Eteisvärinäpotilaiden antikoagulaatiohoidon toteutuminen Tays Ensiapu Acutassa

Eteisvärinä altistaa hoitamattomana aivoinfarktille ja muille tromboembolisille komplikaatioille. Ennusteen kannalta eteisvärinäpotilaiden tärkein hoito on asianmukaisesti toteutettu antikoagulaatiohoito (AK-hoito), jonka avulla aivoinfarktin ilmaantumista voidaan estää jopa 60-70 %. Kliinisessä työssä eteisvärinäpotilaiden AK-hoidon tarve arvioidaan tromboemboliariskin arviointiin kehitetyn CHA2DS2VASc-pisteytyksen sekä vuotoriskin arviointiin kehitetyn HAS-BLED-pisteytyksen avulla. Aikaisemmin tehdyissä suomalaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on ollut näyttöä siitä, että AK-hoito on alikäytetty eteisvärinäpotilailla. Suomalaisessa laajassa FinFib-tutkimuksessa jopa 29 % suuren tromboemboliariskin eteisvärinäpotilaista jäi ilman asianmukaista hoitoa. Tässä tutkimuksessa selvitimme, kuinka asianmukaisesti AK-hoito toteutui Tays Ensiapu Acutassa asioivilla potilailla, joiden käynnin päädiagnoosi oli eteisvärinä. Tutkimuksessa selvitimme myös, oliko hoidontarpeen arvioinnissa käytetty CHA2DS2VASc- ja HAS-BLED-pisteytyksiä sekä erosiko hoito perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Lisäksi selvitimme, mitä antikoaguloivaa lääkettä eteisvärinään yleensä määrättiin, aloitettiinko varfariinin rinnalla siltahoito asianmukaisesti ja oliko varfariinia käyttävien potilaiden AK-hoito hoitotasapainossa. Tiedot potilaista kerättiin Uranus-potilastietojärjestelmästä. Tutkimuksessa 87 %:lla suuren riskin eteisvärinäpotilaista oli AK-hoito ensiapukäynniltä lähtiessään. AK-hoito aloitettiin melko usein myös keskisuuren riskin potilaille. Pienen tromboemboliariskin potilaalle ei tule aloittaa AK-hoitoa, ellei jokin muu sairaus sitä vaadi. Tässä tutkimuksessa kuitenkin 3 %:lle hoito aloitettiin ilman perusteltua syytä. Tutkimuksessa selvisi, että riskitekijöitä huomioitiin usein AK-hoidon tarpeen arvioinnissa, mutta riskipisteet laskettiin kuitenkin harvoin; CHA2DS2VASc-pisteet 19 % ja HAS-BLED-pisteet 3 % käynneistä. Erikoissairaanhoidossa pisteet laskettiin hieman useammin kuin perusterveydenhuollossa. AK-hoidoksi aloitettiin usein (87 %) varfariinilääkitys. Tutkimuksessa 57 % varfariinia jo aikaisemmin käyttäneistä potilaista oli lääkityksen suhteen hoitotasapainossa (tromboplastiiniaika; INR 2-3) ensiapukäynnillä. Merkittävä löydös tutkimuksessa oli se, että vain 53 %:lle rytminsiirtoon joutuneesta potilaasta aloitettiin varfariinin rinnalla siltahoito pienimolekulaarisella hepariinilla, vaikka trombiriski rytminsiirron jälkeen on suuri. Jotta eteisvärinäpotilaiden AK-hoito toteutuisi jatkossa vielä asianmukaisemmin, tulisi AK-hoidon tarpeen arvioinnissa käyttää systemaattisemmin riskipisteytystä

