Vaihtoehtoisten opetusmenetelmien käyttö insinöörikoulutuksessa

Kehittämishankkeessa selvitettiin, miten lähiopetus on muuttunut Saimaan ammattikorkeakoulun Lappeenrannan tekniikan yksikössä 1997 - 2007 lisäksi tutkittiin vastaako ammatillinen koulutus työelämän tarpeita eli miten työelämätarpeet kyseisenä aikana ovat muuttuneet. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena ja aineistoa kerättiin Webropol-kyselyillä sekä henkilöhaastatteluilla. Selvitystyötä varten laadittiin kolme kyselyä ja tutustuttiin olemassa oleviin hankkeisiin (INSSI-Hanke, TEK: Osaamista oppimalla -projekti, Suomi tarvitsee maailman parasta insinööriosaamista ja Elinkeinoelämän keskusliitto: Teknillinen korkeakoulutus tehokkaaksi, laadukkaaksi ja kestäväksi) sekä muutokseen, joka aiheuttaa epävarmuutta. Kyselyt tehtiin Webropol-kyselyinä, joista ensimmäinen oli yrityselämän edustajille. Tarkoituksena oli selvittää, onko opinnoista ollut hyötyä työtehtävistä suoriutumiselle vai onko tarvittu lisäkoulutusta. Toinen kysely tehtiin nykyisille opiskelijoille ja opettajille. Tämän kyselyn tarkoituksena oli selvittää, mitkä käytössä olevista opetusmenetelmistä antavat parhaan oppimismenestyksen niin opiskelijoiden kuin opettajien mielestä. Kolmannen kyselyn tarkoituksena oli selvittää uusien opiskelijoiden oppimistapoja, ennakkokäsityksiä opetusmenetelmistä sekä motivaatiota opiskella. Kyselyiden perusteella voidaan todeta, että työelämässä ollaan tyytyväisiä saatuun koulutustasoon. Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset ovat muuttaneet myös vaatimustasoa erilaisissa työtehtävissä, mikä näkyy lisäkoulutustarpeena. Toisaalta laman ja taantuman aikana hakeudutaan kouluttautumaan, jos töitä ei ole. Nykypäivänä vaaditaan uusien opetusmenetelmien käyttöönottoa, mutta tämänkin tutkimuksen perusteella on havaittavissa perinteisten opetusmenetelmien arvostus opettajien ja etenkin opiskelijoiden keskuudessa. Esimerkiksi virtuaaliopetus tämän tutkimuksen mukaan ei ollut kovin arvostettua, mikä voi johtua siitä, että sen käyttö on vähäistä ja menetelmä ei ole vielä riittävän kehittynyt. Mikäli uusia opetusmenetelmiä otetaan käyttöön, on niiden kehittämiseen varattava riittävästi resursseja

Geographical variation in treated psychotic and other mental disorders in Finland by region and urbanicity

Purpose: In Finland, prevalence of schizophrenia is higher in the eastern and northern regions and co-occurs with the distribution of schizophrenia polygenic risk scores. Both genetic and environmental factors have been hypothesized to contribute to this variation. We aimed to examine the prevalence of psychotic and other mental disorders by region and degree of urbanicity, and the impacts of socio-economic adjustments on these associations. Methods: Nationwide population registers from 2011 to 2017 and healthcare registers from 1975 to 2017. We used 19 administrative and three aggregate regions based on the distribution of schizophrenia polygenic risk scores, and a seven-level urban–rural classification. Prevalence ratios (PRs) were calculated by Poisson regression models and adjusted for gender, age, and calendar year (basic adjustments), and Finnish origin, residential history, urbanicity, household income, economic activity, and physical comorbidity (additional adjustments) on an individual level. Average marginal effects were used to visualize interaction effects between region and urbanicity. Results: A total of 5,898,180 individuals were observed. All mental disorders were slightly more prevalent (PR 1.03 [95% CI, 1.02–1.03]), and psychotic disorders (1.11 [1.10–1.12]) and schizophrenia (1.19 [1.17–1.21]) considerably more prevalent in eastern and northern than in western coastal regions. After the additional adjustments, however, the PRs were 0.95 (0.95–0.96), 1.00 (0.99–1.01), and 1.03 (1.02–1.04), respectively. Urban residence was associated with increased prevalence of psychotic disorders across all regions (adjusted PR 1.21 [1.20–1.22]). Conclusion: After adjusting for socioeconomic and sociodemographic factors, the within-country distribution of mental disorders no longer followed the traditional east–west gradient. Urban–rural differences, on the other hand, persisted after the adjustments