Lapin maatilat murrosvaiheessa

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää lappilaisen maatalouden keskeisimmän ryhmän jatkuvuuden problematiikkaa. Tämä ryhmä, 45–65 vuotta ja 30–60 ha peltoa, on se ryhmä jossa lähitulevaisuudessa tapahtuu suuria muutoksia. Nämä muutokset tulevat ravistelemaan lappilaisen maatalouden rakenteita. Tällä tutkimuksella pyrimme selvittämään miten mahdolliset negatiiviset vaikutukset saataisiin riittävän vähäisiksi. Lapin maatalousyrittäjien keski-ikä on hieman yli 50 vuotta. Keski-ikä on ollut aloittavien yrittäjien vähäisyyden vuoksi edelleen nousussa. Vaikka yrittäjyyden vaihdoksia tapahtuisikin lähivuosina viime vuosia enemmän, nykyisten yrittäjien keski-ikä tulee yhä kasvamaan. Parin viime vuoden aikana kiinnostus maaseutuyrittäjyyteen nuorten keskuudessa on kasvanut, mikä on luonut tietynlaisen kysynnän yrityksen hankintaan. Toisaalta toimintaansa jäähdyttelevien yritysten viimeaikaiset investoinnit ovat olleet minimaalisia. Koska jatkajan olisi tällöin tehtävä suuria investointeja, tällainen strategia voi pahimmassa tapauksessa vaarantaa sukupolvenvaihdoksen tai muun omistajanvaihdoksen. Lapin maatilojen kokonaismäärä vuonna 2012 oli 1669. Lukumääräisesti suurin viljelijäryhmä, lähes 700 tilaa, ovat alle 20 ha maatilat. Näiden tilojen päätuotantosuunta on nurmi. Kun huomioidaan kaikki nurmitilat, on niiden osuus Lapin maatiloista n. 800 tilaa. Näistä aktiivisia tuotannollisia tiloja on ehkä n. 200. Maidontuotanto on nurmiviljelyn jälkeen suurin tuotantosuunta kaikissa kokoluokissa, vuonna 2012 428 tilaa. Maidontuottajien tilamäärä on ollut koko ajan laskeva. Naudanlihan tuottajia oli vuonna 2012 128 ja lammastiloja 79. Hevostalous, erikoiskasvituotanto, maatilamatkailu ja heinäntuotanto mukaan laskettuna aktiivisten tilojen kokonaismäärä on noin 1000. Kokoluokassa 30–60 ha tilojen lukumäärä vuonna 2012 oli 343 kpl. Tässä kokoluokassa tuotetaan suurin osa Lapin maidosta. Tässä ryhmässä yli puolet maidontuotannosta on ryhmällä joka lopettaa maidontuotannon seuraavan 15 vuoden aikana. Suurimmat ongelmat lappilaisessa maataloustuotannossa ovat yrittäjien keski-iän vääristyminen, maatalousyrittäjien näköalattomuus ja vapaiden peltojen väärä logistinen sijoittuminen. Näistä ongelmista kaksi ensimmäistä voidaan ratkaista maakunnan omilla toimenpiteillä. Tämä tosin vaatii vahvoja toimenpiteitä tulevalla ohjelmakaudella. Tämän raportin lopuksi esitetään toimenpiteitä joilla voidaan vaikuttaa keskikokoisten maatilojen jatkuvuuteen positiivisesti. Toimenpiteinä esitetään muun muassa keskikokoisten tilojen tilakohtaista mahdollisuustarkastelua, lähiruoka-ajatuksen laajentamista koskemaan myös lappilaisia maatiloja, maaseutukuntien elinkeinostrategioiden uudelleen ajattelua ja maaseutuyrittäjyyden positiivista markkinointia