Status information management in the construction process

Hukan poistaminen ja toiminnan tehostaminen ovat keskeisiä tavoitteita rakentamisessa. Yksi tapa tehostaa toimintaa on parantaa toimitusketjun osapuolten välistä tiedonvaihtoa. Sitä varten on kehitetty uusi statustyökalu, jonka käyttöä tässä tutkimuksessa pilotoitiin. Statustietojen vaihtaminen toteutettiin Trimble Connect -pilvipalvelun avulla ja sitä testattiin kolmessa rakennusprojektissa. Työn tavoitteena oli tutkia statustietoa sekä kerätä kokemuksia statustietojen vaihtamisesta hankkeen osapuolten välillä. Työ eteni kirjallisuustutkimuksesta ohjelman pilotointiin todellisissa rakennushankkeissa. Pilotoinnin osapuolille suoritettiin haastatteluja sekä heidän toimintaansa havainnoitiin koko tutkimuksen suorittamisen ajan statustyökalun välityksellä. Kirjallisuustutkimuksessa tutkittiin yleisesti statustietoa rakentamisprosessin toimitusketjussa. Lisäksi haastattelujen ja havaintojen avulla selvitettiin, millainen statustietojen päivitystoiminto on käytännössä sekä statustyökalun mahdollistamat hyödyt ja sen kehitystarpeet. Tärkeimpiä statustyökalun mahdollistamia hyötyjä olivat kommunikoinnin paraneminen, riskien ennakoiminen, toimitusketjun varmuuden lisääntyminen sekä toimitusketjun tilanteen visualisointi. Muita saavutettavia hyötyjä olivat muutostilanteiden hallinnan ja toimitusketjun läpinäkyvyyden paraneminen, tiedon jakamisen helpottuminen sekä käytännön työn muuttuminen selkeämmäksi. Statustyökalun käyttö tulee myös muuttamaan osapuolten toimintaa, jonka seurauksena joitakin vanhoja toimenpiteitä jää kokonaan tai osittain tarpeettomiksi. Merkittävimpiä kehitysehdotuksia statustyökaluun olivat elementtitunnuslistan lisääminen mobiiliversioon, elementtitunnusten kopioiminen ohjelmasta, projektin etenemisen seuraamiseen tarkoitettu ympyräkaavio sekä uudenlainen tasopiirustusten kaltainen visuaalinen esitys vallitsevasta tilanteesta. Lisäksi pidemmällä tähtäimellä statustyökaluun tulisi kehittää automatisointia, ominaisuus elementtien tilaamiseksi ohjelman kautta sekä aikataulutietoa palvelevia ominaisuuksia, kuten statustietojen vertaaminen tavoiteaikatietoihin ja automaattiset ilmoitukset mahdollisista viivästymisistä. Oman haasteensa ohjelman pilotoinnissa aiheutti tarvittavien osapuolten sitouttaminen ohjelman testaukseen. Statustyökalun käytössä ehkä kaikista tärkein asia onkin osapuolten sitouttaminen statustietojen aktiiviseen päivittämiseen. Pilotoinneissa osapuolet eivät vielä kokeneet saavansa hyötyä statustyökalun käytöstä. Yksi syy siihen oli juuri se, että kaikki tarvittavat osapuolet eivät käyttäneet ohjelmaa. Toinen syy oli, että haastateltavat kokivat statustyökalusta puuttuvan joitakin merkittäviä ominaisuuksia. Tämän tutkimuksen tietojen pohjalta statustyökalua voidaan kuitenkin kehittää käyttäjien toivomaan suuntaan

Plasma Asymmetric Dimethylarginine (ADMA) in Relation to Cardiovascular Physiology and Risk Factors of Atherosclerosis

