Very preterm infants in Finland - Use of health care services and economic consequences during the first five years of life

The aim of this thesis was to study the health, the hospitalisations, and the use of communal health care services in very preterm children during the first five years of life. In addition, the effect of very preterm birth and prematurity-related morbidities on the costs of hospitalisations, other health care services and the cost per quality adjusted life years (QALY) were studied. This population-based study included all very preterm children (gestational age (GA) <32 weeks or birth weight<1501g, N=2 064) and full-term controls (GA 37+0−41+6, N=200 609) born in Finland during 2000-2003. The data sources included national register data, costing data from the participating hospitals and parental questionnaires. This study showed that most very preterm infants born in Finland survived without prematurity-related morbidities diagnosed during the first years of life. They required relatively little hospital care after the initial discharge, which accounted for the vast majority of the total four-year hospitalisation costs. However, a minority of children born very preterm later developing morbidities had a long initial length of stay and more re-admissions and outpatient visits during the five-year follow-up period. In particular, the number and costs of non-emergency outpatient visits were considerable in individuals with prematurity-related morbidities. The need and costs of hospitalisations decreased clearly with each follow-up year, even in individuals with morbidities. The health-care related costs during the fifth year of life in children born very preterm without prematurity-related morbidities were close to the costs in infants born healthy at term. The cost per QALY of 19,245 € was at an acceptable level already by four years of age in the very preterm population as a whole. Prematurity-related later morbidities and decreasing GA increased the costs per QALY. As the initial hospital stay accounted for a great majority of the total four-year costs, and the costs of hospitalisation decreased with each follow-up year, the cost per QALY is likely to decrease with age. In conclusion, the majority of costs arising after the initial hospitalisation were associated with morbidities related to prematurity. Therefore offering high-quality neonatal care to prevent later morbidities in very preterm survivors has a long-term impact on the cost per QALY. In addition, this study indicates that when estimating the costs of prematurity after the first year of life, one should calculate not only the hospitalisation costs, but also other costs for social welfare services, primary care, and therapies, as these exceed the hospitalisation costs in very preterm infants during the fifth year of life.Pikkukeskoset Suomessa - terveydenhuollon palvelujen käyttö ja taloudelliset seuraamukset viiden ensimmäisen elinvuoden aikana Vastasyntyneiden tehohoidon kehittyminen viime vuosikymmenien aikana on johtanut yhä pienempien keskosten selviämiseen. Pikkukeskosten alkuhoito on kuitenkin kallista. Pitkän ensimmäisen hoitojakson lisäksi he tarvitsevat enemmän sairaalahoitoja ensimmäisten elinvuosien aikana kuin muut vastasyntyneet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää keskosuuden ja siihen liittyvien sairauksien vaikutusta sairaalahoidon ja muiden terveydenhuollon palvelujen käyttöön viiden ensimmäisen elinvuoden aikana. Lisäksi selvitettiin hoidon kustannusvaikuttavuutta kustannusten ja laa¬tupainotteisien elinvuosien valossa (QALY). Tutkimuksessa oli mukana kaikki Suomessa 2000-2003 syntyneet pikkukeskoset (N=2 064) ja kaikki täysaikaiset lapset (N=200 609). Tutkimus perustui kansallisten rekisterien ja sairaaloiden taloushallinnon järjestelmien tallentamiin tietoihin sekä lasten vanhemmille tehdyn kyselylomaketutkimuksen vastauksiin. Tutkimus osoitti, että kaksi kolmesta pikkukeskosesta selvisi ilman keskosuuteen liittyviä, ensimmäisten elinvuosien aikana todettavia pitkäaikaissairauksia. Ensimmäinen hoitojakso oli pitkä ja kustannuksiltaan huomattava. Sen jälkeen pikkukeskosten sairaalahoitojen tarve oli kuitenkin suhteellisen vähäistä. Niillä keskosilla, joilla oli keskosuuteen liittyviä pitkäaikaissairauksia, oli sekä pidempi ensimmäinen hoitojakso että suurempi riski joutua myöhemmin uudelleen sairaalaan. Heillä myös avohoidon käyntien määrä oli suurempi viiden vuoden seurantajakson aikana. Sairaalahoidon tarve ja kustannukset laskivat kuitenkin kaikilla keskosilla vuosien mittaan. Terveydenhoitopalvelujen kustannukset viidennen elinvuoden aikana olivat lähellä täysaikaisina syntyneiden kustannuksia niillä pikkukeskosilla, joilla ei ollut todettu pitkäaikaissairauksia. Pikkukeskosen laatupainotteisen elinvuoden kustannus oli keskimäärin 19 245 € neljän ensimmäisen elinvuoden aikana. Keskosuuteen liittyvät pitkäaikaissairaudet ja syntymä erittäin ennenaikaisesti kasvattivat laatupainotteisen elinvuoden hintaa. Koska ensimmäinen sairaa¬lahoitojakso muodosti suurimman osan neljän ensimmäisen elinvuoden sairaalakustannuksista, voidaan olettaa, että laatupainotteisen elinvuoden kustannus pienenee iän myötä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että suurin osa ensimmäisen hoitojakson jälkeisistä kustannuksista aiheutuu keskosuuteen liittyvien pitkäaikaissairauksien seurannasta ja hoidosta. Korkeatasoinen vastasyntyneiden tehohoito vähentää tällaisia pitkäaikaissairauksia ja parantaa keskoshoidon kustannusvaikuttavuutta. Tutkimus osoitti myös, että keskosuuteen liittyviä ensimmäisen elinvuoden jälkeisiä kustannuksia arvioitaessa on tärkeää huomioida sairaalahoitojen lisäksi muut terveydenhuoltoon liittyvät kustannukset, koska viidennen elinvuoden aikana ne ylittivät sairaalahoidon kustannukset.Siirretty Doriast