Green economy process modelling

The green economy, bioeconomy and circular economy have become mainstream topics in academia and policy making as key sustainability avenues (D'Amato et al. 2017) and as some of the key themes and most important tools for policymaking (Lithido & Righnini 2013). There is a need for effective and versatile methods and tools (e.g. indicators) to collect data to help the move towards a Finnish bioeconomy strategy (2014), and to achieve a green Economy and more sustainable future. Accord-ing to the Finnish Bioeconomy Strategy (2014) especially rural development is seen as one of the most important drivers of the bioeconomy because of the increasing demand for biomass produced mainly in rural areas and relating to the development of those rural areas. However, the amount, quality and scalability of indicators for measuring the green economy is still new, and narrow, focus-ing mainly on a local level. In the previous "Sustainable and Decentralised Operating Model for Green Economy" project, a formulation of preliminary green economy operational models, indicators and road maps for Saija and Hämeenkylä rural villages in Lapland were carried out (Timonen et al. 2017). In this project the work was continued, creating a model for a new type of bioeconomy. This was done by complement-ing the green economy model and biogas production model with new mechanisms (including the food sector and new types of energy) and in finding multi market and business opportunities. An important part of this modelling was to further develop the energy and food sector indicators started in the previous project and complement these with a tourism system and finally integrate these into a more comprehensive symbiosis. The purpose of modelling the green economy in this study is to promote the bioeconomy of the case areas, among others, through the sustainable exploitation of ecosystem services. A decentralised, sustainable and competitive approach to the transition to a green economy is based on network thinking and the sustainable use of natural resources now and in the future. In this project, sector specific analyses (that were also started in the previous project) were tak-en further to create a form of symbiosis modelling. Bioeconomics cannot be based solely on sector-specific economic analysis (food, energy or tourism), but must cross borders into different sectors of demand and entrepreneurship, combined with the different demands of the bioeconomy. Multi market symbiosis and businesses modelling will lead to bioeconomy-based business mod-els, by developing them together with the actors and supplementing them with indicators of the green economy, providing a perspective on overall sustainability. Business models are the key project measures of current government programmes (e.g. for nutrient recycling, employment and entre-preneurship, profitable food production, circular economy, short chains and distribution channels, new business models). Green economy indicators are presented as local level indicators based on a regional scale for Lapland. The aim these indicators is to measure and verify the green economy transition process in the area and therefore these indicators are eventually meant to be utilised for the whole period of the green economy transition process (e.g. from the present time to the target state). For energy and food indicators, the data collection and assessment was already done in the previous project. In this project we developed these indicators further by reflecting them in meeting the green economy framework with three green economy paradigms (resource efficiency, ecosystem resilience and social equity). In addition, as the green economy is a sustainability concept, all of these paradigms will have ecological, economic and social consequences. For the preliminary development work on tour-ism indicators, many of the actual indicator calculations were not done or were not yet possible due to the lack of local data, the immaterial nature of the services, subjective perception and also multi-ple different nature based tourism concepts and interpretations. Achieving “sustainable tourism” is a continuous process and it requires constant monitoring of impacts, introducing the necessary pre-ventive and/or corrective measures whenever necessary. In addition to system level indicators, we present the socio-demographic indicators presenting the overall area level baseline for human and demographic potential and these are to be reflected in the changes in system-level indicators though there might be some correlations to be found between green growth on the system level and area level. The preliminary work for developing symbiosis indicators was challenging for measuring syner-gies between energy and food systems, as well as tourism and the ecosystem boundaries, and in this project a preliminary proposal for these measuring indicators was done. The first step achieved during this development work was to develop indicators measuring the ecological material, energy and service flows between the sectors involved. Presenting the ideas and operating models for the use of new forms of energy and transferring this knowledge to the village community was a challenging task. Major changes in technology alone require that the community receives new information from a trusted source, in addition to acquiring this knowledge, reorganising numerous processes, and creating new products or services as Lund (2014) testified in his own Choice Awareness theory. In our current study it was notable that the villagers' concerns about the future of the village and the survival of the village have motivated them to join meetings and discussions. The possible transition from fossil-based energy to self-produced bioenergy has also opened business opportunities for the villagers. Sustainability has been the driving theme for village meetings and planning new products, services and businesses. The aim has been to reduce the village's capital outflow. The first step is to establish a bioenergy plant and start producing bioenergy from local raw materials and to satisfy the internal need for energy. Energy self-sufficiency is the first major contributor to the changing future image of the village. In the next step, raw materials and products from these areas will be further processed with their own energy. Bio energy production is also a key point when building a sustainable symbiosis for various actors both in tourism and farming in rural areas. We thank the villagers of Hämeenkylä, Saija and Tanhua for their patience and participation in the project.201

Vihreän talouden hajautetun, kestävän ja kilpailukykyisen toimintamallin määrittely ja pilotointi : Kokeilualustana Agrokeskus-toimintamalli