Valtimokovettumatautiin liittyvät sydänverisuonisairaudet ovat seurannaisilmiöineen edelleen keskeinen kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen ongelma ja aiheuttavat eniten kuolemia niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa. Asymmetrinen dimetyyliarginiini (ADMA) on elimistön itsensä tuottama aine, joka estää typpioksidia syntetisoivan entsyymin toimintaa pystyen näin säätelemään typpioksidin muodostumista ja verisuonen seinämän toimintaa ja voi siten vaikuttaa valtimokovettumataudin kehittymiseen. Väitöskirjatyö osoitti, että kohonnut veren ADMA-pitoisuus oli yhteydessä varhaisiin valtimokovettumatautiin liittyviin verisuonimuutoksiin, mutta ei valtimokovettumataudin riskitekijöihin. Sokeritautia sairastavilla potilailla ADMA-pitoisuus oli jopa verrokkeja matalampi johtuen diabetestä sairastavien lisääntyneestä munuaisten kautta tapahtuneesta ADMA:n suodattumisesta. Runsas hiilihydraattien käyttö oli vahvassa suhteessa mataliin plasman ADMA-pitoisuuksiin, mutta kohonneen kolesterolin hoitoon käytettävillä statiinilääkkeillä ei ollut vaikutusta plasman ADMA:an. Aikaisemmissa tutkimuksissa kohonneen plasman ADMA-pitoisuuden on todettu liittyvän useisiin sydänverisuonisairauksien riskitekijöihin ja sen on ajateltu olevan verisuonen toimintahäiriön ja piileväoireisen valtimokovettumataudin verestä mitattavissa oleva merkkiaine. On myös esitetty, että korkea ADMA-pitoisuus voisi jopa edesauttaa valtimokovettumataudin kehittymistä. Kuitenkin ADMA:n kliininen merkitys sydänverisuonisairauksien kehittymisessä on edelleen pitkälti epäselvä. Väitöskirja tarkasteli plasman ADMA:n suhdetta sydän- ja verenkiertoelimistön fysiologiaan, varhaisiin valtimokovettumatautiin liittyviin verisuonimuutoksiin sekä valtimokovettumataudin riskitekijöihin. Lisäksi työ selvitteli kolesterolia alentavien statiinilääkkeiden ja ravintotekijöiden vaikutuksia plasman ADMA-pitoisuuksiin. Väitöskirjatutkimuksessa oli mukana yhteensä 373 potilasta tai kontrollihenkilöä. Tutkimuksessa selvitettiin plasman ADMA:n suhdetta aikaisiin valtimokovettumataudin muutoksiin mittaamalla sepelvaltimoiden verenvirtaus positroni emissio tomografialla ja tekemällä kaulavaltimoiden ultraäänitutkimus. Lisäksi tutkittiin ADMA:n suhdetta kertamittauksilla ja vuorokausirekisteröinnillä selvitettyyn verenpaineeseen sekä useisiin muihin ei-kajoavasti mitattuihin verenkierron tilaa kuvaaviin muuttujiin. Väitöskirjatyö selvitti myös kuinka kahdeksan viikon mittainen suuriannoksinen simvastatiini- ja atorvastatiinihoito vaikutti plasman ADMA-pitoisuuteen. Ruokavalion ja alkoholin käytön vaikutus plasman ADMA-pitoisuuteen selvitettiin käyttäen hyväksi seitsemän päivän ruokapäiväkirjaa. Plasman ADMA-pitoisuus mitattiin korkea suoritekykyisellä nestekromatografialla (HPLC) tai HPLC tandem massaspektrometrilla. Väitöskirjatyön tulokset selkiyttivät aiempien tutkimusten jäljiltä jossain määrin ristiriitaista ADMA:n roolia valtimokovettumataudin kehittymisessä ja vahvistivat sitä käsitystä, että kohonnut plasman ADMA-pitoisuus on merkki alkuvaiheen valtimokovettumataudista. Uusissa tutkimuksissa onkin tärkeää selvittää voitaisiinko ADMA-mittauksia hyödyntää käytännön työssä arvioitaessa ihmisen riskiä sairastua sydänverisuonisairauksiin. Väitöskirjatyö toi täysin uutta tietoa ruokavalion ja statiinilääkkeiden vaikutuksesta plasman ADMA:an. Tulokset viittasivat epäsuorasti siihen, että voi olla tärkeämpää keskittyä valtimokovettumataudin muiden riskitekijöiden vähentämiseen kuin yrittää suoranaisesti vaikuttaa verisuonitaudin merkkiaineena toimivan ADMA:n veripitoisuuksiin.Background Atherosclerosis may be manifested as an endothelial dysfunction with a concurrent reduced bioavailability of nitric oxide (NO). Asymmetric dimethylarginine (ADMA) is an endogenous competitive inhibitor of NO synthase that can modulate NO production and thereby affect endothelial function. ADMA has been observed to associate with several cardiovascular risk factors and it may be a circulating marker of endothelial dysfunction and thus subclinical atherosclerosis. However, the role of ADMA in the development of vascular disease is still largely unclear. Objectives To study how plasma ADMA is related to early atherosclerotic changes like carotid intima-media thickness (IMT), indices of vascular function, and atherosclerosis risk factors. Furthermore, the association of dietary factors with ADMA and the effect of statin therapy on plasma concentration of ADMA were studied. Subjects and Methods The study was based on five separate study populations (studies I-V), consisting of 373 patients or controls. In study I, there were forty-seven healthy controls, 16 men with borderline hypertension and 14 men with heterozygous familial hypercholesterolemia. This study evaluated the association between plasma ADMA and myocardial blood flow measured by positron emission tomography (PET) as well as carotid IMT measured by ultrasound. Study II included eighty-six type 2 diabetic patients and 65 controls with a comparable distribution of age and gender. In this study, plasma levels of ADMA were compared between subjects with type 2 diabetes and non-diabetic controls and plasma ADMA concentrations were related to glycemic control and glomerular filtration rate (GFR). In study III, forty-four mild to moderately hypercholesterolemic subjects (29 men and 15 women), participated in a randomised, double-blind, placebo-controlled trial to determine the effect of high dose atorva- or simvastatin therapy on plasma arginine derivatives. Thirty-four subjects (14 men and 20 women) participated in study IV to determine the impact of dietary factors and alcohol consumption on the plasma concentrations of arginine derivatives. In that study, seven-day food records were used to analyze diet and alcohol intake. Study V evaluated, in sixty-seven men, how plasma ADMA relates to blood pressure and other non-invasively studied indices of hemodynamics. Results There was a significant direct association between plasma ADMA and carotid IMT as well as an inverse association to the reduced dipyridamole induced vasodilatory function in young men as measured by PET (study I). In this study, borderline hypertensive subjects not on antihypertensive treatment had higher plasma ADMA levels than controls. In study II, type 2 diabetic subjects had significantly lower plasma ADMA levels compared to controls, possibly due to increased kidney GFR. There was no significant correlation between plasma ADMA and blood pressure in studies IV and V or other measured indices of hemodynamics (study V). In study V, subjects on antihypertensive treatment had lower plasma ADMA levels than non-treated subjects. There were no significant association between plasma ADMA and risk factors of atherosclerosis such as hypercholesterolemia or smoking in any of the studies. In study III, high dose simvastatin and atorvastatin treatment effectively decreased plasma total and LDL cholesterol but had no influence on plasma ADMA concentration. In dietary study IV, high amounts of energy derived from carbohydrates were significantly associated with low plasma ADMA levels and ADMA concentration was significantly higher in alcohol drinkers than in abstainers. Conclusions Plasma ADMA was associated with early atherosclerotic changes like carotid IMT and hyperemic myocardial blood flow measured by PET but not with risk factors of atherosclerosis. High amounts of energy received from carbohydrates were strongly associated with low plasma ADMA concentrations but statin treatment had no influence on plasma ADMA

