Gentle sorting and packing of potatoes

vokKirjast

Uudet riskienhallinnan välineet maatilan johtamisessa

Maatalousalalla varmaa nykyisin on vain muutos. Maatilojen määrä Suomessa on vähentynyt330 000:sta maatilasta 70 000:en maatilaan kolmenkymmenen vuoden aikana, mitä voidaan pitäävarsin nopeana rakennekehityksen tahtina. Maatiloilla muutokset johtuvat usein politiikan,markkinoiden ja tuotantoteknologian muutoksista. Nykyaikaisen maatilan johtaminen kokonaisuutenaedellyttää viljelijältä realistista ja reaaliaikaista kuvaa maatilan resursseista, osaamisesta, tilantoimintaan liittyvistä vaatimuksista ja tuotanto- ja työprosesseista. Toiminnan kehittäminen edellyttäätavoitteiden asettamista, seurantaa ja tulosten arviointia. Ongelmana on, että maatilojen on yhävaikeampaa hallita tilan toimintoja muuttuvien toimintaolosuhteiden ja vaatimusten kasvaessa.Maatilan johtamisessa ja toiminnan muutosten hallinnassa maatilayrittäjä voi käyttää apuna erilaisiajohtamisen välineitä kuten laatujärjestelmän ja kokonaisvaltaisen riskienhallinnan välineitä.MTT: n ja VTT:n johtamassa Maatilojen turvallisuusjohtamisen (Maaturva) yhteishankkeessa onkehitetty ja testattu erityyppisiä maatilan turvallisuusjohtamisen ja riskien hallinnan välineitä.Hankkeessa kehitettyjä välineitä ovat maatilan riskien tarkistuslistat, prosessien ja resurssienjohtamisen suunnittelutyökalut, riskikarttatyökalu sekä vuosikello ajanhallintaan ja yhteenvedonlaatimiseen. Välineiden soveltamista varten on tehty käyttöohje. Uudet riskienhallinnan välineet ontarkoitettu maatilan johtamisen tueksi ja niiden avulla tilalla voidaan vähentää tuotantoprosessienhäiriöitä ja parantaa tuotanto-olosuhteita. Maatilan riskien hallinta voi toimia myös osana laadunhallintaa, sillä se osaltaan ohjaa järjestelmälliseen ja hallittuun maatilan hallintaan ja kehittämiseen.Riskin suuruutta arvioidaan määritellyn haitallisen tapahtuman todennäköisyyden ja seurauksenmerkityksen tai vakavuuden perusteella. Maatilan turvallisuusriskeillä tarkoitamme kaikkia haitallisiaei- toivottuja tapahtumia tai ilmiöitä, jotka voivat vaarantaa maatilan liiketoiminnan ja tuotannonjatkuvuuden, ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin, omaisuuden arvon ja ympäristön laadun. Riskienhallinnan avulla voidaan löytää myös uusia keinoja ja menetelmiä ratkaista työympäristön taituotantoprosessien ongelmia.Maatilan johtamisessa riskien tunnistamista ja hallintaa voidaan käyttää hyväksi muutoksenhallinnassa, toiminnan suunnittelussa, työtehtävien tärkeysjärjestyksen laatimisessa ja päätöksenteossa.Riskien tarkastelun avulla voidaan toisaalta myös tunnistaa osa-alueita, joissa riskit ovat vähäiset.Nämä nousevat silloin esiin selkeinä mahdollisuuksina tai vahvuuksina toiminnassa. Lähtökohtana on,että jos jonkin asian tietää ja osaa hyvin sekä pystyy tarkistamaan resurssien toimivuuden, niin asioissaon pienempi riski epäonnistua. Päätöksenteossa kokonaisvaltaista riskien hallintaa voidaan myöskäyttää yhdistämään muutoin vaikeasti yhdistettäviä arvovalintoja.Riskien tarkastelu tuo esiin toiminnassa olevia heikkouksia mutta samalla myös mahdollisuuksia. Kunriskejä tarkastellaan systemaattisesti osana maatilan toimintaa ja suunnittelua, saadaan esiin selkeitätoimintaohjelmia ja tietoja, joita tarvitaan maatilan johtamisessa. Tällöin vähennetään epävarmuuttatoiminnassa, mahdollisia häiriöitä ja omaa maatilaa uhkaavia heikkouksia. Tuloksena on maatila, jollaon vakaa toimintaohjelma, mutta joka tarpeen tullen pystyy nopeasti muuttamaan toimintaansahallitusti. Maatila-RH riskienhallintavälineet on tarkoitus julkaista Agronetissä tammikuussa 2008

