Seikkailukasvatuksen historia ja nykytila Suomessa

Tiivistelmä. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastellaan seikkailukasvatuksen sekä elämys- ja seikkailupedagogiikan historiaa eurooppalaisesta näkökulmasta sekä niiden nykytilaa Suomessa. Seikkailukasvatus on opetusmenetelmä, joka keskittyy kasvatukseen ja opetukseen seikkailullisten sekä elämyksellisten toimintojen kautta ja pyrkii vaikuttamaan oppijaan kokonaisvaltaisesti. Seikkailukasvatuksessa keskeisiä asioita ovat oppijan haastaminen, yllätyksellisyys sekä reflektio. Seikkailut ovat kokemuksia, joita ei voi ennalta arvata. Tällaisten toimintojen kautta seikkailukasvatuksessa on pyrkimyksenä luoda oppijoille itsensä ylittämisen kokemuksia, mitkä puretaan reflektion kautta. Seikkailukasvatuksen juuret ajoittuvat 1920-luvun Saksaan, jonne Kurt Hahn perusti omille pedagogisille ajatuksilleen pohjautuvan koulun. Myöhemmin sodan vuoksi Saksasta Englantiin pakoon lähtenyt Hahn vei pedagogiikkaansa Brittein saarelle ja sitä kautta lähtikin liikkeelle Outward Bound -liike, joka vaikuttaa seikkailukasvatuksen kentällä edelleen maailmanlaajuisesti. Suomeen seikkailukasvatus saapui 1980-luvulla lähinnä Matti Telemäen ja Steve Bowlesin toimesta ja sillä onkin nykypäivänä oma paikkansa suomalaisessa kasvatustyössä. Ennen kaikkea Suomessa seikkailukasvatusta toteutetaan nykyään nuorisotyön kentällä, mutta myös peruskouluissa on otettu seikkailukasvatuksellisia menetelmiä käyttöön ja korkeakouluihin on syntynyt seikkailukasvatuksellisia koulutusohjelmia. Seikkailukasvatustoiminnalla ei ole vakiintunutta akateemista asemaa Suomessa, mutta sen tutkimusta ja toimintaa on viime vuosina pyritty organisoimaan

Seikkailu lapsen kokemana:kasvatusta yksilön rajoihin nojaten

Tiivistelmä. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia ajatuksia ja tunteita lapset määrittelevät käsitteelle seikkailu ja tutkia, kuinka lasten käsitykset seikkailusta sopivat yhteen seikkailukasvatuksen teoriassa esiintyvien kasvatusmallien kanssa. Tutkimus selvittää, minkälainen toiminta vie lapsia pois mukavuusalueelta ja minkälaisena toimintana lapset kokevat sen. Tutkimukseni toteutin fenomenografisena haastattelututkimuksena ja aineiston analysoin fenomenografisen analyysin periaattein. Tutkimukseni teoriaosassa käsittelen seikkailua sekä seikkailukasvatusta, avaan hiukan seikkailukasvatuksen taustoja sekä suuntauksia ja pyrin selvittämään lukijalle, missä seikkailukasvatuksessa mennään nykypäivän Suomessa. Haastattelin yhdeksää partiotaustaista lasta, joilla oletin olevan jonkunlaista kokemusta seikkailusta. Haastattelut toteutin yksilöhaastatteluina, jotka kestivät noin kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen minuuttia. Haastatteluissa lapset pääsivät kertomaan omia kokemuksiaan sekä ajatuksiaan liittyen seikkailuun sekä puhumaan hieman omista mukavuus- ja epämukavuusalueistaan. Näiden haastatteluiden pohjalta muodostin kokonaiskuvan lasten ajatuksista liittyen seikkailuun ja pohdin seikkailukasvatuksessa käytettyjen kasvatusmallien toimivuutta suhteessa lasten kokemuksiin. Haastatteluiden perusteella ilmeni seikkailun olevan lasten mielestä usein luonnossa tapahtuvaa toimintaa, johon liittyy hyvin usein jännitys sekä ennalta-arvaamattomuus. Lasten mielestä seikkailu voi tapahtua seurassa tai yksin. Lasten ajatukset seikkailusta vahvistavat aiempia seikkailun määritelmiä ja ovat linjassa niiden kanssa. Yksilön rajoja venyttämään pyrkivän kasvatustoiminnan osalta haastateltavilla oli ristiriitaisia ajatuksia. Toiset haastateltavista sanallistivat mallin idean näkemättä sitä, mutta toisten oli sitä vaikea ymmärtää. Tutkimus vahvisti myös ajatusta siitä, kuinka tärkeä ohjaajan tai opettajan rajoja antava rooli on seikkailukasvatuksessa

