Behandling av rökolägenheter vid småskalig vedeldning : Anvisning till myndigheter

Behandling av rökolägenheter vid småskalig vedeldning : Anvisning till myndigheterDenna anvisning riktar sig speciellt till hälso- och miljöskyddsmyndigheterna i kommunerna. Syftet med anvisningen är att klarlägga behovet av samarbete mellan myndigheter, arbetsfördelningen och förfaranden i situationer med rökolägenheter. I anvisningen presenteras betydelsen av rökolägenheter orsakade av småskalig eldning och klarläggs begreppet rökolägenhet. I anvisningen presenteras dessutom de vanligaste apparattyperna och särdrag vid användning av dem. Det finns inga tillförlitliga mätmetoder för att mäta rökolägenheter, och upplevelsen av olägenheter är individuell. Därför är det svårt att fastställa graden av olägenhet. I anvisningen presenteras olika aspekter med hjälp av vilka rökolägenheten emellertid kan bedömas utgående från upprepad förekomst, varaktighet och hur kraftig den är. Bedömningen skapar en grund för proportionella myndighetsåtgärder. Fall som gäller rökolägenheter inleds ofta på initiativ av dem som orsakats olägenhet. Myndigheten ska sätta sig in i situationen och även kontakta den part som eventuellt orsakar rök, ge anvisningar och försöka hitta en gemensamt godtagbar lösning i situationen. Om man inte lyckas, ska myndigheten fatta ett överklagbart beslut i ärendet. Det finns få fall som gäller rökolägenhet som gått ända till högsta förvaltningsdomstolen. I denna anvisning har man också granskat förvaltningsdomstolarnas beslut om rökolägenheter och i dem försökt hitta riktlinjer för att behandla fall som gäller rökolägenheter hos myndigheten. I anvisningen presenteras också möjligheten att utnyttja medling vid behandling av fall av rökolägenhet

Puun pienpolton savuhaittatapausten käsittely : Ohje viranomaisille

Puun pienpolton savuhaittatapausten käsittely : Ohje viranomaisilleTämä ohje on suunnattu erityisesti kuntien terveyden- ja ympäristönsuojeluviranomaisille. Ohjeen tarkoitus on selkiyttää viranomaisten yhteistyön tarvetta, työnjakoa ja menettelyitä savuhaittatilanteissa. Ohjeessa tuodaan esiin pienpoltosta aiheutuvien savuhaittojen merkitystä ja selvennetään savuhaitan käsitettä. Lisäksi ohjeessa esitellään yleisimmät polttolaitetyypit ja niiden käytön erityispiirteet. Savuhaittojen mittaamiseen ei ole luotettavia mittausmenetelmiä, ja haittakokemukset ovat yksiöllisiä. Tämän vuoksi haitan asteen määrittely on vaikeaa. Ohjeessa tuodaan esiin näkökohtia, joiden avulla savuhaittaa voidaan kuitenkin arvioida sen toistuvuuden, keston ja voimakkuuden perusteella. Arviointi luo pohjan viranomaisten toimien oikeasuhtaisuudelle. Savuhaittatapaukset tulevat usein vireille haittaa kärsivien aloitteesta. Viranomaisen tulee tutustua tilanteeseen ja olla yhteydessä myös savua mahdollisesti aiheuttavaan tahoon, ohjeistaa ja pyrkiä löytämään tilanteessa yhteisesti hyväksyttävä ratkaisu. Jos tässä ei onnistuta, viranomaisen on tehtävä asiasta valituskelpoinen päätös. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti edenneitä savuhaittatapauksia on niukasti. Tässä ohjeessa onkin tarkasteltu hallinto-oikeuksien savuhaittapäätöksiä ja pyritty löytämään niistä suuntaviivoja savuhaittatapausten käsittelylle viranomaisessa. Ohjeessa tuodaan esiin myös sovittelumahdollisuuksien hyödyntäminen savuhaittatapausten käsittelyssä

