %. Hierarkkisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että mitä autenttisemmaksi alaiset arvioivat lähiesimiestensä johtamistyylin alkumittauksessa (T1), sitä useammin alaiset kokivat työssään työn imua (T2) 14 kuukautta myöhemmin. Tämä yhteys ei kuitenkaan säilynyt tilastollisesti merkitsevänä, jos regressiomallissa kontrolloitiin työn imun lähtötaso (T1). Tutkimuksessa havaittiin myös, ettei autenttinen johtaminen (T1) ollut yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen (T2) yli ajan. Lisäksi ilmeni, ettei alaisten kokema työn imu (T1) ja uupumusasteinen väsymys (T1) vaikuttaneet heidän arvioonsa johtamisen autenttisuudesta (T2) 14 kuukautta myöhemmin. Korrelaatioiden perusteella tutkitut ilmiöt olivat yhteydessä toisiinsa tilastollisesti merkitsevästi sekä alku- että seurantakyselyssä, mutta yli ajan tätä yhteyttä ei havaittu. Saadut tutkimustulokset eivät vahvistaneet oletusta autenttisen johtamisen, työn imun ja uupumusasteisen väsymyksen yli ajan ulottuvista vastavuoroisista yhteyksistä. Tämä saattoi johtua muun muassa siitä, että autenttisen johtamisen ja alaisen työhyvinvoinnin väliset yhteydet ovat oletettua monimutkaisempia ja niitä voivat välittää- ja/tai muuntaa useat eri tekijät, joita tässä tutkimuksessa ei huomioitu

Asiantuntijatyön kielestä

Arvioitu teos:Marjut Johansson, Pirkko Nuolijärvi & Riitta Pyykkö (toim.): Kieli työssä. Asiantuntijatyön kielelliset käytännöt. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2011. 249 s. ISBN 978-952-222-265-7

STRATEGIA MERKITYSNEUVOTTELUNA: STRATEGIAKESKUSTELUN JA -TEKSTIN VUOROVAIKUTUKSESTA

Artikkelissa käsitellään strategiatekstin ja -puheen dialogista suhdetta.Tekstin ja keskusteluiden analyysia yhdistämällä artikkeli valottaastrategiakäytäntöjen intertekstuaalista luonnetta. Empiirinen analyysikohdistuu suurehkon suomalaisen kaupungin viralliseen strategiatekstiin sekäkeskusteluihin, joissa strategiaa päivitettiin ja muokattiin. Analyysi osoittaa,että intertekstuaaliset merkitysneuvottelut muodostavat strategiakäytännönytimen. Tältä kannalta strategia ammatillisena käytäntönä on diskursiivinenkäytäntö, joka koostuu tekstin tuottamisesta ja tulkinnasta kasvokkaisessavuorovaikutuksessa. Analyysi osoittaa erityisesti yleisten strategiakäsitteidenmerkityksen epämääräisyyden ja tulkinnallisuuden, jotka muodostavatperustan strategiselle monimerkityksellisyydelle ja diskursiivisillekamppailuille.Avainsanat: Strategia, diskurssi, keskustelu, intertekstuaalisuusKeywords: Strategy, discourse, conversation, intertextualit

Yritysten tekstien retorinen maisema

Arvioitu teos:Ville Virsu: Sitouttamisretoriikka yritysviestinnässä. Turun yliopiston julkaisuja Sarja C osa 331. Scripta Lingua Fennica Edita. Turku: Turun yliopisto 2012. 291 s. ISBN 978-951-29-4879-6 (pdf)

Osallistuminen näkökulmana tekstien ja keskustelujen suhteeseen : Kehityskeskustelulomake osana kehityskeskustelun vuorovaikutusta ja organisatorisia käytänteitä

