Omavaraisen viljelyn kannattavuuslaskelmia

vKirjasto Aj-k. Yksikön huom.: Kirjast

Kohti päihteetöntä elämää : tutkimus huumeiden käytön lopettamisesta ja kuntoutumisesta

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksessa tarkasteltiin huumeiden käytön lopettamista ja kuntoutumista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää minkälaisen polun nuori entinen huumeiden ongelmakäyttäjä kulkee huumeiden käytön aloittamisesta kuntoutumiseen. Tutkimuskysymyksiä työssä oli kaksi. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena oli selvittää miten nuoren huumeiden ongelmakäyttäjän polku kulkee aloittamisesta lopettamispäätökseen. Toisen ja tärkeämmän tutkimuskysymyksen avulla selvitettiin minkälainen prosessi kuntoutuminen on. Tutkimuksen viitekehys muodostettiin tutkimusongelman kannalta olennaisista teemoista: huumeiden käytöstä ja lopettamisesta, huumeiden ongelmakäyttäjien hoidosta ja erityisesti kuntoutumisesta. Viitekehys muodostettiin huumetutkimuksista, alkoholiin liittyvistä tutkimuksista ja muista riippuvuustutkimuksista. Viitekehyksessä on monentyyppisiä tutkimuksia muun muassa siksi, että huumeiden käytön lopettamista ja kuntoutumista prosessina on tutkittu suhteellisen vähän. Aineistoksi tähän tutkimukseen kerättiin 14 teemahaastattelua, ja haastattelut tehtiin keväällä 2005 Espoon Diakoniasäätiön ylläpitämässä huumekuntoutujien asuinyhteisössä Kivitaskussa. Pääaineistona oli 10 entisen huumeiden ongelmakäyttäjän haastattelua ja sivuaineistona 4 päihdetyöntekijän haastattelua. Haastattelut kestivät keskimäärin tunnin ja ne nauhoitettiin haastateltavien luvalla. Aineiston analyysissä ei käytetty mitään yhtä metodia, vaan monenlaisia näkökulmia, kuten käännekohtia elämäntarinoissa. Käytännön analysointia tehtiin Framework-menetelmän ja Prochaskan spiraalimallin avulla. Prochaskan spiraalimallin mukaan addiktiivisen käyttäytymisen lopettamisessa on viisi vaihetta: esiharkinta, harkinta, valmistelu, muutos ja ylläpito. Tulosluvut rakennettiin osittain Prochaskan spiraalimallin mukaisesti. Tutkimuksesta saatiin useita mielenkiintoisia tuloksia. Huumeiden käyttö alkaa yleensä harmittomilla kannabis-kokeiluilla. Usein elämässä tapahtuu jokin käännekohta, jonka jälkeen ei välitetä muusta elämästä ja huumeiden käytöstä muodostuu keskusaktiviteetti. Kun ongelmat kasaantuvat, käyttäjä tiedostaa huumeongelmansa ja yrittää lopettaa. Ensimmäiset lopettamisyritykset harvoin onnistuvat, koska aito motivaatio lopettaa syntyy myöhemmin. Lopettamismotivaatio syntyy usein jonkun käänteentekevän kokemuksen kautta. Tärkeää huumeiden käytön lopettamisessa on ongelman tiedostaminen, lopettamismotivaation syntyminen sekä usko omiin mahdollisuuksiin lopettaa. Kuntoutumisen keskeisenä tuloksena on muutoksen kokonaisvaltaisuus. Kuntoutumisessa näyttää olevan erilaisia osaprosesseja, joita voidaan tarkastella myös ajallisesti. Ensin huumekuntoutujan täytyy etsiä itseänsä ja opetella tulemaan tunteidensa kanssa toimeen. Tämän jälkeen luodaan uutta sosiaalista verkostoa päihteettömistä ihmisistä ja opetellaan arkisia askareita. Lopulta opetellaan elämään yhteiskunnan lainalaisuuksien mukaisesti, kouluttaudutaan ja mennään töihin. Muutoksen kokonaisvaltaisuuden vuoksi huumekuntoutujalle tulisi antaa hoidossa tarpeeksi välineitä täysipainoiseen elämään