First update of the national air pollution control programme 2030

Compared to many European cities, the levels of air pollutants are low in Finland. In recent decades, both emissions and levels of pollutants have for the most part decreased. As a whole, the situation with respect to air pollution control is good, but atmospheric pollution still causes health and environmental harm in Finland as well. In accordance with the EU Directive on the reduction of national emissions of certain atmospheric pollutants (National Emission Ceilings Directive 2016/2284), Finland drew up the National Air Pollution Control Programme 2030 in 2019. The programme sets out the measures by which the emission reduction commitments for sulphur dioxide, nitrogen oxides, volatile organic compounds, fine particulate matter and ammonia laid down in the directive are implemented. The National Emission Ceilings Directive obliges Member States to update their national air pollution control programmes at least every four years. This is the first update of Finland’s National Air Pollution Control Programme 2030. The emission inventories, emission scenarios, air quality data, and information on the national policy framework, division of responsibilities and ecosystem monitoring have been updated. The National Air Pollution Control Programme adopted in 2019 remains in force and this update will be read side by side with it. The implementation of the programme is progressing as planned and in a well-organised manner. The impacts are monitored through emission inventories, air quality monitoring and ecosystem monitoring. The emission inventory data shows that in 2020 Finland achieved all emission reduction commitments with respect to air pollutants listed in the National Emission Ceilings Directive. Based on the scenario calculations, Finland should meet the new stricter emission reduction commitments in 2030 as well. This is why the update report does not propose any new measures to reduce emissions. The implementation of the additional measures included in the National Air Pollution Control Programme adopted in 2019 will continue. The implementation of the separate programme to reduce ammonia emissions from agriculture will continue as well

First update of the national air pollution control programme 2030

Compared to many European cities, the levels of air pollutants are low in Finland. In recent decades, both emissions and levels of pollutants have for the most part decreased. As a whole, the situation with respect to air pollution control is good, but atmospheric pollution still causes health and environmental harm in Finland as well. In accordance with the EU Directive on the reduction of national emissions of certain atmospheric pollutants (National Emission Ceilings Directive 2016/2284), Finland drew up the National Air Pollution Control Programme 2030 in 2019. The programme sets out the measures by which the emission reduction commitments for sulphur dioxide, nitrogen oxides, volatile organic compounds, fine particulate matter and ammonia laid down in the directive are implemented. The National Emission Ceilings Directive obliges Member States to update their national air pollution control programmes at least every four years. This is the first update of Finland’s National Air Pollution Control Programme 2030. The emission inventories, emission scenarios, air quality data, and information on the national policy framework, division of responsibilities and ecosystem monitoring have been updated. The National Air Pollution Control Programme adopted in 2019 remains in force and this update will be read side by side with it. The implementation of the programme is progressing as planned and in a well-organised manner. The impacts are monitored through emission inventories, air quality monitoring and ecosystem monitoring. The emission inventory data shows that in 2020 Finland achieved all emission reduction commitments with respect to air pollutants listed in the National Emission Ceilings Directive. Based on the scenario calculations, Finland should meet the new stricter emission reduction commitments in 2030 as well. This is why the update report does not propose any new measures to reduce emissions. The implementation of the additional measures included in the National Air Pollution Control Programme adopted in 2019 will continue. The implementation of the separate programme to reduce ammonia emissions from agriculture will continue as well

Microglial amyloid beta clearance is driven by PIEZO1 channels

Background Microglia are the endogenous immune cells of the brain and act as sensors of pathology to maintain brain homeostasis and eliminate potential threats. In Alzheimer's disease (AD), toxic amyloid beta (A beta) accumulates in the brain and forms stiff plaques. In late-onset AD accounting for 95% of all cases, this is thought to be due to reduced clearance of A beta. Human genome-wide association studies and animal models suggest that reduced clearance results from aberrant function of microglia. While the impact of neurochemical pathways on microglia had been broadly studied, mechanical receptors regulating microglial functions remain largely unexplored. Methods Here we showed that a mechanotransduction ion channel, PIEZO1, is expressed and functional in human and mouse microglia. We used a small molecule agonist, Yoda1, to study how activation of PIEZO1 affects AD-related functions in human induced pluripotent stem cell (iPSC)-derived microglia-like cells (iMGL) under controlled laboratory experiments. Cell survival, metabolism, phagocytosis and lysosomal activity were assessed using real-time functional assays. To evaluate the effect of activation of PIEZO1 in vivo, 5-month-old 5xFAD male mice were infused daily with Yoda1 for two weeks through intracranial cannulas. Microglial Iba1 expression and A beta pathology were quantified with immunohistochemistry and confocal microscopy. Published human and mouse AD datasets were used for in-depth analysis of PIEZO1 gene expression and related pathways in microglial subpopulations. Results We show that PIEZO1 orchestrates A beta clearance by enhancing microglial survival, phagocytosis, and lysosomal activity. A beta inhibited PIEZO1-mediated calcium transients, whereas activation of PIEZO1 with a selective agonist, Yoda1, improved microglial phagocytosis resulting in A beta clearance both in human and mouse models of AD. Moreover, PIEZO1 expression was associated with a unique microglial transcriptional phenotype in AD as indicated by assessment of cellular metabolism, and human and mouse single-cell datasets. Conclusion These results indicate that the compromised function of microglia in AD could be improved by controlled activation of PIEZO1 channels resulting in alleviated A beta burden. Pharmacological regulation of these mechanoreceptors in microglia could represent a novel therapeutic paradigm for AD.Peer reviewe

