Positiivisen pedagogiikan mahdollisuudet lapsen itsetunnon vahvistamisessa

Tiivistelmä. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastelen positiivista pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa itsetunnon näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, millaisia keinoja positiivinen pedagogiikka antaa lapsen itsetunnon vahvistamiseen päiväkodissa. Ajatus näiden aiheiden yhdistämisestä muotoutui sen pohjalta, kun halusin saada tietoa siitä, miten lasten hyvinvointia voidaan päiväkodissa edistää. Toisaalta halusin tietoa, miten päiväkodin toimintaa voidaan kehittää myönteisempään suuntaan, jossa lapsen tarpeet otetaan entistä paremmin huomioon. Positiivinen pedagogiikka on pedagoginen suuntaus, joka perustuu positiiviseen psykologiaan. Positiivisen pedagogiikan keskeisenä pyrkimyksenä on tuoda kasvatuksen ja opetuksen kentälle lapsen hyvinvointia ja toimijuutta tukevia toimintatapoja. Positiivisen pedagogiikan lähtökohtana on myönteinen ja vahvuusperustainen opetus. Itsetunnon ilmiö on moninainen ja itsetuntoa käsitellään useiden käsitteiden kautta. Itsetuntoa kuvaa henkilön käsitykset omasta arvostaan, merkityksestään ja pätevyydestään. Itsetunto on sitä, että ihminen kokee olevansa hyvä ja hyväksytty. Varhaiskasvatus on itsetunnon kehittymisen kannalta keskeistä aikaa ja siksi aiheena merkityksellinen. Toteutan tutkielman kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmani perustuu aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus tutkimusmenetelmänä mahdollistaa aiheen monipuolisen tarkastelun ja erilaisten lähteiden käytön. Tulosten mukaan keskeistä itsetunnon vahvistamisessa on kasvattajan toiminta ja etenkin kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus. Positiivisen pedagogiikan keinot lapsen itsetunnon vahvistamisessa ovat kasvattajan ja lapsen välisen vuorovaikutussuhteen vahvistaminen, myönteisen toimintakulttuurin kehittäminen, vahvuuksiin keskittyminen ja erilaisuuden ja ainutlaatuisuuden arvostaminen

Yhdenvertaisuuden rakentuminen varhaiskasvatuksen ammattilaisten kertomuksissa

Tiivistelmä. Tutkielmassa tarkastellaan varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemuksia yhdenvertaisuudesta. Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta. Varhaiskasvatuksessa yhdenvertaisuus näyttäytyy osana arvoperustaa ja varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuuden tavoitteena varhaiskasvatuksessa on vähentää lasten eriarvoisuutta ja yhdenvertaisuus nähdään laadukkaan varhaiskasvatuksen perustana. Tutkimustieto on kuitenkin osoittanut, että yhdenvertaisuuden toteutumista haastavat useat lapseen tai lapsen taustoihin liittyvät tekijät. On esitetty, että varhaiskasvatuksen kentälle tarvitaan osaamista ja tietoisuutta yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Tässä tutkimuksessa yhdenvertaisuutta tarkastellaan varhaiskasvatuksen ammattilaisten vapaamuotoisten kirjoitelmien pohjalta. Tutkimuksen aineiston muodostaa yhdeksän kirjoitelmaa. Tutkimuskysymyksenä oli selvittää, millaisena yhdenvertaisuus rakentuu varhaiskasvatuksen ammattilaisten kertomuksissa. Tutkimus perustuu narratiiviseen lähestymistapaan. Narratiivisessa tutkimuksessa tiedon ajatellaan olevan moninäkökulmaista, jolloin tieto rakentuu subjektiivisesti. Tässä tutkimuksessa narratiivisuus näyttäytyy etenkin ihmisten tapana ymmärtää ja jakaa kokemuksiaan ja tietoa. Teoreettinen viitekehys on rakentunut aineistolähtöisesti keskeisten tulosten pohjalta. Kertomuksissa yhdenvertaisuus rakentui monitasoisena lapsiryhmän, toimintakulttuurin ja yhteiskunnan tasolla. Yhdenvertaisuutta tarkasteltiin vahvimmin lapseen kohdistuvana. Selkeimmin erottautui lapsen tuen tarpeet, mikä poikkeaa aikaisemmasta yhdenvertaisuutta käsittelevästä tutkimuksesta, jossa moninaisuutta tarkasteltiin valtaosin eri kulttuurien näkökulmista. Tässä tutkimuksessa kulttuurien tarkastelu keskittyi lapsen suomen kielen osaamiseen. Yhdenvertaisuutta kuvattiin tärkeänä tavoitteena, mutta haasteeksi muodostui osaaminen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi käytännössä. Yhteiskunnallinen näkökulma toi esiin kulttuurisia tekijöitä, jotka vaikuttavat yhdenvertaisuuteen. Tutkimus tukee perustetta, että varhaiskasvatukseen tarvitaan osaamista ja etenkin tukea yhdenvertaisuuden toteutumiseksi käytännössä