2., korjattu painos julkaisusta Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 4/2017. Se on ladattavissa maksutta osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-528-8Vihreä talous perustuu tehokkaaseen kestävän kehityksen tavoitteiden mukaiseen luonnonvarojen ja energian käyttöön (United Nations 2012). Tämän hankkeen tavoitteena oli luoda kylätason hajautettu, kestävä ja kilpailukykyinen toimintamalli vihreään talouteen siirtymiselle, joka perustuu verkostoajatteluun ja luonnonvarojen kestävään käyttöön. Hankkeessa toteutettiin positiivisen kierteen ohjelmaa, jonka avulla käynnistettiin paikallisia, kylätason biotalouden pilottihankkeita ja kehittämisprosesseja. Hankkeen lähtökohtana oli löytää paikallisten asukkaiden näkemys kestävän kehittämisen suunnasta ja keinoista sekä paikallisen resurssipohjan (luonnonvara ja ihmiset) hyödyntäminen. Keskeiseksi kehittämisen toimenpiteeksi tunnistettiin kylän oman, uusiutuvan energiantuotannon lisääminen. Kylätapaamisien jälkeen kartoitettiin kylien uusiutuvat luonnonvararesurssit, energiataseet, ihmisresurssit (eli halukkaat toimijat ja osaaminen) sekä laskettiin kylien pääomapako, joka syntyy tuontienergian myötä. Lisäksi hankkeessa luotiin kestävyyteen perustuvat arviointikriteerit (indikaattorit) mallin toteutukselle. Hankkeen alussa järjestetyissä kylätapaamisissa luotiin kylien vihreän talouden visio vuoteen 2020 asti sekä selvitettiin kyläläisten näkemys alueen nykytilasta, haasteista ja keinoista vision saavuttamiseksi. Kylätasolla tutkimuksen tulokset hyödynsivät paikallisia asukkaita monella tapaa. Ensinnäkin kyläläiset havahtuivat huomaamaan pääomapaon, joka valuu ulos alueelta fossiilisten polttoaineiden muodossa. Laskelmien mukaan liki 50 % käytettävissä olevista rahoista menee fossiilisen energian ostoon. Toiseksi he ymmärsivät oman alueensa valtavat luonnonvararesurssit sekä mahdollisuudet niiden hyödyntämiseen tavalla, joka mahdollistaa kylän elinvoimaisuuden lisäämisen ja hyödyttää koko kylää. Kyläläisten käsitys omista kyvyistä ja mahdollisuuksista lisääntyivät paikallisen energialaitossuunnitelmien ja niihin liittyvien liiketoimintamallien myötä. Hankkeen aikana havaittiinkin, että käsitys yhteisistä vaikutusmahdollisuuksista kylän kehittämisessä lisääntyi. Lisäksi huomattiin tarve lainsäädännön muutoksille, lupaprosessien keventämiselle sekä erityisesti investointeihin ja kokeiluihin tarvittavien maakunnallisten tukien merkitys. Paikallisella kylätasolla kehitetyt vihreän talouden indikaattorit (ekosysteemipalveluiden kestävän käytön ja alueen yhteiskunnalliset indikaattorit) todentavat suuntaa kohti kylän visiota eli vihreän talouden kasvua. Indikaattorien tuomaa tietoa pystytään hyödyntämään jatkossa kylän kehitystoimenpiteiden aikana ja kylätason päätöksenteon tukena. Ekosysteemipalvelut (Millennium Ecosystem Assessment 2005, Saastamoinen ym. 2014) on uusi merkittävä yhteiskunnan ja luonnon kestävää vuorovaikutusta edistävä kokonaisvaltainen lähestymistapa. Jotta ekosysteemipalveluiden tuottamia palveluita ja niiden mahdollisuuksia pystyttäisiin kestävästi hyödyntämään osana vihreää taloutta, tarvitaan nykyistä enemmän systemaattisesti seurattua tietoa erityisesti säätely- ja tukipalveluista. Ne määrittävät ekosysteemipalvelujen dynamiikkaa ja palautumiskykyä, ja palvelujen dynamiikan systemaattinen tunnistaminen avaa tien niiden potentiaalin selvittämiseen. Vihreän talouden toimintamalli ja sen uudet rakenteet (Agrohub), avoin data ja digitalisaation eteneminen luovat tulevaisuudessa pohjaa uudentyyppiseen indikaattorityöhön. Indikaattoreita suunniteltaessa ja valittaessa on oleellista löytää mittareita, joista on mahdollista jatkossa kerätä seurantatietoa. Hajautettuihin järjestelmiin kohdistuvien mittareiden tulee rakentaa tietoa hierarkkisesti yritys- ja paikalliselta tasolta alueelliselle tasolle ja edelleen kansalliselle tasolle. Paikallisen tason indikaattoreilta tulee edellyttää herkkyyttä epälineaaristen muutosten osoittamiseen ja mieluiten myös niiden ennustamiseen (vihreän talouden kasvun epälineaarisuus). Hajautetuissa järjestelmissä alueellisen tason tai jopa alueiden välisten verkostojen tulisi pystyä joko tasapainottamaan tai hyödyntämään paikallisen tason epälineaarisia muutoksia. The green economy