The role of scale in integrating climate change adaptation and mitigation in cities

By using a scale framework, we examine how cross-scale interactions influence the implementation of climate adaptation and mitigation actions in different urban sectors. Based on stakeholder interviews and content analysis of strategies and projects relevant to climate adaptation and mitigation in the cities of Copenhagen and Helsinki, we present empirical examples of synergies, conflicts and trade-offs between adaptation and mitigation that are driven by the cross-scale interactions. These examples show that jurisdictional and institutional scales shape the implementation of adaptation and mitigation strategies, projects and tasks at the management scale, creating benefits of integrated solutions, but also challenges. Investigating the linkages between adaptation and mitigation through a scale framework provides new knowledge for urban climate change planning and decision-making. The results increase the understanding of why adaptation and mitigation are sometimes handled as two separate policy areas and also why attempts to integrate the two policies may fail.Peer reviewe

CHARTER-hankkeen taustapaperi 1 : Tietoa ja arktisia näkemyksiä ilmasto- ja ympäristölainsäädännön tueksi

Non peer reviewe

Reindeer husbandry and climate change:challenges for adaptation

Reindeer and reindeer herders in the circumpolar North are exposed to harsh and often hard-to-predict weather conditions. Herding communities have previously adapted to these external disturbances by flexible pasture use, seasonal mobility, changing herding practices, diversifying livelihoods and continuously developing traditional or experience-based knowledge. However, few places in the world experience ongoing climate change as clearly and rapidly as the high northern latitudes. The effects of climate change and increased frequency of extreme weather events are transforming the biophysical environment of reindeer husbandry. These changes challenge the adaptive capacity of herders who operate in a landscape they share with, and which is highly impacted by, other forms of land use. Thus, sociopolitical factors play a major role in developing adaptation strategies that are perceived as desirable and possible. This chapter summarizes the observed and expected changes in climate and impacts thereof within the reindeer herding area (RHA) of northern Fennoscandia. The chapter further presents a range of strategies adopted by herders to cope with adverse, seasonal weather conditions and indirect impacts of climate change. Finally, it situates these strategies in the context of more proactive and institutional adaptation

Implications of norms and knowledge in customary reindeer herding units for resource governance

Pastoralist societies have developed customary institutions to respond to an unpredictable environment and fluctuation in grazing resources for their livestock. This chapter describes how reindeer herders’ customary institutions, including laws, norms and rights embedded in social networks, as well as traditional knowledge, structure these responses. Furthermore, it analyses how reindeer herders’ customary institutions are integrated into state governance of natural resources or recognized in national legislation. Central to the chapter is the Sámi siida and the corresponding Finnish tokkakunta – both represent customary herding groups that seek to balance the relationship between human–reindeer units to the spatial and temporal availability of grazing resources. The need for revitalization and a better understanding of reindeer herders’ customary institutions is identified, as well as an increased recognition of their traditional knowledge in resource management and land use planning to increase the resilience of reindeer husbandry to the cumulative challenges of climate change and resource extraction

Governing maximum reindeer numbers in Fennoscandia

This chapter examines the complexities and challenges in state governance of the maximum permitted number of reindeer in Finland, Norway and Sweden. The common findings regarding the three countries are that (1) maximum permitted numbers of reindeer set by the nation states primarily seem to promote objectives other than those of herders; (2) various contextual aspects (e.g., laws, other land users, trends in science, herding practices and historical developments) partly explain the sustainable maximum permitted numbers; (3) reductionist assessments of pasture – reindeer relations easily neglect the impacts of other land users on condition and availability of pastures, thereby making the assessments biased and stigmatizing herders for alleged overgrazing. The chapter also explores issues related to reindeer numbers that vary across the three countries including (4) herders’ opportunities to participate in knowledge production and resulting decisions over maximum reindeer numbers, (5) clashes between herders’ experience and practice-based knowledge and scientific knowledge on which the definitions of maximum numbers are often based and (6) the ways in which the borders between reindeer herding districts and nation states have implications for the governance of reindeer numbers