PSEN1ΔE9, APPswe, and APOE4 Confer Disparate Phenotypes in Human iPSC-Derived Microglia

Summary Here we elucidate the effect of Alzheimer disease (AD)-predisposing genetic backgrounds, APOE4, PSEN1ΔE9, and APPswe, on functionality of human microglia-like cells (iMGLs). We present a physiologically relevant high-yield protocol for producing iMGLs from induced pluripotent stem cells. Differentiation is directed with small molecules through primitive erythromyeloid progenitors to re-create microglial ontogeny from yolk sac. The iMGLs express microglial signature genes and respond to ADP with intracellular Ca2+ release distinguishing them from macrophages. Using 16 iPSC lines from healthy donors, AD patients and isogenic controls, we reveal that the APOE4 genotype has a profound impact on several aspects of microglial functionality, whereas PSEN1ΔE9 and APPswe mutations trigger minor alterations. The APOE4 genotype impairs phagocytosis, migration, and metabolic activity of iMGLs but exacerbates their cytokine secretion. This indicates that APOE4 iMGLs are fundamentally unable to mount normal microglial functionality in AD.Peer reviewe

Kansallisen ilmansuojeluohjelman 2030 ensimmäinen päivitys

Ilman epäpuhtauksien pitoisuudet Suomessa ovat matalia moniin eurooppalaisiin kaupunkeihin verrattuna. Viime vuosikymmenten aikana niin päästöt kuin pitoisuudetkin ovat pääosin laskeneet. Ilmansuojelutilanne on siis kokonaisuutena hyvä, mutta ilmansaasteista aiheutuu edelleen terveys- ja ympäristöhaittoja Suomessakin. EU:n päästökattodirektiivin (2016/2284) mukaisesti Suomi laati vuonna 2019 Kansallisen ilmansuojeluohjelman 2030. Ilmansuojeluohjelma sisälsi ne toimet, joilla direktiivissä säädetyt rikkidioksidin, typenoksidien, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, pienhiukkasten ja ammoniakin päästövähennysvelvoitteet toteutetaan. Päästökattodirektiivi velvoittaa jäsenmaat päivittämään ilmansuojeluohjelman vähintään neljän vuoden välein. Tämä selvitys on Kansallisen ilmansuojeluohjelman 2030 ensimmäinen päivitys. Päästöinventaariot, päästöskenaariot, ilmanlaatutiedot sekä tiedot kansallisesta politiikkakehityksestä, vastuunjaosta ja ekosysteemiseurannasta on päivitetty. Vuoden 2019 ilmansuojeluohjelma jää edelleen voimaan, ja tätä päivitystä luetaan sen kanssa rinnakkain. Ilmansuojeluohjelman toteutus on käynnissä suunnitellusti ja organisoidusti. Vaikutuksia seurataan päästöinventaarioiden, ilmanlaadun seurannan ja ekosysteemiseurantojen avulla. Päästöinventaariotiedot osoittavat, että Suomi saavutti kaikkien päästökattodirektiivin mukaisten ilmansaasteiden päästövähennysvelvoitteet vuonna 2020. Skenaario­laskelmat osoittavat, että Suomen ennustetaan saavuttavan uudet, tiukemmat päästövähennysvelvoitteet myös vuonna 2030. Näin ollen tässä ilmansuojeluohjelman päivityksessä ei esitetä toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi. Vuoden 2019 ilmansuojeluohjelmassa esiteltyjen lisätoimenpiteiden toimeenpanoa jatketaan. Erillisen maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentämisohjelman toimeenpanoa jatketaan

