2nd Nordic NJF Seminar on Reindeer Husbandry Research "Reindeer herding and land use management - Nordic perspectives"

The 2nd NJF Seminar on Reindeer Husbandry Research was held at the Arctic Centre, University of Lapland, Rovaniemi, Finland from 19 to 21 October 2014. The seminar was organised under the framework of Reindeer Husbandry Research Section of NJF (Nordic Association of Agricultural Scientists), established in 2012. Over 100 Nordic and international delegates including researchers, managers, educators, students and reindeer herders participated in the seminar.

Pysyvä rakennustunnus – rakennustiedot tehokkaaseen käyttöön

Selvityksessä käytiin läpi keskeiset valtakunnalliset rakennus- ja kiinteistötietoa koskevat rekisterit ja muut tietolähteet sekä niiden tiedontuotanto- ja ylläpitoprosessit. Aineistoista selvitettiin niissä nykyisin käytettävät tunnukset ja voisiko pysyvä rakennustunnus tai kiinteistötunnus toimia yhtenä tunnisteena. Rakennustietojen tehokkaan hyödyntämisen suurimpia esteitä ovat tietojen yhteiskäytön mahdollistavien tunnisteiden puuttuminen sekä tietojen hajanaisuus. Rakennustietojen yhdistyvyyttä voidaan parantaa lisäämällä aineistoihin pysyvä rakennustunnus (VTJ-PRT), joka otetaan käyttöön Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmässä vuonna 2014. Kiinteistötiedoissa tunnisteena voidaan käyttää kiinteistötunnusta, joka muuttuu pysyväksi vuonna 2014. Uusien tunnusten käyttöönottoon tulisi varautua aineistoissa ja tietojärjestelmissä hyvissä ajoin. Tietojen yhdistettävyys mahdollistaa tietojen laajemman käytön ja vähentää tarvetta ylläpitää päällekkäistä tietoa, mikä tuo säästöjä. Tietojen ja tietojärjestelmien yhteentoimivuus helpottaa toimijoiden välistä yhteistyötä ja voi avata uusia näkökulmia yhteistyön kehittämiseen. Selvityksen perusteella suositetaan, että rakennuskohtaisissa tiedoissa käytetään vähintään kahta tunnistetta, joista toinen on aina pysyvä rakennustunnus. Tunnuksen käytön helpottamiseksi rakennustunnustiedon saatavuutta tulee parantaa. Rakennuksiin liittyvien tietojen kehittämisen yhtenä tavoitteena tulee olla mahdollisuus yhdistää rakennuksista saatava laadullinen ja tekninen tieto

The role of economics in ecosystem based management:The case of the EU Marine Strategy Framework Directive; first lessons learnt and way forward

The EU Marine Strategy Framework Directive (MSFD) sets out a plan of action relating to marine environmental policy and in particular to achieving ‘good environmental status’ (GES) in European marine waters by 2020. Article 8.1 (c) of the Directive calls for ‘an economic and social analysis of the use of those waters and of the cost of degradation of the marine environment’. The MSFD is ‘informed’ by the Ecosystem Approach to management, with GES interpreted in terms of ecosystem functioning and services provision. Implementation of the Ecosystem Approach is expected to be by adaptive management policy and practice. The initial socio-economic assessment was made by maritime EU Member States between 2011 and 2012, with future updates to be made on a regular basis. For the majority of Member States, this assessment has led to an exercise combining an analysis of maritime activities both at national and coastal zone scales, and an analysis of the non-market value of marine waters. In this paper we examine the approaches taken in more detail, outline the main challenges facing the Member States in assessing the economic value of achieving GES as outlined in the Directive and make recommendations for the theoretically sound and practically useful completion of the required follow-up economic assessments specified in the MSFD

THE CONSTRUCTION DATE OF THE DOMINICAN CONVENT OF ST OLAF IN TURKU, FINLAND: A RE-EVALUATION

The foundation of the medieval Dominican Convent of St Olaf in Turku, South-West Finland, marked the connection of the country to an international network of contacts with the Latin West, and the establishment of taught education in Finland. However, the chronology of its construction has been a subject of scholarly debate since the early 20th century. The archaeological material from the convent is scant, and the only properly datable finds are a sample of timber from the structures and a collection of bricks recovered from the site. In this article we present the results of a wiggle-match dating of the timber, and OSL dating of eight bricks. The bricks were also analysed by pXRF. The building phase of brick masonry seems to date to the second half of the 14th century or around 1400AD

Tuulivoimarakentamisen ja -suunnittelun seurannan kehittäminen; Ehdotus seurannan järjestämiseksi