Viikkosyklisen lokalisointiprosessin kustannustehokkuuden mittaaminen: Case F-Secure

Tämä opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää mittari, jolla pystytään mittaamaan F-Securen viikkosyklisen lokalisointiprosessin kustannustehokkuutta. Tutkimusongelmana oli kehittää F-Securen lokalisointiyksikön viikkosyklisen lokalisointiprosessin kustannustehokkuutta kuvaava ja mittaava, Agile/Lean-tuotekehitysmetodologian perusteella asetettuja toimintaedellytyksiä tukeva mittari. Opinnäytetyössä kerättiin tietoa F-Securen lokalisointiyksiköllä tällä hetkellä käytössä olevan mittarin tilasta haastattelun ja dokumenttianalyysin avulla. Kerättyä tietoa analysoimalla havaittiin lokalisointiyksikön toiminnan mittaamista vaikeuttava ristiriita; yksikön keräämää dataa ei hyödynnetä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, mutta toisaalta saatavilla ei ole viikkosykliä koskevaa dataa, johon vaikuttaa yksin-omaan yksikön oma työ. Koska yksikkö kerää sekä viikkosyklisestä että sen ulkopuolisesta prosessista keskenään vertailukelpoista dataa, ja viikkosyklinen prosessi todettiin merkityksellisemmäksi yrityksen strategian kannalta, voitiin päätellä, että yksikön tehokkuutta voidaan mitata vertaamalla viikkosyklisen prosessin ja viikkosyklin ulkopuolisen prosessin käyttöasteita. Tutkimuksen tuloksena syntyi suositus suorituskykypyramidiin pohjautuvasta mittarimallista, jolla yksikön toimintaa voidaan mitata ja kehittää ja jonka tuloksiin yksikön oma toiminta vaikuttaa aiempaa enemmän. Opinnäytetyön toimeksiantajalle saatu hyöty on ilmeinen, sillä alkukartoitushaastattelusta ja dokumenttianalyysistä kävi ilmi, että yksikkö ei voi vaikuttaa tämänhetkisen mittarinsa tuloksiin omalla työllään, eikä näin ollen saa siitä tarvittavaa hyötyä yrityksen strategian toteuttamiseksi