is based on the use of natural resources and energy-efficiency in accordance with the objectives of sustainable development (United Nations 2012). The aim of the project was to create a village-level, decentralized, sustainable and competitive approach to the green economy transition and to create evaluation criteria (indicators) for the implementation of the model’s sustainability. The model is based on network thinking and the sustainable use of natural resources. A future vision of the sustainable development of the village and means of achieving the vision based on the utilization of a local resource base (natural resources and people) formed the starting point of the project. The project was carried out by implementing “the positive cycle program”, which enabled the launch of local pilot projects and development processes based on the bioeconomy. In addition, indicators were created for model implementation. At the beginning of the project, village meetings were organized at which the village’s green economy vision for 2020 was created and the villagers' view of the current state of the village was explored alongside the related challenges and means of achieving the future vision. Development of the village’s own renewable energy production was identified as an important activity in the development process. After the village meetings, renewable natural resources were explored, energy balances were calculated, human resources (i.e. willing actors and know-how) were monitored and capital flight (e.g. the amount of capital flowing out of the village due to the purchase of fossil fuels) was calculated. The results of the project will benefit the villagers in multiple ways. The villagers became aware of the issue of capital flight. According to calculations, almost 50% of available money is spent on purchasing fossil energy. In addition, they became aware of the immense natural resources on their own territory, as well as options for using such resources in a way that increases the vitality of and benefits the entire village. The villagers’ own capabilities, their awareness and the associated opportunities increased alongside the planning of the local power plant and the related business models. During the project, it was found that there was an increase in the common understanding of the potential impact of the village’s development. In addition, the project results revealed the need for changes in legislation and permit processes, as well as demand for particular investments and the importance of experimentation at regional level. The local green economy indicators developed (sustainable use of ecosystem services and local social indicators) provided the village’s vision with a direction, towards green economic growth. Information based on the indicators can be used in village development activities and will support local decision-making. Ecosystem services (Millennium Ecosystem Assessment 2005, Saastamoinen ym. 2014) offer a significant new holistic approach to promoting sustainable interaction between society and nature. In order to use the services and opportunities provided by ecosystem services in a sustainable manner as part of the green economy, more systematic follow-up information is needed, particularly on the regulation of and support for ecosystem services, which determine the dynamics and resilience of such services. Systematic evaluation of the dynamics of ecosystem services will enable the determination of their potential. The green economy approach and its new structures (Agrohub), open data and advancing digitization are forming the foundation of the new type of indicator work. When planning and selecting indicators, it is essential that we identify ones which enable follow-up data to be gathered using novel methods. Decentralized system indicators should be built data hierarchically, from corporate and local level to regional and national level. Local-level indicators will be required in order to demonstrate and preferably forecast the sensitivity of nonlinear changes (green economic growth is nonlinear). Within decentralized systems or networks, or at inter regional or even regional level, we need to be able to either balance or utilize non-linear changes at local level.201