Hankkeen tavoitteena oli alueidenkäytön näkökulmasta esittää ehdotus tuulivoimarakentamisen ja -suunnittelun seuran järjestämiseksi. Hankkeessa selvitettiin tiedonkäyttäjien tarpeita, arvioitiin tiedontuotannon nykytilaa sekä arvioitiin realistiset keinot järjestää seuranta siten, että se on kustannustehokasta ja siinä syntyvä tieto on käytettävissä mahdollisimman monipuolisesti. Hankkeessa tunnistettiin päällekkäistä tiedontuotantoa ja esitetään keinoja päästä siitä eroon. Työssä selvitettiin myös mahdollisuudet koota tuulivoimaa koskevat keskeiset kaava- ja lupatiedot valtakunnalliseksi seurannan kokonaisuudeksi. Tuulivoimaa koskevat tietotarpeet voidaan karkeasti jakaa kahteen lohkoon: uusien tuulivoimahankkeiden maankäytön suunnittelussa tarvittava tieto sekä jo toteutettujen tai toteutuksessa olevien tuulivoimahankkeiden tiedot. Työssä kartoitettiin kaavoituksen eri tasot ja rakentamisen luvat, ympäristö- ja vesiluvat, ympäristövaikutusten arvioinnit, rakennettujen tuulivoimaloiden aineistot, sekä muut tuulivoimaan liittyvät tiedot. Kartoituksen pohjalta tunnistettiin kaikkiin tietoryhmiin liittyvät muutostarpeet. Hanke järjesti myös työpajan, jonka tulosten pohjalta tunnistettuja toimenpide-ehdotuksia jalostettiin eteenpäin. Seurannan järjestämiseksi ehdotettiin kahta aikajännettä: lyhyen tähtäimen toimenpiteitä, joilla tietoa saadaan käyttöön nopeasti, sekä pitkäjänteisempiä toimenpiteitä – laajempia kehitysprosesseja – joilla tiedontuotanto saadaan toimivaksi. Erillisiä tietojärjestelmiä ei rakenneta, vaan seurannan tulee perustua avoimeen ja rajapintojen kautta saatavaan paikkatietoon. Lyhyen tähtäimen keskeiset toimenpide-ehdotukset: – Arvioidaan mahdollisuudet ja tarpeet kehittää voimalaitosrakennusten käyttötarkoitusluokitusta – Kartoitetaan aineistoissa käytetyt termit ja käsitteet sekä luodaan tuulivoimasanasto – Luodaan maakuntakaavojen yhteinen tietosisältö ja yhdenmukainen tietomalli sekä otetaan tuotantoprosessiin mukaan aikaulottuvuus – Digitoidaan hyväksyttyjen yleiskaavojen tuulivoima-alueet ja -tiedot Yleiskaavapalvelun pohjalta – Varmistetaan yhteisten tunnisteiden käyttö – Kehitetään kunnan ja Väestötietojärjestelmän välistä tiedonkulkua kokonaisuudessaan – Arvioidaan Maanmittauslaitoksen kanssa mahdollisuudet kehittää maastotietokannan tuulivoimala-kohdeluokkaa – Kootaan rakennetut tuulivoimalat eri lähteistä yhdeksi kattavaksi aineistoksi Pitkän tähtäimen toimenpide-ehdotukset: – Kehitetään kuntien poikkeamispäätösten ja suunnittelutarveratkaisujen saatavuutta – Kehitetään yleiskaavatietojen yhdenmukaista saatavuutta – Kehitetään ympäristölupien saatavuutta lupamenettelyjen digitalisoinnin yhteydessä – Kehitetään energiantuotantotietojen saatavuutta – Saatetaan ympäristövaikutusten arvioinnit (YVA) saataville paikkatieton

Poronhoitoalueen talvilaitumet vuosien 2016–2018 laiduninventoinnissa : Talvilaidunten tilan muutokset ja muutosten syyt