Status information management in the construction process

Hukan poistaminen ja toiminnan tehostaminen ovat keskeisiä tavoitteita rakentamisessa. Yksi tapa tehostaa toimintaa on parantaa toimitusketjun osapuolten välistä tiedonvaihtoa. Sitä varten on kehitetty uusi statustyökalu, jonka käyttöä tässä tutkimuksessa pilotoitiin. Statustietojen vaihtaminen toteutettiin Trimble Connect -pilvipalvelun avulla ja sitä testattiin kolmessa rakennusprojektissa. Työn tavoitteena oli tutkia statustietoa sekä kerätä kokemuksia statustietojen vaihtamisesta hankkeen osapuolten välillä. Työ eteni kirjallisuustutkimuksesta ohjelman pilotointiin todellisissa rakennushankkeissa. Pilotoinnin osapuolille suoritettiin haastatteluja sekä heidän toimintaansa havainnoitiin koko tutkimuksen suorittamisen ajan statustyökalun välityksellä. Kirjallisuustutkimuksessa tutkittiin yleisesti statustietoa rakentamisprosessin toimitusketjussa. Lisäksi haastattelujen ja havaintojen avulla selvitettiin, millainen statustietojen päivitystoiminto on käytännössä sekä statustyökalun mahdollistamat hyödyt ja sen kehitystarpeet. Tärkeimpiä statustyökalun mahdollistamia hyötyjä olivat kommunikoinnin paraneminen, riskien ennakoiminen, toimitusketjun varmuuden lisääntyminen sekä toimitusketjun tilanteen visualisointi. Muita saavutettavia hyötyjä olivat muutostilanteiden hallinnan ja toimitusketjun läpinäkyvyyden paraneminen, tiedon jakamisen helpottuminen sekä käytännön työn muuttuminen selkeämmäksi. Statustyökalun käyttö tulee myös muuttamaan osapuolten toimintaa, jonka seurauksena joitakin vanhoja toimenpiteitä jää kokonaan tai osittain tarpeettomiksi. Merkittävimpiä kehitysehdotuksia statustyökaluun olivat elementtitunnuslistan lisääminen mobiiliversioon, elementtitunnusten kopioiminen ohjelmasta, projektin etenemisen seuraamiseen tarkoitettu ympyräkaavio sekä uudenlainen tasopiirustusten kaltainen visuaalinen esitys vallitsevasta tilanteesta. Lisäksi pidemmällä tähtäimellä statustyökaluun tulisi kehittää automatisointia, ominaisuus elementtien tilaamiseksi ohjelman kautta sekä aikataulutietoa palvelevia ominaisuuksia, kuten statustietojen vertaaminen tavoiteaikatietoihin ja automaattiset ilmoitukset mahdollisista viivästymisistä. Oman haasteensa ohjelman pilotoinnissa aiheutti tarvittavien osapuolten sitouttaminen ohjelman testaukseen. Statustyökalun käytössä ehkä kaikista tärkein asia onkin osapuolten sitouttaminen statustietojen aktiiviseen päivittämiseen. Pilotoinneissa osapuolet eivät vielä kokeneet saavansa hyötyä statustyökalun käytöstä. Yksi syy siihen oli juuri se, että kaikki tarvittavat osapuolet eivät käyttäneet ohjelmaa. Toinen syy oli, että haastateltavat kokivat statustyökalusta puuttuvan joitakin merkittäviä ominaisuuksia. Tämän tutkimuksen tietojen pohjalta statustyökalua voidaan kuitenkin kehittää käyttäjien toivomaan suuntaan

