Constructivism: An Approach in Training Nursing Students in the Clinical Setting.

Abstract            Nurses are important in the society because of their soft and caring hands.  Because of the changing needs and increase in demand of care, today’s generation nurses are expected to be critically thinking of their own to be effective without depending too much from the other health care team.  Educators in the clinical setting have to utilize new teaching innovations that would create proficient nurses.  This paper aims to display that constructivist approach will enable nursing students to deal with complex situations in the hospital through analysis, application, evaluation, and creation; increase motivation and autonomy in nursing care with critical decision making; confirms active construction of knowledge among nursing students using language based on past experiences; enhance communication among students that provide real world examples and will provide them with experience-based learning opportunities to practice.            Student nurses are active learners in the clinical area because of their philosophy that their client’s health and well-being depends on their hands.  This paper concludes that constructivist approach will create globally competent nursing students and enable them to deal with complex situations in the hospital through analysis, application, evaluation and creation with motivation and autonomy.  It is the duty of the educators to enhance that skill by letting them actively construct knowledge using language based on past experiences, then context-rich.  This kind of learning strategy will provide learners with experience-based learning opportunities to practice skilled with appropriate decision making process.  Let us not waste what students know, instead, we save, preserve and add.  Educators need to let these students feel that as early as internship, they are capable and competent in providing quality care.  Therefore, guidance is needed and not directives

Smart city : How smart is it actually?