Keiden kaupunki? : Tutkimus asuntojen hintojen noususta ja sen vaikutuksista Helsingissä 1990-luvun lopulla

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tämän tutkimuksen tarkoituksena on Suomen kodinomistusvaltaisuuden, asuntojen hintojen nousun sekä kasvukeskuksiin kohdistuvan muuttoliikkeen kautta selvittää sitä, keiden kaupunki Helsinki on 1990-luvun lopulla ja tulevaisuudessa sekä millä ammattiryhmillä on varaa ostaa asunto Helsingistä. Keskeisenä tutkimusongelmana on se, onko jotkut ammatti- tai tuloryhmät suljettu pois Helsingistä 1990-luvun lopulla sen vuoksi, ettei heillä ole asuntojen hintojen ja vuokrien nousun seurauksena varaa asua täällä, vaikka heille löytyisikin töitä. Aluksi tarkastellaan eri tutkimusten kautta Suomea kodinomistusyhteiskuntana, sekä sitä, mitä muita asumisen vaihtoehtoja Suomessa on tarjolla. Tämän jälkeen käydään läpi asuntojen hintoihin ja niiden muutoksiin vaikuttavia tekijöitä sekä tarkastellaan asuntojen hintojen ja vuokrien nousua Helsingissä 1990- luvulla. Seuraavaksi kuvaillaan Helsinkiä kasvukeskuksena ja selvitetään keitä Helsinkiin muuttaa ja keille täällä nyt olisi erityisesti töitä. Laskelmien avulla tutkitaan sitä, millä neljään eri tuloryhmään jaetuilla ammattiryhmillä on varaa ostaa asunto Helsingistä ja miltä Helsingin osa-alueelta. Tämän jälkeen pohditaan keiden kaupunki Helsinki on nyt ja tulevaisuudessa. Tarkasteltaessa laskelmien tuloksia voidaan todeta, että eri ammattiryhmät ovat eriarvoisessa asemassa pyrkiessään Helsinkiin asumaan. Tuloryhmiin jaettujen ammattiryhmien välillä ilmeni selkeitä eroja siinä, kellä heistä on varaa ostaa asunto Helsingistä ja miltä Helsingin osa-alueelta. Ryhmät voitiin maksukykynsä perusteella jakaa poissuljettuihin, väliinputoajiin, mahdollisuuksien ryhmään sekä etuoikeutettuihin