High Lipid Content of Prey Fish and n−3 PUFA Peroxidation Impair the Thiamine Status of Feeding-Migrating Atlantic Salmon (Salmo salar) and Is Reflected in Hepatic Biochemical Indices

Signs of impaired thiamine (vitamin B1) status in feeding-migrating Atlantic salmon (Salmo salar) were studied in three Baltic Sea areas, which differ in the proportion and nutritional composition of prey fish sprat (Sprattus sprattus) and herring (Clupea harengus). The concentration of n−3 polyunsaturated fatty acids (n−3 PUFAs) increased in salmon with dietary lipids and n−3 PUFAs, and the hepatic peroxidation product malondialdehyde (MDA) concentration increased exponentially with increasing n−3 PUFA and docosahexaenoic acid (DHA, 22:6n−3) concentration, whereas hepatic total thiamine concentration, a sensitive indicator of thiamine status, decreased with the increase in both body lipid and n−3 PUFA or DHA concentration. The hepatic glucose 6-phosphate dehydrogenase activity was suppressed by high dietary lipids. In salmon muscle and in prey fish, the proportion of thiamine pyrophosphate increased, and that of free thiamine decreased, with increasing body lipid content or PUFAs, or merely DHA. The thiamine status of salmon was impaired mainly due to the peroxidation of n−3 PUFAs, whereas lipids as a source of metabolic energy had less effect. Organochlorines or general oxidative stress did not affect the thiamine status. The amount of lipids, and, specifically, their long-chain n−3 PUFAs, are thus responsible for generating thiamine deficiency, and not a prey fish species per se

Muutokset kotimaisen luonnonkalan ympäristömyrkkypitoisuuksissa (EU-kalat III)

Kala on tärkeä osa ravitsemusta ja hyvinvointia. Suomalaisen luonnonkalan käytön haasteena on joihinkin lajeihin suurempina pitoisuuksina kertyvät ympäristömyrkyt. Ne ovat osittain rajoittaneet kalan hyödynnettävyyttä elintarvike- ja rehumarkkinoilla sekä heikentäneet arviota Suomen meriympäristön tilasta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli hankkia lisää tietoa ympäristömyrkkyjen pitoisuuksista niissä kaupallisesti merkittävissä kotimaisissa kalalajeissa, joiden käyttöä toivotaan voitavan lisätä elintarvikkeena ja rehuteollisuuden raaka-aineena. Ympäristömyrkkyjen pitoisuudet suomalaisessa kalassa ovat pienentyneet voimakkaasti 2000-luvun aikana. Tämä osoittaa, että kansainvälisillä sopimuksilla yhdisteiden käytön ja päästöjen rajoittamiseksi on ollut merkittäviä vaikutuksia. Tutkimuksen perusteella Suomessa on runsaasti luonnonkalaa, jonka käyttöä elintarvikkeena olisi mahdollista lisätä täysin turvallisesti ja kansanterveydellistenkin hyötyjen saavuttamiseksi. Samalla tämä edistäisi kalatalouden tuottavuutta ja kannattavuutta. Lohen ja ison silakan ympäristömyrkkyjen pitoisuudet ovat edelleen niin suuret, että niiden vienti elintarvikkeeksi ei ole toistaiseksi mahdollista. Erityisesti silakassa näiden pitoisuuksien pienentyminen on ollut niin merkittävää, että Suomen olisi perusteltua jo lähitulevaisuudessa käynnistää keskustelu elintarvikelainsäädännön muuttamiseksi ja vientimahdollisuuksien edistämiseksi. Rehuksi menevä silakka ja kilohaili pitää edelleen puhdistaa ympäristömyrkyistä. Ympäristölainsäädännön kehittämistä ja toimenpiteitä on edelleen jatkettava ympäristön kuormituksen vähentämiseksi ja saavutetun kehityksen jatkumiseksi

Muutokset kotimaisen luonnonkalan ympäristömyrkkypitoisuuksissa (EU-kalat III)

Lisäksi kalvosarja (25 s., pdf), jossa esitelty Valtioneuvoston rahoittaman hankkeen EU-kalat III keskeisimmät tulokset tiiviisti.201

Muutokset kotimaisen luonnonkalan ympäristömyrkkypitoisuuksissa (EU-kalat III)