The global megatrends of population growth and fast urbanisation are negatively impacting the life in the cities. Smart city is the high-level concept by which the cities try to address the need to improve their social, economic and environmental sustainability. This thesis studies how the smart city concept is defined, what are the underlying hypotheses and assumptions on which the smart city research is based on, what are the latest results and innovations of the smart city research, how the smart city initiatives are meeting their objectives, and how the hypotheses and assumptions may vary between the smart city initiatives. The objective of this study is to critically review the smart city research paradigm to find possible pitfalls, conflicting results and topics for further study and improvement. This research is conducted as a traditional critical literature review, covering the current academic literature on the smart city topic, the websites presenting the smart city initiatives around the world, and the latest popular literature for contrasting views. A qualitative comparison of the smart city initiatives in selected cities – Helsinki, Singapore and London – complements the literature review. The research strategy in this study approximates the grounded theory, utilising inductive reasoning to generate arguments and conclusions about the form, validity and future of the smart city. This study produced the following key findings: there are many different and overlapping definitions of smart city; the smart city development is mostly seen as the responsibility of smart ICT implementations, while simultaneously demanding for a more focused human viewpoint; the smart city initiatives form complex, multidisciplinary platforms that require holistic evaluation; the current evaluation methods and rankings of the smart cities vary considerably, making the evaluation of the success of the smart cities difficult; some of the existing smart city elements and proposed solutions are ineffective or even counterproductive for the smart city objectives. The main conclusions of this study were that the complex nature of the smart city initiatives and the conflicts and interdependencies of the smart city objectives are not fully addressed in the current smart city research, and that the current smart city research is not adequately multidisciplinary in nature. For the future, this research argues for the increased utilisation of research methods used in information systems science for their ability to address socio-technical and multidisciplinary problems. Also, the need for a future research on the efficacy of the multidisciplinary research of smart cities is identified.Väestönkasvu, siitä aiheutuva muuttoliike ja nopea kaupungistuminen ovat maailmanlaajuisia megatrendejä, jotka usein vaikuttavat kielteisesti elämisen ja asumisen laatuun kaupungeissa. Älykaupunki on ylemmän tason konsepti, jonka avulla kaupungit yrittävät muokata sosiaalista, taloudellista ja ympäristönsä kehitystä kestävämmälle pohjalle. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten älykaupungin konsepti on määritelty, mitkä ovat ne taustaolettamukset ja perusteet, joiden varaan älykaupunkien tieteellinen tutkimus pohjautuu, mitkä ovat älykaupunkitutkimuksen viimeisimmät tulokset ja innovaatiot, miten älykaupunkihankkeet saavuttavat tavoitteensa ja miten niiden perusteet ja taustaolettamukset vaihtelevat älykaupunkien välillä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kriittisesti tarkastella älykaupunkien tutkimusparadigmaa ja löytää mahdollisia sudenkuoppia sekä ristiriitaisia tutkimusaiheita ja -tuloksia, joita voitaisiin käyttää älykaupunkien jatkotutkimukseen ja -kehittämiseen tulevaisuudessa. Tämä tutkimus on toteutettu perinteisenä kriittisenä kirjallisuustutkimuksena. Lähdeaineistona on käytetty älykaupunkien viimeisimpiä akateemisia tutkimustuloksia ja julkaisuja, älykaupunkihankkeiden omia nettisivustoja ympäri maailman sekä kontrastin vuoksi myös viimeisimpiä populaarin lähdekirjallisuuden käsittelemiä aiheita ja ilmiöitä. Kirjallisuustutkimusta on täydennetty kvalitatiivisella älykaupunkivertailulla, jossa Helsingin, Singaporen ja Lontoon älykaupunkihankkeita on vertailtu keskenään. Työn tutkimusstrategia muistuttaa ankkuroitua teoriaa, jossa induktiivisen päättelyn avulla pyritään lähdeaineistosta löytämään ja luomaan väitteitä, perusteluja ja johtopäätöksiä älykaupunkien muodosta, olemassaolon oikeellisuudesta ja tulevaisuudesta. Tutkimuksessa havaittiin seuraavat pääkohdat: älykaupunki voidaan määritellä usealla, myöskin samanaikaisesti päällekkäisellä tavalla; älykaupunkien kehittäminen nähdään yleensä tieto- ja viestintäteknologisten innovaatioiden kehittämisenä, vaikka samanaikaisesti usein vaaditaan myös inhimillisemmän näkökulman korostamista; älykaupunkihankkeet muodostavat monitahoisia, monia tieteenaloja koskettavia alustoja, jotka vaativat nykyistä kokonaisvaltaisempaa tarkastelua ja arvi-ointia; nykyiset älykaupunkien menestyksen mittarit ja arviointitavat vaihtelevat huomattavasti, jolloin älykaupunkien älykkyyden ja onnistumisen yhteismitallinen arviointi on vaikeaa; jotkut havaituista älykaupunkien ominaisuuksista ja ratkaisuista ovat tehottomia tai jopa kielteisesti älykaupunkien tavoitteisiin vaikuttavia. Tässä tutkimuksessa päädyttiin seuraaviin johtopäätöksiin: älykaupunkihankkeiden monimutkaisen ja ristiriitaisen luonteen takia nykyinen älykaupunkitutkimus- ja kehitys ei täysin pysty vastaamaan näiden ristiriitaisuuksien ja keskinäisriippuvuuksien tuomiin haasteisiin; nykyinen älykaupunkitutkimus ei myöskään ole tieteellisesti riittävän monialaista. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan suositella, että tulevaisuudessa älykaupunkien kehitys voisi pohjautua enemmän tietojärjestelmätieteiden tutkimusmetodologioiden hyödyntämiseen, jolloin älykaupunkien vaatimat sosiotekniset ja monitieteelliset näkökulmat saataisiin paremmin havaittua, katettua ja arvioitua tutkimustuloksissa. Tulevaisuudessa tarvitaan myös tutkimusta siitä, kuinka tehokkaasti monitieteellinen älykaupunkitutkimus onnistuu

