Luokanopettajaopiskelijoiden ajatuksia sekä valmiuksia kuulovammaisten oppilaiden kohtaamiseen yleisopetuksessa

Tiivistelmä. Erityisopetus on muotoutunut Suomessa erillisten laitosten ja erityiskoulujen sekä -luokkien kautta hiljalleen kohti nykyistä päämäärää eli inkluusiota. Yhä enemmän suomalaisessa yhteiskunnassa pyritään siihen, että kuulovammaisen oppilaan olisi mahdollista opiskella omassa lähikoulussaan yleisopetuksen luokalla. On hyvin todennäköistä, että jokainen luokanopettaja tulee jossain vaiheessa uraansa kohtaamaan oppilaan, jolla on jonkin asteinen kuulonalenema. Jotta jokaiselle oppilaalle voidaan tarjota laadukasta ja tasa-arvoista opetusta, tulee opettajien ja muiden kasvatusalan ammattilaisten olla tietoisia aistivamman tuomista yksilöllisistä tarpeista. Tutkimuksen avulla kartoitettiin Oulun luokanopettajaopiskelijoiden ajatuksia sekä valmiuksia kuulovammaisten oppilaiden kohtaamiseen yleisopetuksessa ja yleisopetuksen liikuntatunneilla. Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenografisena tutkimuksena. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena Oulun luokanopettajaopiskelijoille syksyllä 2021. Tutkimukseen valikoitui 16 vastausta. Analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Oulun luokanopettajaopiskelijat nimesivät useita erilaisia ajatuksia liittyen kuulovammaisten oppilaiden opettamiseen yleisopetuksessa. Osa vastaajista piti tilannetta hyvinkin tavallisena, tasa-arvoisena ja normaalina. Monet vastaajista olivat kuitenkin huolissaan tukitoimien ja resurssien riittävyydestä, omasta osaamisestaan sekä jaksamisestaan ja kuulovammaisten oppilaiden sosiaalisten suhteiden luomisesta. Etuina nähtiin tasa-arvon, suvaitsevaisuuden sekä tietoisuuden lisääntyminen. Vastaajat kokivat, että kuulovammaisille suunnatut tukitoimet voisivat toimia apuna myös muille oppilaille. Tutkimustuloksista ilmeni, että Oulun luokanopettajaopiskelijat kokivat valmiutensa kohdata kuulovammaisia oppilaita liikuntatunneilla hyvin vähäisiksi. Osa vastaajista omasi tiedollisia valmiuksia. Vastauksista nousi esille myös konkreettisia keinoja opetuksen tueksi. Kaikki vastaajat eivät kuitenkaan kokeneet, että omaisivat lainkaan valmiuksia kohdata kuulovammaisia oppilaita yleisopetuksessa sekä yleisopetuksen liikuntatunneilla. Tutkimuksesta saadut tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että luokanopettajaopiskelijoilla ja jopa työelämään siirtyneillä opettajilla valmiudet kohdata kuulovammaisia oppilaita ovat hyvin vähäiset. Erityisesti konkreettiset keinot kuulovammaisen oppilaan kohtaamiseen koetaan heikoiksi. Inkluusioon liittyvät edut ja huolenaiheet ovat olleet viime aikoina paljon esillä ja tämän tutkimuksen tuloksista löytyy paljon yhteneväisyyksiä yleisesti vallalla olevaan keskusteluun ja aiheesta tehtyihin tutkimuksiin