Governing maximum reindeer numbers in Fennoscandia

Publisher Copyright: © 2022 selection and editorial matter, Tim Horstkotte, Øystein Holand, Jouko Kumpula and Jon Moen.This chapter examines the complexities and challenges in state governance of the maximum permitted number of reindeer in Finland, Norway and Sweden. The common findings regarding the three countries are that (1) maximum permitted numbers of reindeer set by the nation states primarily seem to promote objectives other than those of herders; (2) various contextual aspects (e.g., laws, other land users, trends in science, herding practices and historical developments) partly explain the sustainable maximum permitted numbers; (3) reductionist assessments of pasture – reindeer relations easily neglect the impacts of other land users on condition and availability of pastures, thereby making the assessments biased and stigmatizing herders for alleged overgrazing. The chapter also explores issues related to reindeer numbers that vary across the three countries including (4) herders’ opportunities to participate in knowledge production and resulting decisions over maximum reindeer numbers, (5) clashes between herders’ experience and practice-based knowledge and scientific knowledge on which the definitions of maximum numbers are often based and (6) the ways in which the borders between reindeer herding districts and nation states have implications for the governance of reindeer numbers.Peer reviewe

Porotalouden sopeutuminen ilmastonmuutokseen : miten ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset voidaan minimoida? CLIMINI-hankkeen loppuraportti