Vältä tapaturmia -päivä Sveitsin lukiossa

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli rakentaa ja toteuttaa kahdelle Sveitsin lukion ensimmäisen vuosikurssin ryhmälle Vältä tapaturmia -päivä. Työn tilasi koti- ja vapaa-ajan tapaturmatyöryhmä, joka on osa ”24 turvallista tuntia Hyvinkäällä”. Tapahtuman tavoitteena oli saada siihen osallistuva opiskelija havahtumaan tapaturmien ehkäisemisen tarpeellisuuteen, tiedostamaan tapaturmien ehkäisemisen merkityksellisyyden omassa elämässään ja vahvistaa opiskelijan taitoja ehkäistä erilaisia tapaturmia. Vältä tapaturmia -päivän suunnittelun pohjana käytettiin Fisherin -IMB mallia terveysosaamisen osatekijöistä sekä Andersonin ja Mencelin tapaturmateoriaa ja ryhmäohjauksen teoriaa. Vältä tapaturmia -päivä järjestettiin 9.10.2012. Päivän aikana 48 opiskelijaa kiersi rasteja neljässä ryhmässä. Rasteja oli neljä ja jokainen rasti kesti 75 min. Rastien aiheet olivat myrkytystapaturmat, liikuntatapaturmat, liikennetapaturmat ja paloturvallisuus. Rastien aiheet valittiin kohderyhmän tapaturmatilastoissa ilmenneiden suurimpien tapaturmasyiden ja Sveitsin lukion opettajaedustajien toiveiden mukaan. Tapahtuma arvioitiin kyselytutkimuksen avulla. Kyselyyn käytettiin tapaturmapäivän loppukartoituslomaketta. Kyselyyn vastasivat Vältä tapaturmia –päivään osallistuneet opiskelijat. Aineisto analysoitiin Microsoft Excel-taulukko ohjelmalla. Tulokset kuvattiin lukuina. Palautteen perusteella tapahtuma lisäsi eniten opiskelijoiden tietoja ja kykyä toimia tapaturma tilanteessa. Nuorten mielestä tapahtumassa käsitellyt asiat olivat tärkeitä. Ohjaajien toiminta oli nuorten mielestä uudenlaista ja ohjaajat osasivat innostaa ja motivoida heitä toimimaan päivän aikana. Tapahtumaan valitut teoriat toimivat Vältä tapaturmia –päivän lähtökohtana hyvin. Loppuarviointi osoittaa, että nuoriin voi vaikuttaa tämän kaltaisilla tapahtumilla. Nuorten tulisi oppia ymmärtämään oman käyttäytymisensä vaikutus esim. tapaturmiin ja tätä kautta heidän tapaturmienehkäisytaitoihinsa voitaisiin vaikuttaa. Koulujärjestelmässä voisi tulevaisuudessa painottaa nuoren omaa vaikutusta ympäröivään maailmaan. Uskomme, että tällä olisi myönteinen vaikutus nuoren haluun toimia esim. tapaturmia ehkäisevällä tavalla. Tällöin nuori ei ajattelisi olevansa vain osa tapahtumaketjua, vaan ymmärtäisi, kuinka hän voi vaikuttaa tapahtumiin.Avoid accidents day The purpose of this study was to organize Avoid accident day for two groups of the first class pupils of Sveitsi`s high school in Hyvinkää. This task was comissioned by the accident team of home time and leisure which is part of the project “24 safe hour in Hyvinkää". The aim of the day was to make the pupils aware of the necessity of preventing accidents and developing their skills to prevent different accidents. The planning of the event was based on Fisher IMB model about the factors of the health know-how, Mencelin´s and Anderson´s accident theory and theory of the group control. Avoid accident day was arranged on he ninth of October 2012. During the day 48 pupils attended four task points in four groups. Each task point, poisoning accidents, physical education accidents, traffic accidents and fire safety took 75 minutes to complete. The subjects of the task points were chosen according to the most common accident types according to the statistics and according to the wishes of the teacher representatives of Sveitsi high school. An inquiry was conducyed in order to assess the day´. The pupils filled in a questionnaire at the end of the event. Microsoft Excel was used to analyze the material. The results were described as numbers. On the basis of the feedback the event mainly increased the students' knowledge and ability to act in a situation of an accident. The respondents considered the tasks processed in the event important. They also regarded the operation of the instructors novel and the instuctors knew how to inspire and motivate them to operate during the day. The theories chosen to the Avoid accident day were successful. The results indicated that the young people can be influenced with events like this. The young people should learn to understand the effect of their own behavior for example on the accidents and prevention of accidents. In this way their skills could be influenced. In the school system could emphasize their own effect on the surrounding world in the future. We believe that this would have a positive effect on the desire of the pupils to operate in the way which prevents for example accidents. In that case the young would not think that they are only a part of the series of events but would understand how they can influence the events by themselves