Eteisvärinäpotilaiden antikoagulaatiohoidon toteutuminen Tays Ensiapu Acutassa

Eteisvärinä altistaa hoitamattomana aivoinfarktille ja muille tromboembolisille komplikaatioille. Ennusteen kannalta eteisvärinäpotilaiden tärkein hoito on asianmukaisesti toteutettu antikoagulaatiohoito (AK-hoito), jonka avulla aivoinfarktin ilmaantumista voidaan estää jopa 60-70 %. Kliinisessä työssä eteisvärinäpotilaiden AK-hoidon tarve arvioidaan tromboemboliariskin arviointiin kehitetyn CHA2DS2VASc-pisteytyksen sekä vuotoriskin arviointiin kehitetyn HAS-BLED-pisteytyksen avulla. Aikaisemmin tehdyissä suomalaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on ollut näyttöä siitä, että AK-hoito on alikäytetty eteisvärinäpotilailla. Suomalaisessa laajassa FinFib-tutkimuksessa jopa 29 % suuren tromboemboliariskin eteisvärinäpotilaista jäi ilman asianmukaista hoitoa. Tässä tutkimuksessa selvitimme, kuinka asianmukaisesti AK-hoito toteutui Tays Ensiapu Acutassa asioivilla potilailla, joiden käynnin päädiagnoosi oli eteisvärinä. Tutkimuksessa selvitimme myös, oliko hoidontarpeen arvioinnissa käytetty CHA2DS2VASc- ja HAS-BLED-pisteytyksiä sekä erosiko hoito perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Lisäksi selvitimme, mitä antikoaguloivaa lääkettä eteisvärinään yleensä määrättiin, aloitettiinko varfariinin rinnalla siltahoito asianmukaisesti ja oliko varfariinia käyttävien potilaiden AK-hoito hoitotasapainossa. Tiedot potilaista kerättiin Uranus-potilastietojärjestelmästä. Tutkimuksessa 87 %:lla suuren riskin eteisvärinäpotilaista oli AK-hoito ensiapukäynniltä lähtiessään. AK-hoito aloitettiin melko usein myös keskisuuren riskin potilaille. Pienen tromboemboliariskin potilaalle ei tule aloittaa AK-hoitoa, ellei jokin muu sairaus sitä vaadi. Tässä tutkimuksessa kuitenkin 3 %:lle hoito aloitettiin ilman perusteltua syytä. Tutkimuksessa selvisi, että riskitekijöitä huomioitiin usein AK-hoidon tarpeen arvioinnissa, mutta riskipisteet laskettiin kuitenkin harvoin; CHA2DS2VASc-pisteet 19 % ja HAS-BLED-pisteet 3 % käynneistä. Erikoissairaanhoidossa pisteet laskettiin hieman useammin kuin perusterveydenhuollossa. AK-hoidoksi aloitettiin usein (87 %) varfariinilääkitys. Tutkimuksessa 57 % varfariinia jo aikaisemmin käyttäneistä potilaista oli lääkityksen suhteen hoitotasapainossa (tromboplastiiniaika; INR 2-3) ensiapukäynnillä. Merkittävä löydös tutkimuksessa oli se, että vain 53 %:lle rytminsiirtoon joutuneesta potilaasta aloitettiin varfariinin rinnalla siltahoito pienimolekulaarisella hepariinilla, vaikka trombiriski rytminsiirron jälkeen on suuri. Jotta eteisvärinäpotilaiden AK-hoito toteutuisi jatkossa vielä asianmukaisemmin, tulisi AK-hoidon tarpeen arvioinnissa käyttää systemaattisemmin riskipisteytystä

Tahtiaikataulun hyödyntäminen työmaalla

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ja analysoida tahtiaikataulun hyödyntämistä työmailla, keskittyen Lujatalo Oy:n rakennushankkeisiin. Työn päämääränä oli koota yhteen tietoa siitä, miten tahtiaikataulua käytetään kyseisessä yrityksessä ja millaisia kokemuksia siitä on saatu eri projekteissa. Tarkastelun kohteena olivat muun muassa tahtituotannon edut, haitat ja kehityskohteet, jotka ovat tulleet esiin eri hankkeiden aikana. Opinnäytetyö toteutettiin Lujatalo Oy:n toimeksiantona. Tutkimusmenetelminä käytettiin Lujatalon eri alueyksiköiden työmaatoimihenkilöiden haastatteluja, joilla oli kokemusta tahtituotannolla toteutetuista kohteista. Lisäksi hyödynnettiin verkkoaineistoja ja haastateltiin Lujatalolla käytössä olevaa tahtiaikataulun palveluntuottajaa. Työ pohjautui pääasiassa haastatteluihin ja niistä saatuihin tietoihin. Sen tuloksena syntyi parempi käsitys tahtituotannon käytön nykytilanteesta Lujatalolla. Työn avulla voidaan pohtia sitä, olisiko tahtituotannon käyttöönotto tulevissa hankkeissa järkevää, sekä pystytään kehittymään tahtiaikataulun käyttämisessä

