Lasten osallisuus toiminnallisessa esiopetuksessa

Tiivistelmä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä lasten osallisuudesta toiminnallisessa esiopetuksessa. Tavoitteena on selvittää, miten lasten osallisuus ja toiminnallisuus näkyvät esiopetuksen arjessa. Tutkimus on varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmasta ja heidän näkemyksestään tämän päivän esiopetuksesta. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen. Tänä päivänä lapsi nähdään aktiivisena toimijana, jolla on oikeus tulla kuulluksi ja osallistua toiminnan suunnitteluun, arviointiin ja toteutukseen. Esiopetuksen opetusuunnitelman perusteissa 2014 korostuu lasten osallisuus ja toiminnallisuus. Tässä tutkimuksessa teoreettisessa osuudessa käyn läpi esiopetuksen käsitteen sekä toiminnallisen oppimisen käsitteen. Teoreettisessa osuudessa avaan myös lasten osallisuuden käsitteen. Teoreetikko John Deweyn kasvatusnäkemystä käytän tukemaan toiminnallista oppimista. Lasten osallisuutta tutkimuksessani tukee YK:n lasten oikeuksien julistus, esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 sekä perusopetuslaki. Tutkumusaineisto tähän tutkumukseen muodostuu neljästä (4) haastattelusta, jotka olen nauhoittanut ja sen jälkeen litteroinut. Haastattelut olen tehnyt syksyn 2018 aikana. Haastatteluista kaksi oli yksilöhaastattelua ja yksi toteutui parihaastatteluna. Haastattelussa minulla oli haastattelu runko/teemat, joiden mukaan haastattelu eteni. Aineiston analysoin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla, jonka koin sopivan aineistooni. Hankittu teoria tukee saamiani tuloksia. Tutkimustulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajat näkevät lapset yksilöinä, jotka pienin askelin ryhmäytetään ryhmään. Pienryhmä toiminta nähdään ryhmäyttämisen tukena. Jokaiselle lapselle halutaan taata turvallinen ja luotettava ympäristö, jossa lapsi pääsee osallistumaan. Varhaiskasvatuksen opettajien toiminta perustuu lasten kuulemiseen ja heidän mielipiteidensä sekä ajatusten arvostamiseen. Lasten maailma näkyy toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Lapsille halutaan tarjota mielekästä ja monipuolista toimintaa, mikä tukee ja kannustaa kaikkia lapsia oppimaan uutta. Toimintaa voidaan muuttaa lasten mielenkiinnon mukaan. Varhaiskasvatuksen opettajien mukaan lapset ovat tyytyväisiä toimintaan, mikä on suunniteltu juuri heitä varten. Varhaiskasvatuksen opettajille työn antoisin anti on lapsista näkyvä oppimisen ilo. Tämän tutkimuksen tekeminen vahvisti tutkijan ajatusta siitä, kuinka tärkeää on luoda ryhmän näköistä toimintaa. Kaikki lähtee hyvästä ryhmäytymisestä, että lasten luottamus saavutetaan ja annetaan lapsille turvallinen oppimisympäristö. Pienryhmätoimintaa ryhmissä on paljon, joka helpottaa ryhmäytymistä. Aikuisen tulee olla alusta saakka kiinnostunut lasten maailmasta, jotta aikuinen saa suunniteltua ja toteutettua esiopetusvuodesta lasten näköisen. Tutkimustulokset ovat hyödyllisiä, mutta koska aineisto on hyvin pieni, ei tutkimustuloksia voi yleistää

Aikuisväestön hyvinvointi, terveys ja palvelut – FinSote 2020 : Aikuisten palvelukokemuksissa ja hyvinvoinnissa alueellisia eroja

FinSote-tutkimus tuottaa laajasti tietoa väestön koetusta hyvinvoinnista, elinoloista, terveydentilasta, elintavoista, työ- ja toimintakyvystä sekä laajasti palvelukokemuksista kuten niiden saatavuudesta ja asiakastyytyväisyydestä. Tässä raportissa tarkastellaan kahta keskeistä teemaa: psyykkistä kuormittuneisuutta ja riittämätöntä terveyspalveluiden saantia

Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus 2021 : Tutkimuksen toteutus ja menetelmät

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteutti ensimmäistä kertaa Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvintointitutkimuksen (KOTT) vuonna 2021. Tutkimuksessa selvitettiin korkeakouluopiskelijoiden fyysistä ja psyykkistä terveyttä, elintapoja, koettua hyvinvointia ja sosiaalisia suhteita, kokemuksia opiskeluterveydenhuollon palveluista, näihin vaikuttavia tekijöitä sekä opiskelukykyä ja siihen liittyvää tuen tarvetta. Vuonna 2021 selvitettiin lisäksi koronaepidemian vaikutuksia opiskelijoihin. Tutkimus on jatkoa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) vuosina 2000, 2004, 2008, 2012 ja 2016 toteuttamille valtakunnallisille korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksille. Tämä menetelmäraportti sisältää kattavan kuvauksen tiedonkeruun toteutuksesta, aineistosta ja käytetyistä menetelmistä. Raportti soveltuu lähtökohdaksi laadittaessa menetelmäkuvauksia eri julkaisuihin

Emergence in marketing: an institutional and ecosystem framework

Many core marketing concepts (e.g., markets, relationships, customer experience, brand meaning, value) concern phenomena that are difficult to understand using linear and dyadic approaches, because they are emergent. That is, they arise, often unpredictably, from interactions within complex and dynamic contexts. This paper contributes to the marketing discipline through an explication of the concept of emergence as it applies to marketing theory. We accomplish this by first drawing on the existing literature on emergence in philosophy, sociology, and the theory of complex adaptive systems, and then link and extend this understanding to marketing using the theoretical framework of service-dominant (S-D) logic, particularly as enhanced by its service-ecosystems and institutionalization perspectives. Our work recognizes both emergence and institutionalization as integral or interrelated processes in the creation, maintenance, and disruption of markets and marketing phenomena. We conclude by discussing implications for marketing research and practice

Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten vastaanottopalveluiden käyttö kaupunki-maaseutu-alueluokituksen mukaan Suomessa