Ilmastonmuutos ei ole enää tulevaisuuden uhka, vaan jo tämän päivän todellisuutta. Poronhoitajien työympäristönä on muuttuva ilmasto, johon sopeutuminen on jatkuvaa ja kehittyvää. Suomen poronhoitoalueella lämpötilan nousu on ylittänyt maapallon keskimääräisen lämpenemisnopeuden 2–3-kertaisesti. Tämä näkyy muun muassa talvien lauhtumisena ja lumipeitteen myöhäisempänä muodostumisena. Lähivuosikymmenille ennustetut muutokset ovat samansuuntaisia kuin jo nyt havaitut. Muuttuva ilmasto vaikuttaa poron hyvinvointiin ja poronhoitotöihin paitsi suoraan, myös epäsuorasti vaikkapa laidunympäristön muutosten kautta. Elinvoimainen ja hyvinvoiva porotalous tarvitsee riittävät valmiudet sopeutumiseen ja sen suunnitteluun. Käytännön sopeutumista ja sen suunnittelua on vahvistettava myös lainsäädännön ja tukipolitiikan keinoin. Tämän CLIMINI-hankkeen loppuraportin pääsisältö koostuu uudesta, porotalouden tuotanto- ja arvoketjun eri toimijoiden kanssa tuotetusta ilmasto- ja sopeutumistiedosta sekä sen perusteella laadituista toimenpidesuosituksista. Hankkeessa on jo aiemmin tehty yhteenveto tutkimustiedosta poronhoitoalueen ilmastonmuutoksesta ja porotaloudelle aiheutuvista vaikutuksista. Hanketta toteuttivat vuosina 2020-2023 Lapin yliopiston Arktinen keskus, Ilmatieteen laitos ja Luonnonvarakeskus. Hanke sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta (Vipuvoimaa EU:lta 2014–2020; hankekoodi A7577). Työmuotoina olivat kirjallisuuskatsaukset, ilmastoaineistojen analyysi, haastattelut, työpajat (mm. nuorten kanssa alan oppilaitoksissa) sekä politiikka-analyysi. Keskusteluissa pohdittiin muun muassa jo käytössä olevia ja uusia sopeutumiskeinoja porotalouden tuotanto- ja arvoketjussa (esimerkiksi poronhoitokäytänteissä tai poromatkailussa). Työskentelimme myös neljän pilottipaliskunnan kanssa, tavoitteena sopeutumiseen liittyvien hyvien toimintamallien juurruttaminen käytännön poronhoitotyöhön. Toimimme koko poronhoitoalueella, kolmessa maakunnassa: Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Tässä raportissa esitämme erilaisia toimia sopeutumisen edistämiseksi porotalouden toimijoille käytännön poronhoidosta hallintoon. Tällä tavalla hanke vastaa kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman väliarvioinnissa esiin nostettuihin tarpeisiin parantaa tietoisuutta muuttuvan ilmaston vaikutuksista sekä kehittää ohjauskeinoja ja sopeutumisen välineitä porotaloudelle. Johtopäätöksemme on, että porotaloudella on työkaluja sopeutua ilmastonmuutokseen, mutta uusiakin tarvitaan. Sopeutumistoimia tarvitaan sekä paliskunnissa että hallinnon ja yhteiskunnan tasolla. Erityisesti tulee pyrkiä kohti suunniteltua, proaktiivista sopeutumistyötä ja sopeutumiskyvyn vahvistamista. Vaikeiden luonnonolosuhteiden aiheuttamien menetysten korvaamiseen liittyvässä lainsäädännössä on parannettavaa. Maankäytön suunnittelu on vahvimpia työkaluja, jolla porotalouden sopeutumista voidaan tukea, tai sen sopeutumiskykyä murentaa. On tärkeää kehittää kriittisten luonnonolojen seurantajärjestelmiä; esimerkiksi laidunten jäätymisen tai homehtumisen havaitsemiseksi. Osaamisen ja yhteistyöverkostojen kehittäminen on myös tärkeä keino vahvistaa sopeutumiskykyä. Sekä perinteisellä tiedolla että koulutuksella on roolinsa. Elinkeino tarvitsee sopeutumissuunnitelman tai ilmastotiekartan, ja paliskunnat ja porotalousyrittäjät tarvitsevat tukea oman sopeutumisensa suunnitteluun. Käytännön työssä sopeutuminen on usein reaktiivista, eli pärjäämistä ja selviytymistä yllättävissä vaikeissa olosuhteissa. Myös paliskunnan toiminnassa tarvitaan suunnittelua, ja varautumista tuleviin muutoksiin. Vaikeiden talvien varalle osataan jo varautua. Jatkossa on varauduttava myös muiden vuodenaikojen vaikeisiin olosuhteisiin, kuten kesän pitkiin hellekausiin. Koska paliskunnat eroavat toisistaan muun muassa perinteiden, ilmaston ja laidunolojen suhteen, sopeutumisen tarpeet ja keinot ovat erilaiset. Huomiota on kiinnitettävä sopeutumistoimien toteuttamiskelposuuteen ja kestävyyteen.Climate change is no longer a threat that lies in the future, but one that we are facing