Första uppdatering av det nationella luftvårdsprogrammet 2030

Koncentrationerna av luftföroreningar är låga i Finland jämfört med många europeiska städer. Under de senaste årtiondena har såväl utsläppen som koncentrationerna för det mesta minskat. Trots att läget inom luftvården generellt sett är gott orsakar luftföroreningar fortfarande både hälso- och miljöolägenheter även i Finland. I enlighet med EU-direktivet om nationella utsläppstak ((EU) 2016/2284, takdirektivet) utarbetade Finland år 2019 ett nationellt luftvårdsprogram 2030. Luftvårdsprogrammet innefattade de åtgärder som krävs för att de åtaganden om minskning av utsläppen av svaveldioxid, kväveoxider, flyktiga organiska föreningar, fina partiklar och ammoniak som fastställts i direktivet ska fullgöras. Enligt takdirektivet ska medlemsstaterna uppdatera sina nationella luftvårdsprogram minst vart fjärde år. Denna redovisning utgör den första uppdateringen av det nationella luftvårdsprogrammet 2030. Uppdateringen omfattar utsläppsinventeringarna, utsläppsscenarierna, luftkvalitetsuppgifterna samt informationen om den nationella politiska ramen, ansvarsfördelningen och ekosystemövervakningen. Luftvårdsprogrammet 2019 fortsätter att gälla, och uppdateringen ska läsas jämsides med programmet. Genomförandet av luftvårdsprogrammet fortskrider på ett organiserat sätt och enligt plan. Programmets effekt övervakas med hjälp av utsläppsinventeringar, luftkvalitetuppföljning och övervakning av ekosystem. Uppgifterna från utsläppsinventeringen visar att Finland år 2020 uppfyllde åtagandena för minskning av utsläppen av de luftföroreningar som omfattas av takdirektivet. Enligt scenarier kommer Finland också att uppfylla de nya och mer krävande minskningsåtagandena 2030. I denna uppdatering av luftvårdsprogrammet presenteras därför inga strategier och åtgärder för utsläppsminskning. Genomförandet av de ytterligare åtgärder som presenterades i luftvårdsprogrammet 2019 fortsätter. Genomförandet av det separata programmet för minskning av ammoniakutsläppen från jordbruket fortsätter

Paikallisen eturauhassyövän radikaalitavoitteisen hoidon vaikutus potilaiden elämänlaatuun

Abstract JOHDANTO. Eturauhassyövän hoidot voivat vaikuttaa elämänlaatuun. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eturauhassyöpäpotilaiden elämänlaatua hoidon eri vaiheissa. POTILAAT JA MENETELMÄT. Potilaat täyttivät syöpäpotilaan QLQ-C30-elämänlaatukyselyn sekä eturauhassyöpäpotilaiden elämänlaadun arviointiin kehitetyt QLQ-PR25- ja EPIC-26-kyselyt ennen radikaalihoitoa, noin kuukausi hoidon jälkeen sekä 6, 12, 24 ja 36 kuukautta hoidon jälkeen. Hoitojen välisiä elämänlaatueroja ajan suhteen arvioitiin lineaarisen sekamallin avulla. TULOKSET. Hoitoa edeltävään kyselyyn vastasi 101 leikattua, 125 ulkoisella sädehoidolla hoidettua ja 21 kudoksensisäisellä sädehoidolla hoidettua miestä. Ulkoisella sädehoidolla hoidettujen yleinen elämänlaatu oli heikompi jo ennen hoitoa. Leikkaushoito aiheutti virtsankarkailua ja erektiokyvyn menetystä, jotka eivät aina korjaantuneet. Sädehoidetuilla oli enemmän suolioireita. PÄÄTELMÄT. Eturauhassyövän radikaalihoito aiheuttaa merkittäviä elämänlaatuun vaikuttavia, usein pitkäkestoisia haittavaikutuksia. Tuloksia voidaan hyödyntää potilasinformaatiossa suunniteltaessa eturauhassyövän radikaalihoitoja

Particulate matter from car exhaust alters function of human iPSC-derived microglia

Abstract Background Air pollution is recognized as an emerging environmental risk factor for neurological diseases. Large-scale epidemiological studies associate traffic-related particulate matter (PM) with impaired cognitive functions and increased incidence of neurodegenerative diseases such as Alzheimer’s disease. Inhaled components of PM may directly invade the brain via the olfactory route, or act through peripheral system responses resulting in inflammation and oxidative stress in the brain. Microglia are the immune cells of the brain implicated in the progression of neurodegenerative diseases. However, it remains unknown how PM affects live human microglia. Results Here we show that two different PMs derived from exhausts of cars running on EN590 diesel or compressed natural gas (CNG) alter the function of human microglia-like cells in vitro. We exposed human induced pluripotent stem cell (iPSC)-derived microglia-like cells (iMGLs) to traffic related PMs and explored their functional responses. Lower concentrations of PMs ranging between 10 and 100 µg ml−1 increased microglial survival whereas higher concentrations became toxic over time. Both tested pollutants impaired microglial phagocytosis and increased secretion of a few proinflammatory cytokines with distinct patterns, compared to lipopolysaccharide induced responses. iMGLs showed pollutant dependent responses to production of reactive oxygen species (ROS) with CNG inducing and EN590 reducing ROS production. Conclusions Our study indicates that traffic-related air pollutants alter the function of human microglia and warrant further studies to determine whether these changes contribute to adverse effects in the brain and on cognition over time. This study demonstrates human iPSC-microglia as a valuable tool to study functional microglial responses to environmental agents