Kuulovammainen oppilas osana tasa-arvioista koululiikunnan opetusta

Tiivistelmä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kuulovamma vaikuttaa alakoulussa liikuntatunneilla osallistumiseen ja mitä haasteita kuulovammasta voi olla. Tutkielmassa ei käsitellä kuuroja aiheen laajuuden rajaamisen vuoksi. Tutkielma toteutetaan kirjallisuuskatsauksena ja aineistoa kerätään niin kasvatustieteen kuin lääketieteen kirjallisuudesta. Lisäksi aineistona käytetään humanistisen tieteenalan kirjallisuutta sekä kansainvälisiä lähteitä. Pääasiassa kerätty aineisto käsittelee kuulovammaa, yleisopetuksen järjestämistä sekä liikuntapedagogiikkaa. Tutkielma on suunnattu kaikille kasvatusalan ammattilaisille sekä alan opiskelijoille. Tutkielmassa esitellään kuulovamman tuomia haasteita yleisopetuksen liikuntatunneilla sekä toimintamalleja, miten kuulovammaisen oppilaan opetus voidaan järjestää rajoitteet huomioiden. Kuulovammaisia on Suomessa noin 750 000, joka on 14 % väestöstä. Kuulovamma on usein synnynnäinen ja vuosittain syntyykin 50–60 lasta, joilla on kuulovamma. Kyse on siis hyvin yleisestä vammasta ja on todennäköistä, että jokainen opettaja kohtaa työssään oppilaan, jolla on jonkin asteinen kuulonalenema. Koulun alkaessa oppilaalla on usein käytössään jo oppimista ja työskentelyä helpottavia apuvälineitä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että oppilas olisi normaalikuuloinen ja etteikö opettajan tulisi huomioida oppilaan erityistarpeet opetuksessa. Haasteita, joita kuulovammainen kohtaa, esiintyy monissa konteksteissa ja ne korostuvat erityisesti liikuntatunneilla, joissa oppimisympäristöt sekä tilanteet ovat hyvin vaihtelevia. Ongelmat eivät ole ainoastaan liikunnallisia, vaan kuulovamma tuo mukanaan haasteita myös sosiaaliseen kanssakäymiseen, mikä on olennainen osa liikuntatuntien dynamiikkaa. Kuulovammaisen oppilaan osallisuutta voidaan tukea monilla eri tavoilla, kuten henkilökohtaisilla apuvälineillä ja tekemällä muutoksia oppituntien toteutukseen sekä luonteeseen huomioiden kuulovammaisen oppilaan valmiudet. Inkluusion myötä on mahdollista, että erityisoppilaat ovat yhä useammin osana yleisopetusta. Tällöin luokanopettajalla tulee olla tietoa erilaisista oppijoista, mutta kuitenkaan nykyaikainen luokanopettajakoulutus ei vastaa koulumaailman tarpeisiin. Lähtökohtana tutkielman toteutukselle on tietoisuuden lisääminen sekä opettajien valmiuksien parantaminen. Näiden muutosten kautta myös kaikille oppilaille tasa-arvoisen opetuksen toteutuminen on mahdollista. Ideaalitilanteessa tulevaisuuden perusopetusjärjestelmän inkluusio ilmentäisi myös koko silloisessa yhteiskunnassa vallitsevaa inkluusiota esteettömyyden, osallisuuden ja huomioimisen kannalta ja toimisi perustana jokaisen lapsen osallisuuden ja yhteiskunnan kuuluvuuden tunteen kehittymiselle

Elämään herättävä keskustelu:deliberatiivinen demokratia ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistusprosessi

Tiivistelmä. Demokratia vaatii toimiakseen yleisön hyväksyntää ja sen on mahdollistettava erilaisia tapoja osallistua. Deliberaatio terminä on ollut viime aikoina paljon esillä ja sitä onkin tarjottu toimintavaihtoehdoksi vahvistamaan edustuksellisen demokratian legitimiteettiä. Deliberaatio näyttäytyy sekä teoreettisena ihanteena että käytännöntoimintana, jota voidaan implementoida päätöksenteon eri tasoilla. Perusopetuksen uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön valtakunnallisesti syksyllä 2016. Opetussuunnitelmauudistus käynnistyi vuonna 2012 tuntijako- ja tavoitetyöryhmän asettamisella ja työllä. Valtioneuvosto antoi kesäkuussa 2012 perusopetuslain mukaisen tavoite- ja tuntijakoasetuksen (422/2012), jonka pohjalta varsinainen perustetyö tehtiin. Opetushallitus hallinnoi uudistuksen konkreettista työtä 2012–2014. Työhön osallistui laaja tekijäryhmä, kuitenkin asiakirjan lopullisesta sisällöstä vastasi viime kädessä Opetushallitus. Varsinaista asiakirjaa on tutkittu paljonkin, mutta tutkimusta tekemisprosessista on vaikeampi löytää. Tässä opinnäytetyössä on hahmotettu deliberatiivisen demokratian ja deliberaation käsitteitä, niiden taustaa, näkökulmia, realistisuutta, yleensäkin sitä, mitä ja minkälaisena deliberatiivisuus näyttäytyy. Erityisenä tutkimuksellisena kontekstina ovat opetussuunnitelmauudistus ja sen prosessit. Pohdimme deliberaation näkymistä ja sen mahdollisuuksia uudistustyössä deliberaation teoriasta käsin. Työssä tarkastellaan nimenomaan opetussuunnitelmaprosessia ja sen deliberatiivisuutta prosessin ulospäin välittyvän imagon ja julkikuvan kautta. Ongelmanasettelu on muotoiltu seuraavin kysymyksin: 1) Mitä deliberatiivisen demokratian ja deliberatiivisuuden käsitteet tarkoittavat? Sen jatkokysymyksiä ovat: millaista päätöksentekokulttuuria ja keskustelua deliberatiivinen demokratia edustaa ja edistää? Miten päätöksentekoprosessia legitimoidaan deliberaatiolla? 2) Mitä deliberatiivisen demokratian periaatteita ilmenee opetussuunnitelmaprosessissa? Ja alakysymyksenä, millaisia mahdollisuuksia deliberaation periaatteet avaavat opetussuunnitelmatyöhön? Deliberaation näkökulmasta opetussuunnitelmaprosessissa on demokratiariskejä. Nykyisellään, keskusjohtoisuudesta huolimatta, prosessi on hengeltään kaikkien tasojen osallistumista edellyttävä, mutta todellisuudessa tasavertaiselle osallistumiselle on esteitä, eikä opetussuunnitelmaprosessi ole kaikilla tasoilla auki demokraattiselle keskustelulle. Deliberaatio on periaatteiltaan kuitenkin päätöksenteon ihannemalli. Realistisesti arvioituna sen mahdollisuus on toimimattomien rakenteiden haastajana ja vaihtoehtoisten toimintatapojen kehittäjänä ja näin eri tahojen ja tasojen vuoropuhelun lisääjänä. Olennaista olisikin päätöksenteon rakenteiden ja osallistumisen mahdollisuuksien julkituominen. Opetussuunnitelmaohjauksen vaikuttavuuden kannalta pelkkä tradition tuoma legitimiteetti ei riitä. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Opetushallituksen julkaisemaa materiaalia uudistusprosessista sekä kahta asiantuntijahaastattelua, joista toinen on tehty huhtikuussa 2014 ja toinen tammikuussa 2015. Tutkimus pohjaa deliberaatioon liittyvään lähdekirjallisuuteen sekä nostaa keskeiseen osaan teoreetikot Jürgen Habermasin ja John Rawlsin