Korkoriskiltä suojautuminen

Tiivistelmä. Yleisin korkoriskin mittari on ollut kehittämisestään asti Macaulayn duraatio. Duraation käyttäminen edellyttää kuitenkin vahvoja oletuksia korkotason muutoksen luonteesta. Oletusten vuoksi duraatio jättää huomiotta muutokset korkokäyrän muodosta eikä siksi anna todellista kuvaa korkoriskistä. Tutkielmassa käsitellään viisi mallia, joiden kaikkien keskeisin tavoite on antaa parempi kuva todellisesta korkoriskistä. Käytännössä tämä tarkoittaa vähemmän oletuksia, jolloin mallien antama arvio riskistä on realistisempi ja tämän vuoksi myös tarkempi. Mallit ovat M-absolute ja M-square sekä faktorimuotoiset duraatiovektorimalli, M-vektorimalli ja pääkomponenttimalli. Mallien vertailu tutkielmassa tapahtuu vertailemalla empiiristen tutkimusten tuloksia. Useimmat aiheesta tehdyt tutkimukset vertaavat yhtä vaihtoehtoista mallia duraatioon. Tutkielmassa on syvennytty eniten tutkimukseen, joka sisältää kaikki käsitellyt mallit. Faktorimalleista parhaat tulokset saadaan kolmen faktorin pääkomponenttimallilla. Yhtä tai kahta faktoria käyttämällä tulokset eivät yllä samalle tasolle. Useamman kuin kolmen faktorin käyttäminen puolestaan vaikeuttaa salkunmuodostusta, mistä johtuen tulosten hajonta lisääntyy. Duraatioimmunisaatio yhdistettynä salkunmuodostusstrategiaan antaa myös hyviä tuloksia. Loppupäätelmänä voidaan sanoa, että yksikään riskimalli ei nouse ylitse muiden. Odotettujen korkomuutosten laatu on merkittävä seikka riskimallia valittaessa. Täydellisen kokonaiskuvan saaminen mallien eroista vaatisi huomattavia lisätutkimuksia

Middleborns disadvantaged? testing birth-order effects on fitness in pre-industrial finns

Parental investment is a limited resource for which offspring compete in order to increase their own survival and reproductive success. However, parents might be selected to influence the outcome of sibling competition through differential investment. While evidence for this is widespread in egg-laying species, whether or not this may also be the case in viviparous species is more difficult to determine. We use pre-industrial Finns as our model system and an equal investment model as our null hypothesis, which predicts that (all else being equal) middleborns should be disadvantaged through competition. We found no overall evidence to suggest that middleborns in a family are disadvantaged in terms of their survival, age at first reproduction or lifetime reproductive success. However, when considering birth-order only among same-sexed siblings, first-, middle-and lastborn sons significantly differed in the number of offspring they were able to rear to adulthood, although there was no similar effect among females. Middleborn sons appeared to produce significantly less offspring than first-or lastborn sons, but they did not significantly differ from lastborn sons in the number of offspring reared to adulthood. Our results thus show that taking sex differences into account is important when modelling birth-order effects. We found clear evidence of firstborn sons being advantaged over other sons in the family, and over firstborn daughters. Therefore, our results suggest that parents invest differentially in their offspring in order to both preferentially favour particular offspring or reduce offspring inequalities arising from sibling competition

Demographic and reproductive associations with nematode infection in a long-lived mammal

Infection by macroparasites, such as nematodes, varies within vertebrate host systems; elevated infection is commonly observed in juveniles and males, and, for females, with different reproductive states. However, while such patterns are widely recognized in short-lived model systems, how they apply to long-lived hosts is comparatively understudied. Here, we investigated how infection varies with host age, sex, and female reproduction in a semi-captive population of individually marked Asian elephants Elephas maximus. We carried out 1,977 faecal egg counts (FECs) across five years to estimate nematode loads for 324 hosts. Infection patterns followed an established age-infection curve, whereby calves (5 years) exhibited the highest FECs and adults (45 years) the lowest. However, males and females had similar FECs across their long lifespan, despite distinct differences in life-history strategy and clear sexual dimorphism. Additionally, although mothers invest two years in pregnancy and a further three to five years into lactation, nematode load did not vary with four different measures of female reproduction. Our results provide a much-needed insight into the host-parasite dynamics of a long-lived host; determining host-specific associations with infection in such systems is important for broadening our knowledge of parasite ecology and provides practical applications for wildlife medicine and management