Tästä julkaisusta on ilmestynyt 2., korjattu painos. Se on ladattavissa maksutta täältä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-763-3Poronhoitoalue kattaa kolmanneksen Suomen pinta-alasta ja sen eri alueet eroavat mm. laiduntyypeiltään, poronhoitotavoiltaan ja maankäyttömuodoiltaan, jolloin myös poronhoitoympäristöjen tilaan vaikuttavat useat tekijät. Tämä asettaa haasteita laidunresurssien määrän, laadun ja käytettävyyden sekä niiden muutosten selvittämiselle. Vuosien 2016–2018 porolaiduninventoinnissa erityyppisten talvilaitumet kartoitettiin paliskunnista satelliittikuvatulkintojen avulla. Myös eri maankäyttömuotojen ja infrastruktuurin peitto- ja häiriöalueet kartoitettiin paliskunnissa hyödyntämällä paikkatietoaineistoja ja tutkimustietoa maankäytön vaikutuksista porojen laiduntamiseen. Poronhoitoalueen pohjoisosan 20 paliskunnan jäkälälaidunten kuntoa ja kunnon muutoksia selvitettiin vertailemalla vuosina 2005–2008 ja 2016–2018 inventoitujen jäkälälaidunten koealojen (618 kpl) kasvillisuusmittauksia. Laidunmetsien rakennetta ja luppolaidunten määrien muutoksia selvitettiin vuosien 1995–1996 ja 2016–2018 laidunluokituksia vertailemalla. Laidunluokitusten luotettavuutta ja jäkäliköiden koealojen edustavuutta testattiin. Luokitukset todettiin varsin yhteneviksi VMI:n koeala-aineiston kanssa ja koealoilta saatujen paliskuntien jäkäläestimaattien luotettavuuden havaittiin olevan hyvä. Laiduninventointi osoitti että havumetsäalueella yhtenäisimmät ja laadultaan parhaat varttuneiden ja vanhojen metsien jäkälä- ja luppolaitumet sijaitsevat nykyisin Metsä-Lapin laajoilla suojelualueilla (mm. Lemmenjoki, UKK-puisto, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, Puljun erämaa-alue, Hammastunturin erämaa-alue, Vätsärin erämaa-alue, Kemihaaran erämaa-alue, Tuntsan erämaa-alue, Värriön luonnonpuisto ja Maltion luonnonpuisto). Noin kahdella kolmanneksella poronhoitoalueen pinta-alasta metsätalous on kuitenkin vähentänyt ja pirstonut vanhoja laidunmetsiä sekä samalla heikentänyt vähitellen metsien rakennetta ja laatua talvilaitumina. Siten poronhoitoalueen etelä- ja keskiosassa sekä osin myös pohjoisosissa laidunmetsien rakennetta hallitsevat nykyisin hakkuualueet, taimikot ja nuoret kasvatusmetsät, joiden laatu talvilaitumina on selvästi heikompi kuin aikaisempien vanhojen laidunmetsien laatu. Tunturialueilla on inventoinnin perusteella vähän luppolaitumia, mutta sitä vastoin runsaasti kuivia ja karuja tunturikoivikoita ja tunturikankaita. Niiden jäkälämäärät ovat kuitenkin pieniä myös suojelu- ja erämaa-alueiden sisällä. Inventointi osoitti myös, että muun maankäytön vaikutus laitumiin on vielä pieni pohjoisen erämaapaliskunnissa, mutta esim. 33 poronhoitoalueen etelä- ja keskiosan paliskunnassa maankäytön ja infrastruktuurin peittoalueet sekä niitä ympäröivät, poronhoitoa vaikeuttavat häiriöalueet kattavat ja pirstovat jo yli 25 % laidunten kokonaisalasta. Poronhoitoalueen pohjoisosan 20 paliskunnissa inventoiduilla jäkälälaidunten koealoilla jäkäläbiomassa on vähentynyt kymmenen viime vuoden aikana keskimäärin 30 %, kun taas varpujen ja sammalten määrät ovat lisääntyneet. Inventoiduista paliskunnista parhaassa kunnossa olevat jäkäliköt sijaitsevat edelleen Metsä-Lapin paliskuntien vain talvilaidunkäytössä olevilla alueilla (jäkälää yli 400 kg/ha), joilla ei ole metsätaloutta tai muuta merkittävää maankäyttöä. Myös näillä alueilla jäkäläbiomassat ovat kuitenkin vähentyneet inventointien välillä todennäköisesti porojen laidunnuksen ja paliskuntien laidunalueilla tapahtuneiden muiden epäedullisten muutosten vuoksi. Kuluneimmat jäkäliköt (jäkälää 70–150 kg/ha) sijaitsevat sekä Tunturi-Lapin paliskunnissa että Keski-Lapin metsätalousvaltaisissa paliskunnissa, joissa ei ole selvää vuodenaikaista laidunkiertoa talvi- ja kesälaidunalueiden välillä. Tunturipaliskunnissa jäkäliköitä on runsaasti, mutta selväpiirteisen vuodenaikaisen laidunkierron puuttuminen ja siitä johtuva jäkäliköiden lumettomana aikana tapahtuva laiduntaminen ovat kuluttaneet jäkäliköitä. Neljässä tunturipaliskunnassa jäkäliköiden kunto on kuitenkin inventointien välillä hieman parantunut, kahdessa niistä tilastollisesti merkitsevästi. Poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa jäkäliköitä ja hyviä luppolaitumia on vähän ja ne ovat hajallaan. Laidunmetsien rakenteelliset muutokset, maankäytön vaikutukset ja lumettomana aikana tapahtuva jäkäliköiden laidunnus pitävät alueen jäkäliköt voimakkaasti kuluneina. Tehtyjen tilastoanalyysien perusteella koalojen jäkäläbiomassoihin vaikuttavat selvimmin laidunnuksen vuodenaikainen ajoittuminen jäkäliköillä ja jäkäliköiden porotiheydet samoin kuin metsätalouden aiheuttamat muutokset metsien rakenteessa ja vanhojen metsien määrissä paliskunnissa. Myös maankäytön laajuus paliskunnissa ja todennäköisesti myös ilmastonmuutoksen aiheuttamat ekosysteemimuutokset selittävät osaltaan jäkälälaidunten kuntoa ja kasvilajimuutoksia. Eri alueilla eri tekijöiden vaikutus kuitenkin vaihtelee. Epäedulliset muutokset porojen laidunympäristössä ovat vähitellen muuttaneet poronhoitoa ja lisänneet porojen talviaikaisen lisäruokinnan ja tarhauksen tarvetta. Laidunten vähenemisestä ja pirstoutumisesta on aiheutunut paikoin myös ristiriitoja ja ongelmia poronhoidon sekä muiden elinkeinojen ja intressiryhmien välille. Porojen talvilaidunten nykytilan ja käytettävyyden parantamiseksi tarvittaisiin poronhoitoalueen eri osiin parhaiten soveltuvia kokonaisvaltaisia, pitkäkestoisia porolaidunten hoitosuunnitelmia. Poronhoidossa paliskuntien vuodenaikaisten laidunkiertojärjestelmien kehittämisen ja poromäärien säätelyn tarpeet ja mahdollisuudet tulisi huomioida. Suojelualueiden ulkopuolella olevien poronhoidolle tärkeiden luonnontilaisten vanhojen metsien alueiden säästäminen tai varovainen käsittely säästäisi poronhoidolle tärkeitä laidunalueita. Laidunmetsiin soveltuvien, metsän peitteisyyttä ja monipuolista ikärakennetta ylläpitävien jatkuvan kasvatuksen menetelmien kehittäminen ja laaja-alaisempi käyttöönotto todennäköisesti parantaisi vähitellen laidunmetsien laatua talvilaitumina. Maankäytön suunnittelussa rauhallisten laidunalueiden säästäminen mahdollisimman vähällä uudella maankäytöllä turvaisi myös poronhoidolle suotuisan talvilaidunympäristön ylläpitoa.201