Yöpuulla autiotuvassa: sosiokulttuurinen näkökulma eräretkeilijän uneen

Tutkielmassa Yöpuulla autiotuvassa – sosiokulttuurinen näkökulma eräretkeilijän uneen tarkastelen eräretkeilijöiden unta ja nukkumista autiotuvissa sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella autiotupaa nukkumatilana ja tuoda esiin tapoja, joiden avulla eräretkeilijät järjestävät unta ja nukkumista autiotuvissa. Yhtenä tavoitteena on tuoda uusia näkökulmia autiotupien kehittämisestä käytyyn keskusteluun. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu eräretkeilijöiden autiotuvissa yöpymistä käsittelevistä verkkokeskusteluista, joita analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Autiotuvissa nukutaan yksityistä unta sosiaalisen elämän keskellä. Koska tuvissa ei ole erillisiä nukkumatiloja, voi nukkumisen ohella tuvassa tapahtua myös muita samanaikaisia toimintoja. Jaetussa nukkumatilassa nukkujien toiveet ja odotukset eivät aina kohtaa, minkä vuoksi eräretkeilijät joutuvat tekemään nukkumisympäristöstään molemminpuolisia myönnytyksiä ottaakseen huomioon omat ja muiden mieltymykset. Autiotuvassa yöpyjän on joustettava yksityisyydestään ja omasta rauhastaan, minkä vuoksi moni retkeilijä valitsee retkeilyajankohdan, -kohteen ja -varusteet sen mukaan, että saa nauttia luonnosta etsimästään rauhasta ja hiljaisuudesta yksin. Jos tuvassa on jo muita majoittujia, saattavat eräretkeilijät jatkaa matkaa seuraavalle tuvalle tyhjän tuvan toivossa tai yöpyä mieluummin teltassa. Nukkuminen ahtaassa makuupussissa kovan alustan päällä edellyttää lisäksi arjesta poikkeavaa vartalon tekniikkaa, jonka omaksuminen voi vaatia totuttelua. Autiotuvassa yöpyminen vaatii neuvottelua ja nukkumistapojen yhteensovittamista muiden yöpyjien kanssa. Tuvassa neuvotellaan sekä oikeudesta nukkua tuvassa että oikeudesta nukkua häiriöttä. Neuvotteluissa turvaudutaan ensisijaisesti autiotuvan sosiaaliseen etikettiin eli autiotupasääntöön, joka ohjaa myös yöpuulle asettumisen, yöpuulla olemisen ja yöpuulta lähtemisen rutiineja. Pääosa retkeilijöistä noudattaa länsimaisen nukkumiskulttuurin mukaista yöaikaan keskittyvää nukkumisrytmiä, jota ohjaa luonnon valo-pimeä –rytmi, sää ja aikataulut. Etenkin kesävaelluksilla retkeilijät omaksuvat arjesta poikkeavia nukkumisrytmejä, mutta talvella rytmiä joudutaan muuttamaan olosuhteiden pakosta. Erilaiset unirytmit voivat vaikeuttaa tuvassa yöpymistä. Analyysini perusteella väitän, että autiotuvassa eräretkeilijän uneen vaikuttavat tuvan puitteiden sijaan ennen kaikkea muiden retkeilijöiden yöpymistavat. Autiotupien kehittämisessä huomiota tulisikin kiinnittää tupaohjeen tarkentamiseen ja siinä erityisesti unioikeuksien takaamiseen ja tupaelämän rauhoittamiseen nukkumista varten

PROMISE: first-trimester progesterone therapy in women with a history of unexplained recurrent miscarriages - a randomised, double-blind, placebo-controlled, international multicentre trial and economic evaluation