Lähestymistapoja oppimiseen ja opiskeluun lääketieteessä ja farmasiassa

Study orientations in higher education consist of various dimensions, such as approaches to learning, conceptions of learning and knowledge (i.e. epistemologies), self-regulation, and motivation. They have also been measured in different ways. The main orientations typically reported are reproducing and meaning orientations. The present study explored dimensions of study orientations, focusing in particular on pharmacy and medicine. New versions of self-report instruments were developed and tested in various contexts and in two countries. Furthermore, the linkages between study orientations and students epistemological development were explored. The context of problem-based (PBL) small groups was investigated in order to better understand how collaboration contributes to the quality of learning. The participants of Study I (n=66) were pharmacy students, who were followed during a three-year professionally oriented program in terms of their study orientations and epistemologies. A reproducing orientation to studying diminished during studying, whereas only a few students maintained their original level of meaning orientation. Dualism was found to be associated with a reproducing orientation. In Study II practices associated with deep and surface approaches to learning were measured in two differing ways, in order to better distinguish between what students believed to be useful in studying, and the extent to which they applied their beliefs to practice when preparing for examinations. Differences between domains were investigated by including a sample of Finnish and Swedish medical students (n=956) and a Finnish non-medical sample of university students (n=865). Memorizing and rote learning appeared as differing components of a surface approach to learning, while understanding, relating, and critical evaluation of knowledge emerged as aspects of a deep approach to learning. A structural model confirmed these results in both student samples. Study III explored a wide variety of dimensions of learning in medical education. Swedish medical students (n=280) answered the questionnaire. The deep approach to learning was strongly related to collaboration and reflective learning, whereas the surface approach was associated with novice-like views of knowledge and the valuing of certain and directly applicable knowledge. PBL students aimed at understanding, but also valued the role of memorization. Study IV investigated 12 PBL tutorial groups of students (n=116) studying microbiology and pharmacology in a medical school. The educational application was expected to support a deep approach to learning: Group members course grades in a final examination were related to the perceived functioning of the PBL tutorial groups. Further, the quality of cases that had been used as triggers for learning, was associated with the quality of small group functioning. New dimensions of study orientations were discovered. In particular, novel, finer distinctions were found within the deep approach component. In medicine, critical evaluation of knowledge appeared to be less valued than understanding and relating. Further, collaboration appeared to be closely related to the deep approach, and it was also important in terms of successful PBL studying. The results of the studies confirmed the previously found associations between approaches to learning and study success, but showed interesting context- and subgroup-related differences in this respect. Students ideas about the nature of knowledge and their approaches to learning were shown to be closely related. The present study expanded our understanding of the dimensions of study orientations, of their development, and