Kala on tärkeä osa ravitsemusta ja hyvinvointia. Suomalaisen luonnonkalan käytön haasteena on joihinkin lajeihin suurempina pitoisuuksina kertyvät ympäristömyrkyt. Ne ovat osittain rajoittaneet kalan hyödynnettävyyttä elintarvike- ja rehumarkkinoilla sekä heikentäneet arviota Suomen meriympäristön tilasta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli hankkia lisää tietoa ympäristömyrkkyjen pitoisuuksista niissä kaupallisesti merkittävissä kotimaisissa kalalajeissa, joiden käyttöä toivotaan voitavan lisätä elintarvikkeena ja rehuteollisuuden raaka-aineena. Ympäristömyrkkyjen pitoisuudet suomalaisessa kalassa ovat pienentyneet voimakkaasti 2000-luvun aikana. Tämä osoittaa, että kansainvälisillä sopimuksilla yhdisteiden käytön ja päästöjen rajoittamiseksi on ollut merkittäviä vaikutuksia. Tutkimuksen perusteella Suomessa on runsaasti luonnonkalaa, jonka käyttöä elintarvikkeena olisi mahdollista lisätä täysin turvallisesti ja kansanterveydellistenkin hyötyjen saavuttamiseksi. Samalla tämä edistäisi kalatalouden tuottavuutta ja kannattavuutta. Lohen ja ison silakan ympäristömyrkkyjen pitoisuudet ovat edelleen niin suuret, että niiden vienti elintarvikkeeksi ei ole toistaiseksi mahdollista. Erityisesti silakassa näiden pitoisuuksien pienentyminen on ollut niin merkittävää, että Suomen olisi perusteltua jo lähitulevaisuudessa käynnistää keskustelu elintarvikelainsäädännön muuttamiseksi ja vientimahdollisuuksien edistämiseksi. Rehuksi menevä silakka ja kilohaili pitää edelleen puhdistaa ympäristömyrkyistä. Ympäristölainsäädännön kehittämistä ja toimenpiteitä on edelleen jatkettava ympäristön kuormituksen vähentämiseksi ja saavutetun kehityksen jatkumiseksi

Korkean lämpötilan vastavirtakuivauksen vaikutus hakkeen laatuominaisuuksiin

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli suunnitella uudentyyppisen puuhakkeen kuivatukseen tarkoitetun kuivurin koeajot ja osallistua niihin. Työn tilaajana toimi kuivurin kehittänyt CCM-Power yritys. Kuivurin toiminta perustuu korkean lämpötilan vastavirtakuivaukseen, joka hyödyntää höyrystymisenergian talteenottoa toiminnassaan. Laitetta testattiin kevään 2011 aikana kolmella eri haketyypillä ja erilaisilla laitteen kuivausasetuksilla. Koeajojen aikana näytteitä otettiin kuivatusta ja tuoreesta hakkeesta. Hakenäytteitä analysoitiin CEN TC 335 mukaisten EN-standardien perusteella. Hakkeesta analysoitiin kuivauksen aiheuttamia muutoksia kosteudessa, lämpöarvossa ja energiatiheydessä. Työn tuloksena yritys sai käyttöönsä koeajojen aikana määritetyt tulokset. Työn kirjallinen osuus on kirjoitettu syksyn 2011 aikana. Aineistoa hankittiin bioenergia-alan kirjallisuudesta, internetlähteistä sekä yrityksen henkilöstön kanssa käydyistä keskusteluista. Työn teoriaosuus käsittelee pääosin hakkeen laatuominaisuuksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Työssä esitellään myös menetelmät, joilla hake-eriä testattiin. Koeajojen perusteella voidaan todeta, että kuivauksella on myönteisiä vaikutuksia kaikkiin testattuihin laatuominaisuuksiin. Merkittävimmät muutokset kuivauksella saatiin hakkeen kosteuteen ja saapumistilaiseen lämpöarvoon kuiva-aineessa. Parhaat kuivaustulokset saatiin aikaan suuripalakokoisella hakkeella. Yhtenä testatuista haketyypeistä oli pelletin korvaavaksi tuotteeksi suunniteltu laatuhake. Vaikka kuivauksen tulokset olivat lupaavia, ei laatuhakkeelle asetettuja ominaisuuksia kuitenkaan täysin saavutettu.The aim of this thesis was to design and participate in the test runs for a prototype wood chip dryer. The commissioner for the work was CCM – power, the developer of the dryer. The operation of the dryer is based on high-temperature counter-current drying, which utilizes steaming energy for drying. The device was tested in spring 2011 with three different types of chips and with different drying settings. During the test runs, samples were taken from dried and fresh chips. The chip samples were analyzed based on CEN TC 335 EN standards. The changes in chips during the drying were analyzed by measuring the changes in humidity, heating value and energy density. As a result of thesis the company was given the results from the test runs. The written part of the work was completed in the autumn of 2011. The material was acquired from the bioenergy sector literature, Internet sources and the discussions with the company's staff. The theory deals mainly with chip quality characteristics and factors affecting them. The work also presents the methods which were used to test the chips. Based on the tests, it can be concluded that drying has positive effects on all tested qualities. The most significant changes were measured in moisture and the lower heating value of wood chips. The best drying results were generated by large particle sized wood chips. One of the tested types of chips was high quality wood chip which is designed to substitute wood pellets. Although the drying results of high quality wood chips were promising, they did not entirely meet the quality requirements set to a high quality wood chip