Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää lappilaisen maatalouden keskeisimmän ryhmän jatkuvuuden problematiikkaa. Tämä ryhmä, 45–65 vuotta ja 30–60 ha peltoa, on se ryhmä jossa lähitulevaisuudessa tapahtuu suuria muutoksia. Nämä muutokset tulevat ravistelemaan lappilaisen maatalouden rakenteita. Tällä tutkimuksella pyrimme selvittämään miten mahdolliset negatiiviset vaikutukset saataisiin riittävän
vähäisiksi. Lapin maatalousyrittäjien keski-ikä on hieman yli 50 vuotta. Keski-ikä on ollut aloittavien yrittäjien vähäisyyden vuoksi edelleen nousussa. Vaikka yrittäjyyden vaihdoksia tapahtuisikin lähivuosina viime vuosia enemmän, nykyisten yrittäjien keski-ikä tulee yhä kasvamaan. Parin viime vuoden aikana kiinnostus maaseutuyrittäjyyteen nuorten keskuudessa on kasvanut, mikä on luonut tietynlaisen kysynnän
yrityksen hankintaan. Toisaalta toimintaansa jäähdyttelevien yritysten viimeaikaiset investoinnit ovat olleet minimaalisia. Koska jatkajan olisi tällöin tehtävä suuria investointeja, tällainen strategia voi pahimmassa tapauksessa vaarantaa sukupolvenvaihdoksen tai muun omistajanvaihdoksen.
Lapin maatilojen kokonaismäärä vuonna 2012 oli 1669. Lukumääräisesti suurin viljelijäryhmä, lähes 700 tilaa, ovat alle 20 ha maatilat. Näiden tilojen päätuotantosuunta on nurmi. Kun huomioidaan kaikki nurmitilat, on niiden osuus Lapin maatiloista n. 800 tilaa. Näistä aktiivisia tuotannollisia tiloja on ehkä n. 200. Maidontuotanto on nurmiviljelyn jälkeen suurin tuotantosuunta kaikissa kokoluokissa, vuonna 2012
428 tilaa. Maidontuottajien tilamäärä on ollut koko ajan laskeva. Naudanlihan tuottajia oli vuonna 2012 128 ja lammastiloja 79. Hevostalous, erikoiskasvituotanto, maatilamatkailu ja heinäntuotanto mukaan laskettuna aktiivisten tilojen kokonaismäärä on noin 1000. Kokoluokassa 30–60 ha tilojen lukumäärä vuonna 2012 oli 343 kpl. Tässä kokoluokassa tuotetaan suurin osa Lapin maidosta. Tässä ryhmässä yli puolet maidontuotannosta on ryhmällä joka lopettaa maidontuotannon seuraavan 15 vuoden aikana.
Suurimmat ongelmat lappilaisessa maataloustuotannossa ovat yrittäjien keski-iän vääristyminen, maatalousyrittäjien näköalattomuus ja vapaiden peltojen väärä logistinen sijoittuminen. Näistä ongelmista kaksi ensimmäistä voidaan ratkaista maakunnan omilla toimenpiteillä. Tämä tosin vaatii vahvoja toimenpiteitä tulevalla ohjelmakaudella. Tämän raportin lopuksi esitetään toimenpiteitä joilla voidaan vaikuttaa keskikokoisten maatilojen jatkuvuuteen positiivisesti. Toimenpiteinä esitetään muun muassa keskikokoisten
tilojen tilakohtaista mahdollisuustarkastelua, lähiruoka-ajatuksen laajentamista koskemaan myös lappilaisia maatiloja, maaseutukuntien elinkeinostrategioiden uudelleen ajattelua ja maaseutuyrittäjyyden positiivista markkinointia