their contextual variability in pharmacy and medicine.Yliopisto-opiskelijoiden opiskeluorientaatiot koostuvat useista osatekijöistä: lähestymistavoista oppimiseen, oppimis- ja tietokäsityksistä (epistemologiat), oppimisen säätelytavoista sekä motivaatiosta. Opiskeluorientaatioita on mitattu monin eri tavoin. Merkitysorientaatio ja tietoa toistava orientaatio ovat näistä vakiintuneimmat ja laajimmin tunnetut. Opiskeluorientaatioiden osatekijöitä tutkittiin erityisesti farmasian ja lääketieteen opiskelijoilla. Aiemmin käytössä olleista mittareista kehiteltiin uusia versioita, joita testattiin erilaisissa opiskeluympäristöissä ja kahdessa eri maassa. Lisäksi tutkittiin opiskeluorientaatioiden ja opiskelijoiden episteemisen kehityksen välisiä suhteita. Opiskeluympäristöistä tutkittiin tarkemmin ongelmalähtöistä pienryhmäopiskelua sen selvittämiseksi, miten yhteisöllinen opiskelu tukee laadukasta oppimista. Ensimmäisessä osatutkimuksessa farmasian opiskelijoiden (n=66) opiskeluorientaatioita ja episteemisiä käsityksiä seurattiin kolmivuotisten ammatillisesti orientoituneiden opintojen ajan. Tietoa toistava orientaatio väheni opintojen loppuun mennessä, mutta vain pieni osa opiskelijoista kykeni samalla ylläpitämään merkitysorientoituneisuuttaan. Dualismi oli yhteydessä tietoa toistavaan orientaatioon. Toisessa osatutkimuksessa pinta- ja syväsuuntautuneisuuteen liittyviä opiskelutapoja mitattiin kahdella eri tavalla, jotta voitaisiin paremmin erottaa missä määrin opiskelijat pitävät pinta- ja syväsuuntautuneisuuteen liittyviä opiskelutapoja hyödyllisinä ja missä määrin he soveltavat niitä käytäntöön valmistautuessaan tentteihin. Opiskelualojen välisiä eroja päästiin tutkimaan suomalaisilla ja ruotsalaisilla lääketieteen opiskelijoilta (n=956) sekä kolmesta muusta tiedekunnasta kerätyn aineiston (n= 865) avulla. Yksityiskohtainen muistaminen ja ulkoa opettelu muodostivat erilliset pintasuuntautuneisuuden osatekijät. Syväsuuntautuneisuus puolestaan rakentui pyrkimyksestä ymmärtää, yhdistää tietoa sekä tiedon kriittisestä arvioinnista. Rakenneyhtälömalli vahvisti tulokset molemmissa opiskelijajoukoissa. Kolmas osatutkimus tarkasteli useita opiskelun ulottuvuuksia ruotsalaisilta lääketieteen opiskelijoilta kerätyssä aineistossa (n=280). Syväsuuntautuneisuus oli yhteydessä yhteistyön ja reflektion arvostamiseen. Pintasuuntautuneisuus puolestaan yhdistyi mustavalkoisiin tietokäsityksiin ja suoraviivaisen soveltamisen arvostamiseen. Ongelmalähtöisesti opiskellevat pyrkivät ymmärtämään oppimaansa, mutta pitivät myös yksityiskohtien tarkkaa muistamista tärkeänä. Neljännessä osatutkimuksessa selvitettiin 12 ongelmalähtöisen pienryhmän toimivuutta biokemian ja farmakologian kurssilla (n=116). Opiskeluryhmän menestys kurssin loppukuulustelussa oli yhteydessä ryhmätoiminnan laatuun. Ryhmätoiminnan laatu oli myös läheisessä yhteydessä virikkeinä käytettyjen tapausten toimivuuteen. Väitöskirjatutkimuksessa löydettiin opiskeluorientaatioista uusia ulottuvuuksia, erityisesti tarkempia erotteluja syväsuuntautuneisuudessa. Lääketieteessä tiedon kriittinen arviointi koettiin hieman vähemmän tärkeäksi kuin pyrkimys ymmärtää ja yhdistää tietoa kokonaisuuksiksi. Yhteistyö oli yhteydessä syväsuuntautuneisuuteen ja oli yhteydessä ongelmalähtöisen pienryhmäopiskelun tuloksellisuuteen. Tutkimusten tulokset vahvistivat aikaisempia käsityksiä lähestymistapojen ja opiskelumenestyksen välisistä yhteyksistä, mutta osoittivat näissä myös kiinnostavia tilanne- ja alaryhmäkohtaisia eroja. Opiskelijoiden tietokäsitykset ja lähestymistavat oppimiseen olivat yhteydessä toisiinsa. Väitöskirjatutkimus laajentaa käsitystämme opiskeluorientaatioiden ulottuvuuksista, näiden kehittymisestä ja tilannekohtaisesta vaihtelusta farmasiassa ja lääketieteessä