today. Reindeer herding is practiced in a changing climate, which requires constant adaptation. The Finnish Reindeer Management Area is warming 2 to 3 times faster than the rest of the world on average. This can be observed, for example, as milder winters and delayed snow cover onset. Changes predicted for the next few decades are in line with those that have already been observed. The changing climate has both direct and indirect impacts on reindeer health and reindeer herding work. Indirect impacts can take place, for example, through changes that occur in grazing environments. In order to remain viable, reindeer husbandry needs sufficient resources and capacity for adaptation. This final report of the CLIMINI project focuses on new knowledge of climate and adaptation produced in cooperation with various actors involved in the production and value chain of reindeer husbandry, and policy recommendations based on this knowledge. The project ran from 2020 to 2023 and it was implemented by the University of Lapland’s Arctic Centre, Finnish Meteorological Institute, and the Natural Resources Institute Finland (LUKE). The project received funding from the European Regional Development Fund (Leverage from the EU 2014–2020; project code A7577). The working methods included literature reviews, analysis of climate datasets, interviews, workshops (for example with young people at educational institutes in the field), and policy analysis. The discussions dealt with, for example, the existing and new adaptation strategies in the production and value chain of reindeer husbandry (e.g. in reindeer herding practices and reindeer tourism). We also worked with four reindeer herding cooperatives with the objective of piloting—and establishing—operational models for adaptation in reindeer herding work in practice. Our work covered the entire Reindeer Management Area within three regions: Lapland, North Ostrobothnia and Kainuu. In this report, we present various measures targeted to actors within reindeer husbandry intended to promote adaptation. In this way, the project responds to the needs identified in the interim review of the National Climate Change Adaptation Plan to increase awareness of the impacts of climate change and to develop guidance, tools and instructions for the adaptation of reindeer husbandry. We conclude that reindeer husbandry has some tools to respond and adapt to climate change, but new tools need to be developed. Adaptation needs to be addressed by reindeer herding cooperatives as well as at administrative and societal levels. In particular, there is a need for planned, proactive adaptation and strengthening the adaptive capacity of reindeer husbandry. Legislation on compensation for losses suffered due to challenging environmental conditions needs to be improved. Land use planning is one of the strongest tools to support adaptation of reindeer husbandry—or to undermine its adaptive capacity. It is important to develop systems for monitoring critical environmental conditions, for example to detect formation of ice and mold growth on pastures. Development of competence and cooperation networks is also an important way of strengthening adaptive capacity. Both traditional knowledge and education play a role in the process. The livelihood needs an adaptation plan or a climate road map, and reindeer husbandry entrepreneurs need support with planning their adaptation strategies. In practical work, adaptation is often reactive: surviving unexpected and difficult conditions. Reindeer herding cooperatives need support in preparing for change. Coping mechanisms exist for preparing for and responding to difficult winter conditions. In the future, readiness to respond to difficult conditions during the other seasons as well, for example long heat periods during summer, needs to be developed. Because the reindeer herding cooperatives differ in terms of traditions, climate and pasture conditions, they also differ in their need for and means of adaptation. Attention must be paid to the feasibility and sustainability of adaptation measures