BACKGROUND AND OBJECTIVES: Progesterone is essential to maintain a healthy pregnancy. Guidance from the Royal College of Obstetricians and Gynaecologists and a Cochrane review called for a definitive trial to test whether or not progesterone therapy in the first trimester could reduce the risk of miscarriage in women with a history of unexplained recurrent miscarriage (RM). The PROMISE trial was conducted to answer this question. A concurrent cost-effectiveness analysis was conducted. DESIGN AND SETTING: A randomised, double-blind, placebo-controlled, international multicentre study, with economic evaluation, conducted in hospital settings across the UK (36 sites) and in the Netherlands (nine sites). PARTICIPANTS AND INTERVENTIONS: Women with unexplained RM (three or more first-trimester losses), aged between 18 and 39 years at randomisation, conceiving naturally and giving informed consent, received either micronised progesterone (Utrogestan(®), Besins Healthcare) at a dose of 400 mg (two vaginal capsules of 200 mg) or placebo vaginal capsules twice daily, administered vaginally from soon after a positive urinary pregnancy test (and no later than 6 weeks of gestation) until 12 completed weeks of gestation (or earlier if the pregnancy ended before 12 weeks). MAIN OUTCOME MEASURES: Live birth beyond 24 completed weeks of gestation (primary outcome), clinical pregnancy at 6-8 weeks, ongoing pregnancy at 12 weeks, miscarriage, gestation at delivery, neonatal survival at 28 days of life, congenital abnormalities and resource use. METHODS: Participants were randomised after confirmation of pregnancy. Randomisation was performed online via a secure internet facility. Data were collected on four occasions of outcome assessment after randomisation, up to 28 days after birth. RESULTS: A total of 1568 participants were screened for eligibility. Of the 836 women randomised between 2010 and 2013, 404 received progesterone and 432 received placebo. The baseline data (age, body mass index, maternal ethnicity, smoking status and parity) of the participants were comparable in the two arms of the trial. The follow-up rate to primary outcome was 826 out of 836 (98.8%). The live birth rate in the progesterone group was 65.8% (262/398) and in the placebo group it was 63.3% (271/428), giving a relative risk of 1.04 (95% confidence interval 0.94 to 1.15; p = 0.45). There was no evidence of a significant difference between the groups for any of the secondary outcomes. Economic analysis suggested a favourable incremental cost-effectiveness ratio for decision-making but wide confidence intervals indicated a high level of uncertainty in the health benefits. Additional sensitivity analysis suggested the probability that progesterone would fall within the National Institute for Health and Care Excellence's threshold of £20,000-30,000 per quality-adjusted life-year as between 0.7145 and 0.7341. CONCLUSIONS: There is no evidence that first-trimester progesterone therapy improves outcomes in women with a history of unexplained RM. LIMITATIONS: This study did not explore the effect of treatment with other progesterone preparations or treatment during the luteal phase of the menstrual cycle. FUTURE WORK: Future research could explore the efficacy of progesterone supplementation administered during the luteal phase of the menstrual cycle in women attempting natural conception despite a history of RM. TRIAL REGISTRATION: Current Controlled Trials ISRCTN92644181; EudraCT 2009-011208-42; Research Ethics Committee 09/H1208/44. FUNDING: This project was funded by the National Institute for Health Research (NIHR) Health Technology Assessment programme and will be published in full in Health Technology Assessment; Vol. 20, No. 41. See the NIHR Journals Library website for further project information