Maaturva-hanke kartoittaa maatilayrittäjän turvallisuusriskejä

Viljelijöiden työkyvyn ja terveyden säilyminen on eräs suurimmista ongelmista maatiloilla. Uusien tutkimustulosten mukaan työssä väsyminen ja tapaturmat ovat usein yhteydessä siihen, miten asioiden hallinta ja johtaminen on maatilalla hoidettu. Maaturva-hankkeessa kehitetään maatiloille riskinhallinnan menetelmiä, joiden avulla erilaiset vaaratilanteet voidaan välttää jo ennakolta.vo

Ulkomaalaisten työntekijöiden perehdyttämisen haasteet puutarha- ja maatiloilla

Vuosittain suomalaisilla puutarha- ja maatiloilla työskentelee yli 14 000 ulkomaalaista työntekijää. Ulkomaalaiset ovat tärkeä osa alan työvoimasta etenkin työhuippujen aikana. He tulevat pääasiassa Venäjältä, Ukrainasta ja muualta Itä-Euroopasta ja työskentelevät kausityöntekijöinä puutarha- ja erikoiskasvituotannossa, jonkin verran myös kotieläintiloilla. Ulkomaalaisen työvoiman käyttö asettaa haasteita työvoiman johtamiseen sekä nopeaan ja tehokkaaseen työtehtäviin perehdyttämiseen. Työhön opastuksessa tarvitaan laajempaa taustatietoa eri kulttuureista, kielitaitoa ja myös uudenlaista ajattelua totuttuihin toimintatapoihin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kehittää puutarha- ja maatilojen kilpailukykyä sekä työvoiman tasavertaista kohtelua tuottamalla puutarha- ja maatiloille opas vierastyövoiman perehdyttämisestä ja työnopastuksesta. Tutkimus toteutetaan Työsuojelurahaston rahoituksella. Oppaan tuottamisesta vastaavat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), TTS tutkimus (Työtehoseura), Maataloustuottajain keskusliitto MTK ja Työterveyslaitos (TTL). Perehdyttämisen ja työnopastuksen lisäksi opas tulee sisältämään myös muita hyödyllisiä ohjeita vierastyövoiman käyttöön liittyen, kuten tietoa sosiaaliturva- ja työlupa-asioista, verotuksesta, asumisesta ja sen järjestämisestä ja vapaa-ajan vietosta. Oppaan tuottamista varten haastateltiin ulkomaalaisia työntekijöitä useista eri maista sekä yrittäjiä ja viranomaisia. Hyvistä perehdytys- ja työnopastuskäytännöistä ja ongelmakohdista kerättiin ja analysoitiin tietoja. Opas julkaistaan vuonna 2010. Vieras kulttuuri ja uusi työympäristö voivat hämmentää ulkomaalaista työntekijää. Puutteellinen kielitaitokin mutkistaa asioita. Kirjalliset ohjeet työntekijöiden ymmärtämällä kielellä havainnollisine kuvineen ovat hyviä apuvälineitä tiloilla. Ulkomaalaisten työntekijöiden perehdytykseen kannattaa varata riittävästi aikaa. On syytä varautua myös siihen, että ulkomaalaiset tarvitsevat apua myös työn ulkopuolisissa asioissa. Kulttuurieroista ja osittaisesta kielitaidosta voi syntyä helposti väärinkäsityksiä, koska työnjohtaja saattaa luulla työntekijän ymmärtäneen ohjeen, vaikkei niin olisikaan. Työntekijöille on hyvä esittää selkeästi ne asiat, joita heiltä odotetaan ja miten tilalla toimitaan. Työturvallisuus- ja johtamistavat tulee myös huomioida. Riittävä perehdytys on hyödyllinen työnantajankin kannalta, jotta työntekijän työpanos saadaan nopeasti ja tehokkaasti hyödynnettyä. Perehdyttäminen ja erityisesti työnopastus on myös ennakoivaa työsuojelua. Hyvällä perehdytyksellä ja työnopastuksella saavutetaan monia etuja, joita ovat muun muassa: työntekijän sopeutuminen uuteen työpaikkaan ja työyhteisöön helpottuu, työn ja tuotteiden laatu paranee, virheet ja vahingot vähenevät, työturvallisuus paranee, työssä jaksaminen ja viihtyisyys paranevat, hyvän työvoiman palaaminen ja saanti helpottuvat tilan hyvän maineen myötä ja työnjohtajan työ helpottuu