Variant genotyping with gap filling

Peer reviewe

"Kuule vielä toiveeni" : Kuolevan potilaan toiveet

Kuolevan potilaan on tärkeä kokea, että hän on arvokas ihmisenä ja hänen loppuelämänsä on laadukas. Potilas tulee huomioida toiveineen kokonaisvaltaisesti. Potilaan toiveet sisältävät usein myös toivoa, mikä on keskeinen tekijä potilaan senhetkisessä elämässä. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata, millaisia toiveita kuolevilla potilailla oli elämänsä loppuvaiheessa. Opinnäytetyön aineisto hankittiin elämänkertakirjallisuudesta. Opinnäytetyö tehtiin laadullisella menetelmällä ja analysoitiin sisällönanalyysi-menetelmällä. Opinnäytetyömme tuloksena kuolevat potilaat esittivät paljon toiveita läheisil-leen ja hoitohenkilökunnalle. Potilaiden toiveet liittyivät elämänarvoihin, ihmis-suhteisiin, hoitoon, aikaperspektiiviin ja eksistentiaaliseen ahdistukseen. Sairastumisen vastapainoksi potilaat toivoivat elämäänsä iloa ja elämyksiä. Opinnäytetyömme tulokset toivat esille tietoa kuolevien potilaiden toiveista, joi-den avulla potilaiden toiveiden kuulemista voidaan kehittää.It is important for dying patients to experience, that they are valued and the rest of their lives is of good quality. Every aspect of the patients and their wishes should be paid attention to. Most wishes include hope, which is an important factor in patiens’ lives. The aim of this study was to describe what kind of wish-es dying patients have. The Bachelor’s thesis was conducted using qualitative research method. The material was collected from biography literature. The collected material was analysed with the help of a content analysis. According to the results of the study, dying patients have wishes wich they tell to their nearest ones and nurses. The wishes were connected to life values, relations, care, time perspective and the existential anxiety. Dying patients wished for happiness and experiences in their end of lives. The results of this thesis revealed what kind of wishes dying patients have, and they can be utilized in developing the hearing of patients’ last wishes

La maîtrise de l'accord du participe passé : Étude contrastive entre francophones et apprenants de FLE finnophones

Tutkielman tavoitteena on tutkia ja vertailla ranskankielisten ja suomenkielisten ranskan opiskelijoiden ranskan partisiipin perfektin taivuttamisen osaamista. Useiden tutkimusten mukaan partisiipin taivuttaminen on haastavaa ja sen osaamisessa on puutteita. Säännöt ovat monimutkaisia ja ne jäävät myös huonosti mieleen, koska taivutuksen muodot kuuluvat nykyään harvoin puheessa. Suomalaisille taivutus saattaa olla haasteellista lisäksi ranskan ja suomen kielen erojen vuoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi apuverbien lukumäärä ja substantiivien sukuisuus. Aineisto koostuu testistä, jonka tekevät 16 ranskaa äidinkielenä puhuvaa ja 17 suomenkielistä ranskankielen opiskelijaa. Testissä osallistujia pyydetään laittamaan valitussa tekstissä esiintyvät verbit menneeseen muotoon. Ilmentymät lajitellaan ensin neljän virhetyypin mukaan: taivutusvirheet, virheet partisiipin muodossa, virheet apuverbissä ja muut virheet. Tutkimuksessa syvennytään tarkemmin taivutusvirheisiin. Analyysissa käsitellään osallistujaryhmien vastauksia aluksi erikseen ja sen jälkeen niitä vertaillaan keskenään. Aineiston mukaan sekä ranskalaisilla että suomalaisilla on vaikeuksia partisiipin taivutuksessa. Virhemäärä on kuitenkin vielä suurempi suomalaisilla kuin ranskalaisilla. Molemmissa ryhmissä virheitä esiintyy etenkin être-apuverbin kanssa ja suoran objektipronominin ollessa avoir-apuverbin edellä. Näin erityisesti, jos objekti pronomini on muussa kuin kolmannessa persoonassa. Toisin kuin ranskalaisilla osalla suomalaisista on vaikeuksia myös refleksiiviverbien taivutussäännöissä. Tutkielma puoltaa aiempien tutkimusten tuloksia partisiipin perfektin taitojen puutteesta. Tutkielman perusteella erityistä huomiota pitäisi kiinnittää kielenkäytössä harvinaisempien objektipronominien harjoitteluun sekä refleksiivipronominien taivutuksen läpikäymiseen, kun kyseessä on suomalaiset opiskelijat. Useiden tutkijoiden ehdottamat helpotukset taivutussääntöihin voisivat myös ratkaista taivutuksen aiheuttamat haasteet kielen oppimisessa

LASTEN KERRONTATAITOJEN ARVIOIMINEN

Kerronnalla eli narraatiolla tarkoitetaan reaalimaailmaan tai mielikuvitukseenperustuvien tapahtumien kielellistä kuvausta. Kerronta on yksi kielenkehityksen tärkeä osa-alue, koska se vaatii sekä kielellisten että kognitiivistentaitojen hallintaa ja niiden yhteensovittamista. Näin ollen kerrontataidoilla onmyös keskeinen rooli logopedisessa arvioinnissa ja kuntoutuksessa. Lastenkerrontataitoja voidaan arvioida tyypillisesti tarinan uudelleen kerronnan taitarinan luomisen kautta. Myös niin kutsuttua henkilökohtaista kertomusta onkäytetty kerrontataitojen arvioinnissa. Tämän katsauksen tarkoituksena onkuvata kolmen erilaisen kerronnan arviointimenetelmän teoreettista taustaaja menetelmien sovellettavuutta logopedisesta näkökulmasta. Kerrontataitojaon tutkittu suomen kielessä vähän, vaikka esimerkiksi englanninkielistätutkimustietoa on saatavilla jo runsaasti. Lisää tutkimustietoa tarvitaankinsekä kielellisissä taidoissaan tyypillisesti että poikkeavasti kehittyviensuomenkielisten lasten kerrontataidoista.Avainsanat: Kerronta, arvioiminen, kielen kehitysKeywords: Narrative, assessment, language development

Gap Filling as Exact Path Length Problem

Peer reviewe