Maakuntauudistus ja alueidenkäytön tehtävät, roolit ja yhteistyö

Alueidenkäytön suunnittelun toimijoiden roolit muuttuvat valmisteltavana olevan maakuntauudistuksen toteutuessa. Uudet maakunnat tulevat olemaan kuntien ohella keskeisiä toimijoita alueidenkäytön suunnittelussa. Uudistuksen myötä kaavoituksen laillisuusvalvonta päättyy. Selvityksessä on tarkasteltu maakuntien uusien roolien muodostumista sekä toimijoiden näkemyksiä siitä, miten toimijoiden väliset yhteistyösuhteet ja toimintatavat rakentuvat. Selvityksen tulosten perusteella maakuntien onnistuminen ennakoinnissa ja kuntien alueidenkäytön suunnittelun edistämistehtävässä on keskeistä sellaisten uhkien torjumiseksi ja mahdollisuuksien hyödyntämiseksi, joita toimijat uudistuksessa tunnistavat. Toimijanäkemysten mukaan toivotuin rooli tulevalle maakunnalle on tulkitseva ja koordinoiva rooli. Tässä roolissa maakunta painottaisi alueidenkäytön suunnittelussa yhteistyötä kuntien kanssa sekä pyrkisi pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen ja säädösten yhdenmukaiseen tulkintaan. Toimijat pitivät kuitenkin toistaiseksi epäselvänä, onko tulkitsevan ja koordinoivan roolin toteutuminen käytännössä mahdollista mm. maakuntien sisäisestä resursoinnista johtuen. Selvitys sisältää Alueidenkäyttö ja maakuntauudistus (AAMU) -hankkeen keskeiset tulokset toimijoiden näkemyksistä liittyen maakuntien rooleihin alueidenkäytön suunnittelussa maakuntauudistuksen jälkeen. Selvityksen aineisto on koottu verkostoyhteistyössä alueidenkäytön suunnittelun toimijoiden kanssa. Hanke on ollut valtakunnallinen, ja mukana siihen on osallistunut alueidenkäytön suunnittelusta vastaavia viranomaisia maakunnan liitoista sekä ELY-keskuksista. Lisäksi hankkeen sidosryhmätyöskentelyyn on osallistunut joukko kuntia. Selvityksessä esitettyjä tuloksia täydennetään hankkeessa vielä hyviin käytäntöihin sekä suunnittelujärjestelmän uudistamista koskeviin kehittämissuosituksiin liittyen