Ryvässipulia viljelyyn

Ryvässipuli (Allium cepa Aggregatum-ryhmä) on perinteinen Suomessa viljelty kepasipulin muoto, joka jakautuu kasvunsa aikana useaksi sipuliksi. Ryvässipuli oli 1950-luvulle asti tärkein sipulimme kotitarve- ja ammattiviljelyssä, ja sillä on merkittävä arvo Suomen vihanneskasvien historiassa. Nykyisin kasvia viljellään lähinnä kotipuutarhoissa. Eri kantojen monimuotoisuutta on onnistuttu säilyttämään melko hyvin sekä harrasteviljelyn että virallisen geenivarasäilytyksen avulla. Geneettisen tutkimuksen mukaan suomalaiset ryvässipulit ovat ainutlaatuisia ja monimuotoisia. Eri sipulikannat eroavat toisistaan mm. sipuleiden muodon, kuoren ja mallon värin sekä lehdistön kasvutavan suhteen. Osa kannoista voi muodostaa kukkavarsia, toiset eivät lainkaan. Myös kantojen satoisuus vaihtelee. Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiön rahoittamassa Sipulit jakoon – ryvässipulin viljely nousuun (SIPULI)-hankkeessa tutkittiin vuosina 2020–2022 ryvässipulikantojen kemiallisia ominaisuuksia sekä virustauteja. Lisäksi koostettiin uutta ja vanhaa tietoa ryvässipuleiden viljelystä, käytöstä ja markkinoista. Tätä tietoa on koottu kattavasti tähän raporttiin viljelijöiden ja muiden ryvässipulista kiinnostuneiden hyödynnettäväksi. Ryvässipulikannat eroavat toisistaan fenolisten yhdisteiden ja sokereiden pitoisuuksien suhteen. Vertailtaessa Etelä- ja Pohjois-Suomessa viljeltyjen, samaa kantaa edustavien näytteiden pitoisuuksia todettiin, että etelässä viljellyt sipulit sisälsivät enemmän flavonoideja, mutta vähemmän sokereita kuin pohjoisessa viljellyt erät. Tulokseen saattaa vaikuttaa osaltaan sipuleiden erilainen koko ja erilaiset kasvuolosuhteet. Virustutkimus osoitti, että sipulin keltakääpiökasvuvirusta (OYDV) ja salotin piilovirusta (SLV) esiintyy yleisesti ryvässipuleissa, mutta myös testattujen virusten suhteen terveitä näytteitä löytyi viljelijöiltä. Kasvintuhoojien seuranta ja hallinta on tärkeää jatkossakin, jotta ryvässipulia voi menestyksekkäästi viljellä. Neljästä sipulikannasta tuotettiin virustestattua lisäysmateriaalia, joista on kasvatettu terveitä sipuleita kasvihuoneoloissa. Nämä sipulit toimitetaan jatkokasvatukseen kiinnostuneille viljelijöille keväällä 2023, tavoitteena parantaa kotimaisen ryvässipulin saatavuutta erityisesti kotitarveviljelijöille

Exome sequencing reveals predominantly de novo variants in disorders with intellectual disability (ID) in the founder population of Finland

The genetics of autosomal recessive intellectual disability (ARID) has mainly been studied in consanguineous families, however, founder populations may also be of interest to study intellectual disability (ID) and the contribution of ARID. Here, we used a genotype-driven approach to study the genetic landscape of ID in the founder population of Finland. A total of 39 families with syndromic and non-syndromic ID were analyzed using exome sequencing, which revealed a variant in a known ID gene in 27 families. Notably, 75% of these variants in known ID genes were de novo or suspected de novo (64% autosomal dominant; 11% X-linked) and 25% were inherited (14% autosomal recessive; 7% X-linked; and 4% autosomal dominant). A dual molecular diagnosis was suggested in two families (5%). Via additional analysis and molecular testing, we identified three cases with an abnormal molecular karyotype, including chr21q22.12q22.2 uniparental disomy with a mosaic interstitial 2.7 Mb deletion covering DYRK1A and KCNJ6. Overall, a pathogenic or likely pathogenic variant was identified in 64% (25/39) of the families. Last, we report an alternate inheritance model for 3 known ID genes (UBA7, DDX47, DHX58) and discuss potential candidate genes for ID, including SYPL1 and ERGIC3 with homozygous founder variants and de novo variants in POLR2F and DNAH3. In summary, similar to other European populations, de novo variants were the most common variants underlying ID in the studied Finnish population, with limited contribution of ARID to ID etiology, though mainly driven by founder and potential founder variation in the latter case.Peer reviewe

Exome sequencing reveals predominantly de novo variants in disorders with intellectual disability (ID) in the founder population of Finland