Ensihoidon kiireettömien potilaiden luovutusprosessi päivystyksessä

Tällä hetkellä ensihoidon kiireettömien potilaiden luovutusprosessi Tampereen yliopistollisen sairaalan Ensiapu Acutaan kestää liian kauan ja triage-hoitajalle sekä hoitoryhmän sairaanhoitajalle annettavissa suullisissa raporteissa on liikaa päällekkäisyyksiä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka kauan näiden ensihoidon tuomien kiireettömien potilaiden luovutusprosessi Ensiapu Acutaan kestää sekä havainnoida triage-hoitajalle sekä hoitoryhmän hoitajalle annettavien suullisten raporttien sisältöä hoidon jatkuvuuden näkökulmasta. Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, kuinka kauan potilaan luovutusprosessin eri vaiheissa kuluu aikaa sekä mitä asioita suulliset raportit pitävät sisällään ja miten ne eroavat toisistaan. Työn tavoitteena oli kehittää ensihoidon ja päivystyksen välistä yhteistyötä sujuvammaksi. Tähän pyrittiin keräämällä Tampereen yliopistollisen sairaalan Ensiapu Acutan käytettäväksi tutkimusaineistoa, jonka pohjalta yhteistyötä voidaan kehittää. Opinnäytetyö oli työelämälähtöinen. Työ tehtiin kvantitatiivista menetelmää käyttäen ja aineistonkeruumenetelmänä havainnoitiin yhteensä 100 potilaan luovutusprosessia. Hätäkeskuslaitos tulee ottamaan vuonna 2018-2019 käyttöön uuden hätäkeskustietojärjestelmän nimeltään ERICA. Sen myötä potilaan luovutusprosessi saa kestää korkeintaan viisi minuuttia. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että tällä hetkellä potilaan luovutusprosessi päivystykseen kestää liian kauan. Keskimäärin aikaa kului eniten triage-hoitajalle annettavaan raporttiin. Lisäksi lähes yhtä kauan aikaa kului hoitoryhmän sairaanhoitajalle annettavaan raporttiin. Näiden lisäksi hoitoryhmän sairaanhoitajalle annetun raportin jälkeiseen aikaan meni merkittävä osa koko luovutusprosessista. Ensihoitoyksiköiden antamista suullisista raporteista triage-hoitajille sekä hoitoryhmän sairaanhoitajille kävi ilmi, että hoitoryhmän sairaanhoitajalle annettava raportti oli prosentuaalisesti hieman laajempi, kuin raportti triage-hoitajalle. Opinnäytetyön tutkimusta voidaan hyödyntää Ensiapu Acutassa luovutusprosessin nopeuttamiseksi. Lisäksi työn avulla voidaan kehittää suullisesti annettuja raportteja tarkoituksenmukaisemmiksi. Kehittämisehdotuksena esitetään nopeamman triage-luokituksen kehittämistä, sillä tähän vaiheeseen kuluu luovutusprosessissa tällä hetkellä eniten aikaa.The purpose of this study was to examine how long the non-acute patients’ handover process in Tampere University Hospital’s Emergency Unit Acuta takes. In addition, the study intended to observe the reports that paramedics give to triage nurse and nurses in the treatment groups during the patient handover process. The aim of this study was to develop the cooperation between the emergency medical service and the staff of First Aid Unit Acuta more smoothly. Continuity of treatment is a central concept of this study. The quantitative research method was applied in this working-life oriented study and the data collection method was observation. In total 100 patient handover processes were observed. In 2018-2019 a new Emergency Response Information System called ERICA will be adopted. After that the patients’ handover process to emergency department should last no more than five minutes. The results of our study suggest that currently the patient handover process takes too long. On average, most of the time was spent to the triage nurse´s reports. In addition, almost as much time was spent to the report of the nurses in the treatment groups. A significant part of the entire handover process passed after the report was given to the nurse of the treatment group. The difference between the reports given to the triage nurse and treatment group nurses shows that the report to the treatment group nurses is slightly more comprehensive than the report to the triage nurse