Nesteytetyn maakaasun käyttö ja mahdollisuudet merenkulussa

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia ja selvittää merenkulussa kiristyvien päästömääräysten myötä kysymykseen tulevien vaihtoehtoisten polttoaineiden varteenotettavuutta ja mahdollisuuksia, mahdollisimman tuoretta ja luotettavaa aineistoa käyttäen. Pääpaino erilaisten vaihtoehtojen joukossa oli erityisesti nesteytetyssä maakaasussa, ottaen huomioon sen turvallisuus sekä edut ja haitat. Teemana läpi työn on lisäksi maakaasun tietynlainen vertailu merenkulussa yleisesti käytettyjen polttoaineiden ominaisuuksiin, niiden etuihin ja heikkouksiin. Tarkoitus oli keskittyä erityisesti nykyajan ja tulevaisuuden suuntauksiin jättäen historia vähemmälle huomiolle, kuitenkaan kokonaan sitä unohtamatta. Työhön sisältyy maakaasun ja siihen rinnastettavissa olevien kaasujen yleisen teorian, nesteytysprosessien sekä uudelleenkaasutuksen, erilaisten kaasumoottorityyppien ja maakaasun käyttöön, siirtoon sekä varastointiin liittyvien laitteistojen tarkasteleminen ja läpikäyminen.The objective of this thesis was to research and clarify alternative fuels’ usage and possibilities as a result of tightening regulations in shipping regarding vessels’ emissions, using as recent and reliable source material as possible. Among the different fuels the weight was especially in liquefied natural gas, taking safety issues and its pros and cons into consideration. In addition a continuing theme was a certain kind of comparison of natural gas to other fuels more commonly used in shipping; considering up- and downsides. The purpose was to focus especially on present-day and future technologies and trends, leaving lesser room for history. The thesis includes the examination of natural gas’s and parallel gases’ general theory, liquefaction processes and regasification, different kinds of gas engines, and the equipment regarding natural gas’s usage, transfer and storage