Kaikki saavat tulla:perusopetuksen opetussuunnitelman perusteprosessi 2009–2014

Tiivistelmä. Opetussuunnitelmauudistus käynnistyi jo vuonna 2009 ensimmäisen tuntijako- ja tavoitetyöryhmän asettamisella ja työllä. Voimaan jäänyt, toisen tuntijako- ja tavoitetyöryhmän esitys perusopetuslain mukaisen tavoite- ja tuntijakoasetuksesta (422/2012) annettiin kesäkuussa 2012, jonka pohjalta varsinainen perustetyö tehtiin. Opetushallitus hallinnoi uudistuksen konkreettista työtä 2012–2014. Perustetyö toteutettiin laajapohjaisena valmisteluna ja yhteistyönä opetuksen järjestäjien, rehtoreiden, opettajien ja muun koulun henkilöstön, opettajankoulutuksen, tutkijoiden ja muiden mukaan kutsuttujen sidosryhmien kanssa. Esimerkiksi opetuksenjärjestäjiä ja sidosryhmiä pyydettiin kohdennetusti antamaan palautetta perusteluonnoksista. Perusteluonnokset myös julkaistiin avoimesti Opetushallituksen verkkosivuilla kolme kertaa prosessin aikana, ja yleisöä pyydettiin osallistumaan tekoprosessiin kommentoimalla luonnoksia. Yhteisöllinen työskentely ja osallistumisen tasa-arvoisuus läpileikkaavat ohjaavina periaatteina niin perusteprosessin kuin perusopetuksenkin toimintakulttuuria. Suomalainen opetussuunnitelmaprosessi erottuu kansainvälisestikin vertailtuna eri tasojen välisen yhteistyön ja laajan osallistujajoukon vuoksi. Kun kyseessä on sekä ajallisesti pitkä, useita ihmisiä ja tahoja sitouttava ja työllistävä prosessi, että asemansa vakiinnuttanut normiohjauksen väline, ei ole samantekevää, miten asiakirja valmistellaan. Tällöin on olennaista pohtia, miten yhteisöllinen päätöksenteko ja osallistuminen on organisoitu, kenen toimesta ja miten toimintakulttuurin tavoitteet ilmenevät rakenteissa todella. Tutkimusta ohjaavat seuraavat tutkimuskysymykset: 1) Millainen on opetussuunnitelman uudistusprosessin toiminta- ja hallintokulttuuri? 2) Millaista osallistumista ja vaikuttamista opetussuunnitelmaprosessissa mahdollistetaan? 3) Miten prosessin yhteisöllisen tuottamisen tavoite ja tekemisen tavat ilmenevät opetussuunnitelman perustetyön rakenteissa? Kysymykset kohdistuvat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistustyön julkisivuun eli viralliseen prosessiin ja siinä ilmaistuihin julkisiin määrittelyihin. Aineistona tutkimuksessa on kaksi asiantuntijahaastattelua, jotka on tehty uudistusprosessin aikana. Taustoittavana materiaalina on käytetty perusopetuksen ohjausasiakirjoja ja Opetushallituksen julkaisemaa materiaalia uudistusprosessista. Kokonaisuudessaan tarkastelu perustuu deliberatiivisen demokratian päätöksentekofilosofiaan ja kollaboratiivisen toiminnan teoriaan. Perustetyö on vahvasti keskusjohtoinen projekti, joka näyttäytyy tutkimuksen perusteella toimintakulttuurinsa periaatteilta yhteisöllisenä ja osallistumisen huomioivana. Prosessin rakenteet sen sijaan ovat sekä osallisuutta edistäviä että estäviä. Opetussuunnitelmatyön kaltaisessa kokonaisvaltaisessa kehittämistyössä onkin väistämättä oltava erimuotoista ja eri tasolla tapahtuvaa osallistumista. Toisaalta eri muotojen olemassaolo ei yksinään takaa todellista osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tähän asti kyseessä on ollut paremminkin yhteisöllisen hengen ylläpitämisen tavoite asiakirjan legitiimiyden nimissä. Olennaista olisikin päätöksenteon rakenteiden ja osallistumisen mahdollisuuksien selkeä määrittely, julkituominen ja arviointi.Abstract. The national core curriculum reform began 2009. The preliminary work started by setting working groups. The second group’s presentation (422/2012) in June 2012, was laid as a foundation for the curriculum process. The actual working process was conducted during 2012–2014 and was operated by The Finnish National Board of Education. The curriculum process was carried out as comprehensive and collaborative work with school principals, teachers and other school personnel, teacher education, researchers and some interest groups that were invited. For example, education providers and interest groups were specifically asked to give feedback on the drafts. The curriculum drafts were publicly open on internet pages three times during the process. The public were asked to take part to the process by giving comments on the drafts. Collaboration and equal participation have been named as organizational culture’s leading principles in the curriculum process, as well as in basic education in schools. The Finnish curriculum process is also internationally known for its cooperative character, concretely meaning numerous participants and partners. The long process plays a key role in education policy and involves and engages several participants. Therefore, how the core curriculum itself is created does matter: How collaborative decision making and participation are organised and from whose part? How do these aims become visible in and as structures? This thesis is guided by following questions: 1) What type of organizational and governance culture the national core curriculum reform process represents? 2) What kinds of forms of participation and involvement the curriculum process allows? 3) How is the aim of collaboration and collaborative work methods present in the process’ structures? The presented questions focus on the national core curriculum reform process as its official and declared form and definitions. As research data there are used two interviews and as background material official publishments on the reform process by The Finnish National Board of Education. The data was collected during the reform process. The philosophy of policy-making in deliberative democracy’s tradition and theory of collaboration offers each a theoretical viewpoint on the topic. Forming the core curriculum is relatively centralized process. At the same time, in sense of organizational principles and values, it seems to be communal and encouraging to participation. The structures in the process themselves then, can be seen both, to allow and to inhibit participation. In such a wide process, forms and levels of participation vary naturally. But not only the amount of different forms makes the difference. When keeping up collaborative spirit certain legitimacy can be achieved. For serious, veritable changemaking towards even more shared and crowdsourced process, the possibilities and structures for participation need to be defined, revealed, estimated and surveyed