The genetics of autosomal recessive intellectual disability (ARID) has mainly been studied in consanguineous families, however, founder populations may also be of interest to study intellectual disability (ID) and the contribution of ARID. Here, we used a genotype-driven approach to study the genetic landscape of ID in the founder population of Finland. A total of 39 families with syndromic and non-syndromic ID were analyzed using exome sequencing, which revealed a variant in a known ID gene in 27 families. Notably, 75% of these variants in known ID genes were de novo or suspected de novo (64% autosomal dominant; 11% X-linked) and 25% were inherited (14% autosomal recessive; 7% X-linked; and 4% autosomal dominant). A dual molecular diagnosis was suggested in two families (5%). Via additional analysis and molecular testing, we identified three cases with an abnormal molecular karyotype, including chr21q22.12q22.2 uniparental disomy with a mosaic interstitial 2.7 Mb deletion covering DYRK1A and KCNJ6. Overall, a pathogenic or likely pathogenic variant was identified in 64% (25/39) of the families. Last, we report an alternate inheritance model for 3 known ID genes (UBA7, DDX47, DHX58) and discuss potential candidate genes for ID, including SYPL1 and ERGIC3 with homozygous founder variants and de novo variants in POLR2F and DNAH3. In summary, similar to other European populations, de novo variants were the most common variants underlying ID in the studied Finnish population, with limited contribution of ARID to ID etiology, though mainly driven by founder and potential founder variation in the latter case

Genome sequencing and population genomic analyses provide insights into the adaptive landscape of silver birch

Silver birch (Betula pendula) is a pioneer boreal tree that can be induced to flower within 1 year. Its rapid life cycle, small (440-Mb) genome, and advanced germplasm resources make birch an attractive model for forest biotechnology. We assembled and chromosomally anchored the nuclear genome of an inbred B. pendula individual. Gene duplicates from the paleohexaploid event were enriched for transcriptional regulation, whereas tandem duplicates were overrepresented by environmental responses. Population resequencing of 80 individuals showed effective population size crashes at major points of climatic upheaval. Selective sweeps were enriched among polyploid duplicates encoding key developmental and physiological triggering functions, suggesting that local adaptation has tuned the timing of and cross-talk between fundamental plant processes. Variation around the tightly-linked light response genes PHYC and FRS10 correlated with latitude and longitude and temperature, and with precipitation for PHYC. Similar associations characterized the growth-promoting cytokinin response regulator ARR1, and the wood development genes KAK and MED5A.Peer reviewe

Author Correction: Genome sequencing and population genomic analyses provide insights into the adaptive landscape of silver birch.

In the version of this article initially published, there was a mistake in the calculation of the nucleotide mutation rate per site per generation: 1 × 10−9 mutations per site per generation was used, whereas 9.5 × 10−9 was correct. This error affects the interpretation of population-size changes over time and their possible correspondence with known geological events, as shown in the original Fig. 4 and supporting discussion in the text, as well as details in the Supplementary Note. Neither the data themselves nor any other results are affected. Figure 4 has been revised accordingly. Images of the original and corrected figure panels are shown in the correction notice

Tuotannonsuunnittelun kehittäminen

Tämä opinnäytetyö tehtiin Rautaruukki Oyj:lle Seinäjoen ja Raahen teräspalvelukeskuksiin. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Seinäjoen ja Raahen palvelukeskuksien suunnittelun toimintatapoja, ja saada niistä mahdollisimman samankaltaiset, mikä mahdollistaisi palvelukeskuksien välisen ristiin suunnittelun. Työ aloitettiin vertaamalla palvelukeskuksien välisiä eroavaisuuksia ja huomattiinkin miten suuresti esimerkiksi palvelukeskuksien laitekanta eroaa toisistaan. Työtä jatkettiin Raahen ja Seinäjoen työntekijöiden haastatteluilla. Haastatteluista saadut tiedot kertoivat palvelukeskuksien välisten toimintatapojen poikkeavan joiltain osin toisistaan. Työssä saatiin selville palvelukeskuksien välisessä suunnittelussa esiintyviä ongelmia, ja niiden korjaamiseksi Seinäjoen ja Raahen teräspalvelukeskuksien käyttöön laadittiin suunnitteluohjeet.This thesis was made for Rautaruukki Oyj, the Seinäjoki and Raahe steel service centres. The purpose of this thesis was to investigate the production planning methods in the Seinäjoki and Raahe steel service centres, and to make them as similar as possible, which enables the plant-to-plant production planning. The first phase was to compare the differences between the service centres, and for example, it was noticed how different the machines between these two centres were. The work continued by interviewing the employees, and the information that was found shows that the working methods in production planning were slightly different between these two centres. This thesis discovers the problems in the production planning, between these two service centres. To solve these problems, the production planning guide for both steel service centres was made