Motivoiva ulkoympäristö ikääntyneiden aktiivisuuden tukemisessa

Opinnäytetyön tavoitteena oli palvelutaloasukkaiden fyysisen aktiivisuuden tukeminen. Tarkoituksena oli selvittää, miten palvelutalon ulkoympäristön käytettävyyttä voidaan kehittää ja näin tukea asukkaiden aktiivisuutta. Ulkoympäristön käytettävyyttä tarkasteltiin Jyrkämän (2006, 2007, 2008) esittämän toimijuuden viitekehyksen mukaan. Työssä selvitettiin ulkoympäristön käytön mahdollisuuksia ja ulkoilun rajoituksia kolmen palvelutaloasukkaan tapausesimerkkien kautta. Työssä tarkasteltiin myös toiminnallisen harjoittelun soveltuvuutta fysioterapiamenetelmänä ulkoympäristön käytettävyyden kehittämisessä. Tämä kehittämistyö oli toimintatutkimus. Työ toteutettiin palvelutalossa, jonka ulkoympäristöön on rakennettu asukkaiden käyttöön suunnattu turvallinen ja virikkeellinen piha. Kehittämistyö aloitettiin kohdehenkilöiden lähtötilanteiden kartoituksella, jossa tehtiin fyysisen suorituskyvyn testejä sekä haastatteluja. Haastatteluissa keskityttiin ulkona tehtävien mielekkäiden toimintojen kartoitukseen, jonka pohjalta jokaiselle kohdehenkilölle laadittiin yksilölliset toiminnalliset harjoitteet ulkona tehtäviksi. Harjoittelu kesti 12 viikkoa ja se toteutui sekä ohjatusti että itsenäisesti. Harjoittelun jälkeen kohdehenkilöille (n=3) sekä heidän hoitajilleen (n=3) suoritettiin teemahaastattelut, joista saatiin tietoa kohdehenkilöiden toimijuuden rakentumisesta ulkoilussa. Toimijuus ilmeni yksilöllisenä ja tilannekohtaisena valintojen tekemisenä. Se rakentui yksilön kykenemisen, osaamisen, haluamisen, tuntemisen, voimisen ja täytymisen vuorovaikutuksellisesta kokonaisuudesta. Kohdehenkilöt tekivät ulkoympäristössä sellaisia toimintoja, joihin heidän fyysinen ja psyykkinen kykenemisensä riittävät sekä joita he osasivat ja jotka olivat tuttuja heidän elämänsä varrelta. He valitsivat toimintoja, joiden tekemistä he arvostivat ja jotka he kokivat emotionaalisesti palkitsevina. Ulkoilua rajoittavina tekijöinä havaittiin muun muassa seuran puute, huono sää ja talviaika. Kun palvelutalon ulkoympäristön käytettävyyttä pyritään lisäämään, tulisi jokaisen asukkaan kohdalla pohtia yksilöllisesti toimijuuden ilmenemistä ulkoilussa. Ulkoympäristö tarjoaa fysioterapian toteutukseen vaihtelevan harjoitusympäristön, vaihtelevia olosuhteita sekä monipuolistaa harjoitusmenetelmiä. Ulkoympäristössä harjoitteet pystytään luomaan sellaisiksi, että niillä on konkreettinen tulos, jolloin harjoite luo mahdollisuuden palkitsevaan toimintaan. Lisäksi toimijuuden viitekehys antaa fysioterapeuttisessa toimintakyvyn arvioinnissa monipuolisen ja kokonaisvaltaisen kuvan henkilön toimintakyvystä.The goal of this study was to increase the physical activity of a sheltered home residents. The purpose was to examine how the usability of the sheltered home’s outdoor recreation area could be developed and to support the activity of the residents. The usability of the environment was examined by the Jyrkämä’s (2006, 2007, 2008) reference frame of agency. In this study the possibilities and restrictions are explained by the three sheltered home residents’ examples. The suitability of the therapeutic exercise as a physiotherapy method is also examined in order to develop the usability of the environment. This study was an action analysis that was carried out in the sheltered home. There was a safe and inspiring outdoor recreation area for the residents in the sheltered home’s environment. The development work began with the examination of the three residents’ starting points. Physical performance tests and interviews were carried out in the examination. The interview focused on finding out the meaningful actions that could be done in the outdoors. The exercises that could be done in the outdoors were based on these meaningful actions. The exercise period took 12 weeks. Both controlled and independent exercise were used. The residents (n=3) and their nurses (n=3) were interviewed after the exercise period. The interviews gave information for the formation of agency in the outdoor recreation. The agency appeared individually and in specific situations when individuals made choices. It consisted of what the individuals were able to do, could do, wanted to do, felt, were capable of and obligated to do. The agency was an interactive entirety of these six modalities. The three residents did exercises that they were physically and mentally able to in the outdoor recreation area. They could do the exercises and the exercises were familiar from their lifetime. They chose actions they appreciated and that were emotionally rewarding. For example the lack of company, bad weather and wintertime were the factors that restricted the outdoor recreation. When the aim is to increase the usability of the sheltered home’s outdoor recreation area, the appearance of the agency in the outdoor recreation should be considered individually. The outdoor recreation area offers variable exercise environment, varied circumstances and it gives variety for exercise methods for physiotherapy. In the outdoor recreation area the exercises have a concrete goal. In that way the exercises create the opportunity to rewarding action. The frame of reference of agency gives a diversified and comprehensive view of individual’s capability for the physiotherapeutic estimation

