Effects of Music Therapy on Mood in Stroke Patients

PURPOSE: To investigate the effects of music therapy on depressive mood and anxiety in post-stroke patients and evaluate satisfaction levels of patients and caregivers. MATERIALS AND METHODS: Eighteen post-stroke patients, within six months of onset and mini mental status examination score of over 20, participated in this study. Patients were divided into music and control groups. The experimental group participated in the music therapy program for four weeks. Psychological status was evaluated with the Beck Anxiety Inventory (BAI) and Beck Depression Inventory (BDI) before and after music therapy. Satisfaction with music therapy was evaluated by a questionnaire. RESULTS: BAI and BDI scores showed a greater decrease in the music group than the control group after music therapy, but only the decrease of BDI scores were statistically significant (p=0.048). Music therapy satisfaction in patients and caregivers was affirmative. CONCLUSION: Music therapy has a positive effect on mood in post-stroke patients and may be beneficial for mood improvement with stroke. These results are encouraging, but further studies are needed in this field.ope

A Miniaturized branc-line directional coupler on low temperature cofired ceramic board

This paper outlines the capability to develop a 3D compact-size branch-line directional coupler within the LTCC process. The substrate of Dupont Green Tape TM ceramic has been successfully utilized to manufacture 3-dB 9

Turmien uhrit ja ongelmalliset hukkuneet:kuolemisen representaatiot ja kuolemadiskurssit mediassa

Olen tarkastellut pro gradu -työssäni kuolemisen representaatioita ja kuolemadiskursseja neljän suomalaisen tiedotusvälineen verkkouutisissa. Ylen, MTV:n, Iltalehden ja Kalevan sivuilta kootussa aineistossani on 110 artikkelia. Tutkin sitä, mitä kuolemisen diskursseja eli puhetapoja aineistossani esiintyy, milloin ne aktivoituvat, miten kuolema representoidaan eli esitetään diskursseissa ja millä verbeillä ja nomineilla representoiminen tapahtuu. Tutkin myös, mitä merkityksiä kuolemisen representointiin käytetyillä verbeillä ja nomineilla on. Kuolema on tabuaihe, joten on oletettavaa, että siitä puhumista vältetään ja aiheesta käytetään kiertoilmauksia. Arvelin myös, että yleisimmille kuolemaan liittyville verbeille kuolla, menehtyä, saada surmansa ja menettää henkensä olisi löydettävissä merkityseroja. Tutkimusmenetelmäni on kriittinen diskurssianalyysi ja erityisesti Norman Faircloughin siitä esittämä malli, jota olen kuitenkin soveltanut väljästi. Työni lopussa tarkastelen kuolemisesta käytettyjen verbien ja nominien semantiikkaa. Erottelin aineistosta kahdeksan päädiskurssia. Ne ovat kuolema katastrofina, kuolema vastoinkäymisenä, kuolema järkytyksenä, kuolema ominaisuutena, kuolema tapahtumana, kuolema elämän vastakohtana, kuolema seurauksena ja kuolema aiheutettuna -diskurssit. Kuolema vastoinkäymisenä -diskurssilla on aladiskurssi kuolema menettämisenä ja kuolema seurauksena diskurssilla on aladiskurssi kuolema tuloksena. Pääsääntöisesti eri diskurssien väliset erot liittyvät siihen, käytetäänkö kuolemisesta verbejä vai nomineita. Sen sijaan merkittäviä eroja verbien kuolla, menehtyä, saada surmansa ja menettää henkensä välille en löytänyt. Työni yksi päätulos oli, että kuoleman representoimisessa olennaista ovat usein muut valinnat kuin verbivalinnat. Havaitsin, että saada surmansa -verbi-idiomilla lienee joitain passiivisuuteen ja kohtalonomaiseen kuolemaan liittyviä konnotaatioita. Mahdollisesti menehtyä-verbi viittaa kuolemiseen, jolle ei ole ulkoisia syitä tai kenties jollakin tavalla yksilöitävään kuolemaan. Kuolla taas on sävyltään melko neutraali. Toinen työni päätulos on, että eri ihmisten kuolema representoidaan erilaiseksi. Jonkun kuolema voidaan esittää järkyttävänä, mutta toisen kuolema esitetään ongelmana eikä kuolemaan liittyvää inhimillistä tragediaa lainkaan huomioida. Onnettomuuden uhrit voidaan esittää passiivisina uhreina, jotka kuolevat kohtalonomaisesti, tai heitä voidaan kuvata aktiivisiksi toimijoiksi, joiden kuolema on seurausta heidän omista teoistaan

Direct writing of piezoresistive silicon resistors using laser-induced CVD

Laser-induced chemical vapour deposition (LCVD), using a movable focused Ar+ laser beam (1 W, 514.5 nm), was used for direct, maskless writing of strain sensitive silicon resistors for the fabrication of prototype pressure sensors on a silicon on sapphire (SOS) and sapphire substrates from the mixed ratio of 0.1% B2H6 in the reactive gas SiH4. The strain sensitive resistors, approximately 300 µm long, were deposited, with in situ measurement of their resistance. The width of the deposited stripes were about 10 µm, and lines over 1 µm thick were written at speeds of 50 µm/s. The resistivity of the stripes was 7-10 mΩcm. The LCVD processing pressure was typically 100 mbar. In the case of silicon-on-sapphire (SOS) diaphragms (thickness of 330 µm) longitudinal gauge factors of 40-80 were observed when the direction of the resistors was parallel to the [110]-type epitaxial direction. The gauge factor of 13 was measured when the resistor was deposited parallel to the [100]-type direction. Polycrystalline deposition on the sapphire substrate (thickness of 530 µm) gave gauge factors of 31-48. Temperature coefficients of resistance (O°C...70°C) of silicon stripes were -500...- 2200 (SOS) and -2300...-2900 ppm/°C (sapphire), respectively

Relationship Among Preparation, Structure and Superconductivity in Ti-Ca-Ba-Cu-O Compounds

Analysis of a comprehensive set of experimental results has proven the substantial effect of the precise preparation conditions upon the structure and superconducting parameters of Ti-Ca-Ba-Cu-O samples. The techniques required for the preparation of specimens of single phase and long-term stability, together with methods for improvement of the characteristic parameters have been determined. Comparing results derived from samples prepared by different methods has allowed the quantitative differences of the characteristic parameters to be evaluated