DigiBuzz-VTT – Towards digital twin’s concrete commercial exploitation

The DigiBuzz-VTT project, a part of the DigiBuzz common effort, focused on the applications of digital twins in manufacturing industry ecosystems. The DigiBuzz-VTT project had two main focuses, 1) functional digital twins, or simulation-based digital twins, of machines and machine systems and their applications, and 2) the life cycle management of digital twins (the digital part of the twin), emphasising data modelling and data management. These themes were studied from the technical and from the business point of views. The detailed research topics were:• Business opportunities and added value of digital twins for manufacturing industry• Data-based digital twins, use of machine learning for feature recognition• The status of standardisation for the lifecycle data management of digital twins, means for preserving model data• Hybrid modelling with digital twins, combination of experimental and simulation data• The optimisation of the measurement points location, method development• The use of Kalman filters in estimating simulation data correlation with measured data• The status of Industrial Internet of Things (IIoT) for digital twinsThis report summarises the implementation of the DigiBuzz-VTT project and lists the main deliverables of the project. The project produced several scientific articles and research reports, which report the research results in detail

Study Engagement and Burnout of the PhD Candidates in Medicine : A Person-Centered Approach

This study focused on exploring individual variations in doctoral candidates' well-being, in terms of experienced research engagement and burnout by using a person-centered approach. In addition, the associations between well-being profiles and gender, country of origin, study status (full-time or part-time), research group status and drop-out intentions were explored. The participants were 692 PhD candidates in the field of medicine. Latent profile analysis was employed to identify the well-being profiles. Four distinct profiles were identified: high engagement-low burnout, high engagement-moderate burnout, moderate engagement-moderate burnout, and moderate engagement-high burnout. Working in a clinical unit or hospital and working in a research group seemed to be related to increased engagement and reduced risk for suffering burnout, while the intentions to quit one's doctoral studies were more frequently reported in profiles with moderate levels of engagement. The findings imply that although a significant number of PhD candidates in medicine had an increased risk for developing burnout, for most of the PhD candidates research education is an engaging experience.Peer reviewe

Study Engagement and Burnout of the PhD Candidates in Medicine : A Person-Centered Approach

This study focused on exploring individual variations in doctoral candidates' well-being, in terms of experienced research engagement and burnout by using a person-centered approach. In addition, the associations between well-being profiles and gender, country of origin, study status (full-time or part-time), research group status and drop-out intentions were explored. The participants were 692 PhD candidates in the field of medicine. Latent profile analysis was employed to identify the well-being profiles. Four distinct profiles were identified: high engagement-low burnout, high engagement-moderate burnout, moderate engagement-moderate burnout, and moderate engagement-high burnout. Working in a clinical unit or hospital and working in a research group seemed to be related to increased engagement and reduced risk for suffering burnout, while the intentions to quit one's doctoral studies were more frequently reported in profiles with moderate levels of engagement. The findings imply that although a significant number of PhD candidates in medicine had an increased risk for developing burnout, for most of the PhD candidates research education is an engaging experience.Peer reviewe

Etäopetusta mantereen kattavassa verkostossa

Euroopan komission julkaiseman ”Valkoisen paperin” (1994) mukaan on olemassa kolme koulutukseen liittyvää ominaispiirrettä, jotka voidaan nähdä ongelmina koko Euroopan tasolla: Näihin puitteisiin Euroopan Unioni voisi ja sen pitäisi komission mielestä vastata kehittämällä euroopanlaajuista, erityistä ”eurooppalaista” koulutusta. Tehokas kehitystyö edellyttää lähtökohdakseen innovaatioiden ja tietämyksen vaihtoa onnistuneista koulutuskäytännöistä sekä keskinäistä arvosanojen ja kvalifikaatioiden tunnustamista ja joustavaa hyväksymistä. Opettajien, opiskelijoiden ja muiden koulutusta suunnittelevien tulee voida joustavasti liikkua niin fyysisesti kuin virtuaalisestikin, jolloin kommunikaatiossa käytetään moderneja televiestintävälineitä. Lisäksi on parannettava etäopetuksessa käytettävien järjestelmien yhteensopivuutta ja -toimivuutta, tämä taas edellyttää koulutusteknologian standardointia