Increased Mortality Exposure within the Family Rather than Individual Mortality Experiences Triggers Faster Life-History Strategies in Historic Human Populations

Life History Theory predicts that extrinsic mortality risk is one of the most important factors shaping (human) life histories. Evidence from contemporary populations suggests that individuals confronted with high mortality environments show characteristic traits of fast life-history strategies: they marry and reproduce earlier, have shorter birth intervals and invest less in their offspring. However, little is known of the impact of mortality experiences on the speed of life histories in historical human populations with generally higher mortality risk, and on male life histories in particular. Furthermore, it remains unknown whether individual-level mortality experiences within the family have a greater effect on life-history decisions or family membership explains life-history variation. In a comparative approach using event history analyses, we study the impact of family versus individual-level effects of mortality exposure on two central life-history parameters, ages at first marriage and first birth, in three historical human populations (Germany, Finland, Canada). Mortality experience is measured as the confrontation with sibling deaths within the natal family up to an individual's age of 15. Results show that the speed of life histories is not adjusted according to individual-level mortality experiences but is due to family-level effects. The general finding of lower ages at marriage/reproduction after exposure to higher mortality in the family holds for both females and males. This study provides evidence for the importance of the family environment for reproductive timing while individual-level mortality experiences seem to play only a minor role in reproductive life history decisions in humans

Causes and Correlates of Calf Mortality in Captive Asian Elephants (Elephas maximus)

Juvenile mortality is a key factor influencing population growth rate in density-independent, predation-free, well-managed captive populations. Currently at least a quarter of all Asian elephants live in captivity, but both the wild and captive populations are unsustainable with the present fertility and calf mortality rates. Despite the need for detailed data on calf mortality to manage effectively populations and to minimize the need for capture from the wild, very little is known of the causes and correlates of calf mortality in Asian elephants. Here we use the world's largest multigenerational demographic dataset on a semi-captive population of Asian elephants compiled from timber camps in Myanmar to investigate the survival of calves (n = 1020) to age five born to captive-born mothers (n = 391) between 1960 and 1999. Mortality risk varied significantly across different ages and was higher for males at any age. Maternal reproductive history was associated with large differences in both stillbirth and liveborn mortality risk: first-time mothers had a higher risk of calf loss as did mothers producing another calf soon (<3.7 years) after a previous birth, and when giving birth at older age. Stillbirth (4%) and pre-weaning mortality (25.6%) were considerably lower than those reported for zoo elephants and used in published population viability analyses. A large proportion of deaths were caused by accidents and lack of maternal milk/calf weakness which both might be partly preventable by supplementary feeding of mothers and calves and work reduction of high-risk mothers. Our results on Myanmar timber elephants with an extensive keeping system provide an important comparison to compromised survivorship reported in zoo elephants. They have implications for improving captive working elephant management systems in range countries and for refining population viability analyses with realistic parameter values in order to predict future population size of the Asian elephant

Vocal Learning and Auditory-Vocal Feedback

Vocal learning is usually studied in songbirds and humans, species that can form auditory templates by listening to acoustic models and then learn to vocalize to match the template. Most other species are thought to develop vocalizations without auditory feedback. However, auditory input influences the acoustic structure of vocalizations in a broad distribution of birds and mammals. Vocalizations are dened here as sounds generated by forcing air past vibrating membranes. A vocal motor program may generate vocalizations such as crying or laughter, but auditory feedback may be required for matching precise acoustic features of vocalizations. This chapter discriminates limited vocal learning, which uses auditory input to fine-tune acoustic features of an inherited auditory template, from complex vocal learning, in which novel sounds are learned by matching a learned auditory template. Two or three songbird taxa and four or ve mammalian taxa are known for complex vocal learning. A broader range of mammals converge in the acoustic structure of vocalizations when in socially interacting groups, which qualifies as limited vocal learning. All birds and mammals tested use auditory-vocal feedback to adjust their vocalizations to compensate for the effects of noise, and many species modulate their signals as the costs and benefits of communicating vary. This chapter asks whether some auditory-vocal feedback may have provided neural substrates for the evolution of vocal learning. Progress will require more precise definitions of different forms of vocal learning, broad comparative review of their presence and absence, and behavioral and neurobiological investigations into the mechanisms underlying the skills.PostprintPeer reviewe