Poron paikka Kuusamossa: poronhoidon, asutuksen, lomarakentamisen ja maatalouden välisistä ristiriidoista ratkaisuihin

Poronhoito on joutunut yhä enemmän sopeutumaan muiden elinkeinojenmaankäyttömuotojen, asutuksen ja lomarakentamisen laajenemisen aiheuttamiin vaikutuksiin laidunympäristössä. Muun muassa Kuusamon alueella välit poronhoidon ja maatalouden harjoittajien välillä ovat jännitteiset, ja ristiriitatilanteiden kärjistymisen seurauksena on jopa esitetty vaatimuksia porojen vapaan laidunnusoikeuden lakkauttamisesta ja poronhoitoalueen rajan siirrosta pohjoiseen. Lapin ELY -keskuksen rahoittamassa PALOMA-hankkeessa (2019–2020) selvitetään poronhoidon, maatalouden, asutuksen ja lomarakentamisen välisten ongelma- ja ristiriitatilanteiden syitä ja vaikutuksia Kuusamossa sekä tuotettiin ehdotuksia ongelmatilanteiden pitkäjänteiseen hallintaan ja ennaltaehkäisyyn. Hanke teki toimintatutkimusta, jossa lähestymistapana oli ristiriitatilanteiden tunnistaminen ja ratkaisujen puntaroiva etsiminen. Tilanteen taustoittamiseksi tarkasteltiin laidunympäristön muutosta ja käytettävyyttä paikkatiedon avulla, tehtiin yksilöhaastatteluja ja järjestettiin fokusryhmäkeskusteluja. Maanviljelijöiden sekä vapaa-ajan ja vakinaisten asukkaiden suhtautuminen poroihin vaihtelee voimakkaasti. Osa reagoi pihaporoihin voimakkaan kielteisesti, osa suhtautuu neutraalisti ja joillekin mökkiläisille poro on ilmeisesti eksoottinen lisä. Jännitteet johtuvat osaltaan selvistä vahingoista, joita porot aiheuttavat. Jos aitoja, toimivia veräjiä ja karkotteita ei ole, porot päätyvät viljelyksille ja satovahinkoja syntyy. Pihaporot koetaan paikoin ongelmaksi, kun ne syövät ja kaivavat puutarhojen istuksia ja ulostavat pihamaille ja terasseille. Vapaa-ajan asuntojen ja omakotitalojen pihoja ja puutarhoja ei pääsääntöisesti ole aidattu eikä laki velvoita paliskuntaa aitaamaan mökkejä. Toisaalta Kuusamon kiista koskettaa vain vähemmistöä osapuolten edustajista, ja suurin osa henkilöistä tulee keskenään toimeen. Kuusamon porokiistaan vaikuttaa myös tekijöitä, jotka eivät ole riippuvaisia osapuolten toiminnasta tai välisistä suhteista. Maankäyttö on muuttunut ja laajentunut voimakkaasti ja petopaine alueella on korkea. Sää ja hyönteiskiusa vaikuttavat porojen käyttäytymiseen ja koettuun porohaittaan. PALOMA keräsi tietoa porokohtaamisista ja niiden ajallisesta ja paikallisesta sijoittumisesta Kuusamoon kesän 2019 aikana Porovahtipalvelun kautta. Palveluun kuuluivat Porovahtipuhelin ja -nettilomake. Kokeilun tavoitteena oli kokemustiedon kerääminen ja ongelmatilanteiden ratkaisemisen tukeminen. Ongelmatilanteet dokumentoitiin ja välitettiin paliskuntiin. Paliskunnat puolestaan raportoivat tarvittavista ja tehdyistä toimenpiteistä. Porovahtipalvelu oli auki 22.5.–30.9.2019. Tänä aikana palveluun tuli 491 ilmoitusta. Heinäkuu oli ilmoitusten osalta vilkkain kuukausi. Liki puolet ilmoituksista koski poroja asuintalojen pihalla. Loput ilmoitukset jakaantuivat melko tasan maanviljelysalueille ja loma-asutusalueille. Koetut porohäiriöt keskittyvät ilmoitusten perusteella muutamalle alueelle. Yleisin syy ottaa yhteyttä oli se, että porot olivat sotkeneet paikkoja jätöksillään. Vahingot pihaistutuksille tai kasvimaille sekä viljelyksille aiheutuneet vahingot olivat seuraavaksi yleisimmät syyt yhteydenottoon. Porovahti koettiin neutraaliksi välikädeksi, joka auttoi tiedon keräämisessä ja välittämisessä. Sekä ilmoittajat että paliskunnat toivoivat palvelun jatkuvan Kuusamossa. Pysyvämpien ratkaisumallien luomiseksi perustettiin paikallinen yhteistyöryhmä. Yhteistyöryhmä tarjosi mahdollisuuden osapuolten tapaamisille, rakentavalle keskustelulle ja tiedottamiselle. Yhteistyöryhmän ensisijaiseksi tavoitteeksi tuli ongelmien tunnistaminen ja ratkaisuvaihtoehtojen luotaaminen ja ristiriitatilanteiden ehkäiseminen. Ryhmän koostumuksesta, toimintaperiaatteista ja -säännöistä sovittiin yhdessä. Ryhmä kokoontui kuusi kertaa. Yhteistyöryhmä keskusteli toiminnan periaatteista ja säännöistä ja muodosti toiminta- ja viestintäsuunnitelman. Ryhmän kanta on, että toimintaa tulisi jatkaa, mutta toiminnan järkevyyden ja vaikuttavuuden kannalta olisi tärkeää saada kaikki keskeiset osapuolet, esimerkiksi maataloustuottajat sitoutumaan keskusteluun ja toimivien ongelmanratkaisujen etsimiseen. Kuusamon kaupunki otti tehtäväkseen kutsua kokoon laajapohjaisen eri elinkeinoista koostuvan ryhmän jatkamaan yhteistyöryhmän aloittamaa keskustelua toimintojen yhteensovittamisesta. PALOMAn tuloksilla on käytännön merkitystä poronhoitotyössä, maankäytön suunnittelussa ja poroelinkeinon hallinnossa. Hankkeen jälkeen Kuusamossa on käytettävissä toimiva Porovahtipalvelun malli ja runsas aineisto yleisistä ja erityisestä ongelmatilanteista sekä käytännöllisiä ideoita niiden ratkomiseksi. Hanke toi paliskunnille kattavasti tietoa siitä, missä päin Kuusamoa porot koetaan ongelmallisiksi ja miksi. Asukkaille tutkimus tuotti tietoa siitä, miten paliskunnat reagoivat ilmoituksiin ja miksi. Myös esimerkiksi kaupunki sai lisätietoa ja kontakteja kehittämään kaupunkisuunnittelua ja kaavoitusta. Hanke auttoi keskusteluyhteyden parantamisessa. Ilmiselvästi jännitteet joidenkin viljelijöiden ja joidenkin poronhoitajien välillä ovat kireät, mutta tämä ei koske kaikkia. Porovahtipalvelun ja yhteistyöryhmän jatko ovat hankkeen päättyessä avoimia. Tarve on tunnustettu PALOMAn ohjausryhmässä, perustetussa yhteistyöryhmässä ja Porovahtipalvelusta saadusta kansalaispalautteesta. PALOMA tarjoaa lukuisia toimintasuosituksia. Nämä liittyvät Porovahtipalvelun hyväksi koettuihin käytäntöihin, toimivan yhteistyön ja neuvottelun avainkysymyksiin, paikkatiedon hyödyntämiseen toimintojen yhteensovittamisessa, kansalaishavainnointiin ja ratkaisujen pitkäjänteiseen yhteisluomiseen sekä yleisemmin vuorovaikutukseen ja viestintään, hallintoon ja tutkimukseen.202