Viimeaikainen tutkimus puhuu vahvasti sen puolesta, että teksteillä on merkittävä rooli ammatillisissa vuorovaikutustilanteissa. Aiemmassa tutkimuksessa on tarkasteltu yhtäältä sitä, miten tekstejä tuotetaan vuorovaikutuksen kuluessa, ja toisaalta sitä, miten aikaisemmin kirjoitettuja tekstejä käytetään vuorovaikutuksessa. Tässä artikkelissa tekstien ja dokumenttien roolia vuorovaikutuksessa tarkastellaan osallistumisen näkökulmasta. Artikkelissa hyödynnetään Erving Goffmanin käsitystä puhujan ja kuulijan rooleista, keskustelunanalyyttista käsitystä osallistumiskehikosta ja erityisesti Charles Goodwinin näkemystä, jonka mukaan materiaalisilla objekteilla – ja kirjallisilla dokumenteilla yhdenlaisina materiaalisina objekteina – on tärkeä rooli osana osallistumiskehikkoa, sekä sosiomateriaalista näkemystä, jonka mukaan osallistujuus voidaan ulottaa koskemaan myös tekstejä agentiivisina toimijoina. Artikkelissa on aineistona kuusi esimiehen ja alaisen välistä videoitua kehityskeskustelua julkisesta varhaiskasvatusorganisaatiosta. Menetelmä pohjautuu keskustelunanalyysiin. Artikkelissa paneudutaan keskustelujen avausjaksoihin, joissa esimies ja alainen käsittelevät alaisen työhistoriaa sen kannalta, mitä aiemmissa kehityskeskusteluissa on sovittu ja kirjattu kehityskeskustelulomakkeeseen. Näissä keskustelujaksoissa lomakkeeseen orientoidutaan sekä kielellisenä tekstinä että materiaalisena dokumenttina. Analyysissa osoitetaan yhtäältä, miten keskustelu pohjautuu perustavalla tavalla lomakkeen referoimiseen. Toisaalta osoitetaan, miten lomakkeen teksti herättää selontekovelvollisuuden, joka voi kohdistua sekä alaiseen että organisaatioon ja esimieheen organisaation edustajana. Artikkelin lopussa pohditaan lomaketta osana osallistumiskehikkoa, erityisesti sen roolia agentiivisena osallistujana. A participation perspective on the relationship of text and talk: The appraisal form as part of interaction and organisational practices in performance appraisal interviews Recent research speaks strongly for the fact that texts play a significant role in professional interaction. Earlier research has investigated, on the one hand, how texts are produced within the interaction, and, on the other, how written texts are used in interaction. In this article the role of texts and documents in interaction is examined from the standpoint of participation. The article employs Erving Goffman’s conception of speaker’s and hearer’s roles, the conversation analytic conception of the participation framework, and, in particular, Charles Goodwin’s view, according to which material objects – and written documents as specific kinds of material objects – serve an important role as part of the participation framework. In addition, the article makes use of the socio-material conception according to which participation can also be extended to involve texts as agentive actors. The data for the study consist of six video-recorded, dyadic performance appraisal interviews from a public early-learning organisation. The method is based on conversation analysis. The article zooms in on the opening sequences of the interviews in which a superior and a subordinate are dealing with the subordinate’s work history in terms of what has been previously agreed and written in the appraisal form. In these opening sequences the form is viewed both as a verbal text and a material document. The analysis shows, on the one hand, how the conversation is fundamentally structured by quoting the form. On the other hand, it demonstrates how the text in the form invokes accountability, which can be directed both at the subordinate and the organisation and the superior as a representative of the organisation. The article concludes with a discussion on the appraisal form as part of the participation framework. Specifically, its role as an agentive participant is considered.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

How organizational strategy is realized in situated interaction. A conversation analytical study of a management meeting.

This study investigates the essential role of ‘text’ – defined as the ‘substance’ upon and through which situated conversations are formed – in the communicative (re)construction of organizational strategy in managerial meeting interaction. In line with the ethnomethodological view of practice, the analysis of managers’ meeting interaction demonstrates how the participants orient to written and spoken texts as constitutive elements in the practice of strategy. What is more, the analysis shows how ‘texts’ are attributed agency and how they are used in a persuasive way for legitimation purposes. Theoretically, the study develops an argument that the communicative construction of strategy in situated interaction is premised on the dynamic interplay of texts as dislocal activity types and conversation as here-and-now activity. Overall, the study furthers our knowledge of the role of meetings as an important strategic practice.

Writing : A Versatile Resource in the Treatment of the Clients’ Proposals

This chapter investigates how writing serves as a resource in decision-making at the Clubhouse and how writing activities relate to professionals’ responses to clients. The ideology of the Clubhouse is one of interaction, and in accordance with this perspective, support workers and clients should be treated equally in decision-making processes related to the activity of the Clubhouse. However, as demonstrated in previous research, encouraging clients in mental health rehabilitation to participate actively in interaction and decision-making can be difficult. Therefore, support workers carry a substantial responsibility for promoting clients’ participation in interactions; this responsibility is supported by how they respond to clients. The focus in this chapter is on a certain type of participation-encouraging response—that is, a response that promotes the documentation of vaguely expressed ideas in written documents and encourages a dialogue between support workers and Clubhouse clients around the formulations in a text-in-production.This chapter investigates how writing serves as a resource in decision-making at the Clubhouse and how writing activities relate to professionals’ responses to clients. The ideology of the Clubhouse is one of interaction, and in accordance with this perspective, support workers and clients should be treated equally in decision-making processes related to the activity of the Clubhouse. However, as demonstrated in previous research, encouraging clients in mental health rehabilitation to participate actively in interaction and decision-making can be difficult. Therefore, support workers carry a substantial responsibility for promoting clients’ participation in interactions; this responsibility is supported by how they respond to clients. The focus in this chapter is on a certain type of participation-encouraging response—that is, a response that promotes the documentation of vaguely expressed ideas in written documents and encourages a dialogue between support workers and Clubhouse clients around the formulations in a text-in-production.Peer reviewe