The art of governing local education markets : Municipalities and school choice in Finland

Since the 1980s, numerous education reforms in Europe and beyond have sought to dismantle centralised bureaucracies and replace them with devolved systems of schooling that emphasise parental choice and competition between diversified types of schools. Despite this general trend, Finland continues to emphasise the municipal assignment of school places, albeit with the possibility of locally controlled choice. The aim of this paper is to elaborate on the ways in which Finnish local education authorities – involving both officials and politicians – define themselves in relation to the changing conceptions of the Nordic welfare state model. The paper discusses the social costs and benefits of school choice in addition to the kinds of techniques these authorities use when aiming to control and manage the social costs and benefits of school choice. Based on nine in-depth thematic interviews with local education authorities, the modalities – having to, being-able, wanting and knowing how – will be analysed.Peer reviewe

The governors of school markets? : Local education authorities, school choice and equity in Finland and Sweden

As one of the key elements of the Nordic welfare model, education systems are based on the idea of providing equal educational opportunities, regardless of gender, social class and geographic origin. Since the 1990s, Nordic welfare states have undergone a gradual but wide-ranging transformation towards a more market-based mode of public service delivery. Along this trajectory, the advent of school choice policy and the growing variation in the between-school achievement results have diversified the previously homogenous Nordic education systems. The aim of our paper is to analyse how Finnish and Swedish local education authorities comprehend and respond to the intertwinement of the market logic of school choice and the ideology of equality. The data consist of two sets of in-depth thematic interviews with staff from the local providers of education, municipal education authorities. The analysis discloses the ways in which national legislation has authorized municipal authorities to govern the provision of education.Peer reviewe

Agency concepts across cultures: How intuitive is folkpsychology?

The present research investigates cultural variation in conceptual frameworks for interpreting agency. A mind perception measure (Gray, Gray, & Wegner, 2007) was adapted for interviews with Indigenous Ngöbe adults in Panama and US college students. Participants ranked the agency capacities of various entities and provided explanations. Rankings varied systematically, with Ngöbe more likely to ascribe agency to nonhuman natural kinds than US participants. Analysis of explanations indicated that agency concepts are organized under different folktheories: US participants construed agency as a hierarchical, prototypically human capacity requiring consciousness, whereas Ngöbe construed agency as a multidimensional relational capacity expressed in directed interactions. An emphasis on psychological agency as distinct from other (biological, physical) forms of agency is widely assumed to be a conceptual prior, but these findings suggest it may instead be a feature of Western cultural epistemologie

Experiential avoidance and the misinterpretation of intrusions as prospective predictors of postpartum obsessive-compulsive symptoms in first-time parents

It is well established that the transition to new parenthood is associated with the onset or worsening of obsessive-compulsive symptoms (OCS); however, less is known regarding specific risk factors associated with the development of postpartum OCS. The present prospective study examined experiential avoidance and interpretations of intrusive thoughts as predictors of the development of postpartum OCS in first-time mothers and fathers. Participants were 64 expecting parents (33 mothers and 31 partners—all fathers) who were followed from the 2nd or 3rd trimester of pregnancy into the postpartum. All completed measures of postpartum OCS, experiential avoidance, and interpretations of intrusive thoughts. Experiential avoidance and the pre-existing tendency to misinterpret intrusive thoughts were predictors of infant-related OCS in the early postpartum, but not at six months postpartum. These findings provide support for particular psychological risk factors in the development of infant-related OCS among first-time mothers and fathers. Implications for prevention and intervention are discussed. •New parenthood is associated with the onset or worsening of OCS.•We examined experiential avoidance and interpretations of intrusions as predictors of postpartum OCS.•Both predicted OCS in early postpartum, but not at 6 mos postpartum.•Findings suggest particular psychological risk factors for OCS