Antiviral Properties of Chemical Inhibitors of Cellular Anti-Apoptotic Bcl-2 Proteins

Viral diseases remain serious threats to public health because of the shortage of effective means of control. To combat the surge of viral diseases, new treatments are urgently needed. Here we show that small-molecules, which inhibit cellular anti-apoptotic Bcl-2 proteins (Bcl-2i), induced the premature death of cells infected with different RNA or DNA viruses, whereas, at the same concentrations, no toxicity was observed in mock-infected cells. Moreover, these compounds limited viral replication and spread. Surprisingly, Bcl-2i also induced the premature apoptosis of cells transfected with viral RNA or plasmid DNA but not of mock-transfected cells. These results suggest that Bcl-2i sensitizes cells containing foreign RNA or DNA to apoptosis. A comparison of the toxicity, antiviral activity, and side effects of six Bcl-2i allowed us to select A-1155463 as an antiviral lead candidate. Thus, our results pave the way for the further development of Bcl-2i for the prevention and treatment of viral diseases.Peer reviewe

Antiviral properties of chemical inhibitors of cellular anti-apoptotic Bcl-2 proteins

Viral diseases remain serious threats to public health because of the shortage of effective means of control. To combat the surge of viral diseases, new treatments are urgently needed. Here we show that small-molecules, which inhibit cellular anti-apoptotic Bcl-2 proteins (Bcl-2i), induced the premature death of cells infected with different RNA or DNA viruses, whereas, at the same concentrations, no toxicity was observed in mock-infected cells. Moreover, these compounds limited viral replication and spread. Surprisingly, Bcl-2i also induced the premature apoptosis of cells transfected with viral RNA or plasmid DNA but not of mock-transfected cells. These results suggest that Bcl-2i sensitizes cells containing foreign RNA or DNA to apoptosis. A comparison of the toxicity, antiviral activity, and side effects of six Bcl-2i allowed us to select A-1155463 as an antiviral lead candidate. Thus, our results pave the way for the further development of Bcl-2i for the prevention and treatment of viral diseases.</p

Large-scale sequencing identifies multiple genes and rare variants associated with Crohn’s disease susceptibility

peer reviewe

PIM kinases regulate early human Th17 cell differentiation

Summary: The serine/threonine-specific Moloney murine leukemia virus (PIM) kinase family (i.e., PIM1, PIM2, and PIM3) has been extensively studied in tumorigenesis. PIM kinases are downstream of several cytokine signaling pathways that drive immune-mediated diseases. Uncontrolled T helper 17 (Th17) cell activation has been associated with the pathogenesis of autoimmunity. However, the detailed molecular function of PIMs in human Th17 cell regulation has yet to be studied. In the present study, we comprehensively investigated how the three PIMs simultaneously alter transcriptional gene regulation during early human Th17 cell differentiation. By combining PIM triple knockdown with bulk and scRNA-seq approaches, we found that PIM deficiency promotes the early expression of key Th17-related genes while suppressing Th1-lineage genes. Further, PIMs modulate Th cell signaling, potentially via STAT1 and STAT3. Overall, our study highlights the inhibitory role of PIMs in human Th17 cell differentiation, thereby suggesting their association with autoimmune phenotypes

Population genetics of the wolverine in Finland:the road to recovery?

Abstract After decades, even centuries of persecution, large carnivore populations are widely recovering in Europe. Considering the recent recovery of the wolverine (Gulo gulo) in Finland, our aim was to evaluate genetic variation using 14 microsatellites and mtDNA control region (579 bp) in order (1) to determine whether the species is represented by a single genetic population within Finland, (2) to quantify the genetic diversity, and (3) to estimate the effective population size. We found two major genetic clusters divided between eastern and northern Finland based on microsatellites (FST = 0.100) but also a significant pattern of isolation by distance. Wolverines in western Finland had a genetic signature similar to the northern cluster, which can be explained by former translocations of wolverines from northern to western Finland. For both main clusters, most estimates of the effective population size Ne were below 50. Nevertheless, the genetic diversity was higher in the eastern cluster (HE = 0.57, AR = 4.0, AP = 0.3) than in the northern cluster (HE = 0.49, AR = 3.7, AP = 0.1). Migration between the clusters was low. Two mtDNA haplotypes were found: one common and identical to Scandinavian wolverines; the other rare and not previously detected. The rare haplotype was more prominent in the eastern genetic cluster. Combining all available data, we infer that the genetic population structure within Finland is shaped by a recent bottleneck, isolation by distance, human-aided translocations and postglacial recolonization routes