Akuutin psykososiaalisen tuen johtaminen asiantuntijan haasteena

Korvenranta, Tiina & Silvola, Sointu Akuutin psykososiaalisen tuen johtaminen asiantuntijan haasteena Terveydenhuoltolain mukaan kunnat ovat vastuussa akuutin psykososiaalisen tuen järjestämisestä erityistilanteissa. Tyypillistä näille tilanteille on avun nopea ja suuri yhtäaikainen tarve, jolloin tarvittavien resurssien hankkiminen on haasteellista. Akuutti psykososiaalinen tuki sisältää psyykkistä, sosiaalista ja hengellistä apua uhreille, omaisille ja yhteisöille. Kun johdetaan akuuttia psykososiaalista tukea, olisi huomioitava kaikki nämä osapuolet. Useille eri tahoille järjestettävä psykososiaalinen tuki vaatii strategista johtamista, jotta kokonaisuus hahmottuisi ja eikä mikään osapuoli jäisi vaille tarjottua apua. Tämä opinnäytetyö tehtiin Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystyksessä ja se vastasi tarpeeseen tukea psykososiaalisen tuen johtamista ja työntekijän siirtymistä asiantuntijatyöstä erityistilanteen johtajan rooliin. Opinnäytetyöllä haluttiin selvittää, mikä auttaa asiantuntijatyötä tekevää työntekijää siirtymään nopeasti erityistilanteen johtajaksi sekä mikä auttaa työntekijää siirtymään erityistilanteen johtajasta takaisin asiantuntijaksi. Näiden lisäksi opinnäytetyöllä haettiin vastausta siihen, millaista akuutin psykososiaalisen tuen johtajan päätöksenteko on erityistilanteissa ja millaisia valmiuksia erityistilanteen johtaminen vaatii. Opinnäytetyön tutkimusmenetelminä käytettiin sekä määrällistä että laadullisia menetelmiä. Saadut aineistot analysoitiin kunkin menetelmän mukaisesti. Tutkimuksen aineisto koostui Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystyksessä tehdyistä alkukartoituksesta ja teemahaastattelusta. Ennen teemahaastatteluilla toteutettua laadullista tutkimusta tehtiin alkukartoitus, jonka avulla saatiin tietoa yksikön henkilökunnan kokemuksesta akuutin psykososiaalisen tuen johtamistehtävissä. Tämän opinnäytetyön perusteella näyttää siltä, että työntekijää tukee akuutin psykososiaalisen tuen johtamisessa tilanteen hallinnan tunne sekä oman henkilökohtaisen hallinnantunteen säilyminen. Sekä työntekijällä että työryhmällä tulee olla erityistilanteen hallinnan taidot, mutta myös omat henkilökohtaiset hallinnantunteen säilyttämisen taidot. Erityistilanteen hallinta koostuu johtamisen tuesta, rakenteista, omista valmiuksista ja eri tahoilta tulevasta tuesta. Näihin osatekijöihin voidaan vaikuttaa koulutuksen, harjoittelun ja etukäteissuunnittelun avulla. Koulutusta ja harjoittelua on syytä suunnitella huolellisesti, esim. osaamiskartoitusten perusteella, jotta osaamisvajeet löytyvät ja koulutus kohdentuu oikein.Korvenranta, Tiina & Silvola, Sointu A challenge for an expert : the management of acute psychosocial support According to the Health Care Act, municipalities are responsible for organizing the acute psychosocial support in crisis and special situations. Typical of these situations is the need of immediate and simultaneous help, where obtaining the necessary resources is challenging. Acute psychosocial support includes psychological, social and mental help to the victims, their families and communities. All these parties should be considered in managing the acute psychosocial support. Strategic management is required when psychosocial support is organized for different groups, so that the general view is not forgotten and no one is left without the offered help. This study was carried out in Vantaa city`s social and crisis emergency services and it responded to the need to support the management of psychosocial support and the transfer of the employee into crisis and special situations manager`s role. The purpose of the study was to find out what helps the expert to quickly become a crisis and special situation manager and what helps the employee to change back to the expert role. In addition, the thesis sought answers to crisis and special situation manager`s decision making and what kind of abilities the crisis management requires. Both quantitative and qualitative methods were used. The data was analyzed by using both methods. The data consisted of initial mapping and a theme interview made at the Vantaa city`s social and crisis emergency department. First information was gathered from the unit staff about how they felt about the leading of the acute psychosocial support. After that the qualitative theme interviews were made. This study showed that the feel of being in control of the situation as well as being in control of oneself are the factors supporting the management of the acute psychosocial support. Both the employee and the team should have special skills to control the situation, as well as the feel of being in control personally. Crisis and special situation management consists of management support, structures, capacities and the support of various parties. These factors can be influenced by education and training. Education and training should be planned carefully, for example, by skill mapping to find weaknesses in skills so that training would be targeted correctly