Several health policy goals have been outlined for electronic services in sparsely populated Western countries. Social and health care services may be implemented as electronic services, where applicable. However, the use of electronic services requires the necessary instruments, skills and service provision. We investigated the use of electronic services in health care among the adult population in different areas in Finland. The electronic services included contacts with a doctor, registered nurse or social worker by video or by chat. The study is based on responses from randomly selected individuals aged 20 to 99 (n=28 199; participation rate: 46%) at FinSote. The results are presented as non-adjusted and adjusted proportions. We used the seven-class urban–rural classification provided by the Finnish Environment Institute. We report the results for the working-age population (aged 20 to 64) and for the retired population (aged 65 to 99). In urban areas, the use of electronic services for health or social care was higher than in rural areas. Electronic service use among the working-age population was 39% among those living in inner urban areas compared with 25% of those living in sparsely populated rural areas. The use of electronic services was lower (only 13% and 8% for inner urban areas and sparsely populated rural areas respectively) among those of pensionable age. While 86% of the working-age population in the outer urban area and 75% of those living in local centres in rural areas reported that at least one electronic contact replaced a face-to-face visit, the proportion of those of pensionable age was lower: 70% in the inner urban areas and 54% in sparsely populated rural areas. Among those members of the population that have used health and social care services within a year, the use of electronic services was relatively high. The use of electronic services was more common in urban areas compared with sparsely populated rural areas. Respondents who had used social and health care services electronically more often stated that the electronic service use replaced the face-to-face visit. The working-aged respondents used electronic services more often than the older respondents. In the future, more information is needed on the supply of electronic services in the public social and health care services available in different regions. For many, the use of electronic services has become everyday life. How to keep the instruments accessible to everyone, how to improve skills and how to support the use of electronic services are challenges that need to be addressed by both social and health policy and employment and education policy.Sähköistä asiointia kohtaan on asetettu terveyspoliittisia tavoitteita harvaan asutuissa länsimaissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita voidaan toteuttaa soveltuvin osin sähköisinä palveluina. Sähköisten palveluiden käyttö edellyttää asiakkailta välineitä sekä osaamista ja tietoa palveluista, joihin hakeutua. Selvitimme sähköisten sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanottopalveluiden käyttöä eri alueilla. Tutkimus perustuu satunnaisesti valittujen 20–99 vuotiaiden henkilöiden antamiin vastauksiin aikuisväestöä edustavassa FinSote 2020 kyselytutkimuksessa (n=28 199, osallistumisaktiivisuus 46 prosenttia). Alueluokituksena käytettiin seitsemänluokkaista kaupunki-maaseutu-alueluokitusta. Tulokset esitetään työikäisille (20–64 vuotiaat) ja eläkeikäisille (65–99 vuotiaat) väestöä edustavina osuuksina vakioimattomina ja demografisten tekijöiden suhteen vakioituna. Sähköisesti vastaanottopalveluita käyttäneiden osuus laskettiin edeltävän vuoden aikana sosiaali- tai terveyspalveluja käyttäneistä. Vastaajan antama arvio siitä, korvasiko sähköinen asiointi vähintään yhden perinteisen soiton tai käynnin, laskettiin sähköisiä sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäneistä. Kaupunkimaisilla alueilla käytettiin useammin sähköisiä vastaanottopalveluja verrattuna maaseutumaisiin alueisiin. Sosiaali- tai terveydenhuollon palveluita käyttäneistä työikäisistä 39 prosenttia oli käyttänyt sähköisiä vastaanottopalveluita sisemmällä kaupunkialueella, kun vastaava osuus harvaan asutulla maaseudulla oli vain 25 prosenttia. Eläkeikäisistä nämä osuudet olivat pienempiä: sisemmällä kaupunkialueella 13 prosenttia ja harvaan asutulla maaseudulla kahdeksan prosenttia. Kun työikäisistä 86 prosenttia ulommalla kaupunkialueella ja 75 prosenttia maaseudun paikalliskeskuksissa raportoi sähköisen asioinnin korvanneen vähintään yhden perinteisen käynnin, niin eläkeikäisillä osuudet olivat pienempiä: 70 prosenttia sisemmällä kaupunkialueella ja 54 prosenttia harvaan asutulla maaseudulla. Sähköisesti sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanottopalveluita käyttäneiden osuus oli melko korkea. Sähköisten vastaanottopalveluiden käyttö oli yleisempää kaupunkialueella kuin harvaan asutulla maaseudulla. Ne, jotka olivat asioineet sosiaali- ja terveydenhuollossa sähköisesti, arvioivat useimmiten, että sähköinen asiointi korvasi perinteisen käynnin. Työikäiset käyttivät sähköistä vastaanottopalvelua useammin kuin ikääntyneet. Sähköiset palvelut mahdollistavat asioinnin myös harvaan asutuilla seuduilla. Se, miten pitää välineet kaikkien tavoitettavissa, miten voidaan kohentaa osaamista ja tukea sähköisten palveluiden käyttöön ovat haasteita, joihin sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä työllisyys- ja koulutuspolitiikan keinoin on vastattava

Alueelliset erot aikuisväestön palvelukokemuksissa ja hyvinvoinnissa : FinSote 2018

Suomalaisen aikuisväestön koetussa terveydessä on eroja maakuntien välillä. Uudellamaalla ja Pohjanmaalla aikuiset kokevat terveydentilansa paremmaksi kuin koko maassa keskimäärin (Kuvio 1). Satakunnan ja Pohjois-Karjalan maakuntien väestö kokee terveydentilansa keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi yleisemmin kuin muissa maakunnissa keskimäärin. Palvelukokemuksissa maakunnittaisia eroja oli erityisesti vastaajien näkemyksissä valinnanvapauteen. Uudenmaan asukkaista terveysaseman katsoo voivansa valita 78 % väestöstä, kun taas Etelä-Savon ja Kainuun asukkaista vastaava osuus oli 36 % (Kuvio 4)

Rapid Molecular Characterization of Acinetobacter baumannii Clones with rep-PCR and Evaluation of Carbapenemase Genes by New Multiplex PCR in Hospital District of Helsinki and Uusimaa

Peer reviewe